Lue keskustelun säännöt.
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Puutun siihen, etteivät miehet puhu. Tämäkin aloitus osoittaa, että asia ei todellakaan pidä paikkansa, vaan ap:n mies puhui tunteensa suoraan ja kaartelematta ja osoitti sillä tavalla kunnioitusta pitkäaikaista vaimoaan kohtaan. Hän oli aloitteellinen tilanteesta ja tunteista sekä omista asioistaan puhumisessa.
Kaikki kokeneet paripsykoterapeutit tietävät, että naisilla on vaikeuksia puhua tunteistaan. On paljon ns. psykopuhetta, missä sanoja kyllä tulee paljon, mutta siihen oikeaan, taustalla olevaan tunteeseen on erittäin vaikea päästä kiinni puolustusmekanismien takia. Tarvitaan puheen pysäyttämistä, kehollisiin aistimuksiin keskittymistä, jotta voidaan saada kiinni siitä oikeasta tunteesta, joka itsessä on.
Naiset on koulittu jo pienestä pitäen aistimaan muiden tunteita ja reagoimaan niihin, jolloin heidän käytöksensä ja tunteista puhumisensa on reaktiivista eikä omista todellisista tunteista viestimistä. He pelästyvät suorasta kommunikoinnista, koska hallinta omiin projektiivisiin defensseihin (=tunnepuhe) katoaa. Naisten on vaikea tunnistaa tunteita ja puhua niistä suoraan, koska he peilaavat niin paljon muita. Sen vuoksi terapiassa monesti joudutaan tekemään paljon töitä sen eteen, että nainen puhuisi omista tunteistaan eikä keskittyisi niinkään miehensä tunteisiin ja ajatuksiin.
Parisuhteessa on vaikea saada aikaan kontaktia, jos siinä on paljon turhaa, hallinnan ja kontrollin leimaamaa "psykopuhetta". Se ei johdu tyhmyydestä ja ilkeydestä, vaan on kehittynyt turvattomuuden tunteen takia, jota pyritään hallitsemaan tunkeutumalla toisen alueelle "psykopuheen" avulla. Se saa toisen osapuolen (yleensä miehen) vetäytymään kauemmaksi, koska hän haluaa suojata itseään vääriltä tulkinnoilta ja kontrollilta. Molemmat siis pelkäävät, mikä pitäisi saada purettua, jotta päästäisiin keskustelemaan oikeista, todellisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nyt miehellekin uusi elämäntilanne kun olette taas pitkästä aikaa kahdestaan.
Jos ei ole aiemminkaan ollut kummoinen keskustelija niin tuskin siitä mihinkään muuttuu.
Mä en kyllä ihan täysin luottaisi tuohon ettei halua erota. Varmasti asiaa ainakin miettinyt eikä ole vielä tullut mihinkään lopputulokseen. Haluaa vetäytyä yksin ja odottaa että sinä tekisit päätöksen hänen puolestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Ihan kaikesta. Arkipäivän elämästä, politiikasta, ihan kaikesta. Olen puhelias ihminen .
Teidän kyllä kannattaisi hankkia mökki. Sillä tavalla mies saisi olla välillä omissa oloissaan ja ap saisi olla kotonaan. Vuokratkaa vaikka aluksi mökki pidemmäksi aikaa, ei tarvitse heti ostaa omaa. En usko, että tuosta kokeilusta mitään haittaakaan olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on nyt miehellekin uusi elämäntilanne kun olette taas pitkästä aikaa kahdestaan.
Jos ei ole aiemminkaan ollut kummoinen keskustelija niin tuskin siitä mihinkään muuttuu.
Mä en kyllä ihan täysin luottaisi tuohon ettei halua erota. Varmasti asiaa ainakin miettinyt eikä ole vielä tullut mihinkään lopputulokseen. Haluaa vetäytyä yksin ja odottaa että sinä tekisit päätöksen hänen puolestaan.
Mistä ihmeestä sinä voit tällaista päätellä? Mieheltä on kysytty suoraan, mitä hän haluaa ja hän on vastannut suoraan. Hän ei halua erota, vaan haluaa, että vaimo antaa tilaa eikä koko ajan kälätä korvan juuressa vaatimassa vastauksia silloin kun kotona on.
Olen nainen, mutta ymmärrän miestä tässä täysin. En minäkään jaksa mitään "rakastatko sä mua vielä"-keskusteluja, koska en tiedä, miten niissä nyt toisen sitten vakuuttaisi, että rakastan kyllä, kun eihän näissä keskusteluissa näemmä sana riitä. En kamalasti voi muuttaa sitä, että arki on arkea, tarkoitan, että ei energia riitä varailla ja järkkäillä kuumailmapallolentoja skumppineen tai edes olla ruusu ja paita hampaissa sängyllä ruusunterälehtien keskellä.
Pahin juttu mustakin kyllä silti olisi tuo, että terapiaan raahattaisiin sen vuoksi, että tykkään, että meillä on ihan joustava, kiva arki ja joskus matkoilla, mikä APllekin nyt on tulossa, tosi kivaa yhdessä.
Jotenkin tuntuu, että parisuhteiden vaatimukset on menneet ihan kohtuuttomiksi, pitäisi koko ajan elää sitä parisuhdetta, eikä kuten ennen, ihan vaan yhteistä arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Ihan kaikesta. Arkipäivän elämästä, politiikasta, ihan kaikesta. Olen puhelias ihminen .
Ja oletko varma, että ajatuksesi näistä asioista ovat paitsi kiinnostavia, myös kiinnostavasti ja osallistumaan kannustavasti ilmaistuja?
Sehän siinä on, kyllä mäkin tunnen monia puheliaita ihmisiä, mutta ei heidänkään ajatukset mitään erityisen syvällisiä ole, joten en koe, että heidän kanssaan keskustelu erityisesti antaa minulle jotain. Harmillista, mutta näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä matka yhdessä, ja molemmat arvostatte sitä, mikä on hienoa.
Olette nyt molemmat havahtuneet siihen, että suhteenne ei ole enää elävä, vaan rutinoitunut. Ajan mittaan olette vieraantuneet, olette pitäneet toinen toistanne itsestäänselvinä ja vieraantuneet siitä mitä oikeasti olette. Olette kuin vieraita, hyviä tuttavia, mutta ette enää tunne toistenne ajatuksia ja tunteita, jolloin miehesi sanomiset järkyttivät sinua.
On luonnollista, että hänen sanomistensa jälkeen sinua arveluttaa hänen toiveensa viettää aikaa yksin. Luota tähän tunteeseen, luota itseesi. Et pysty "jahtaamalla" saamaan selville sitä mitä miehen tilanteessa oikeasti on kyse, mutta tilanne tulisi selvittää, ettette jää välitilaan, missä etääntyneisyys on todettu, mutta ei tiedetä mitä sille voisi tehdä.
Teidän kannattaisi ehdottomasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte uudelleen tutustua toisiinne ja siihen miten tähän ollaan tultu ja mitä kannattaisi tehdä. Jotkut parit selviävät päivittämisellä ja palaamalla niihin mukaviin, yhteistä luoviin tekemisiin, joita pari on aiemmin tehnyt, jolloin kuherruskuukausi voi alkaa. Toisten kohdalla vaaditaan enemmän selvittelyä, jos jotain luottamusta rikkovaa on tapahtunut.
Etsikää mahdollisimman kokenut, pitkään alalla toiminut paripsykoterapeutti tai perheterapeutti. Sellainen, joka on erikoistunut perheeseen ja parisuhteeseen ja omaa tarvittavan koulutuksen sitä varten.
Älkää hlvetissä. Silloin kun parisuhde ihan luonnollisesti muuttuu, eli ollaan tilanteessa, jossa pesä tyhjenee, on viimeinen virhe lähteä runttaamaan suhdetta uuteen malliin jonkun terapistin kanssa.
Katselkaa nyt ihan kaikessa rauhassa ympärillenne ja siihen, mitä nyt tapahtuu. Olette vielä näemmä tilanteessa, jossa sinä olet työelämässä ja ehkä vuorotöissäkin, jos olet hoitoalalla ja toinen eläkkeellä. Eli ihan normaalia, että suhteessa se, joka on töissä, haluaa vapaa-ajalla yhteistä tekemistä ja rentoutumista, kun taas eläkkeellä olevakin vielä opettelee uutta tapaa täyttää päivät.
On normaalia kuulostella hiljaisuutta, kun lapset lähtevät kotoa. On normaalia todeta, että hups on vuosia vierähtänyt tässä, mitäs meille kuuluukaan oikeastaan?
Kun mies sanoo, että ei halua erota, rakastaa edelleen, niin mitä ihmeen terapioita, joissa hakemalla haetaan ongelmia, vaaditaan asenne- ja käytösmuutoksia, tehdään hampaat irvessä harjoitteita ja stressata suhteen korjaamisesta, kun mitään aitoa korjattavaa ei ole.
Kumpikin joustaa hieman, sinä annat tilaa ja kerrot miehelle, että kaipaat kumminkin syvempääkin yhteyttä ja pyydät häntä ottamaan sen huomioon.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta terapiasta? Kaikissa ammatteissa on ihmisiä, jotka ovat ammatissaan hyviä, sitten on niitä huonompia (tai väsyneitä, työuupuneita), minkä lisäksi on vielä sekin tosiasia, että pariterapia perustuu vapaaehtoisuuteen molempien osalta. On esimerkiksi aivan mahdollista, ettei toinen osapuoli koskaan paljasta, että hänellä on salasuhde, jolloin pettymys ja luottamuksen menettäminen on raskasta sille, joka tulee petetyksi. Kolmanneksi on myös suhteita, joita ei enää voi pelastaa sen vuoksi, että rakkaus on toiselta loppunut. Silloin terapia voi olla avuksi, että selvitään erosta vähemmin vaurioin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Ihan kaikesta. Arkipäivän elämästä, politiikasta, ihan kaikesta. Olen puhelias ihminen .
Muuten ok mutta politiikasta ei puhuta, ajatukset liian kaukana toisistaan. Toinen ajattelee loogisesti ja faktoihin perustuen, toinen tunteella, henkisesti ja arvomaailmaa ajatellen. Ei kannata aloittaa tuota keskustelua, sama kuin uskovaisen kanssa keskustelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä matka yhdessä, ja molemmat arvostatte sitä, mikä on hienoa.
Olette nyt molemmat havahtuneet siihen, että suhteenne ei ole enää elävä, vaan rutinoitunut. Ajan mittaan olette vieraantuneet, olette pitäneet toinen toistanne itsestäänselvinä ja vieraantuneet siitä mitä oikeasti olette. Olette kuin vieraita, hyviä tuttavia, mutta ette enää tunne toistenne ajatuksia ja tunteita, jolloin miehesi sanomiset järkyttivät sinua.
On luonnollista, että hänen sanomistensa jälkeen sinua arveluttaa hänen toiveensa viettää aikaa yksin. Luota tähän tunteeseen, luota itseesi. Et pysty "jahtaamalla" saamaan selville sitä mitä miehen tilanteessa oikeasti on kyse, mutta tilanne tulisi selvittää, ettette jää välitilaan, missä etääntyneisyys on todettu, mutta ei tiedetä mitä sille voisi tehdä.
Teidän kannattaisi ehdottomasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte uudelleen tutustua toisiinne ja siihen miten tähän ollaan tultu ja mitä kannattaisi tehdä. Jotkut parit selviävät päivittämisellä ja palaamalla niihin mukaviin, yhteistä luoviin tekemisiin, joita pari on aiemmin tehnyt, jolloin kuherruskuukausi voi alkaa. Toisten kohdalla vaaditaan enemmän selvittelyä, jos jotain luottamusta rikkovaa on tapahtunut.
Etsikää mahdollisimman kokenut, pitkään alalla toiminut paripsykoterapeutti tai perheterapeutti. Sellainen, joka on erikoistunut perheeseen ja parisuhteeseen ja omaa tarvittavan koulutuksen sitä varten.
Älkää hlvetissä. Silloin kun parisuhde ihan luonnollisesti muuttuu, eli ollaan tilanteessa, jossa pesä tyhjenee, on viimeinen virhe lähteä runttaamaan suhdetta uuteen malliin jonkun terapistin kanssa.
Katselkaa nyt ihan kaikessa rauhassa ympärillenne ja siihen, mitä nyt tapahtuu. Olette vielä näemmä tilanteessa, jossa sinä olet työelämässä ja ehkä vuorotöissäkin, jos olet hoitoalalla ja toinen eläkkeellä. Eli ihan normaalia, että suhteessa se, joka on töissä, haluaa vapaa-ajalla yhteistä tekemistä ja rentoutumista, kun taas eläkkeellä olevakin vielä opettelee uutta tapaa täyttää päivät.
On normaalia kuulostella hiljaisuutta, kun lapset lähtevät kotoa. On normaalia todeta, että hups on vuosia vierähtänyt tässä, mitäs meille kuuluukaan oikeastaan?
Kun mies sanoo, että ei halua erota, rakastaa edelleen, niin mitä ihmeen terapioita, joissa hakemalla haetaan ongelmia, vaaditaan asenne- ja käytösmuutoksia, tehdään hampaat irvessä harjoitteita ja stressata suhteen korjaamisesta, kun mitään aitoa korjattavaa ei ole.
Kumpikin joustaa hieman, sinä annat tilaa ja kerrot miehelle, että kaipaat kumminkin syvempääkin yhteyttä ja pyydät häntä ottamaan sen huomioon.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta terapiasta? Kaikissa ammatteissa on ihmisiä, jotka ovat ammatissaan hyviä, sitten on niitä huonompia (tai väsyneitä, työuupuneita), minkä lisäksi on vielä sekin tosiasia, että pariterapia perustuu vapaaehtoisuuteen molempien osalta. On esimerkiksi aivan mahdollista, ettei toinen osapuoli koskaan paljasta, että hänellä on salasuhde, jolloin pettymys ja luottamuksen menettäminen on raskasta sille, joka tulee petetyksi. Kolmanneksi on myös suhteita, joita ei enää voi pelastaa sen vuoksi, että rakkaus on toiselta loppunut. Silloin terapia voi olla avuksi, että selvitään erosta vähemmin vaurioin.
Kyllä. Mutta kun on kyse täysin luonnollisesta siirtymästä parisuhteesta johtuen iästä, eli siitä, että lapset muuttavat kotoa, työelämä alkaa olla loppusuoralla, niin en ymmärrä, mihin siinä tarvitaan terapiaa. Päinvastoin ajattelen, että on aika vahingollista paitsi ihmissuhteita niin yksilöitä ajatellen se, että ei kuvitella voitavan tehdä tai kestää mitään muutoksia, ellei kädestä ole pitelemässä jonkin sortin terapisti.
En ymmärrä, miksi ihminen, joka kokee arkensa nyt olevan haasteellista ja ehdottaa toiselle asioita, joilla siitä tulisi mielekkäämpää ja korostaa, että haasteellisuudesta huolimatta tahtoo selvitellä asioita, ei erota, eikä koe rakkautensa loppuneen, haluaisi mennä terapiaan.
Mitä sinä hänessä terapioisit? Sitäkö, että hänellä jotain kuvitelmia siitä, minkälaista elämää tahtoo nyt muuttuneessa tilanteessa elää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos hänellä on haaveena matkustelu niin ehdota yhteistä matkaa. Tai vaikka sitäkin että lähtee yksin matkalle. Tai jos teillä on mökki niin lähtee edes sinne yksin saunoamaa, grillaamaan, kalastamaan jne. Saattaa tarvita omaa aikaa jotta pää selkiäisi.
-mies
Hän haluaisi olla nimenomaan kotona, yksin. Mieluusti vaikka koko viikonlopun. Se, että hän on yksin kotona paljon kun minä olen töissä, ei riitä. Hänellä on enemmän vapaapäiviä kuin minulla, joten luonnollisesti hän on enemmän kotonakin kun minä. Mutta lisää pitäisi saada olla. Kun kysyin, mihin sitten menen, hotelliinko, niin ei tietenkään.
Ja tosiaan erota ei halua, vaikka haluaisi olla enemmän yksin. En tajua.
Ap
Miksi ihmeessä et menisi silloin tällöin hotelliin/matkoille? Viikonloppu Tallinnassa, pidennetty viikonloppu jossain Keski-Euroopassa, joskus ihan vain kotimaassa.
Meillä ei ole tuollaisia ongelmia mutta silti otan välillä omaa aikaa ja käyn jossain yksin, jos en muuta keksi niin otan Helsingistä hotellihuoneen kylpyammeella ja hemmottelen itseäni sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Ihan kaikesta. Arkipäivän elämästä, politiikasta, ihan kaikesta. Olen puhelias ihminen .
Ja oletko varma, että ajatuksesi näistä asioista ovat paitsi kiinnostavia, myös kiinnostavasti ja osallistumaan kannustavasti ilmaistuja?
Sehän siinä on, kyllä mäkin tunnen monia puheliaita ihmisiä, mutta ei heidänkään ajatukset mitään erityisen syvällisiä ole, joten en koe, että heidän kanssaan keskustelu erityisesti antaa minulle jotain. Harmillista, mutta näin.
Ei ole kiinnostavaa enkä niillä miestäni vaivaakaan. En puhu kotona paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Mistä sinä sitten haluaisit puhua?
Ihan kaikesta. Arkipäivän elämästä, politiikasta, ihan kaikesta. Olen puhelias ihminen .
Ja oletko varma, että ajatuksesi näistä asioista ovat paitsi kiinnostavia, myös kiinnostavasti ja osallistumaan kannustavasti ilmaistuja?
Sehän siinä on, kyllä mäkin tunnen monia puheliaita ihmisiä, mutta ei heidänkään ajatukset mitään erityisen syvällisiä ole, joten en koe, että heidän kanssaan keskustelu erityisesti antaa minulle jotain. Harmillista, mutta näin.
Oletko sinä naimisissa puheliaan ihmisen kanssa? Se joka on mennyt naimisiin ja rakastunut puheliaaseen ihmiseen on varmasti tykännyt siitä piirteestä alun perin. Minusta ei oikein ole reilua syyttää ketään heidän luontaisista ominaisuuksistaan ja vaatia muuttumaan. Ei puheliasta voi vaatia olemaan hiljaa eikä hiljaista puhumaan enemmän. Kyllä ratkaisun on tultava muuta kautta.
Tämäkin ketju on osoitus siitä, miten naiset monesti alkavat välittömästi käyttämään "psykopuheen" tutkaa ja tulkitsemaan ja ratkaisemaan asiaa muiden puolesta, omien ajatustensa pohjalta.
Ihmiset ovat yllättäviä, mikä usein tulee jopa tutuillekin järkytyksenä. Oma kasvu ja kehitys tapahtuu usein hiljaisuudessa ja pitkän ajan kuluessa eikä päätöksiä voi muuttaa. Ne ovat niin punnittuja. Kun puoliso tulee niistä tietoisiksi, ollaan jo hyvin pitkällä. Mutta jotkut parisuhteet seisovat vankasti rakkauden ja yhteensopivuuden kalliolla, jolloin suhde löytää uuden vaiheen ja draivin, kun toiseen tutustutaan syvällisemmin uudestaan. Toiset parit taas toteavat, että halutaan aivan eri asioita elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä matka yhdessä, ja molemmat arvostatte sitä, mikä on hienoa.
Olette nyt molemmat havahtuneet siihen, että suhteenne ei ole enää elävä, vaan rutinoitunut. Ajan mittaan olette vieraantuneet, olette pitäneet toinen toistanne itsestäänselvinä ja vieraantuneet siitä mitä oikeasti olette. Olette kuin vieraita, hyviä tuttavia, mutta ette enää tunne toistenne ajatuksia ja tunteita, jolloin miehesi sanomiset järkyttivät sinua.
On luonnollista, että hänen sanomistensa jälkeen sinua arveluttaa hänen toiveensa viettää aikaa yksin. Luota tähän tunteeseen, luota itseesi. Et pysty "jahtaamalla" saamaan selville sitä mitä miehen tilanteessa oikeasti on kyse, mutta tilanne tulisi selvittää, ettette jää välitilaan, missä etääntyneisyys on todettu, mutta ei tiedetä mitä sille voisi tehdä.
Teidän kannattaisi ehdottomasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte uudelleen tutustua toisiinne ja siihen miten tähän ollaan tultu ja mitä kannattaisi tehdä. Jotkut parit selviävät päivittämisellä ja palaamalla niihin mukaviin, yhteistä luoviin tekemisiin, joita pari on aiemmin tehnyt, jolloin kuherruskuukausi voi alkaa. Toisten kohdalla vaaditaan enemmän selvittelyä, jos jotain luottamusta rikkovaa on tapahtunut.
Etsikää mahdollisimman kokenut, pitkään alalla toiminut paripsykoterapeutti tai perheterapeutti. Sellainen, joka on erikoistunut perheeseen ja parisuhteeseen ja omaa tarvittavan koulutuksen sitä varten.
Älkää hlvetissä. Silloin kun parisuhde ihan luonnollisesti muuttuu, eli ollaan tilanteessa, jossa pesä tyhjenee, on viimeinen virhe lähteä runttaamaan suhdetta uuteen malliin jonkun terapistin kanssa.
Katselkaa nyt ihan kaikessa rauhassa ympärillenne ja siihen, mitä nyt tapahtuu. Olette vielä näemmä tilanteessa, jossa sinä olet työelämässä ja ehkä vuorotöissäkin, jos olet hoitoalalla ja toinen eläkkeellä. Eli ihan normaalia, että suhteessa se, joka on töissä, haluaa vapaa-ajalla yhteistä tekemistä ja rentoutumista, kun taas eläkkeellä olevakin vielä opettelee uutta tapaa täyttää päivät.
On normaalia kuulostella hiljaisuutta, kun lapset lähtevät kotoa. On normaalia todeta, että hups on vuosia vierähtänyt tässä, mitäs meille kuuluukaan oikeastaan?
Kun mies sanoo, että ei halua erota, rakastaa edelleen, niin mitä ihmeen terapioita, joissa hakemalla haetaan ongelmia, vaaditaan asenne- ja käytösmuutoksia, tehdään hampaat irvessä harjoitteita ja stressata suhteen korjaamisesta, kun mitään aitoa korjattavaa ei ole.
Kumpikin joustaa hieman, sinä annat tilaa ja kerrot miehelle, että kaipaat kumminkin syvempääkin yhteyttä ja pyydät häntä ottamaan sen huomioon.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta terapiasta? Kaikissa ammatteissa on ihmisiä, jotka ovat ammatissaan hyviä, sitten on niitä huonompia (tai väsyneitä, työuupuneita), minkä lisäksi on vielä sekin tosiasia, että pariterapia perustuu vapaaehtoisuuteen molempien osalta. On esimerkiksi aivan mahdollista, ettei toinen osapuoli koskaan paljasta, että hänellä on salasuhde, jolloin pettymys ja luottamuksen menettäminen on raskasta sille, joka tulee petetyksi. Kolmanneksi on myös suhteita, joita ei enää voi pelastaa sen vuoksi, että rakkaus on toiselta loppunut. Silloin terapia voi olla avuksi, että selvitään erosta vähemmin vaurioin.
Joo tämä se ongelma todellakin on. Ihminen sanoo suoraan, että lähtisit joskus kotoa, että saisin olla yksin omissa ajatuksissa, koska toinen haluaa koko ajan puhua ja tietää tunteita ja mitä muuta, eli suoraan sanoo, että ei riitä mulle nyt yksinoloksi se 8 t + työmatkat, mitkä olet poissa. Niin heti terapiaan, koska siellä taustalla VOI OLLA salasuhde, pettämistä, rakkaus loppunut ja nyt pehmitetäänkin eroa.
Todella ahistavaa.
Se on ihan ok ja jopa suotavaa olla välillä yksin kotona mutta se koti on myös ap:n koti ja hänelläkin on oikeus rentoutua kotonaan vapaapäivinään.
Aika raskaaksi käy arki jos toisen täytyy poistua aina kotoa että se enemmän omaa aikaa kaipaava saa viettää aikaa kotona yksin.
Toi on yleistä miehillä että olis periaatteessa kiva tehdä kaikenlaista, mutta ei vaan saa aikaan. Sit alkaa ikääntyessä harmittaa vaikka itsestä se on koko ajan ollut kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
No, puhun kyllä paljon. Eli suu kiinni ja mahdollisimman paljon pois kotoa. Kuulostaa tosi ihanalta..
Ap
Älä uhriudu vaan ala elää. Tee tulevasta kesästä paras mahdollinen. Käy kulttuuritapahtumissa, matkoilla, muissa menoissa jotka sinua kiinnostavat. Et sinäkään enää nuorru etkä saa uhriutumiseen käytettyjä vuosia jälkeen päin takaisin. Anna miehelle tilaa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan, nauti sinä muiden ihmisten seurasta ja ajatusten vaihdosta heidän kanssaan. Enkä todellakaan vihjaa, että pitäisi pettää tai hakea seuraa romanttisella mielellä tai yrittää tehdä miestä mustasukkaiseksi! Ei, vaan nauttia elämästä nyt, kun ei ole enää lapsia huolehdittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä matka yhdessä, ja molemmat arvostatte sitä, mikä on hienoa.
Olette nyt molemmat havahtuneet siihen, että suhteenne ei ole enää elävä, vaan rutinoitunut. Ajan mittaan olette vieraantuneet, olette pitäneet toinen toistanne itsestäänselvinä ja vieraantuneet siitä mitä oikeasti olette. Olette kuin vieraita, hyviä tuttavia, mutta ette enää tunne toistenne ajatuksia ja tunteita, jolloin miehesi sanomiset järkyttivät sinua.
On luonnollista, että hänen sanomistensa jälkeen sinua arveluttaa hänen toiveensa viettää aikaa yksin. Luota tähän tunteeseen, luota itseesi. Et pysty "jahtaamalla" saamaan selville sitä mitä miehen tilanteessa oikeasti on kyse, mutta tilanne tulisi selvittää, ettette jää välitilaan, missä etääntyneisyys on todettu, mutta ei tiedetä mitä sille voisi tehdä.
Teidän kannattaisi ehdottomasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte uudelleen tutustua toisiinne ja siihen miten tähän ollaan tultu ja mitä kannattaisi tehdä. Jotkut parit selviävät päivittämisellä ja palaamalla niihin mukaviin, yhteistä luoviin tekemisiin, joita pari on aiemmin tehnyt, jolloin kuherruskuukausi voi alkaa. Toisten kohdalla vaaditaan enemmän selvittelyä, jos jotain luottamusta rikkovaa on tapahtunut.
Etsikää mahdollisimman kokenut, pitkään alalla toiminut paripsykoterapeutti tai perheterapeutti. Sellainen, joka on erikoistunut perheeseen ja parisuhteeseen ja omaa tarvittavan koulutuksen sitä varten.
Älkää hlvetissä. Silloin kun parisuhde ihan luonnollisesti muuttuu, eli ollaan tilanteessa, jossa pesä tyhjenee, on viimeinen virhe lähteä runttaamaan suhdetta uuteen malliin jonkun terapistin kanssa.
Katselkaa nyt ihan kaikessa rauhassa ympärillenne ja siihen, mitä nyt tapahtuu. Olette vielä näemmä tilanteessa, jossa sinä olet työelämässä ja ehkä vuorotöissäkin, jos olet hoitoalalla ja toinen eläkkeellä. Eli ihan normaalia, että suhteessa se, joka on töissä, haluaa vapaa-ajalla yhteistä tekemistä ja rentoutumista, kun taas eläkkeellä olevakin vielä opettelee uutta tapaa täyttää päivät.
On normaalia kuulostella hiljaisuutta, kun lapset lähtevät kotoa. On normaalia todeta, että hups on vuosia vierähtänyt tässä, mitäs meille kuuluukaan oikeastaan?
Kun mies sanoo, että ei halua erota, rakastaa edelleen, niin mitä ihmeen terapioita, joissa hakemalla haetaan ongelmia, vaaditaan asenne- ja käytösmuutoksia, tehdään hampaat irvessä harjoitteita ja stressata suhteen korjaamisesta, kun mitään aitoa korjattavaa ei ole.
Kumpikin joustaa hieman, sinä annat tilaa ja kerrot miehelle, että kaipaat kumminkin syvempääkin yhteyttä ja pyydät häntä ottamaan sen huomioon.
Onko sinulla kokemusta tuollaisesta terapiasta? Kaikissa ammatteissa on ihmisiä, jotka ovat ammatissaan hyviä, sitten on niitä huonompia (tai väsyneitä, työuupuneita), minkä lisäksi on vielä sekin tosiasia, että pariterapia perustuu vapaaehtoisuuteen molempien osalta. On esimerkiksi aivan mahdollista, ettei toinen osapuoli koskaan paljasta, että hänellä on salasuhde, jolloin pettymys ja luottamuksen menettäminen on raskasta sille, joka tulee petetyksi. Kolmanneksi on myös suhteita, joita ei enää voi pelastaa sen vuoksi, että rakkaus on toiselta loppunut. Silloin terapia voi olla avuksi, että selvitään erosta vähemmin vaurioin.
Kyllä. Mutta kun on kyse täysin luonnollisesta siirtymästä parisuhteesta johtuen iästä, eli siitä, että lapset muuttavat kotoa, työelämä alkaa olla loppusuoralla, niin en ymmärrä, mihin siinä tarvitaan terapiaa. Päinvastoin ajattelen, että on aika vahingollista paitsi ihmissuhteita niin yksilöitä ajatellen se, että ei kuvitella voitavan tehdä tai kestää mitään muutoksia, ellei kädestä ole pitelemässä jonkin sortin terapisti.
En ymmärrä, miksi ihminen, joka kokee arkensa nyt olevan haasteellista ja ehdottaa toiselle asioita, joilla siitä tulisi mielekkäämpää ja korostaa, että haasteellisuudesta huolimatta tahtoo selvitellä asioita, ei erota, eikä koe rakkautensa loppuneen, haluaisi mennä terapiaan.
Mitä sinä hänessä terapioisit? Sitäkö, että hänellä jotain kuvitelmia siitä, minkälaista elämää tahtoo nyt muuttuneessa tilanteessa elää?
Terapiassa käsitellään niitä asioita, joita puolisot haluavat itse käsitellä. Ei mitään sellaista, mitä terapeutti sinne toisi. Hyvin harvoin puolisoilla on samat tavoitteet, kun he terapiaan tulevat eli molempien näkökulmat käsitellään. Usein on myös niin, että vain toinen kokee terapian tarpeelliseksi, jolloin voi olla kyse siitä, että hän jo päätöksen erosta tehnyt tai harkitsee sitä. Aloitteen terapiaan tulemiseksi tekee nykyisin useimmiten mies.
Siis mies on pettynyt omaan saamattomuuteensa että ei ole saanut aikaiseksi toteuttaa joitakin omia juttujaan? Onko se nyt pääpointti? Ei sen keskustelun tarvitse "luodata syvälle" vaan auttaisiko mietä nyt se, että keskustelu keskittyy siihen mitä hän haluaisi toteuttaa? Jonkun oman jutun/matkan? Vai yhdessä jotain?
Ollaan kohta 50-vuotiaita, ei lapsia. Puolisoni on päästänyt minut aikanani vapaaehtoistyöhön ulkomaille 3kk jaksoksi. Ja muutaman vuoden päästä annoin puolison tehdä oman juttunsa Lapissa, sekin 3kk. Myös yhteisiä juttuja ja menoja on.
Olisiko mahdollista antaa puolison tehdä oma juttunsa tai mennä omaan menoonsa? Keskustelun aiheena se, että se on mahdollista. Jos se piristää puolisoa tai antaa hänelle sen tunteen, että vielä on aikaa toteuttaa omiakin juttujaan, ei vielä ole elämä ohi lipunut? Ei kai sitä tarvitse mitään muuta ruotia. Itse kysyn mieheltä joskus yksinkertaisesti mitä hän tältä elämältä vielä haluaa ja mitä hän ei halua? Sellaisia asioita, jotka oman elämän raameissa on toteutettavissa.
Minä olen nainen, mutta kyllä meillä on ihan luonnollista välillä sanoa, että hei lopeta nyt se höpötys, jos toisella on kamala hype päällä ja itse lueskelisi tai muuten vaan haluaisi olla vähän aikaa ihan hiljaa. Selvää on, että heti aamulla tai myöhemmin illalla ei aleta hölöttämään enää mitään turhanpäiväistä.
Luonnollisesti myös ilahdutaan, etenkin näin koronan jälkeen, kun toinen on vaikka pari yötä poissa😂 sillä on ihan kiva saada omaa aikaa ja vähän ikävöidäkin jo.
Ja todella tuo on hyvä pointti, että jos pyrkii puhumaan yhdelle kaikki ne asiat, joita aiemmin puhui kolmelle tai neljälle, niin kyllä siinä jokaisen korvat on kovilla.