Lue keskustelun säännöt.
Elämän suunnittelu ei onnistu miehen kanssa ollenkaan
27.04.2023 |
Onkohan tämä yleinenkin ongelma? Ja mikähän ratkaisuksi? Ennen me pystyttiin helpostikin suunnittelemaan elämää ja tulevaisuutta, niin kodin hankintaa kuin vaihtoakin, lomamatkoja, perheen perustamista jne. Asioista puhuttiin ja niitä toteutettiin. No nyt on lapset tehtynä (kaksi vielä pientä) ja enää mikään elämän suunnittelu ei onnistu. Asiat junnaa paikallaan, tulevaisuudesta ei pystytä edes puhumaan koska joko mies ei puhu mitään tai sitten alkaa kauhea paasaus, minun syyllistäminen ja lopulta riita. Eli mitään ei voida myöskään toteuttaa, nykyinen asuntokin on vähän epäsopiva mutta eihän tästä päästä minnekään kun aiheesta ei voi edes keskustella. Viime kesänä ei käyty missään lomalla eikä varmaan tänä kesänäkään, kun eihän ne suunnittelematta ja puhumatta tietenkään toteudu.
Kommentit (139)
Usein mies on se, joka toteuttaa nämä naisen unelmat ja haaveilut omasta selkänahastaan ja rahapussistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkäätte toisistanne ja arki rullaa - se on pääasia.
No eihän se arki silloin rullaa jos toisen kanssa ei pysty mistään edes keskustelemaan.
Se ei jauhamalla parane jos toista ei kiinnosta. Ei arki tarvitse mitään ihme keskustelu sessioita. Ne kaikki muut arjen ulkopuoliset harrastukset tarvitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lopetettu kaikenlainen vöyhötys. Muutenkin ollut viime vuosina isoja elämänmuutoksia ja muuta energiaa vievää. Välillä voi tosiaan vaan olla ja viettää sitä tasapaksua arkea.
Sen sijaan, että koitat muuttaa miestäsi niin voisitko muuttaa itseäsi? Tyytyä nyt siihen miten asiat on.
Miksi tyytyä sellaiseen elämään, jota ei halua? Mun mielestä olisi kauhea tyytyä sellaiseen tilanteeseen, jossa miehen kanssa kommunikointi ei onnistu eikä voisi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä. Johan tuo on todella epäkunnioittavaa siltä mieheltäkin ettei suostu kuuntelemaan toisen toiveita ja mielipiteitä. Samaten olisi hirveää, että elämä olisi vaan harmaata arkea ilman mitään lomia tai ylipäätään mitään yhteistä kivaa mitä odottaa.
Hei ap, varaa lomamatka vain itsellesi. Mies voi hoitaa lapset, hänhän on muutenkin lomansa kotona.
Käviskö silleen, että mies tulee mukaan, mutta sinä järkkäät kaiken ja mies tulee seuraksi eikä niinkään resurssiksi js mahdollistajaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käviskö silleen, että mies tulee mukaan, mutta sinä järkkäät kaiken ja mies tulee seuraksi eikä niinkään resurssiksi js mahdollistajaksi?
Eihän mies halua mennä minnekään lomalla. Hän voi jäädä lasten kanssa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Käviskö silleen, että mies tulee mukaan, mutta sinä järkkäät kaiken ja mies tulee seuraksi eikä niinkään resurssiksi js mahdollistajaksi?
Mitä tuo tarkoittaa käytännössä että ei tule resurssiksi eikä mahdollistajaksi?
Että ei katso lasten perään rannalla tai uima-altaalla? Ei vaihda vaippoja huoltiksen vessassa?
Vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käviskö silleen, että mies tulee mukaan, mutta sinä järkkäät kaiken ja mies tulee seuraksi eikä niinkään resurssiksi js mahdollistajaksi?
Mitä tuo tarkoittaa käytännössä että ei tule resurssiksi eikä mahdollistajaksi?
Että ei katso lasten perään rannalla tai uima-altaalla? Ei vaihda vaippoja huoltiksen vessassa?
Vai mitä?
Esimerkiksi, eihän tuollaiset asiat nimittäin ole miehelle lomaa.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lopetettu kaikenlainen vöyhötys. Muutenkin ollut viime vuosina isoja elämänmuutoksia ja muuta energiaa vievää. Välillä voi tosiaan vaan olla ja viettää sitä tasapaksua arkea.
Sen sijaan, että koitat muuttaa miestäsi niin voisitko muuttaa itseäsi? Tyytyä nyt siihen miten asiat on.
Miksi AP:n pitäisi muuttua eikä sen lähes mykkäkoulua pitävän miehen? Tuohan on henkistä väkivaltaa miehen osalta ignoorata toinen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siksi niitä kutsutaan ruuhkavuosiksi. Moni unohtaa, että kun on kova kiire hankkia se asunto, pyöräyttää ne tenavat ja luoda sitä uraa, niin kyllä sille parisuhteellekkin pitää löytyä sitä aikaa. Pieniä tekoja sen arjen keskelle. Se parisuhteen hoito kun unohtuu, niin kyllä siinä hermo kiristyy lähes jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lopetettu kaikenlainen vöyhötys. Muutenkin ollut viime vuosina isoja elämänmuutoksia ja muuta energiaa vievää. Välillä voi tosiaan vaan olla ja viettää sitä tasapaksua arkea.
Sen sijaan, että koitat muuttaa miestäsi niin voisitko muuttaa itseäsi? Tyytyä nyt siihen miten asiat on.Miksi tyytyä sellaiseen elämään, jota ei halua? Mun mielestä olisi kauhea tyytyä sellaiseen tilanteeseen, jossa miehen kanssa kommunikointi ei onnistu eikä voisi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä. Johan tuo on todella epäkunnioittavaa siltä mieheltäkin ettei suostu kuuntelemaan toisen toiveita ja mielipiteitä. Samaten olisi hirveää, että elämä olisi vaan harmaata arkea ilman mitään lomia tai ylipäätään mitään yhteistä kivaa mitä odottaa.
Eihän tässä tuosta ole kyse. Mutta elämään mahtuu välillä niitä tasaisempiakin aikoja. Ei kokoajan tarvitse sykkiä viiteenkymmeneen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käviskö silleen, että mies tulee mukaan, mutta sinä järkkäät kaiken ja mies tulee seuraksi eikä niinkään resurssiksi js mahdollistajaksi?
Eihän mies halua mennä minnekään lomalla. Hän voi jäädä lasten kanssa kotiin.
No onpa pikkuisen törkeää taas. Tällä palstalla on kyllä tosi usein näitä miesviha-ketjuja ja kommentointi on todella ala-arvoista.
Mistä me tiedetään kuinka asian oikea laita on? Tiedämme vain sen mitä ap on kertonut. Oman näkemyksensä.
Suosittelen kokeilemaan pariterapiaa. Kuulostaa siltä, että mies on kuormittunut arjesta ja kaikki "ylimääräinen" tuntuu uhkalta, jota torjuu ohjaamalla keskustelun johonkin toissijaiseen. Ehkä hän tekee sen tahallaan, ehkä huomaamattaan. Tai sitten mies hautoo eroa, puheistaan huolimatta. Joka tapauksessa terapia voisi auttaa, kun joudutte jatkamaan yhteistä vanhemmuutta kävi miten kävi.
Nykyisen ex-mieheni kanssa ostettiin molemmat asunnot niin, että mies marisi ahtaasta asunnosta, kunnes minä tartuin toimeen, selasin oikotietä, kävin näytöillä ja vein miehen sitten mieleiseen asuntoon toiselle näytölle mukanani. Jos ei tee remonttia, niin ei asunnon vaihtaminen mikään valtavan iso projekti ole. Pankkiasiat hoituu netissä. Oman asunnon myyminen ei ole herkkua pienten lasten kanssa, mutta raha ratkaisee monta ongelmaa. Voi palkata siivoojan, muuttoavun ja vaikka sisustussuunnittelijan tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että miehellä on vain väsymystä arkeen ja ehkä jonkinlaista alakuloa. Muistan omankin miehen kohdalla ajan jolloin tuntui että hän oli ihan jämähtänyt paikoilleen eikä halunnut kuullakaan mistään joka olisi vaatinut yhtään ylimääräistä vaivaa. Ensin se ärsytti minua suunnattomasti ja ajattelin että tällainenko se mies sitten oikeasti on. Tajusin sitten kuitenkin vähitellen että mies oli vain sen verran kuormittunut lapsiperheen arjesta (oli erittäin osallistuva isä ja sen lisäksi kuskasi paljon lapsia harrastuksiin) että ei vain halunnut elämään mitään joka olisi vielä lisännyt kuormaa. Siinä missä minä olisin kokenut uudet asiat voimavarana, hän koki ne rasitteena.
Onneksi tuosta vaiheesta meillä selvittiin ja nyt mies on taas innolla suunnittelemassa uutta ja on taas se oma entinen itsensä.
Pystytkö avaamaan vielä, että miten tuosta selvisitte? Menikö ajan kanssa itsestään ohi, vai oliko jokin/jotkin toimenpiteet avaintekijänä muutoksen toteutumisen taustalla?
Kiitos tästä ketjusta! Sain ajateltavaa omaan parisuhteeseen. Meillä on just täsmälleen sama tilanne.
Olen aina ollut ihminen joka haluaa tehdä, kokea ja unelmoida paljon. Mutta ei parisuhde voi olla vain toisen mielen mukaan menemistä ja tekemistä. Ymmärrän nyt paremmin myös mieheni fiiliksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuin olisin itse kirjoittanut aloituksen. Miehen kanssa ei pysty suunnittelemaan mitään edes unelmoimaan. Tasapaksua arkea päivästä toiseen. Jos ehdotan jotain niin aina ensin tulee sana ei. Hän haluaa et elämä on tuttua ja turvallista eikä koskaan mitään seikkailua tai haaveita.
Niin sama! Jos koitan hyvissä ajoin alkaa puhumaan, että mitä tehtäisiin tulossa olevalla lomalla / pitkällä viikonloppuvapaalla / vappuna tms. mies luistaa keskustelusta tyyliin "en nyt vielä osaa sanoa, katsotaan sitten". Usein teen niin, että teen valmiit suunnitelmat, esittelen ne miehelle, että meillä on ajankohtana x 4 päivää vapaata, mitä jos tehtäisiin tätä ja tätä, niin yleensä aina vastaus on "katsotaan sitten". Sitten kun ko. ajankohta tulee, mies ihmettelee, että mitä se olikaan mitä meidän piti nyt tehdä. Sanon tähän aina, että mitään ei ole varattuna, koska hän ei asiasta halunnut keskustella, ja muutama kiva juttu onkin mennyt ohi suun ja vapaapäivät soljuu käsistä kun mitään ei voi etukäteen suunnitella, sopia, päättää ja varata.
Miksi et vaan varaa? Jos jokatapauksessa se mieskin on silloin kotona / vapaalla.
Sitten vaan lähdette sinne reissuun. Etkö itse osaa tehdä päätöksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lopetettu kaikenlainen vöyhötys. Muutenkin ollut viime vuosina isoja elämänmuutoksia ja muuta energiaa vievää. Välillä voi tosiaan vaan olla ja viettää sitä tasapaksua arkea.
Sen sijaan, että koitat muuttaa miestäsi niin voisitko muuttaa itseäsi? Tyytyä nyt siihen miten asiat on.Miksi tyytyä sellaiseen elämään, jota ei halua? Mun mielestä olisi kauhea tyytyä sellaiseen tilanteeseen, jossa miehen kanssa kommunikointi ei onnistu eikä voisi tehdä mitään tulevaisuuden suunnitelmia yhdessä. Johan tuo on todella epäkunnioittavaa siltä mieheltäkin ettei suostu kuuntelemaan toisen toiveita ja mielipiteitä. Samaten olisi hirveää, että elämä olisi vaan harmaata arkea ilman mitään lomia tai ylipäätään mitään yhteistä kivaa mitä odottaa.
Eihän tässä tuosta ole kyse. Mutta elämään mahtuu välillä niitä tasaisempiakin aikoja. Ei kokoajan tarvitse sykkiä viiteenkymmeneen suuntaan.
Se, että ei ikinä tehdä yhtään mitään kivaa yhdessä eikä edes kommunikoida toisen kanssa ei ole tasainen aika vaan merkki siitä, että suhteessa on jotain ongelmia.
Meillä pahin vaihe oli silloin kun olin hoitamassa kotona lapsia. Päivät pitkät ehdin mielessäni suunnitella vaikka mitä, kun taas mies oli ollut raskaassa palkkatyössä koko päivän. Ei hän todellakaan jaksanut innostua enää mun muutto/remppa/rakennusjutuista kun tuli väsyneenä kotiin.
Ymmärrän, ettei lasten kanssa reissaaminen ole yhtä helppoa kuin yksin, mutta itselleni lomat ovat sellaista aikaa, jota en tuhlaa. Tarvitsen työni vastapainoksi lomalta elämyksiä. Tänäkin kesänä olen ehdottanut puolisolleni yhteistä matkaa ja kysynyt hänen toiveitaan, mutta hän tietää myös että ellei lähdetä yhdessä niin minä menen joka tapauksessa. Elämä on liian lyhyt siihen, että istuisin lomani kotona.