Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun viimein sisäistää, että joku ihminen on oikeasti mielisairas
27.04.2023 |
Siis ei sillai mielisairas kuin moni laitoksissa on, vaan persoonnallisuushäiriöinen, lapsen tasolle henkisesti jäänyt ja kiukutteleva. On kuitenkin kuin Jekyll ja Hyde, käy töissä, ulospäin esittää fiksua ja osaa käyttäytyä ja sitten on se toinen puoli. On hämmästyttävää miten selviytyy työelämässä, en vain käsitä. En itse uskaltaisi hänen käsiinsä asioitani antaa, niin epäluotettava on ihmisenä. Jos sekoaa lopullisesti, ties mihin pystyy...jotain on lapsuudessa tapahtunut, ei kukaan synny tuollaisena. Kun ei enää keksi tekosyitä, että ei se oikeasti ole noin sairas, kunhan vetää överiksi, jotenkin tuollaista on selitellyt itselleen, koska ei halua uskoa että on se, se on just noin hullu.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas-termi on muutenkin pikkuisen hankala jos käytöksen normit elävät ja ovat vallan tulosta kuten Foucault on esittänyt.
Minulle mielisairas on jotain ihan muuta kuin mielenterveysongelmainen. Se on yhdistelmä vaikeita persoonallisuushäiriöitä, psykopatiaa ja narsismia yhdistettynä mielenvikaisen keksittyyn ja harhaiseen todellisuuteen sillä erotuksella, että mielenterveysongelmainen itse elää omassa päänsisäisessä vankilassaan, kun taas mielisairas haluaa muiden elävän hänen luomassa harhassa, pelossa ja osallistuvan mielenvikaisiin leikkeihin ja todellisuuteen.
Juuri näin! Todella hyvin kiteytetty!
Kehun myös tätä kiteytystä! Ja kopioin sen talteen. Mielenterveysongelmaisena en todellakaan halua projektoida tätä ongelmaani ympärilleni ja siksi eristäydyn kavereistakin, kun pahempi jakso alkaa. Tulen sitten takaisin ihmisten ilmoille, kun ongelmani laantuu ja lääkityskin tekee toiminnastani taas salonkikelpoisen. Hävettää, kun jakson aikana lipsahtaa rumaksi. Huonekasveille voi sanoa rumasti, jopa itkeä, mutta ne eivät siitä mene miksikään, kaverisuhteet taas menevät rikki jos niille tiuskii.
Kuvauksessasi vahvistat että mielenterveysongelmasi johtuvat psyykkisestä sairaudesta. Kai tämä on jo todettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollaisia ihmisiä on yllättävän paljon. Pelottavaa on se, että monet heistä on vallankahvassa.
On, on myös kirurgeina.
Kirurgeissa tämä piirre (Asperger, psykopatia tms) on työminässä hyödyllinen. Heillä ei juuri mikään hetkauta tunnepuolella, joten vaikeatkin paikat ja leikkaukset sujuu käsi vapisematta ja ilman kyyneliä. Samoin epäonnistumisen pelkoa ei tunneta - se on voi voi.
Nyt täytyy oikaista! Kirurgina ei voi toimia kehitysvammainen eikä epävakaa ihminen. Työ vaatii kylmähermoisuutta eli vahvuutta ja tasapainoa tunnetasolla sekä älykkyyttä. Täytyy ehdottomasti olla rationaalinen ihminen. Älkää nyt tällaisia puhuko ja luoko haitallisia mielikuvia ihmisille lääkäreistä! Darlings, ne elokuvat on eri asia että herääpäs nyt sinäkin harhoistasi.
Älä höpötä. Lääkikseen ei ole Suomessa soveltuvuuskokeita - syystä. Fysiikan laitoksella tuskin muita onkaan kuin Aspergereita. Se, että sosiaalisesti ja tunteellisesti homma ei pelitä normaalisti, ei tarkoita sitä, että ihminen ei voisi olla huippuosaaja alallaan.
Ei ole asiallista ottaa kantaa tai analysoida onko joku ihminen mielenterveysongelmainen/persoonallisuushäiriöinen, koska sehän ei ole kenenkään tehtävä diagnosoida toisia ihmisiä. Ja on halveeraavaa ja kunnianloukkaamista jos tuollaisia juttuja lähtisi joku kertoilemaan jostain ihmisestä.
Jokaisesta saadaan mielisairaus esiin, kun ympäristö on oikea. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Täälläpäs meillä on joukko oikein tervepäistä ja mielenterveystutkinnot käynyttä väkeä arvioimassa tapauksia.
Totta, varsinkin nykyisin on paljon terveitäkin kokemusosaajia ja -tunnistajia. Se on hyväksi myös sairaille sillä sairaista täytyy huolehtia, heidät tulee hyväksyä sellaisina kuin ovat mutta heille ei saa antaa valtaa tai käy kalpaten. Näen tämän kehittävänä toimintana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin näin se meni:
"Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja, lukematon määrä"
- Siunattu Hulluus.
Minun äitini on tuollainen. Ei suostu menemään psykologille. Kiinnostaa mikä olisi diagnoosi, sillä hän on yhdistelmä kaksisuuntaista, epävakaata ja narsistia. Luuloharhojakin on, ja äitini lempipuuhaa on syyttää muita ihmisiä kyttäämisestä, kyräilystä, kateellisuudesta, katkeruudesta, ilkeydestä, juoruamisesta jne. vaikka kukaan ei näin käyttäydy, ei hänessä ole yhtään mitään kadehdittavaa. Oikeastaan hänellä itsellään on suurin osa noista mainitsemistaan ominaisuuksista... En voi tyttärenä kertoa hänelle mitään ilo- tai suru-uutisia, saavutuksia, tavoitteita tms. kun on aina kateellinen ja uhriutuu.
Äitini ei pysty minkäänlaisiin terveisiin ihmissuhteisiin. Kaverisuhteet kestävät max. 2 vuotta, jonka jälkeen kaverit tajuavat äitini olevan henkisesti sairas ja kuormittava muille. Hän on niin raskasta seuraa, että vaikuttaa kaikkien lähimpien ihmisten mielenterveyteen, isänikin sairastui alkoholismiin osittain hänen vuoksi. Äitini ei kysele toisten ihmisten kuulumisia ja jos kysyy, hän ei kuuntele ja ole aidosti kiinnostunut. Hän käyttää toisia hyväkseen pelkästään hyöty- ja seuramielessä, ja paasaa jatkuvasti muille omista ongelmistaan. Niitäkin hän keksii ja hankkii itselleen koko ajan, ei osaa elää rauhassa.
Tarinoita olisi vaikka kuinka... Nuorena hän ilmeisesti sai edes jonkinlaisen kulissin pidettyä, vaikka työelämäkin oli haasteellista. Nyt ei enää saa pidettyä minkäänlaista kulissia, lähes kaikki ihmiset ovat kaikonneet ympäriltä, minäkin olen ottanut valtavasti etäisyyttä. Nyt hän todellakin on yksinäinen. Ulkonäkökin on rupsahtanut kamalasti viimeisten vuosien aikana, kun realiteetit ovat alkaneet iskeä hänellekin.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöille ominaisia piirteitä esiintyy oireina myös muiden psykiatristen sairauksien yhteydessä. Tällöin käytös rajoittuu kuitenkin vain varsinaiseen sairausjaksoon, ellei henkilö kärsi samanaikaisesti sekä kyseisestä sairaudesta että persoonallisuushäiriöstä.
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä ongelmia. Arvioiden mukaan 515 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Persoonallisuuden häiriöiden syntyyn vaikuttavat erilaiset perinnölliset ja sikiökautiset tekijät, samaistumiset vanhempien käytökseen ja erilaiset lapsuuden aikaiset kokemukset ja traumat.
Useimmilla psyykkisesti terveillä ihmisilläkin ilmenee etenkin stressitilanteissa eri persoonallisuushäiriöille ominaisia tapoja kokea tai käyttäytyä.
Jos Suomessa on yli 4 miljoonaa aikuista, meillä on siis myös 200 000 - 600 000 persoonallisuushäiriöistä. Jokainen meistä kohtaa lähes päivittäin persoonallisuushäiriöisiä esim työ, - harrastus, - tai opiskeluelämässä.
Yleisiä ovat mm. estynyt, huomionhakuinen, epävakaa, narsistinen, riippuvainen ja psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö.
Lukekaapa tuolta tarkemmin:
Mielenkiintoista. Tätä pelkään itsellänikin, mutta sentään pyrin peilaamaan käytöstäni jatkuvasti ja mielelläni kuulisin palautetta läheisiltäni. Äidilläni on myös huomionhakuista ja riippuvaista käyttäytymistä, pommittaa minua pahimpina aikoina jopa kymmenellä tekstiviestillä ja muutamalla puhelulla päivässä. Olen sanonut suoraan sen olevan ahdistavaa, mutta hän ei muutenkaan kunnioita rajojani ja tarpeitani.
N24
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollaisia ihmisiä on yllättävän paljon. Pelottavaa on se, että monet heistä on vallankahvassa.
Onneksi tuollaisia ihmisiä ei ole ollut, eikä ole minkään suuren ja väkirikkaan maan johdossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläpäs meillä on joukko oikein tervepäistä ja mielenterveystutkinnot käynyttä väkeä arvioimassa tapauksia.
Totta, varsinkin nykyisin on paljon terveitäkin kokemusosaajia ja -tunnistajia. Se on hyväksi myös sairaille sillä sairaista täytyy huolehtia, heidät tulee hyväksyä sellaisina kuin ovat mutta heille ei saa antaa valtaa tai käy kalpaten. Näen tämän kehittävänä toimintana!
Kyökkipsykologia ei toistaikseksi löydy ammattinimikkeiden joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jopa enemmistö ihmisistä ole "hulluja" jos rehellisiä ollaan. Sitä ei vaan näytetä arkielämässä julkisesti.
Älä nyt hulluutta PUOLUSTELE. Aika hullua. Ihmisen pitää olla normaali. Tyyli ja persoona noin muuten erikseen. Huonoa käyttäytymistä ja kahjoutta? Ei kiitos. Kokemusta on. Niillä taas ei ole tekemistä varsinaisen mielisairauden kanssa tai sen skitsofrenia ja sen sellaisten kanssa.
Ainakin jos on persoonallisuushäiriö, osaa matkia normaaleiden ihmisten käytöstä hämmästyttävän hyvin. Sitten kun mielisairaus vähitellen puhkeaa, tuollainen henkilö osaa edelleen kätkeä vaistomaisesti ulkopuolisilta todellisen minänsä ja ajatuksensa. Se ei vaadi edes älykkyyttä vaan matkimista ja normien tuntemista.
Itse tunsin kymmeniä vuosia henkilön, jolla oli aina outo käytös ja jutut, mutta kun kaikki ympärillä hokivat hänen olevan "vain individualisti ja hieman eksentrinen" menin hölmö uskomaan sen. Nykyään henkilö kertoo julkisesti keskustelevansa telepaattisesti avaruusolion kanssa ja mietin, mihin helvettiin tuhlasin aikaani vuosikaudet.