Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Väsynyt ja ärsyyntynyt ihmisiin ja yleiseen elämänmenoon
26.04.2023 |
Oon 40 plus ikäinen ja jotenkin on alkanut ärsyttämään suurin osa ihmisistä. Politiikka ja sodat tuntuvat kuin pikkulasten hiekkalaatikolta ja kaikki valitukset sun muut netissä sun muualla, ei vain jaksa. En jaksa enää pitää oikein yhteyttä keneenkään, tekisi mieli erakoitua Lapin erämaamökkiin. Mutta ei voi, kun on lapset huollettavana, he ovatkin ainoat, joiden seurassa viihdyn.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Niin ulkomaailma ei siis vastaa sinun odotuksiasi ja nyt harmittaa. Olet ulkoistanut onnellisuutesi itsesi ulkopuolelle ja ehdollistanut sen niin, että jos ulkoinen maailma ei, ole tietynlainen, se estää sinun onneksi.
Ja vastaus löytyy sinusta itsestäsi. Mediat kiinni ja omien ajatusten kanssa luontoon. Meditoi. Löydä voima itsestäsi.
Minulla on sama tilanne kuin ap:lla. Olen onnellinen kun saan olla oman perheen kanssa, omissa askareissa. Muihin ihmisiin olen väsynyt enkä kaipaa erityisesti ihmisten seuraa.
- Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä siis kiinnitä huomiotasi toisiin ihmisiin tai yleensäkään mihinkään mikä ärsyttää. Ihminen voi itse päättää mihin kiinnittää huomionsa. Positiivisiin vai negatiivisiin asioihin. On selvää, ettei ihminen voi olla onnellinen negatiivisiin asioihin keskittyessään. Ihmisen onnellisuus tai onnettomuus koostuu siitä mitä hän ajattelee. Tämä on jokaisesta ihan itsestään kiinni. Jokainen on oman onnensa seppä. Asenne ratkaisee.
Olen saman asian itsekin kokenut. Siis ihmisiin kyllästynyt ja pettynyt ja masentunut.T:Entinen ihmisten "vihaaja", nykyinen jokaista rakastava ( Arvaapa kumpi on mukavampi olla)
Totta, mutta asenne yksinään ei vie minnekään. Tarvitaan myös konkretiaa, oli se sitten että on peruspalikat kunnossa tai maisemanvaihto.
Täysin samoja mietteitä. Iso osa ihmisistä on nykyään niin tyhmiä, epäystävällisiä, pyrkyreitä ja muuta shaipaa ettei tahdo enää seura kiinnostaa. Pyrin olemaan vain perheen kanssa omissa oloissa ja esim. moottoripyörällä ajo on parasta terapiaa; ei tarvitse puhua kenellekään eikä seurata somea.
Tämä koskee kyllä enemmänkin Suomea mm. Keski-Euroopassa nautin kyllä ihmisten läsnäolosta ja juttelusta heidän kanssaan.
Suomi on maailman onnellisin p-reikä.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samoja mietteitä. Iso osa ihmisistä on nykyään niin tyhmiä, epäystävällisiä, pyrkyreitä ja muuta shaipaa ettei tahdo enää seura kiinnostaa. Pyrin olemaan vain perheen kanssa omissa oloissa ja esim. moottoripyörällä ajo on parasta terapiaa; ei tarvitse puhua kenellekään eikä seurata somea.
Tämä koskee kyllä enemmänkin Suomea mm. Keski-Euroopassa nautin kyllä ihmisten läsnäolosta ja juttelusta heidän kanssaan.
Suomi on maailman onnellisin p-reikä.
Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita, tulkitsemme muiden ulkoisen viestinnän pinnalliseksi ja omamme syvälliseksi. Suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä siis kiinnitä huomiotasi toisiin ihmisiin tai yleensäkään mihinkään mikä ärsyttää. Ihminen voi itse päättää mihin kiinnittää huomionsa. Positiivisiin vai negatiivisiin asioihin. On selvää, ettei ihminen voi olla onnellinen negatiivisiin asioihin keskittyessään. Ihmisen onnellisuus tai onnettomuus koostuu siitä mitä hän ajattelee. Tämä on jokaisesta ihan itsestään kiinni. Jokainen on oman onnensa seppä. Asenne ratkaisee.
Olen saman asian itsekin kokenut. Siis ihmisiin kyllästynyt ja pettynyt ja masentunut.T:Entinen ihmisten "vihaaja", nykyinen jokaista rakastava ( Arvaapa kumpi on mukavampi olla)
Totta, mutta asenne yksinään ei vie minnekään. Tarvitaan myös konkretiaa, oli se sitten että on peruspalikat kunnossa tai maisemanvaihto.
Nimenomaan ne oman elämän peruspalikat täytyy olla kunnossa. Kun hakee selityksiä omaa tyytymättömyyteen on lohduttavampaa laittaa ne jonkun muun syyksi, kuin kohdata se ihminen joka siellä peilissä näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä siis kiinnitä huomiotasi toisiin ihmisiin tai yleensäkään mihinkään mikä ärsyttää. Ihminen voi itse päättää mihin kiinnittää huomionsa. Positiivisiin vai negatiivisiin asioihin. On selvää, ettei ihminen voi olla onnellinen negatiivisiin asioihin keskittyessään. Ihmisen onnellisuus tai onnettomuus koostuu siitä mitä hän ajattelee. Tämä on jokaisesta ihan itsestään kiinni. Jokainen on oman onnensa seppä. Asenne ratkaisee.
Olen saman asian itsekin kokenut. Siis ihmisiin kyllästynyt ja pettynyt ja masentunut.T:Entinen ihmisten "vihaaja", nykyinen jokaista rakastava ( Arvaapa kumpi on mukavampi olla)
Totta, mutta asenne yksinään ei vie minnekään. Tarvitaan myös konkretiaa, oli se sitten että on peruspalikat kunnossa tai maisemanvaihto.
Nimenomaan ne oman elämän peruspalikat täytyy olla kunnossa. Kun hakee selityksiä omaa tyytymättömyyteen on lohduttavampaa laittaa ne jonkun muun syyksi, kuin kohdata se ihminen joka siellä peilissä näkyy.
Ja mä tarkoitin, ettei pelkällä asenteella korjata sitä, jos sai paskat kortit elämän alkuun, mutta auttaa toki huomattavasti. Toiveikkaana on syytä yrittää, epätoivoisena ei.
Sitten kun ne peruspalikat on kunnossa ja tulee olo kuin ap:lla, voi toki katsoa peiliin ja korjata omaa asennettaan, mutta silti on syytä huomioida ettei maailmassa asiat vain tapahdu, vaan joku jossain tekee aktiivisia päätöksiä joiden seuraukset kantaa tavalliset kansalaiset.
Apatia, lamaantuminen ja ihmisviha ei johda mihinkään, Think globally act locally.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ulkomaailma ei siis vastaa sinun odotuksiasi ja nyt harmittaa. Olet ulkoistanut onnellisuutesi itsesi ulkopuolelle ja ehdollistanut sen niin, että jos ulkoinen maailma ei, ole tietynlainen, se estää sinun onneksi.
Ja vastaus löytyy sinusta itsestäsi. Mediat kiinni ja omien ajatusten kanssa luontoon. Meditoi. Löydä voima itsestäsi.
Ei minua aiemmin tämä ärsyttänyt.
Nyt 40 plus iässä ei vaan jotenkaan enää jaksa ihmisiä. Onko tämä normaalia?
Voihan se perspektiivi keikahtaa missä iässä tahansa. Miksi sinun tarvitsee erityisesti jaksaa ihmisiä? Siinäpähän ovat. Keskittyy siihen omaan tekemiseen niin pysyy fokus ja prioriteetit kunnossa.
No onneksi ei erityisesti tarvitsekaan olla sosiaalinen kuin ne pakolliset. Mutta ärsyttää suunnattomasti politiikka, sodat, ihmisten kammottavat parisuhdekokemukset, katuväkivalta, kaikenlainen pahuus. Ehkä luen liikaa uutisia, katson true crimeä, luen ihmisten ihmeellisiä mielipiteitä netistä niin politiikasta kuin parisuhteista.
Ei itselläkään ole ollut helppo elämä ja erittäin vaikeita kokemuksia on takana, mutta nyt jotenkin tuntuu, että ei jaksa enää yhtään muita ihmisiä. Kuuluuko tämä 40 plus ikään vai mihin?
Ihan samat ajatukset. Tuntuu, että koko maailmaa olis taantunut taaperon tasolle.
Ja kokoajan sellainen fiilis, että ette oo tosissamme!
Ja ikää juurikin 40 v ei onkohan se joku kriisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ulkomaailma ei siis vastaa sinun odotuksiasi ja nyt harmittaa. Olet ulkoistanut onnellisuutesi itsesi ulkopuolelle ja ehdollistanut sen niin, että jos ulkoinen maailma ei, ole tietynlainen, se estää sinun onneksi.
Ja vastaus löytyy sinusta itsestäsi. Mediat kiinni ja omien ajatusten kanssa luontoon. Meditoi. Löydä voima itsestäsi.
Ei minua aiemmin tämä ärsyttänyt.
Nyt 40 plus iässä ei vaan jotenkaan enää jaksa ihmisiä. Onko tämä normaalia?
Voihan se perspektiivi keikahtaa missä iässä tahansa. Miksi sinun tarvitsee erityisesti jaksaa ihmisiä? Siinäpähän ovat. Keskittyy siihen omaan tekemiseen niin pysyy fokus ja prioriteetit kunnossa.
No onneksi ei erityisesti tarvitsekaan olla sosiaalinen kuin ne pakolliset. Mutta ärsyttää suunnattomasti politiikka, sodat, ihmisten kammottavat parisuhdekokemukset, katuväkivalta, kaikenlainen pahuus. Ehkä luen liikaa uutisia, katson true crimeä, luen ihmisten ihmeellisiä mielipiteitä netistä niin politiikasta kuin parisuhteista.
Ei itselläkään ole ollut helppo elämä ja erittäin vaikeita kokemuksia on takana, mutta nyt jotenkin tuntuu, että ei jaksa enää yhtään muita ihmisiä. Kuuluuko tämä 40 plus ikään vai mihin?
No onko ihme jos ahdistaa kun tuuttaat pahoinvointia tajuntaasi joka suunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samoja mietteitä. Iso osa ihmisistä on nykyään niin tyhmiä, epäystävällisiä, pyrkyreitä ja muuta shaipaa ettei tahdo enää seura kiinnostaa. Pyrin olemaan vain perheen kanssa omissa oloissa ja esim. moottoripyörällä ajo on parasta terapiaa; ei tarvitse puhua kenellekään eikä seurata somea.
Tämä koskee kyllä enemmänkin Suomea mm. Keski-Euroopassa nautin kyllä ihmisten läsnäolosta ja juttelusta heidän kanssaan.
Suomi on maailman onnellisin p-reikä.
Koska haluamme nostaa itseämme ja laskea muita, tulkitsemme muiden ulkoisen viestinnän pinnalliseksi ja omamme syvälliseksi. Suojelemme itseämme torjumalla sen, mitä emme voi saavuttaa.
Itse koen ihmisten viestinnän pinnalliseksi kun pystyn näkemään heidän perusteluissaan erittäin suuria aukkoja. Nykyään iso osa ihmisistä keskittyy nostamaan itseään ylöspäin ja saamaan suosiota. Tuo onnistuu parhaiten yksinkertaisilla, yksinkertaistetuilla väittämillä. Ei suuret massat jaksa perehtyä monimutkaisiin taustoihin ja harmaan sävyihin mustan ja valkoisen välissä.
Idiootit ovat ottaneet vallan eikä sitä heiltä enää saa takaisin.
Itsellä tuli vastaava kriisi pari vuotta sitten. Aloin oireilla tosi pahasti ihmisten pahoinvoinnin ja keljun sosiaalisen kulttuurin vuoksi. Tajusin, että elämäni ja läheiset olivat aivan muuta kuin mitä halusin. Tuntui päivittäin pahalta kun elin itselleni vääränlaista elämää.
Pistin kaiken uusiksi. Vähensin ja lopulta lopetin pitämästä yhteyttä kavereihin ja tuttuihin. Poistin somet ja aloin harrastaa aivan toisenlaisia asioita kuin ennen. Tutustuin itseeni uudelleen ja aloin elää juuri sellaista omannäköistäni elämää. Taikanappi oli henkinen irrottautuminen toisten ihmisten tekemisistä ja mielipiteistä. Siinäpähän ovat.
Nykyään ura nousukiidossa, terveys todella hyvässä jamassa, onnellisuus aivan uudella tasolla ja väritkin ovat nykyään kirkkaampia. Sosiaaliset kuviot ovat alkaneet elpyä ja elämässäni on vain hyviä tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle iski sama, kun täytin 40. Kun korona alkoi, pistin ensimmäiseksi kaikki somet kiinni. Ehkä elämäni paras päätös. Olin totaalisen täynnä ihmisiä ja elämääni.
Ekan koronavuoden sinnittelin vielä sosiaalisessa työssä, mutta vuoden päästä otin loparit ja vaihdoin työhön, jossa olin 80% ajasta yksin. Erakoiduin, vaikkakin ilman sitä erämaamökkiä, ja nautin, kun koronaa pystyi käyttämään syynä/tekosyynä kaiken sosiaalisen kanssakäymisen ihan minimiin vetämisessä.
Nyt olen puolen vuoden aikana pikkuhiljaa mönkinyt ulos kolostani ja ihmiset ovat taas enimmäkseen ihan jees. Olen taas somessa, mutta siivonnut sen mieleisekseni. Seuraan maailmanmenoa (kuten koko korona-ajankin), mutta pysyttelen poissa kaikesta kouhkaamisesta.
Tämä neljänkympin kriisi kesti neljä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minä täytän tänä vuonna 41 vuotta, ja olen aivan totaalisen kyllästynyt ihmisten pinnallisuuteen.
"Ai et käy töissä, no ei tässä mitään, ei jutella enää koska meillä ei ole mitään yhteistä".
Tai, "ai, oot vaan kaupankassaksi päässyt, no ei tässä mitään, ei jutella enää koska meillä ei ole mitään yhteistä"
"ai sä olet lapseton, no ei tässä mitään, ei jutella enää koska meillä ei ole mitään yhteistä"
"ai sä olet ikisinkku, no ei tässä mitään, ei jutella enää koska meillä ei ole mitään yhteistä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä siis kiinnitä huomiotasi toisiin ihmisiin tai yleensäkään mihinkään mikä ärsyttää. Ihminen voi itse päättää mihin kiinnittää huomionsa. Positiivisiin vai negatiivisiin asioihin. On selvää, ettei ihminen voi olla onnellinen negatiivisiin asioihin keskittyessään. Ihmisen onnellisuus tai onnettomuus koostuu siitä mitä hän ajattelee. Tämä on jokaisesta ihan itsestään kiinni. Jokainen on oman onnensa seppä. Asenne ratkaisee.
Olen saman asian itsekin kokenut. Siis ihmisiin kyllästynyt ja pettynyt ja masentunut.T:Entinen ihmisten "vihaaja", nykyinen jokaista rakastava ( Arvaapa kumpi on mukavampi olla)
Jos ei kiinnitä huomiotaan nykyihmisiin niin kas, pian huomaa jääneensä auton alle suojatiellä, skuutin tai fillarin alle jalkakäytävällä ja viimeisimpänä lastenrattaiden, joita äippä päätti "työntää" alamäkeen ilman käsiä..
Ihmiset ei enää keskity siihen mitä ovat tekemässä ja toisaalta kuvittelevat omaavansa myös jotain eri oikeuksia/vapauksia, joten edes normaalit liikennesäännöt ei koske heitä.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä taitaa olla se aika tyypillinen ikä, jolloin alkaa paremmin hahmottamaan mitä siltä omalta elämältään haluaa. Alkaa se voimaantumisen aikakausi.
Mä olen niin väsynyt ja ärsyyntynyt tuohon "voimaantuminen"- sanaankin.
Ihan sama homma täällä nelikymppisellä, luulen että johtuu noista koronavuosista, ne oikein kirkastivat sen mikä on tärkeää ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuli vastaava kriisi pari vuotta sitten. Aloin oireilla tosi pahasti ihmisten pahoinvoinnin ja keljun sosiaalisen kulttuurin vuoksi. Tajusin, että elämäni ja läheiset olivat aivan muuta kuin mitä halusin. Tuntui päivittäin pahalta kun elin itselleni vääränlaista elämää.
Pistin kaiken uusiksi. Vähensin ja lopulta lopetin pitämästä yhteyttä kavereihin ja tuttuihin. Poistin somet ja aloin harrastaa aivan toisenlaisia asioita kuin ennen. Tutustuin itseeni uudelleen ja aloin elää juuri sellaista omannäköistäni elämää. Taikanappi oli henkinen irrottautuminen toisten ihmisten tekemisistä ja mielipiteistä. Siinäpähän ovat.
Nykyään ura nousukiidossa, terveys todella hyvässä jamassa, onnellisuus aivan uudella tasolla ja väritkin ovat nykyään kirkkaampia. Sosiaaliset kuviot ovat alkaneet elpyä ja elämässäni on vain hyviä tyyppejä.
... ura nousukiidossa... Kiitos, riittääkin infoksi mikä sinulle tärkeää nyt on.
Täällä yksi. Jonnin joutavaa ulkonäön kyttäämistä ja pinnallisten arvojen tyrkyttämistä. Ihminen on hemmetin tyhmä olio. Sen huomaa esim. luonnon roskaisuudesta. Mitään ei opita. Menkää keräämään roskia, niin minä teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuli vastaava kriisi pari vuotta sitten. Aloin oireilla tosi pahasti ihmisten pahoinvoinnin ja keljun sosiaalisen kulttuurin vuoksi. Tajusin, että elämäni ja läheiset olivat aivan muuta kuin mitä halusin. Tuntui päivittäin pahalta kun elin itselleni vääränlaista elämää.
Pistin kaiken uusiksi. Vähensin ja lopulta lopetin pitämästä yhteyttä kavereihin ja tuttuihin. Poistin somet ja aloin harrastaa aivan toisenlaisia asioita kuin ennen. Tutustuin itseeni uudelleen ja aloin elää juuri sellaista omannäköistäni elämää. Taikanappi oli henkinen irrottautuminen toisten ihmisten tekemisistä ja mielipiteistä. Siinäpähän ovat.
Nykyään ura nousukiidossa, terveys todella hyvässä jamassa, onnellisuus aivan uudella tasolla ja väritkin ovat nykyään kirkkaampia. Sosiaaliset kuviot ovat alkaneet elpyä ja elämässäni on vain hyviä tyyppejä.
... ura nousukiidossa... Kiitos, riittääkin infoksi mikä sinulle tärkeää nyt on.
Jännä homma kun joillain saattaa olla ura jota rakastaa. Sinäkin olisit päässyt jo hengestäsi jos et olisi päässyt hyödyntämään intohimoisten tutkijoiden ja keksijöiden työn hedelmiä. Tai kuollut tylsyyteen ilman elokuvia, musiikkia ja muuta taidetta. Katsos nekin syntyvät rakkaudesta tekemiseen.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikä taitaa olla se aika tyypillinen ikä, jolloin alkaa paremmin hahmottamaan mitä siltä omalta elämältään haluaa. Alkaa se voimaantumisen aikakausi.