Lue keskustelun säännöt.
Elämän suunnittelu ei onnistu miehen kanssa ollenkaan
27.04.2023 |
Onkohan tämä yleinenkin ongelma? Ja mikähän ratkaisuksi? Ennen me pystyttiin helpostikin suunnittelemaan elämää ja tulevaisuutta, niin kodin hankintaa kuin vaihtoakin, lomamatkoja, perheen perustamista jne. Asioista puhuttiin ja niitä toteutettiin. No nyt on lapset tehtynä (kaksi vielä pientä) ja enää mikään elämän suunnittelu ei onnistu. Asiat junnaa paikallaan, tulevaisuudesta ei pystytä edes puhumaan koska joko mies ei puhu mitään tai sitten alkaa kauhea paasaus, minun syyllistäminen ja lopulta riita. Eli mitään ei voida myöskään toteuttaa, nykyinen asuntokin on vähän epäsopiva mutta eihän tästä päästä minnekään kun aiheesta ei voi edes keskustella. Viime kesänä ei käyty missään lomalla eikä varmaan tänä kesänäkään, kun eihän ne suunnittelematta ja puhumatta tietenkään toteudu.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Ja lisään tähän vielä, että kaikessa loma-/vapaapäivätekemisessähän ei ole edes kyse mistään reissusta, vaan vaikka ihan siitä, että kutsutaanko ystäviä/sukulaisia kylään tai mennäänkö teatteriin tms. Ja onhan se mies voinut suunnitella pitkälle viikonloppuvapaalle vaikka jotakin menoa kavereidensa kanssa tai laituritalkoita tai mitä tahansa muuta, sehän olisikin sitten kiva sanoa, että eikun nyt peruutat nuo juttusi kun minä olen varannut meille reissun! -edellinen
Jos mies siis jaksaa suunnitella laituritalkoita ja kaveriviikonloppuja niin silloin tuskin kyse on uupumuksesta. Haluaa vain olla erossa perheestään? Omaa aikaa?
Meillä ei ole lapsia - en siis ole ap - enkä usko että miestä vaivaa uupuminen vaan se yksinkertainen seikka, että hän ei vaan ota ymmärtääkseen, että tietyt asiat täytyy sopia ja tarvittaessa varata etukäteen. Voisi siis hyvin suunnitella laituritalkoita ja olettaa, että minulla on sitten talkooporukalle tarjoilut valmiina ilman, että on etukäteen tullut kysäisseeksi, että olenko ko. ajankohtana maisemissa.
Voi, sulla ei siis ole mitään käsitystä pikkulapsiperheen arjesta ja ruuhkavuosista. Ja ei, tämä ei ollut vittuilua vaan puhdas tosiasia.
Tässä on oiva esimerkki siitä, että mite erilasissa elämäntilanteissa olevat ja esimerkiksi eri-ikäiset ihmiset täällä vastailee.
Oma elämäntilanne voi erota kuin yö ja päivä. Muistetaan tämä kun luetaan ja kommentoidaan keskusteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että "elämänrealiteetit" lapsien ja hinnannousujen takia on iskenyt mieheen. Bensan, sähkön ja kaiken kallistuminen himmaa hyvin suunnitelmia. Pikkulasten kanssa on hankala matkustaa ja vaikka ei olisikaan, se maksaa.
Eli raha (tai sen puute) on tullut teidän väliin. Jos mies on vanhanaikaista sorttia, hän haluaa "perheen päänä" välttää turhia riskejä
No jos raha tai matkustamisen hankaluus on se mikä miestä huolestuttaa, miksi hän ei tuo mielipidettään esille vaan pitää mykkäkoulua? Asiallinen suhtautuminen tuossa tilanteessa olisi esim. "Olisi kiva tehdä jotain perheen kesken, mutta koska budjettimme on aika pieni tällä hetkellä menisimmekö ulkomaan matkan sijasta vaikka jonnekin lähiseutukohteeseen? Tämä olisi myös helpompaa pienten lasten kanssa. Tai voisimme yhdessä keksiä keinoja miten säästää isompaan lomaan vaikka kahden vuoden päästä jolloin lapsetkin ovat isompia ja heidän kanssaan on helpompi matkustaa."
Tänne voi kirjoittaa renttumiehen alistuva puoliso, jossa mies menee ja tulee miten haluaa ja nainen hoitaa kotona kaiken. Tai sitten ihan päinvastainen tapaus. Keskiluokkainen perhe, jossa vaimo suunnittelee miehen päänmenoksi vaikka mitä projektia terassin laajentamisesta Italian matkaan. Ja tietenkin miehen rahoilla ja voimavaroilla.
Kaikki on suhteellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Ja lisään tähän vielä, että kaikessa loma-/vapaapäivätekemisessähän ei ole edes kyse mistään reissusta, vaan vaikka ihan siitä, että kutsutaanko ystäviä/sukulaisia kylään tai mennäänkö teatteriin tms. Ja onhan se mies voinut suunnitella pitkälle viikonloppuvapaalle vaikka jotakin menoa kavereidensa kanssa tai laituritalkoita tai mitä tahansa muuta, sehän olisikin sitten kiva sanoa, että eikun nyt peruutat nuo juttusi kun minä olen varannut meille reissun! -edellinen
Jos mies siis jaksaa suunnitella laituritalkoita ja kaveriviikonloppuja niin silloin tuskin kyse on uupumuksesta. Haluaa vain olla erossa perheestään? Omaa aikaa?
Meillä ei ole lapsia - en siis ole ap - enkä usko että miestä vaivaa uupuminen vaan se yksinkertainen seikka, että hän ei vaan ota ymmärtääkseen, että tietyt asiat täytyy sopia ja tarvittaessa varata etukäteen. Voisi siis hyvin suunnitella laituritalkoita ja olettaa, että minulla on sitten talkooporukalle tarjoilut valmiina ilman, että on etukäteen tullut kysäisseeksi, että olenko ko. ajankohtana maisemissa.
Voi, sulla ei siis ole mitään käsitystä pikkulapsiperheen arjesta ja ruuhkavuosista. Ja ei, tämä ei ollut vittuilua vaan puhdas tosiasia.
Tässä on oiva esimerkki siitä, että mite erilasissa elämäntilanteissa olevat ja esimerkiksi eri-ikäiset ihmiset täällä vastailee.
Oma elämäntilanne voi erota kuin yö ja päivä. Muistetaan tämä kun luetaan ja kommentoidaan keskusteluita.
Sitä suuremmalla syyllä on muistettava tehdä kivoja juttuja yhdessä. Ulkomaan matka saattaa auttaa myös rentouttamaan, mutta voi se yhteinen kiva olla vaikka piknikki omalla pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Ja lisään tähän vielä, että kaikessa loma-/vapaapäivätekemisessähän ei ole edes kyse mistään reissusta, vaan vaikka ihan siitä, että kutsutaanko ystäviä/sukulaisia kylään tai mennäänkö teatteriin tms. Ja onhan se mies voinut suunnitella pitkälle viikonloppuvapaalle vaikka jotakin menoa kavereidensa kanssa tai laituritalkoita tai mitä tahansa muuta, sehän olisikin sitten kiva sanoa, että eikun nyt peruutat nuo juttusi kun minä olen varannut meille reissun! -edellinen
Jos mies siis jaksaa suunnitella laituritalkoita ja kaveriviikonloppuja niin silloin tuskin kyse on uupumuksesta. Haluaa vain olla erossa perheestään? Omaa aikaa?
Meillä ei ole lapsia - en siis ole ap - enkä usko että miestä vaivaa uupuminen vaan se yksinkertainen seikka, että hän ei vaan ota ymmärtääkseen, että tietyt asiat täytyy sopia ja tarvittaessa varata etukäteen. Voisi siis hyvin suunnitella laituritalkoita ja olettaa, että minulla on sitten talkooporukalle tarjoilut valmiina ilman, että on etukäteen tullut kysäisseeksi, että olenko ko. ajankohtana maisemissa.
Voi, sulla ei siis ole mitään käsitystä pikkulapsiperheen arjesta ja ruuhkavuosista. Ja ei, tämä ei ollut vittuilua vaan puhdas tosiasia.
Tässä on oiva esimerkki siitä, että mite erilasissa elämäntilanteissa olevat ja esimerkiksi eri-ikäiset ihmiset täällä vastailee.
Oma elämäntilanne voi erota kuin yö ja päivä. Muistetaan tämä kun luetaan ja kommentoidaan keskusteluita.
No, en nyt ihan eilisen teeren poika ole, että kyllä mulla jonkinlainen käsitys on, mutta se nyt ei varsinaisesti edes liity tuohon vastaukseeni, jossa kommentoin erään toisen vastaajan tilannetta ja miehensä käyttäytymistä. Mutta joka tapauksessa uskoisin, että erityisesti pikkulapsiperheessä yhteisen tekemisen suunnittelu etukäteen, oli se sitten reissu tai mummolaan meno koko perheenä, on vielä tärkeämpää kuin kahden aikuisen perheessä, onhan siinä aika paljon enemmän liikkuvia osia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mihin hävisi AP? Oliko tarina tuulesta temmattu?
Vierailija kirjoitti:
Nämä avautumiset on tosi mitäänsanomattomia, kun me ei yhtään voida tietää että millainen perhe/pariskunta/mies siellä on taustalla?
Onko kyseessä vastuuton renttu? Kunnollinen, ahkera perheenisä? Tai jotain tästä välistä.
Kaikki miehet ja perheet ja parisuhteet ei todellakaan ole samanlaisia ja usein sitä vastaa omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin.
Eihän me yhtään tiedetä millainen mies ap: llä on. Tai millainen ap itse on?
Vähän tarkennuksia jos saisi niin auttaisi tosi paljon.Ensiksikin ihan, että minkäikäisiä olette?
Ollaan aika tavallinen suomalainen pariskunta. Kaksi pientä lasta, naimisissa, yhdessä kuusi vuotta ennen esikoisen saamista. Asutaan kerrostalossa eräässä isossa kaupungissa mutta ei Pk-seudulla (en halua kertoa tarkemmin sijaintia). Molemmat työelämässä, lapset päiväkodissa, molemmilla meillä ammattikorkeasta tutkinto ja ihan hyvä työpaikka. Minä olen 40 ja mies on 45. Mies ei ole mikään renttu vaan on ihan kunnollinen, mutta ei tee mielestäni riittävästi kotona ja lasten kanssa. Viettää aika paljon aikaa harrastuksissaan ja minulla taas ei ole paljoakaan omaa aikaa. Sukulaiset asuu kauempana niin heitä ei ole arjessa juuri ikinä auttamassa. Ei olla kumpikaan mitään snobeja eli vaikka lomailun tai asumisen suhteen ihan tavallinen kelpaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mihin hävisi AP? Oliko tarina tuulesta temmattu?
Kirjoitin tänne aloituksen lounastauolla ja vastailin siinä syödessä, nyt olen kahvitauolla ja kännykkä taas kädessä hetken. Olen töissä niin en ehdi vastaamaan kommentteihin koko ajan.
Ap
Kaikki miehen käytöksessä kertoo siitä, että hän on inseli, eli ihan sun oma syy. Loppuiko uutuuden viehätys ku lapset oli tehty? Ei ole testo tasot tippunut, vaan pysynyt ja sitten kun ei toista tuo puoli kiinnosta, niin miksi toistakaan pitäis sun jutut kiinnostaa? Tollaseen tilanteeseen tarvitaan aina kaksi, toinen olet sinä ja toinen katsoo sua peilistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ap ota ohjia käsiin ja sano, että nyt tehdään noin ja näin ja mennään silloin sinne ja tänne?
Helpottanee miehen stressiä, jos ei vaan ole paukkuja suunnitella mitään ylimääräistä?
Meillä ainakin toimii ja miehelle yleensä käy kaikki ehdotukset. On siinä mielessä helppo tapaus ja vaatimaton.
No vaikuttaa ihan tavalliselta perheessä jossa on pieniä lapsia. 45 on jo kuitenkin sen ikäinen, ettei voimia ole ihan samalla tavoin kuin pari-kolmekymppisenä.
Tenavat hoitoon ja joku miniloma ihan kahden kesken? Se on tosi tärkeää just tuommoisina aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnittele itse pieniä minilomia, päivä- käyntejä kivoihin pikkulapsikohteisiin. Sitten ilmoitat miehelle, että silloin mennään, tuletko mukaan vai menenkö vain lasten kanssa. Jos mies lähtee mukaan ja teillä on mukavaa kertoo taas enemmän suhteenne tilasta sinulle versus menet yksin eikä miestä kiinnosta pätkääkään.
Ei pikkulasten kanssa kannata päiväreissuja pidemmälle lähteäkään.
Tee nykyisestä asunnosta teille kiva ja nätti.
Muutto on helpompi vähän isompien lasten kanssa. Ja ei kannatakaan muuttaa, jos sinulla on epäilyksiä suhteenne tilasta.
Vierailija kirjoitti:
Suunnittele itse pieniä minilomia, päivä- käyntejä kivoihin pikkulapsikohteisiin. Sitten ilmoitat miehelle, että silloin mennään, tuletko mukaan vai menenkö vain lasten kanssa. Jos mies lähtee mukaan ja teillä on mukavaa kertoo taas enemmän suhteenne tilasta sinulle versus menet yksin eikä miestä kiinnosta pätkääkään.
Ei pikkulasten kanssa kannata päiväreissuja pidemmälle lähteäkään.
Tee nykyisestä asunnosta teille kiva ja nätti.
Muutto on helpompi vähän isompien lasten kanssa. Ja ei kannatakaan muuttaa, jos sinulla on epäilyksiä suhteenne tilasta.
Mutta kuka jaksaa arkea miehen kanssa, jossa kaikki jutut lapsen kanssa täytyy järjestää itse? Mihin sitä miestä sitten edes tarvii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen nainen tai muuta salattavaa. Onko paljon omia menoja hänellä?
Ehkä hankkiutuisin eroon.
Vierailija kirjoitti:
Suunnittele itse pieniä minilomia, päivä- käyntejä kivoihin pikkulapsikohteisiin. Sitten ilmoitat miehelle, että silloin mennään, tuletko mukaan vai menenkö vain lasten kanssa. Jos mies lähtee mukaan ja teillä on mukavaa kertoo taas enemmän suhteenne tilasta sinulle versus menet yksin eikä miestä kiinnosta pätkääkään.
Ei pikkulasten kanssa kannata päiväreissuja pidemmälle lähteäkään.
Tee nykyisestä asunnosta teille kiva ja nätti.
Muutto on helpompi vähän isompien lasten kanssa. Ja ei kannatakaan muuttaa, jos sinulla on epäilyksiä suhteenne tilasta.
AP:n aloituksessa ei ymmärtääkseni ollut kyse pelkästään lomista ja lomareissuista, vaan ihan isommistakin asioista liittyen esim. asunnon vaihtamiseen ym.
Kyllähän tällaisista asioista pitäisi pystyä keskustelemaan perheen aikuisten kesken, ja aika tehdä asumiseen liittyviä päätöksiä on juuri silloin kun lapset ovat pieniä, ennen kuin heille muodostuu vakituinen kaveripiiri. Pitää pystyä yhdessä sopimaan esim. se, missä asutaan silloin kun lapset aloittavat koulun ym. ym. Ja jos se on sitten se nykyinen asunto, johon päätetään jäädä, niin sekin olisi kiva, että asiasta olisi aikuisten välinen yhteisymmärrys eikä niin, että jäädään koska on pakko jäädä siksi että toinen ei pysty keskustelemaan asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne lomamatkat pienten lasten kanssa herkkua ole kahdenkaan aikuisen kanssa.
Onpas, jos kumpikin on kummastakin lapsesta ja kaikesta yhteisestä vastuussa! Lomamatkat tuovat vaihtelua, kiireettömyyttä, aikaa!
Tottakai lomareissu on kevyempää lastenkin kanssa. Kun ottaa all inclusiven, niin pääsee paljon helpommalla kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on trolli.
Keksitty tarina.Ei ole. Onko sinusta vaikea uskoa, että jossain avioliitossa ei tulevaisuuden suunnittelu suju? En usko tilanteeni olevan edes mitenkään harvinainen.
Ap
Mulla sama tilanne. Mies ymmärsi suunnittelun tarpeen jonkinlaisena uteliaisuutena. Ei tajunnut, että perheen arkea pitää vähän koordinoida, jotta kaikilla asiat sujuisi. Lopuksi en moista teiniä enää pystynyt kunnioittamaan.
Ja omaa aikaa hän kyllä saa - tietenkin- aina kun sitä haluaa. Itsellänikin on paljon harrastuksia ja ystäviä, joiden kanssa on paljon yhteisiä menoja. Mutta nyt en halua enempää viedä palstatilaa ap:n asian käsittelyltä.