Muusikko EVELIINA on AUTISTI! Mielipiteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavoin myös autismidiagnoosi tehdään siten että "luotetaan ihmisen omaan kertomukseen". Ei ole mitään aivokuvaa tai verikoetta tai vastaavaa.

Olisikin se niin helppoa, että nepsyys näkyisi verikokeissa tai tavallisissa aivokuvissa.

Tarkemmilla menetelmillä on kyllä tutkittu esim. autismille ja ADHD:lle tyypillisiä piirteitä.

Mitään sellaista ei ole löydetty mikä olisi autisteilla "aivoissa". Kyse on siis inhimillisistä ominaisuuksista joiden kerromusen perusteella diagnoosi tehdään. Siitä on luotettavuus kaukana.

Juuri näin! Eikä varsinkaan sellaista, mikä olisi todistettavasti ollut "aivoissa" syntymästä saakka. Aivojen kehitykseen vaikuttaa perinnöllisten tekijöiden lisäksi elinympäristö. Vaikka muutaman vuoden iässä ilmenevien oireiden vuoksi tehdyissä tarkoissa tutkimuksissa pystyttäisiinkin löytämään aivoista jotakin, mikään ei osoita pitävästi, onko se synnynnäistä vai ensimmäisten elinvuosien seurausta.

Kyse on ikiaikaisesta psykologien ja psykiatrisen käsityskannan välisestä koulukuntakiistasta. Joitakin vuosikymmeniä sitten "autismin" syynä pidettiin varhaislapsuuden läheissuhteiden häiriöitä, mutta kun äityleitä ei enää saa syyllistää, syy vieritetään nykyisin lapselle itselleen leimaamalla hänet synnynnäisesti vialliseksi. Kannattaisi kuitenkin miettiä, keneltä synnynnäiset ominaisuudet on peritty. Aivan, vanhemmilta. Olisivatko nämä samat ominaisuudet ehkä mahdollisesti ilmenneet vanhempien käyttäytymisessä lapsiaan kohtaan?

Se on kieltämättä kummallista, miten etiologialtaan tuntemattomat oirepohjaiset luokitukset selittävät sekä ammattilaisille ja potilaille asioita oireiden ja poikkeavuuden syistä. Ainoa keino erottaa synnynnäiset ja ei-synnynnäiset piirteet psykiatriassa on haastattelu ei muistikuvat siitä, milloin kaikki alkoi. Ja kaikki tietävät, että niiden erottaminen on kuitenkin oikeasti täysin mahdotonta eikä ihmisten tulkintojen ja muistikuvien perusteella voi tehdä lääketieteellisesti valideja diagnooseja.

Kun ihmisiä laitetaan normaalijakaumalle, jokaisella on varmasti ns. normaalista poikkeavia piirteitä jossain asiassa. On myös huomattavan paljon ihmisiä, joilla on paljon normaalista poikkeavia ominaisuuksia jollain ulottuvuudella, eikä sekään ole itsestään selvästi sairaus tai häiriö. Se miten kompulsiivisesti ihmisten ominaisuuksia ja poikkeavaa käytöstä halutaan medikalisoida on itsessään häiriintynyttä. Tuollaisista vahvoista diagnooseista tulee helposti itseään toteuttavia ennusteita, koska ihmiset leimautuivat niihin niin vahvasti. Lisäksi rahaa kuluu massiivisesti siihen, kun esimerkiksi käytöshäiriöistä rajattomia lapsia hoidetaan erinäisillä mömöillä sen sijaan, että niitä uskallettaisiin kasvattaa johdonmukaisesti normien, sääntöjen ja auktoriteetin avulla. Esimerkiksi amfetamiinistimulanttien kylväminen nuorisoon on paikoin täysin holtitonta, vaikkei niiden tehosta pitkällä aikavälillä ole minkäänlaista näyttöä ja ainoa näyttö tulee lääkeyhtiöiden rahoittamista, meta-analyysien mukaan usein hyvin heikkolaatuisista tutkimuksista.

Ehkä olisi parempi olla kommentoimatta ja jakamatta väärää tietoa jos ei selvästikään ole ymmärrystä tai tietämystä neuropsykiatriasta. Puhut "vahvoista diagnooseista". Kuka tai mikä sinä olet määrittelemään ulkopuolisena ja selkeästi asiasta tietämättömänä, että milloin sitä diagnoosia tarvitaan ja milloin ei? Liian paljon on vielä nykyäänkin jopa hoitoalalla ihmisiä, jotka aiheuttavat enemmän tuhoa ja haittaa potilaalle diagnoosipelon vuoksi tai ymmärtämättömyyttään.

"esimerkiksi käytöshäiriöistä rajattomia lapsia hoidetaan erinäisillä mömöillä sen sijaan, että niitä uskallettaisiin kasvattaa johdonmukaisesti normien, sääntöjen ja auktoriteetin avulla."

Anteeksi mitä minä juuri luin! Kuinkahan montaa käytöshäiriöistä lasta täällä mukamassa hoidetaan lääkkeillä "erinäisillä mömmöillä" vain siksi, että heillä ei olisi sääntöjä, rajoja ja kasvattajaa, jolla on auktoriteettia. Aika harvaa jos yhtään. Henkilön mielestä, jonka mukaan neuropsykiatrsia ongelmia haasteita ei ole (näkyy jopa kuvantamisessa erilaisina aivoina) niin heidän mielestä kaikki on vain kurittomuutta ja epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta johtuvaa. 

Tutustupa neuropsykologiaan, neuropsykiatrisiin ongelmiin - sen kirjoon ja siihen miten näitä lapsia ja aikuisia voidaan tukea ja huomioida elämässä. Ne "mömmöt" eli lääkkeet pelastavat monen elämän. Sen avulla moni pystyy siihen parhaimpaan toimintakykyyn, mitä heillä on. Niitä mömmöjä voi käyttää opettaja, lääkäri ja ehkäpä kollegasi ja tarkoitan vaikkapa ADHD -lääkitystä. Autisminkirjolaisilla voi olla muitakin lääkkeitä rauhoittamaan ja kestämään tätä maailman aistikaaosta, muuttuneita tilanteita. 

Kumpi on parempi: toimiva ihminen, jolla on itsensä kanssa hyvä olla, joka kykenee työelämään ja pitämään yllä ihmissuhteita toki lääkityksen turvin vai ihminen /ihmisraunio, joka ei kestä tätä maailmaa, joka ei kykene valmistumaan ammattiin tai keneltä jää kaikki kesken ilman lääkitystä. 

Lääkitys ei ole vain paha asia. Diagnoosi ei ole paha asia. Silloin kun niitä tarvitaan, niin niitä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole autismia, alapeukuttajille tiedoksi. Ja tuo autismilla ratsastaminen taas kertoo miten sairasta aikaa eletään, halutaan olla autisteja ollakseen jotain. 

ps:jos jäät tuijottamaan jotain randomisti ei ole autismia eikä se jos et halua tehdä ostoksia. 

Sosiaalisten tilojen pelko ja autismi ovat kaksi eri asiaa, mutta voivat esiintyä samaan aikaan ja näyttää ulospäin samalta  tai aiheuttaa samanlaisia vaikeuksia- syyt ovat vain eri. Ehkäpä moni saa aluksi väärän diagnoosin sosiaaliten tilojen pelkona? Juuri autistit usein kärsivätkin sosiaalisesta ahdistuksesta - jopa 40 % autisteista saattaa kärsiä tästä. Eli kyllä ne vähän kuin kulkevat käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole autismia, alapeukuttajille tiedoksi. Ja tuo autismilla ratsastaminen taas kertoo miten sairasta aikaa eletään, halutaan olla autisteja ollakseen jotain. 

ps:jos jäät tuijottamaan jotain randomisti ei ole autismia eikä se jos et halua tehdä ostoksia. 

Sosiaalisten tilojen pelko ja autismi ovat kaksi eri asiaa, mutta voivat esiintyä samaan aikaan ja näyttää ulospäin samalta  tai aiheuttaa samanlaisia vaikeuksia- syyt ovat vain eri. Ehkäpä moni saa aluksi väärän diagnoosin sosiaaliten tilojen pelkona? Juuri autistit usein kärsivätkin sosiaalisesta ahdistuksesta - jopa 40 % autisteista saattaa kärsiä tästä. Eli kyllä ne vähän kuin kulkevat käsi kädessä.

Mistä tietää hakeutua tutkimuksiin? Tunnistaako autisti itse että hän voi olla autisti?

T: Sosiaalisia tilanteita pelkäävä

Minkä lajin artisti tämä on ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen autisti ja kivaa, että noin menestynyt ja nätti ihminen ilmoittautuu autistiksi. Ehkä hälventää ennakkoluuloja,

Ei autismi nyt kuitenkaan ole mikään trendikäs diagnoosi.

Selittää paljon Eveliinan käytöstä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

En ole katsonut ohjelmaa. Miten näkyi käytöksessään?

Olen itselläni epäillyt autisminkirjoa. En jotenkin tajua sosiaalisia tilanteita. Tarkkailen miten muut toimivat ja matkin heitä.

Silmiin katsomisen olen joutunut harjoittelemaan. Välillä taidan tuijottaa ihan liian pitkään. Joskus unohdan kokonaan.

Sosiaaliset tilanteet väsyttävät ja isossa porukassa tuntuu kuin alkaisi huimaamaan.

Tämä kyllä kuulostaa ihan "antisosiaaliselta" käytökseltä, introvertit käyttäytyvät näin. Ei kaiken tarvitse olla autismia:) 

Sivusta huudetaan ymmärtämättä autismista mitään, että kuulostaa antisosiaaliselta käytökseltä. Kyllä kuulostaa pikemminkin autisminkirjolta tosin vielä pelkästään tuon peruustella diagnoosia ei tehdä. 

Autismin diagnosointi voi perustua omiin kuvauksiin. Jos kokee negatiivisia tuntemuksia sosiaalisissa tilanteissa, voi päätyä diagnosoitavaksi. 

Kokemus että muut pärjäävät paremmin ja on ulkopuolinen on nykyään autismia. Ennen huijarisyndrooma olisi voinut kuvata samaa.

Jos epäilee taitojaan muiden reaktioista huolimatta, kärsii huijarisyndroomasta. Jos ei epäile muita taitojaan kuin sosiaalisia taitoja, kärsii autismista.

Onko autismiin siis lääkitystä? Jos ei ole niin mitä varten on tarpeen diagnosoida, varsinkin lievemmissä tapauksissa, joissa toiset ihmiset ei huomaa.

Tämän keskustelun myötä olen alkanut epäilemään olisiko minulla autismia tai jotain muuta, kun asiat on niin h*lvetin vaikeita koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosi vaatii kyllä tietääkseni niin vakavat oireet, että ne selvästi haittaavat arkea ja ihmissuhteita. Ihan lieviä tapauksia ei pitäisi diagnosoida, sillä me kaikki olemme jossain määrin kirjolla. Jotkut todella vähän tai lähes ei lainkaan ja osa sitten vähän enemmän. Kyse on kirjosta.

Mikä vun kirjo? Onko myös syöpien kirjo? Tuki ja liikuntaelin sairauksien kirjo? Olenko kirjolla jos polvi hieman reistailee?

Osoitat häpeilemättä tietämättömyyttesi? Eikö hävetä? Ensin voisit vaikka itse googlailla ennen kuin huudella ja ihmetellä sitä sanaa kirjo. Sillä viitataan juuri siihen, että ei ole kahta samanlaista autististista henkilöä oireiltaan/ilmenemismuodoiltaan. Se tarkoittaa juuri sitä, että jos tunnet yhden autisminkirjolaisen, niin et voi olettaa, että toisellakin tapaamisella henkilöllä on samanlaiset haasteet ja vahvuudet.

Taitaa olla nykyään trendikästä ratsastaa diagnooseilla..

Vierailija kirjoitti:

Onko autismiin siis lääkitystä? Jos ei ole niin mitä varten on tarpeen diagnosoida, varsinkin lievemmissä tapauksissa, joissa toiset ihmiset ei huomaa.

Autismia ei voida parantaa, mutta terapialla ja lääkityksellä voidaan parantaa toimintakykyä ja pärjäämistä elämässä. Esimerkiksi lääkitys voi auttaa poistamaan ahdistusta, mikä tulee sosiaalisista tilanteista ja aistikuormituksesta. Toimintaterapiassa harjoitellaan vaikkapa kaupassakäyntiä tai sietämään aistiärksykkeitä, löytämään keinoja kestää kuormitusta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko autismiin siis lääkitystä? Jos ei ole niin mitä varten on tarpeen diagnosoida, varsinkin lievemmissä tapauksissa, joissa toiset ihmiset ei huomaa.

Autismia ei voida parantaa, mutta terapialla ja lääkityksellä voidaan parantaa toimintakykyä ja pärjäämistä elämässä. Esimerkiksi lääkitys voi auttaa poistamaan ahdistusta, mikä tulee sosiaalisista tilanteista ja aistikuormituksesta. Toimintaterapiassa harjoitellaan vaikkapa kaupassakäyntiä tai sietämään aistiärksykkeitä, löytämään keinoja kestää kuormitusta jne.

Eli aika samanlainen hoito kuin sosiaalisten tilanteiden peloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole. Nyt on autismi-sana trendaa kuten masennus pari vuotta sitten ja kaikki ilmoittautuu autisteiksi. Todella arveluttavaa.

Ensin oli masennus, sitten oli adhd, nyt on autismi..

En sano, etteikö moni noista oikeastikin kärsi, mutta tosiasia on se että moni typerys keksii näitä päästään ja oikeampi diagnoosi on persoonallisuushäiriö. 

Kommenttisi oikein huutaa tietämättömyyttäsi ja sitä, että et häpeä olla tietämätön. Tietämätön ihminen, joka huutelee ja haukkuu näitä ihmisiä? Loistava esimerkki siitä, miten suuresti on tarve autismitietoisuudelle. 

Ihmisiltä saa enemmän ymmärrystä jos on saanut autismi diagnoosin. Niitä katsotaan kieroon ketkä kuormittuvat ärsykkeistä, hälystä metelistä tai ihmisistä, tai ovat sosiaalisesti jäykkiä, mutta jos diagnoosin saa niin kohdellaan paremmin.

Käsittääkseni hän oli kiusaaja ainakin koulussa, yksi mean girlseistä. Ei kuulosta kovin autistilta, tyhmältä enemmänkin.

Seksikäs herkkupeppu hän ainakin on!

Tämmöisissä tapauksissa kuin autismi johon ei ole lääkitystä vaan toimintaterapia on kyse muiden hyväksynnästä. Emme tarvitsisi diagnooseja kaikkeen ellei yhteiskunta olisi rakentunut siten että pitää suorittaa, painaa, pystyä, edetä, tuottaa, kehittää jne.

Autistit varmasti eläneet kautta aikain ilman terapioita tehden töitä kuten muutkin, perustaneet perheitä ja eläneet ihan hyvää elämää. Ennen ei ollut myöskään kuormittavia ärsykkeitä niin paljon kuin nyt. Silloin aikoinaan kun olit vaikka vahvastikin autistinen niin tyrkättiin lapio käteen ja ei tarvinnut tulkita toisen eleitä ja opetella sosiaalisia taitoja.

Nykymaailmassa sinut pitää terapian avulla muokata yhdenvertaiseksi muiden kanssa.

Yhteiskunta luo meille diagnoosit ja sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko autismiin siis lääkitystä? Jos ei ole niin mitä varten on tarpeen diagnosoida, varsinkin lievemmissä tapauksissa, joissa toiset ihmiset ei huomaa.

Autismia ei voida parantaa, mutta terapialla ja lääkityksellä voidaan parantaa toimintakykyä ja pärjäämistä elämässä. Esimerkiksi lääkitys voi auttaa poistamaan ahdistusta, mikä tulee sosiaalisista tilanteista ja aistikuormituksesta. Toimintaterapiassa harjoitellaan vaikkapa kaupassakäyntiä tai sietämään aistiärksykkeitä, löytämään keinoja kestää kuormitusta jne.

Eli aika samanlainen hoito kuin sosiaalisten tilanteiden peloissa.

Suoraviivaistat aikapaljon. Sosiaalisten tilanteiden pelosta voi "oppia" pois. Autismista ei ikinä opita pois. Se ahdistus, mikä liittyy vaikka aistikuormaan, tuntemattomiin ihmisiin, kuormitus liittyen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kun ei tiedä miten niissä pitäisi olla tai oppimisen jälkeen joutuu jatkuvasti miettimään miten ne kuviot meni. Miten kaupassa asioidaan, pitääkö katsoa silmiin (entä jos ei jaksa, kun viimeiset voimat menevät siihen tai sama juttu tervehtimisen kanssa).  Entä miten lähteä puhumaan tuntemattomalle ihmiselle tai mitä väärinkäsityksiä syntyykään kun ymmärtää kaiken konkreettisesti ja muut ymmärtävät mistä puhutaan ja sinä et. Se on kuormittavaa se kaikki. 

Toimintaterapiassa esim. voidaan opetella paloittain taitoja, mitä vaaditaan, että selvitään kauppakäynnistä, mutta keinot ovat eri. Voidaan vaikka tarkoituksella työntää ja kantaa koria, jotta saadaan aistituntemusta, mikä rauhoittaa aistisäätelynvaikeuksia tai käytetään aurinkolaseja ja kuulosuojaimia, jotta kestäsi kauppakärryjen, viivakoodinlukioiden, ihmisten meteliä ja loisteputkevalaisimia. Pilkotaan kaupassakäynti pienempiin osiin ja tiettyyn rutiiniin näin siis autisminkirjossa. Jos on vain sosiaalisten tilanteiden pelko,niin siis harjoittelu menee eritavoin, koska syyt ovat eri.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni hän oli kiusaaja ainakin koulussa, yksi mean girlseistä. Ei kuulosta kovin autistilta, tyhmältä enemmänkin.

Autisminkirjolla oleminen ei valitettavasti sulje pois ilkeyttä. Toisaalta autistin poikkeava tapa hahmottaa sosiaalisia tilanteita sekä vuorovaikutustaitojen epätasaisuus voivat johtaa siihen, että hänen käytöksensä tulkitaan kiusaamiseksi. Murrosiässä vielä ihmisen persoona on luontaisesti muutenkin äkkiväärä eikä empatiakyky ole monilla kovin kehittynyt. Jotkut autismin kirjon henkilöt ovat nuorena hyvin helposti vietävissä olevia ja saattavat siksi ajautua johonkin kiusaajaporukkaan mukaan halutessaan hyväksyntää tai olettaessaan, että kiusaaminen on normaali tapa toimia nuorten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisissä tapauksissa kuin autismi johon ei ole lääkitystä vaan toimintaterapia on kyse muiden hyväksynnästä. Emme tarvitsisi diagnooseja kaikkeen ellei yhteiskunta olisi rakentunut siten että pitää suorittaa, painaa, pystyä, edetä, tuottaa, kehittää jne.

Autistit varmasti eläneet kautta aikain ilman terapioita tehden töitä kuten muutkin, perustaneet perheitä ja eläneet ihan hyvää elämää. Ennen ei ollut myöskään kuormittavia ärsykkeitä niin paljon kuin nyt. Silloin aikoinaan kun olit vaikka vahvastikin autistinen niin tyrkättiin lapio käteen ja ei tarvinnut tulkita toisen eleitä ja opetella sosiaalisia taitoja.

Nykymaailmassa sinut pitää terapian avulla muokata yhdenvertaiseksi muiden kanssa.

Yhteiskunta luo meille diagnoosit ja sairaudet.

Olen miettinyt, että moni autisminkirjolainen varmaan jaksaisi tätä elämään paremmin elellen metsässä omassa rauhassa/ihan läheistensä kanssa hankkien itse ruokansa jne. Ilman nyky-yhteiskunnan aistikuormaa ja vaatimuksia. Joka paikkaan alkaa tulemaan isoja tv-näyttöjä näyttämään mainoksia, vilkkuvia valoja, mainoksiä äänin ja kuvin ja se on viimeinen pisara monelle. 

Oma autistinen lapseni haluaisi elää metsässä teltassa. Näin hän voisi parhaiten ja ymmärrän häntä.