Muusikko EVELIINA on AUTISTI! Mielipiteitä?

Täytyy olla kyllä hyvin lievää autismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen autisti ja kivaa, että noin menestynyt ja nätti ihminen ilmoittautuu autistiksi. Ehkä hälventää ennakkoluuloja,

Ei autismi nyt kuitenkaan ole mikään trendikäs diagnoosi.

Selittää paljon Eveliinan käytöstä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

Kuulut laitokseen.

Kirjoitan sieltä !

Vierailija kirjoitti:

Ihan mahdollista. Naiset on miehiä paljon parempia peittämään oireita. Ja ei noita diagnooseja ihan huvikseen heitellä. Ne on pitkät raskaat tutkimukset.

Pitkäänhän luultiin, että autismia ei edes ole naisilla, kun oireilu on niin erilaista kuin miehillä.

Miksei vaan hyväksytä, että me ihmiset olemme erilaisia, jokainen sielu. Jos on erilaisuutta, haittaako se? Autisimi eri kirjoissaan on varmasti paljon yleisempi kuin vielä ymmärretäänkään. Niin oli ADHD-diagnoosinkin kanssa (eri kirjoineen). Minäkin koen jotain samaa lukiessani autisimista , ja uskon että ehkä saisin diagnoosinkin. En vain koe tarvitsevani sitä. Olen mitä olen, jos se ei riitä, en jää suremaan. Pärjään näinkin. Tsemppiä elämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi vaatii kyllä tietääkseni niin vakavat oireet, että ne selvästi haittaavat arkea ja ihmissuhteita. Ihan lieviä tapauksia ei pitäisi diagnosoida, sillä me kaikki olemme jossain määrin kirjolla. Jotkut todella vähän tai lähes ei lainkaan ja osa sitten vähän enemmän. Kyse on kirjosta.

Tunnetko Evelinan henkilökohtaisesti? Oon muuten havainnut, että kauniita ja laittautuneita naisia ei uskota oikeastaan koskaan silloin kun he avautuvat ADHD tai autismidiagnoosista. Ilmeisesti nämä ovat jotain rumien ihmisten diagnooseja.

Niinpä. Tyttäreni on kuvankaunis vaikka hänellä onkin adhd ja on muutenkin kirjolla. Ihmiset pitävät häntä töykeänä koskoa hän ei osaa suodattaa puheitaan. Siihen kun lisätään kauneus, niin jokainen varmaan ymmärtää miten käy.

No ei se ole rumilla yhtään helpompaa. Ehkä jopa pahempi, kun kaunis saa sentään hieman anteeksi kauneutensa vuoksi. Ruman ei tarvitse edes sanoa mitään kun on jo hyljeksitty.

Luin juuri, että pelaavat roolipelejä Roopen kanssa. Eilen adhd, tänään autisti, huomenna jotain muuta. Roopen mukaan Eveliina on ihan huippu taitava.

Mullakin on autismin kirjoa, masennusta,olen työelämässä ihan palkkatöissä. Ei autismi tarkota,että on kehitysvammainen tai tyhmä. Tutkikaas vähän.

Tunnen autistin joka lapsena ei ottanut katsekontaktia. Eikä nyt aikuisenakaan mielellään.Puhuu kirjakieltä.On aistiyliherkkä. Kovat äänet ja meteli häiritsee. Muisti on erinomainen. Poikkeuksellisen hyvä.On taitava piirtämään ja soittamaan. Ihmisenä kohtelias mutta vaivaantunut jos jotain kysyy. Viihtyy yksikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhjä katse, ylimielisyys kuuluuko ne autismi kirjon piirteisiin?

Joo ovat kunnon mulkkuja

Sinä kirjoittaka olet isoin Ky.pä.

Monille ihmisille rutiinit ovat tärkeitä. Monet ovat myös hyvinkin introvertteja. Moni kuormittuu herkästi. Ihmisten kanssa oleminen voi käydä melkein työstä. Onkohan kyse lievästä autismista vai jostain herkkyydestä. Tai molemmista tai ei kummastakaan.

Evelina on nyt jo

>autistin kirjolla

>ei-hetero

>paniikkihäiriöinen

>hiushaasteinen

Mihin kategoriaan seuraavaksi? Myykö tällä taktiikalla enemmän? Se jää nähtäväksi.

Kaikkilla ja kaikella pitää nykyään olla diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vähän harhaanjohtava tuo autisti sana, jos on kirjolla. Luulisi, että kun tuota ei liiemmin ulospäin huomaa, on kuitenkin enemmän siellä Asperger-päässä janaa. Lievempi tapaus. En toki tiedä, mutta esim. Kirjolla-sarjan nuoriin verrattuna.

Ei ole mitään janaa, jonka päässä on aspergerit. On olemassa vain autismin kirjo.

Autismin kirjo on jana, jolla on enemmän ja vähemmän autisteja. Tietenkin.

Ei ole, vaan se on kirjo, kuten sanotaan. Niin kuin väreistä voidaan erottaa eri komponentteja, niin kirjoissa on erilaisia ominaisuuksia erilaisina kombinaatioina. Kun olet tavannut yhden autistin, olet tavannut yhden autistin.

Autismin kanssa esiintyy monesti muuta neurokirjoa, kuten ADHD:ta (sekin on kirjo), Tourettea sekä aistisäätelyhäiriöitä. Kullakin voi lisäksi olla vahvuuksia, kuten hyperfokusta ja erityisiä mielenkiinnon kohteita, tai sitten ei. Toisilla on aistisäätely poikkeava; voi olla herkkyyttä johonkin suuntaan tai vaikeuksia aistia. Autistilla voi olla oppimissa haastetta vai vahvuutta, kuten kellä tahansa: hahmotushäiriö, valokuvamuisti, kielellisiä vaikeuksia, kielellisiä vahvuuksia (oppii kielen kuuntelemalla äänikirjan), ei kielellisen oppimisen häiriötä, absoluuttinen sävelkorva, liikunnallista erityislahjakkuutta, erinomainen muisti, lähimuistissa ongelmaa jne.). Kun näistä kaikista ominaisuuksista kullekin ihmiselle on perimän ja ympäristön toimesta tullut oma mixinsä, niin kyseessä ei todellakaan ole mikään jana, vaan avaruus. Autisteilla on myös keskimääräistä enemmän poikkeavaa sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä sekä (ehkäpä seurauksena ympäristöstä) mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta, masennusta, kiusaamista, pakko-oireita jne.

Olepa hyvä ja piirrä mulle jana.

Tällä pohjalla on ihan typerää lääkitä lievästi kirjolla olevia, jos ei-kirjolla oleville ei sitten anneta ko. neurostimulantteja jotka auttavat siis lähes kaikkia ihmisiä keskittymään ja toimimaan putkiaivoisesti kun sellaista tarvitaan. Ja sehän on nykyisessä työelämässä pärjäämisen ehto suuresti.

Jokaisen kohdallahan selvitetään, miten piirteet tai oireet vaikuttavat arjesta suoriutumiseen.

On aika nuupoa tulla tuommoista puhumaan, että haluaa itsellekin invaluvan, kun ei jaksa kävellä niin kaukaan kauppaan tai ei jaksa keskittyä pitkää työpäivää ilman taukoja stressaantuneena.

Se ADHD:n oireilu on todella paljon hankalampaa, autismiin ei ole suoraan lääkettä, mutta joitain lääkkeitä voi jollain olla käytössä. Monet päätyvät eläkkeelle, syrjäytyvät jo koulussa jne. Joskus myös lääkitys tarvitaan koulua varten; viikonloppuna ja lomilla voi olla ilman. Lähes kaikissa lääkkeissä on myös jotain sivuvaikutuksia, joten ei se todellakaan ole mikään nopea ratkaisu. Lääkekokeilut voi viedä vuosia ja on tuskallista nähdä, kun lapsi saa hankalia sivuvaikutuksia ja toivo avun saamisesta lääkkeestä taas murenee.

Mutta kannattaa mennä lääkäriin pyytämään keskittymislääkettä. Voihan sulla ollakin jotain , mikä vaatii diagnoosia, kuntoutusta ja lääkitystä. Jos ei, niin saat ainakin addiktin leiman tiedostoosi.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla kyllä hyvin lievää autismia.

Ei ole olemassa lievää tai syvää autismia, se on kirjo. Kun olet tavannut yhden autistin, olet tavannut yhden autistin. Se kuva, joka mediassa on autismista on usein hyvin miestyypillinen tyyliin Rainman-leffa. Myös Ylen Kirjolla-sarja osaltaan vahvistaa jo olemassaolevia stereotypioita. Myöskään sisäiset toiminnanohjauksen haasteet esim. ei välttämättä näy ulospäin. Kannattaa ottaa seurantaan instassa esim. @misscheyenne, hän on autisti.

t. Naisautisti ja tyttöautistin äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lievä asberger l. autistinen psykopatia kenties

Se on btw asperger.

Vanhentuneiden nimitysten käyttö kuten tuo autistinen psykopatia, ei ole asiallista.

Myös asperger on vanhtentunut nimitys, joka ei ole enää käytössä. Nykyään puhutaan vain autismin kirjosta erottelematta siitä aspergeria erikseen.

Tuo on kyllä melko harhaanjohtavaa musta, jos hyvin lievät tapaukset ja hyvin autistiset tapaukset puhuvat kaikki itsestään autisteina. Parempi olisi sanoa vaan olen kirjolla siinä tapauksessa.

Tämä on just tällaista ulkoa päin tulevaa määräilyä, jossa kerrotaan, miten jonkun ihmisen pitää itseään kutsua ja miten ei. Osa haluaa sanoa, että on autistinen, osa sanoo itseään autistiksi. Myös termi as on käytössä (autism spectrum).

Muutenkin tämä "neurotyypillisten" tapa määritellä jokin asia häiriöksi ("autisminkirjon häiriö", "tarkkaavaisuuden häiriö", "käytöshäiriö") on hyvin kyseenalaista. Tätä voisi verrata siihen, että vastaikään homoseksuaalisuus oli häiriö, tautiluokituksessa.

Neurotyypilliset "kuntouttavat" autisteja ja adhd-ihmisiä kohti normaalia, vaikka kukaan ei oikeastaan ole kysynyt, että haluavatko nämä "kuntoutuksen" kohteet "kuntoutua" sellaisiksi normaaleiksi, joiksi neurotyypilliset heidät haluavat. Varsinkin koululaitos on tässä rikollisen pahansuopa hyväksymään vain tietynlaiset, joten sitten tarvitaan diagnooseja, kuntoutusta, tukitoimia, koska se hyväksyttävän rooli on niin ahdas. Opettajakoulutukseen ilmeisesti seulotaan vain näitä "neurotyypillisiä", jotka eivät aisti, välitä tai reagoi mihinkään, menevät lauman mukana ja eivät koskaan saa aikaan mitään merkittävää.

Kuntoutus olisi ok, jos sitä tekisivät itse neurokirjolla olevat henkilöt, eivätkä sellaiset, jotka jossain hoitaja/sosiaalikoulussa ovat asioista lukeneet. JA kyllä, perheemme on ollut erilaisten kuntoutusten ja työskentelyjen kohteena, ja väkisinkin tulee mieleen jotkut muinaiset eheyttämiset, joissa ihmisiä parannettiin homoseksuaalisuudesta.

Hyvää luettavaa ja mietittävää tässä:

https://workplaceinclusiveness.com/2023/04/17/muutama-sana-neuromonimuo…

Toi blogi on härskisti kopsannu Suomiredpillin designin.

https://suomiredpill.wordpress.com

"Design a site like this with WordPress.com" jos käyttää jotain valmista pohjaa, niin todellakin voi design näyttää samalta.

Vierailija kirjoitti:

Eveliina on myös raskaasti koulukiusattu, lesbo, s*******sti ahdisteltu, kalju, kehopositiivinen, erityisherkkä.....ja mitähän seuraavaksi? Kyllä sattuu ja tapahtuu yhdelle ihmiselle....

Sitten sinä vielä nettikiusaat? Häpeä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla kyllä hyvin lievää autismia.

High functional autism on ihan oma terminsä ja erityisesti sitä esiintyy naisilla. Osaksi sen takia, että naiset opettelevat piilottamaan autistiset piirteensä matkimalla muita, vaikka se onkin tietoinen rooli ja fyysisesti sekä henkisesti kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkera vauvapalstamamma pystyy kumoamaan neuropsykologin antaman diagnoosin.

Neuro- tai muukaan psykologi ei voi antaa diagnoosia.

Meillä ainakin poliklinikalla autismiin erikoistuneet psykologit tekivät tutkimukset ja diagnosointi perustui niihin.  Kaikilla psykologeilla ei ole osaamista diagnosointiprosessiin. Voin sanoa, että itse prosessi lapsenkin kohdalla oli pitkä ja oli jos jonkinmoisia tuntikausia kestäneitä haastatteluita ja tutkimusnivaskojen täyttöä, videokuvattiin ja tulkittiin lasta eri ammattilaisten toimesta ml. erikoislääkärit, haastateltiin erikseen opettajat jne. Ei siis todellakaan mikään lyhyt tai helppo prosessi. Diagnoosin saaminen vaatii suurempia ongelmia arkielämässä, että diagnoosin asettavat. Aikuisilla ja varsinkin naisilla tämä diagnoosin saaminen vielä paljon vaikeampaa mitä lasten. En lähtisi kyllä yhtään aliarvioimaan diagnoosien oikeellisuutta. Kyllä näissä testeissä ja haastatteluissa ym käydään kaikki niin perusteellisesti läpi, ettei näitä diagnooseja ilman kunnon perusteita anneta.

Psykologi ei voi tehdä diagnoosia. Piste. Tässä aiheessa vain psykiatri tai neurologi voi tehdä diagnoosin.

Tutkimukset tekee usein psykologi, toimintaterapeutti, puheterapeutti tai sairaanhoitaja. Lääkäri sitten asettaa diagnoosin. Lääkäreitä on todella vähän missään, ja usein heillä ei ole ihan paras ote muutenkaan neurokirjon lapsiin ja nuoriin. 

Eveliina on kuin kopio supertähti Olivia Dunne sta joka on huippusuosittu voimistelija!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavoin myös autismidiagnoosi tehdään siten että "luotetaan ihmisen omaan kertomukseen". Ei ole mitään aivokuvaa tai verikoetta tai vastaavaa.

Olisikin se niin helppoa, että nepsyys näkyisi verikokeissa tai tavallisissa aivokuvissa.

Tarkemmilla menetelmillä on kyllä tutkittu esim. autismille ja ADHD:lle tyypillisiä piirteitä.

Mitään sellaista ei ole löydetty mikä olisi autisteilla "aivoissa". Kyse on siis inhimillisistä ominaisuuksista joiden kerromusen perusteella diagnoosi tehdään. Siitä on luotettavuus kaukana.

Juuri näin! Eikä varsinkaan sellaista, mikä olisi 8todistettavasti ollut "aivoissa" syntymästä saakka. Aivojen kehitykseen vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi elinympäristö. Vaikka muutaman vuoden iässä ilmenevien oireiden vuoksi tehdyissä tarkoissa tutkimuksissa pystyttäisiinkin löytämään aivoista jotakin, mikään ei osoita pitävästi, onko se synnynnäistä vai ensimmäisten elinvuosien seurausta.

Kyse on ikiaikaisesta psykologien ja psykiatrisen käsityskannan välisestä koulukuntakiistasta. Joitakin vuosikymmeniä sitten "autismin" syynä pidettiin varhaislapsuuden läheissuhteiden häiriöitä, mutta kun äityleitä ei enää saa syyllistää, syy vieritetään nykyisin lapselle itselleen leimaamalla hänet synnynnäisesti vialliseksi. Kannattaisi kuitenkin miettiä, keneltä synnynnäiset ominaisuudet on peritty. Aivan, vanhemmilta. Olisivatko nämä samat ominaisuudet ehkä mahdollisesti ilmenneet vanhempien käyttäytymisessä lapsiaan kohtaan?

Se on kieltämättä kummallista, miten etiologialtaan tuntemattomat oirepohjaiset luokitukset selittävät sekä ammattilaisille ja potilaille asioita oireiden ja poikkeavuuden syistä. Ainoa keino erottaa synnynnäiset ja ei-synnynnäiset piirteet psykiatriassa on haastattelu ei muistikuvat siitä, milloin kaikki alkoi. Ja kaikki tietävät, että niiden erottaminen on kuitenkin oikeasti täysin mahdotonta eikä ihmisten tulkintojen ja muistikuvien perusteella voi tehdä lääketieteellisesti valideja diagnooseja.

Kun ihmisiä laitetaan normaalijakaumalle, jokaisella on varmasti ns. normaalista poikkeavia piirteitä jossain asiassa. On myös huomattavan paljon ihmisiä, joilla on paljon normaalista poikkeavia ominaisuuksia jollain ulottuvuudella, eikä sekään ole itsestään selvästi sairaus tai häiriö. Se miten kompulsiivisesti ihmisten ominaisuuksia ja poikkeavaa käytöstä halutaan medikalisoida on itsessään häiriintynyttä. Tuollaisista vahvoista diagnooseista tulee helposti itseään toteuttavia ennusteita, koska ihmiset leimautuivat niihin niin vahvasti. Lisäksi rahaa kuluu massiivisesti siihen, kun esimerkiksi käytöshäiriöistä rajattomia lapsia hoidetaan erinäisillä mömöillä sen sijaan, että niitä uskallettaisiin kasvattaa johdonmukaisesti normien, sääntöjen ja auktoriteetin avulla. Esimerkiksi amfetamiinistimulanttien kylväminen nuorisoon on paikoin täysin holtitonta, vaikkei niiden tehosta pitkällä aikavälillä ole minkäänlaista näyttöä ja ainoa näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista, meta-analyysien mukaan usein hyvin heikkolaatuisista tutkimuksista.

Ehkä olisi parempi olla kommentoimatta ja jakamatta väärää tietoa jos ei selvästikään ole ymmärrystä tai tietämystä neuropsykiatriasta. Puhut "vahvoista diagnooseista". Kuka tai mikä sinä olet määrittelemään ulkopuolisena ja selkeästi asiasta tietämättömänä, että milloin sitä diagnoosia tarvitaan ja milloin ei? Liian paljon on vielä nykyäänkin jopa hoitoalalla ihmisiä, jotka aiheuttavat enemmän tuhoa ja haittaa potilaalle diagnoosipelon vuoksi tai ymmärtämättömyyttään.

"esimerkiksi käytöshäiriöistä rajattomia lapsia hoidetaan erinäisillä mömöillä sen sijaan, että niitä uskallettaisiin kasvattaa johdonmukaisesti normien, sääntöjen ja auktoriteetin avulla."

Anteeksi mitä minä juuri luin! Kuinkahan montaa käytöshäiriöistä lasta täällä mukamassa hoidetaan lääkkeillä "erinäisillä mömmöillä" vain siksi, että heillä ei olisi sääntöjä, rajoja ja kasvattajaa, jolla on auktoriteettia. Aika harvaa jos yhtään. Henkilön mielestä, jonka mukaan neuropsykiatrsia ongelmia haasteita ei ole (näkyy jopa kuvantamisessa erilaisina aivoina) niin heidän mielestä kaikki on vain kurittomuutta ja epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta johtuvaa. 

Tutustupa neuropsykologiaan, neuropsykiatrisiin ongelmiin - sen kirjoon ja siihen miten näitä lapsia ja aikuisia voidaan tukea ja huomioida elämässä. Ne "mömmöt" eli lääkkeet pelastavat monen elämän. Sen avulla moni pystyy siihen parhaimpaan toimintakykyyn, mitä heillä on. Niitä mömmöjä voi käyttää opettaja, lääkäri ja ehkäpä kollegasi ja tarkoitan vaikkapa ADHD -lääkitystä. Autisminkirjolaisilla voi olla muitakin lääkkeitä rauhoittamaan ja kestämään tätä maailman aistikaaosta, muuttuneita tilanteita. 

Kumpi on parempi: toimiva ihminen, jolla on itsensä kanssa hyvä olla, joka kykenee työelämään ja pitämään yllä ihmissuhteita toki lääkityksen turvin vai ihminen /ihmisraunio, joka ei kestä tätä maailmaa, joka ei kykene valmistumaan ammattiin tai keneltä jää kaikki kesken ilman lääkitystä. 

Lääkitys ei ole vain paha asia. Diagnoosi ei ole paha asia. Silloin kun niitä tarvitaan, niin niitä tarvitaan. 

Tutustupa sinä siihen mikä on psykiatrian diagnostiikan malli ja miten se toimii. Voit yllättyä. Se että jostain asiasta haastatellaan vaikka kuinka monta tuntia ei vaikuta mitenkään siihen kuinka "luotettava "diagnoosi on. Autismi ja adhd on nippu oireita( tai ominaisuuksia) eli oireyhtymä. Nämä oireet on vain laitettu yhteen ja päätetty että ne kuvaavat nyt tällaista sairautta. Haastattelussa sitten kysytään ihmisen mielipidettä että "onko sinulla näitä oireita enemmän kuin muilla" ( sanatarkasti näin). Ja esim "onko sinulla usein vaikeuksia keskittyä ". Kaikki perustuu siis ihmisen omaan kertomaan. Vanhemman mielipidettä lapsuudesta voidaan kysyä mutta se ei ole diagnoosissa olennainen. Psykiatristen diagnoosien validiteetti on alle 10%, eli kun tapaat eri psykiatrin saat aivan eri diagnoosin samoilla oireilla. Ei yksinkertaisesti ole osoitettu mitään "todisteita" eri psykiatristen sairauksien olemassaolosta. Todiste on vain siinä "koetko olevasi erilainen/masentunut/ylivilkas" ja samaa kysymystä pyöritetään eri vinkkeleistä ja kun potilas sanoo joo niin siinä se.

Pidän nykypsykiatriaa ja sen diagnostiikkaa täysin epäeettisenä.

Kyse on inhimillisistä ja psyykkisistä ominaisuuksista joita kaikilla on kuten on oma persoonakin.

Ei kannata uskoa aina kaikkea mitä lehdistä lukee näistä "sairauksista".