Lue keskustelun säännöt.
Elämän suunnittelu ei onnistu miehen kanssa ollenkaan
27.04.2023 |
Onkohan tämä yleinenkin ongelma? Ja mikähän ratkaisuksi? Ennen me pystyttiin helpostikin suunnittelemaan elämää ja tulevaisuutta, niin kodin hankintaa kuin vaihtoakin, lomamatkoja, perheen perustamista jne. Asioista puhuttiin ja niitä toteutettiin. No nyt on lapset tehtynä (kaksi vielä pientä) ja enää mikään elämän suunnittelu ei onnistu. Asiat junnaa paikallaan, tulevaisuudesta ei pystytä edes puhumaan koska joko mies ei puhu mitään tai sitten alkaa kauhea paasaus, minun syyllistäminen ja lopulta riita. Eli mitään ei voida myöskään toteuttaa, nykyinen asuntokin on vähän epäsopiva mutta eihän tästä päästä minnekään kun aiheesta ei voi edes keskustella. Viime kesänä ei käyty missään lomalla eikä varmaan tänä kesänäkään, kun eihän ne suunnittelematta ja puhumatta tietenkään toteudu.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lopetettu kaikenlainen vöyhötys. Muutenkin ollut viime vuosina isoja elämänmuutoksia ja muuta energiaa vievää. Välillä voi tosiaan vaan olla ja viettää sitä tasapaksua arkea.
Sen sijaan, että koitat muuttaa miestäsi niin voisitko muuttaa itseäsi? Tyytyä nyt siihen miten asiat on.Miksi tyytyä sellaiseen elämään, jota ei halua? Mun mielestä olisi kauhea tyytyä sellaiseen tilanteeseen, jossa miehen kanssa kommunikointi ei onnistu eikä voisi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä. Johan tuo on todella epäkunnioittavaa siltä mieheltäkin ettei suostu kuuntelemaan toisen toiveita ja mielipiteitä. Samaten olisi hirveää, että elämä olisi vaan harmaata arkea ilman mitään lomia tai ylipäätään mitään yhteistä kivaa mitä odottaa.
Eihän tässä tuosta ole kyse. Mutta elämään mahtuu välillä niitä tasaisempiakin aikoja. Ei kokoajan tarvitse sykkiä viiteenkymmeneen suuntaan.
Se, että ei ikinä tehdä yhtään mitään kivaa yhdessä eikä edes kommunikoida toisen kanssa ei ole tasainen aika vaan merkki siitä, että suhteessa on jotain ongelmia.
Käsittääkseni tämä ei ole kyse siitä että "ei ikinä " tehdä tai olla tehty mitään. En saanut ollenkaan tuollaista kuvaa.
Päivät on varmasti työntäyteisiä nyt kun on kaksi pientä lasta ja ylimääräinen tekeminen ja jopa loma voi tuntua joskus liian suurelta ponnistukselta.
Se on ihan normaalia elämään ja pitkään parisuhteeseen kuuluvaa vaihtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Meillä on samaa. Oltiin oltu yhdessä 10 vuotta eikä mies puhunut vieläkään naimisiin menosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lopetettu kaikenlainen vöyhötys. Muutenkin ollut viime vuosina isoja elämänmuutoksia ja muuta energiaa vievää. Välillä voi tosiaan vaan olla ja viettää sitä tasapaksua arkea.
Sen sijaan, että koitat muuttaa miestäsi niin voisitko muuttaa itseäsi? Tyytyä nyt siihen miten asiat on.Miksi tyytyä sellaiseen elämään, jota ei halua? Mun mielestä olisi kauhea tyytyä sellaiseen tilanteeseen, jossa miehen kanssa kommunikointi ei onnistu eikä voisi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä. Johan tuo on todella epäkunnioittavaa siltä mieheltäkin ettei suostu kuuntelemaan toisen toiveita ja mielipiteitä. Samaten olisi hirveää, että elämä olisi vaan harmaata arkea ilman mitään lomia tai ylipäätään mitään yhteistä kivaa mitä odottaa.
Eihän tässä tuosta ole kyse. Mutta elämään mahtuu välillä niitä tasaisempiakin aikoja. Ei kokoajan tarvitse sykkiä viiteenkymmeneen suuntaan.
Se, että ei ikinä tehdä yhtään mitään kivaa yhdessä eikä edes kommunikoida toisen kanssa ei ole tasainen aika vaan merkki siitä, että suhteessa on jotain ongelmia.
Nimenomaan näin. Kommunikointi on toimivan suhteen perusta.
En nyt lähde näin vähillä tiedoilla demonisoimaan miestä. Pitäisi kuulla molempien näkemys ja tietää paremmin. Onko millainen isä ja kuinka paljon osallistuu yleensä ym.. myös mies voi väsyä. Mutta kyllä se yleensä ajan myötä siitä ohi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
Ihan oikeasti luulet, että tuollainen mies lähtee reissuun vaikka kaikki on järjestetty valmiiksi? Ei lähde. Syyttää vielä puolisoaan, kun tämä varailee kaikkea kysymättä mitään. eri
Jos sillä on rahat loppu. Peliriippuvuus vaikkapa ja yrittää sitä peitellä. Eli ei ole rahaa lomiin ja asuntoon. Tai toinen nainen. Tai masennus.
Mä pistäisin uksaasin päälle eli joko kertoo, missä mättää tai sitten son moro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samaa. Oltiin oltu yhdessä 10 vuotta eikä mies puhunut vieläkään naimisiin menosta.
Olen jo kohta 50 ja jos tulisi ero niin olisin yksin. Tällä iällä ei tarvitse enää mitään suunnitella varsinkaan, kun ei ole vakituista työpaikkaa.
Olen väsynyt. Voisin nukkua loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samaa. Oltiin oltu yhdessä 10 vuotta eikä mies puhunut vieläkään naimisiin menosta.
Ja sinä mahdollistat tämän jäämällä 10 vuodeksi suhteeseen, joka ei etene mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtamalla paranee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samaa. Oltiin oltu yhdessä 10 vuotta eikä mies puhunut vieläkään naimisiin menosta.
Ja sinä mahdollistat tämän jäämällä 10 vuodeksi suhteeseen, joka ei etene mihinkään.
En minä tiedä millaisia miehet on, siis muiden miehet?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samaa. Oltiin oltu yhdessä 10 vuotta eikä mies puhunut vieläkään naimisiin menosta.
Mä en ole koskaan halunnut naimisiin, eikä mieskään. Ollaan oltu yhdessä jo 17 vuotta.
Jos sinä haluat naimisiin niin oletko selvästi tämän miehelle ilmaissut ja alkanut järjestää asiaa? Vai odotat sydämet silmillä että mies järjestää sinulle prinsessahäät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt lähde näin vähillä tiedoilla demonisoimaan miestä. Pitäisi kuulla molempien näkemys ja tietää paremmin. Onko millainen isä ja kuinka paljon osallistuu yleensä ym.. myös mies voi väsyä. Mutta kyllä se yleensä ajan myötä siitä ohi menee.
Voi olla uupumus, mutta ei ole oikein että mies kaataa uupumuksensa AP:n päälle. Jos kumppani on uupunut niin silloin keskustellaan tilanteesta ja haetaan apua lääkäriltä ja mahdollisesti terapeutilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Ja lisään tähän vielä, että kaikessa loma-/vapaapäivätekemisessähän ei ole edes kyse mistään reissusta, vaan vaikka ihan siitä, että kutsutaanko ystäviä/sukulaisia kylään tai mennäänkö teatteriin tms. Ja onhan se mies voinut suunnitella pitkälle viikonloppuvapaalle vaikka jotakin menoa kavereidensa kanssa tai laituritalkoita tai mitä tahansa muuta, sehän olisikin sitten kiva sanoa, että eikun nyt peruutat nuo juttusi kun minä olen varannut meille reissun! -edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt lähde näin vähillä tiedoilla demonisoimaan miestä. Pitäisi kuulla molempien näkemys ja tietää paremmin. Onko millainen isä ja kuinka paljon osallistuu yleensä ym.. myös mies voi väsyä. Mutta kyllä se yleensä ajan myötä siitä ohi menee.
Voi olla uupumus, mutta ei ole oikein että mies kaataa uupumuksensa AP:n päälle. Jos kumppani on uupunut niin silloin keskustellaan tilanteesta ja haetaan apua lääkäriltä ja mahdollisesti terapeutilta.
Mulla on tosi kiltti ja ahkera mies, joka ei osaa sanoa EI. Hän uupui salakavalasti ja merkit oli just nämä samat. Tilanteeseen auttoi oikeastaan eniten se, että minä ymmärsin muuttaa omaa käytöstäni. Eli lopettaa suunnittelun, vaatimisen ja teettämisen miehellä.
Parisuhteessa on tärkeää osata katsoa välillä myös itse sinne peiliin. Vaikka eihän kukaan halua tunnustaa, että omassa käytöksessäkin voi olla vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Ja lisään tähän vielä, että kaikessa loma-/vapaapäivätekemisessähän ei ole edes kyse mistään reissusta, vaan vaikka ihan siitä, että kutsutaanko ystäviä/sukulaisia kylään tai mennäänkö teatteriin tms. Ja onhan se mies voinut suunnitella pitkälle viikonloppuvapaalle vaikka jotakin menoa kavereidensa kanssa tai laituritalkoita tai mitä tahansa muuta, sehän olisikin sitten kiva sanoa, että eikun nyt peruutat nuo juttusi kun minä olen varannut meille reissun! -edellinen
Jos mies siis jaksaa suunnitella laituritalkoita ja kaveriviikonloppuja niin silloin tuskin kyse on uupumuksesta. Haluaa vain olla erossa perheestään? Omaa aikaa?
Jaksaako mies siis touhuta vapaa-ajallaan kavereidensa kanssa? Koska tämä tieto muuttaa käsitystäni aika paljon.
Nämä avautumiset on tosi mitäänsanomattomia, kun me ei yhtään voida tietää että millainen perhe/pariskunta/mies siellä on taustalla?
Onko kyseessä vastuuton renttu? Kunnollinen, ahkera perheenisä? Tai jotain tästä välistä.
Kaikki miehet ja perheet ja parisuhteet ei todellakaan ole samanlaisia ja usein sitä vastaa omista lähtökohdistaan ja kokemuksistaan käsin.
Eihän me yhtään tiedetä millainen mies ap: llä on. Tai millainen ap itse on?
Vähän tarkennuksia jos saisi niin auttaisi tosi paljon.
Ensiksikin ihan, että minkäikäisiä olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
No lähtökohtaisesti haluaisin, että yhteiset lomajutut on sellaisia, joita molemmat haluavat ja siksi haluaisin kuulla miehenkin mielipiteen siitä, mitä hän haluaisi eikä niin, että minä omavaltaisesti päätän mitä tehdään.
Ja lisään tähän vielä, että kaikessa loma-/vapaapäivätekemisessähän ei ole edes kyse mistään reissusta, vaan vaikka ihan siitä, että kutsutaanko ystäviä/sukulaisia kylään tai mennäänkö teatteriin tms. Ja onhan se mies voinut suunnitella pitkälle viikonloppuvapaalle vaikka jotakin menoa kavereidensa kanssa tai laituritalkoita tai mitä tahansa muuta, sehän olisikin sitten kiva sanoa, että eikun nyt peruutat nuo juttusi kun minä olen varannut meille reissun! -edellinen
Jos mies siis jaksaa suunnitella laituritalkoita ja kaveriviikonloppuja niin silloin tuskin kyse on uupumuksesta. Haluaa vain olla erossa perheestään? Omaa aikaa?
Meillä ei ole lapsia - en siis ole ap - enkä usko että miestä vaivaa uupuminen vaan se yksinkertainen seikka, että hän ei vaan ota ymmärtääkseen, että tietyt asiat täytyy sopia ja tarvittaessa varata etukäteen. Voisi siis hyvin suunnitella laituritalkoita ja olettaa, että minulla on sitten talkooporukalle tarjoilut valmiina ilman, että on etukäteen tullut kysäisseeksi, että olenko ko. ajankohtana maisemissa.
Tulkitsen aloitusta niin, että ongelma oli jo viime vuonna jos kesälomareissulle ei lähdetty silloinkaan. Miten elämä silloin meni? "Alistuitko" hänen puhumattomuuteensa vai teitkö jotain suunnitelmia?
Tämä olisi siis jo toinen vuosi kun mies ei halua keskustella ja suunnitella.
Kauanko pitää vielä mennä, että alat vaatia häntä vastuusteen ja/tai teet omat johtopäätökset suhteesta?
Mä uskon että "elämänrealiteetit" lapsien ja hinnannousujen takia on iskenyt mieheen. Bensan, sähkön ja kaiken kallistuminen himmaa hyvin suunnitelmia. Pikkulasten kanssa on hankala matkustaa ja vaikka ei olisikaan, se maksaa.
Eli raha (tai sen puute) on tullut teidän väliin. Jos mies on vanhanaikaista sorttia, hän haluaa "perheen päänä" välttää turhia riskejä