Aviomies tyytymätön elämäänsä
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidät pitää yhdessä?
Sanoit, että mies haluaa olla yksin mutta ei halua erota. Ei halua jutella. Hyötyykö sinusta jotenkin? Esim. Teet ruokaa ja kotityöt?
Rakkaus pitää yhdessä. Minä rakastan miestä ja hän sanoo rakastavansa minua. Ruokaa en kyllä kovinkaan usein tee, mies tekee enemmän. Samoin kotityöt hoidetaan yhdessä (mies yleensä pyykkää, minä imuroin noin niinkun esimerkkinä). Jos hyötyä ajatellaan, molemmat hyödytään tästä yhdessä rakennetusta elämästä.
Ehkä minä vaan vaadin liikoja, mitä sitä sitten puhumaan jos ei siltä tunnu. Eikä mies ole koskaan ollut mikään sanaseppo ja tunteista puhuja, en oletakaan että hän muuttuisi täysin. Mutta hieman voisi avata ajatuksiaan minulle, ettei tarvitsisi päätellä kaikkea itse.
ApRakkaus muuttaa muotoaan. Eikö teillä ole esim mökkiä? Toinen voisi muuttaa osaksi aikaa mökille. Esim tämä entinen tietovisanpitäjä Reijo Salminen muutti vaimonsa kanssa eri asuntoihin 60v yhdessä olon jälkeen. Ei enää vanhana tarvitse kyhjöttää koko aikaa yhdessä.
Emme ole noin vanhoja, olemme 5-kymppisiä, joilla lapset on muutama vuosi sitten lentäneet pesästä ja nyt olemme kahden. Matkallekin olemme lähdössä ensimmäistä kertaa kahden, ilman lapsia. Itse olen oikein odottanut, että pääsemme tähän elämäntilanteeseen. Mies ei ilmeisesti sitten niinkään.
Ap
Miehesi on selkeästi kyllästynyt sinuun. Nyt teillä molemmilla on uuden aika. Kerkiätte vielä hommaamaan uudet puolisot ja rakastumaan. Aloittamaan alusta.
Varmaan minunkin mies hermostuisi jos alkaisin vaatia syvällisiä keskusteluja. Me kyllä niitä keskustellaan, mutta siten että minä hölpötän ja mies ottaa kantaa.
Me ei kökötetä kotona tekemässä kotitöitä vaan itse yritän miltei joka viikko ja viikonloppuisin löytää leffan teatterista, konsertin, näyttelyn, messun, ym tilaisuuden ja käydään tuulettumassa ja syömässä.
Liikuntaa harrastetaan yhdessä, jos ei huvita lähteä vaan kävelylle, voi kävellä korkeasaaressa, lintsillä, suomenlinnassa, itäkeskuksessa.
Kotona kumpikin puuhaa omiaan ja välillä jompikumpi käy laittamassa molemmille jotain syötävää.
Miehiltä ei voi niin kauheasti vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Mies jota kaduttaa että haaskasi elämänsä perheleikissä.
Ei noita vuosia oikein enää takaisin saa, mutta nuo mitä on vielä jäljellä pitäisi miehen nyt pian riuhtaista itselleen.
Miksei sitten tee niin? Olen kysynyt suoraan, onko kyllästynyt minuun, rakastaako enää, haluaako olla yhdessä? Ei ole kyllästynyt, rakastaa, haluaa olla yhdessä. Hän olisi helposti voinut sanoa, ettei halua enää olla tässä liitossa, en olisi tuota helpommaksi voinut hänelle tehdä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidät pitää yhdessä?
Sanoit, että mies haluaa olla yksin mutta ei halua erota. Ei halua jutella. Hyötyykö sinusta jotenkin? Esim. Teet ruokaa ja kotityöt?
Rakkaus pitää yhdessä. Minä rakastan miestä ja hän sanoo rakastavansa minua. Ruokaa en kyllä kovinkaan usein tee, mies tekee enemmän. Samoin kotityöt hoidetaan yhdessä (mies yleensä pyykkää, minä imuroin noin niinkun esimerkkinä). Jos hyötyä ajatellaan, molemmat hyödytään tästä yhdessä rakennetusta elämästä.
Ehkä minä vaan vaadin liikoja, mitä sitä sitten puhumaan jos ei siltä tunnu. Eikä mies ole koskaan ollut mikään sanaseppo ja tunteista puhuja, en oletakaan että hän muuttuisi täysin. Mutta hieman voisi avata ajatuksiaan minulle, ettei tarvitsisi päätellä kaikkea itse.
ApRakkaus muuttaa muotoaan. Eikö teillä ole esim mökkiä? Toinen voisi muuttaa osaksi aikaa mökille. Esim tämä entinen tietovisanpitäjä Reijo Salminen muutti vaimonsa kanssa eri asuntoihin 60v yhdessä olon jälkeen. Ei enää vanhana tarvitse kyhjöttää koko aikaa yhdessä.
Emme ole noin vanhoja, olemme 5-kymppisiä, joilla lapset on muutama vuosi sitten lentäneet pesästä ja nyt olemme kahden. Matkallekin olemme lähdössä ensimmäistä kertaa kahden, ilman lapsia. Itse olen oikein odottanut, että pääsemme tähän elämäntilanteeseen. Mies ei ilmeisesti sitten niinkään.
Ap
Niin, mies ei varmaan ollut varautunut siihen, että nyt hänen pitäisi pitää sinua 24/7 kädestä kiinni ja alkaa puhumaan niistä tunteista. Olet elänyt vain lasten kautta ja nyt haet miehestä heidän korviketta? Odotit, että teillä alkaa joku vuosisadan rakkaustarina, josta ei romantiikkaa ja tunteita puutu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies jota kaduttaa että haaskasi elämänsä perheleikissä.
Ei noita vuosia oikein enää takaisin saa, mutta nuo mitä on vielä jäljellä pitäisi miehen nyt pian riuhtaista itselleen.
Miksei sitten tee niin? Olen kysynyt suoraan, onko kyllästynyt minuun, rakastaako enää, haluaako olla yhdessä? Ei ole kyllästynyt, rakastaa, haluaa olla yhdessä. Hän olisi helposti voinut sanoa, ettei halua enää olla tässä liitossa, en olisi tuota helpommaksi voinut hänelle tehdä.
Ap
Koska hän ei uskalla. Miehet pelkää jäädä yksin vaikka pärjäävät taloudellisesti ja osaavat tehdä kotityöt. Hän lähtee sitten, kun uusi on löytynyt.
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asukaa väliaikaisesti erillään. Ja sitten tapailette toisianne. Se kipinä ja kiinnostus voi siinä löytyä.
Kysyin myös tästä vaihtoehdosta, haluaisiko että asuttaisiin hetki erillään, jotta saisi yksinoloa. Ei halua, suuttui koko ehdotuksesta. Hän ei halua asua erillään, haluaa vain aikaa yksinololle.
ApSitten olet enemmän poissa kotoa.
Näin se pitää varmaan toimia, vaikka olen jo muutenkin töiden takia paljon pois (hoitoala). Olisi mukava vapailla rentoutua kotona, mutta nyt vaan ahdistaa kun ajattelen, että mies haluaisi olla yksin.
Ap
Parisuhteessa saa ja pitääkin olla jotain omaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidät pitää yhdessä?
Sanoit, että mies haluaa olla yksin mutta ei halua erota. Ei halua jutella. Hyötyykö sinusta jotenkin? Esim. Teet ruokaa ja kotityöt?
Rakkaus pitää yhdessä. Minä rakastan miestä ja hän sanoo rakastavansa minua. Ruokaa en kyllä kovinkaan usein tee, mies tekee enemmän. Samoin kotityöt hoidetaan yhdessä (mies yleensä pyykkää, minä imuroin noin niinkun esimerkkinä). Jos hyötyä ajatellaan, molemmat hyödytään tästä yhdessä rakennetusta elämästä.
Ehkä minä vaan vaadin liikoja, mitä sitä sitten puhumaan jos ei siltä tunnu. Eikä mies ole koskaan ollut mikään sanaseppo ja tunteista puhuja, en oletakaan että hän muuttuisi täysin. Mutta hieman voisi avata ajatuksiaan minulle, ettei tarvitsisi päätellä kaikkea itse.
ApRakkaus muuttaa muotoaan. Eikö teillä ole esim mökkiä? Toinen voisi muuttaa osaksi aikaa mökille. Esim tämä entinen tietovisanpitäjä Reijo Salminen muutti vaimonsa kanssa eri asuntoihin 60v yhdessä olon jälkeen. Ei enää vanhana tarvitse kyhjöttää koko aikaa yhdessä.
Emme ole noin vanhoja, olemme 5-kymppisiä, joilla lapset on muutama vuosi sitten lentäneet pesästä ja nyt olemme kahden. Matkallekin olemme lähdössä ensimmäistä kertaa kahden, ilman lapsia. Itse olen oikein odottanut, että pääsemme tähän elämäntilanteeseen. Mies ei ilmeisesti sitten niinkään.
Ap
Olen tuo, joka kirjoitti pitkästi siitä, miten meillä arki sujuu. Oma kantani tähän on, että en oikein näe, mitä ihmeen tunteita ja ajatuksia ja etenkään syvällisiä sellaisia meillä olisi vatkattavana koko ajan, joka viikko tai edes kuukausittain.
Kun arki sujuu, eli molemmat hoitaa osansa ja jos kumpaakaan ei huvita, jätetään tekemättä, laskut maksetaan ajallaan ja alkaa olla varaa sisäfileeseenkin jos niin tahdotaan, niin mitä ja miksi pitäisi penkoa koko ajan?
Tekisi mieli sanoa, että jos nyt käännät väkisin sen energian mieheen, jonka tähän saakka olet laittanut lapsiin = odotat samankaltaista vuorovaikutusta kuin lasten kanssa varmaankin on enemmän ihan käytännön syistäkin, vähemmästäkin ahdistaa. Jos siis ikään kuin odotat, että mies on nyt samalla tavalla "elämän sisältö" kuin lapset olivat.
Käy itse ulkona kavereiden kanssa, sukulaisissa, teatterissa, näyttelyissä, lue kiinnostavista jutuista, hae sisältöä elämään, josta sinulla on miehelle kiinnostavaa kerrottavaa hyvänä hetkenä, kun toinenkin on jo ennättänyt seuraa kaipailla itsekseen olonsa jälkeen.
Siitä se lähtee ja mieskin alkaa vapautumaan kertomaan omista jutuistaan, mitä ne onkaan.
Se on sitten vakavampi juttu, jos toteatte, että toisen jutut kerta kaikkiaan ei vaan kiinnosta, mutta sen sillan yli, jos se vastaan tulee, sitä ei kannata etukäteen manata.
Teillä on pitkä matka yhdessä, ja molemmat arvostatte sitä, mikä on hienoa.
Olette nyt molemmat havahtuneet siihen, että suhteenne ei ole enää elävä, vaan rutinoitunut. Ajan mittaan olette vieraantuneet, olette pitäneet toinen toistanne itsestäänselvinä ja vieraantuneet siitä mitä oikeasti olette. Olette kuin vieraita, hyviä tuttavia, mutta ette enää tunne toistenne ajatuksia ja tunteita, jolloin miehesi sanomiset järkyttivät sinua.
On luonnollista, että hänen sanomistensa jälkeen sinua arveluttaa hänen toiveensa viettää aikaa yksin. Luota tähän tunteeseen, luota itseesi. Et pysty "jahtaamalla" saamaan selville sitä mitä miehen tilanteessa oikeasti on kyse, mutta tilanne tulisi selvittää, ettette jää välitilaan, missä etääntyneisyys on todettu, mutta ei tiedetä mitä sille voisi tehdä.
Teidän kannattaisi ehdottomasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte uudelleen tutustua toisiinne ja siihen miten tähän ollaan tultu ja mitä kannattaisi tehdä. Jotkut parit selviävät päivittämisellä ja palaamalla niihin mukaviin, yhteistä luoviin tekemisiin, joita pari on aiemmin tehnyt, jolloin kuherruskuukausi voi alkaa. Toisten kohdalla vaaditaan enemmän selvittelyä, jos jotain luottamusta rikkovaa on tapahtunut.
Etsikää mahdollisimman kokenut, pitkään alalla toiminut paripsykoterapeutti tai perheterapeutti. Sellainen, joka on erikoistunut perheeseen ja parisuhteeseen ja omaa tarvittavan koulutuksen sitä varten.
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
No, puhun kyllä paljon. Eli suu kiinni ja mahdollisimman paljon pois kotoa. Kuulostaa tosi ihanalta..
Ap
Kuulostaa siltä että mies elää elämäänsä säästöliekillä.
Ehdottaisin lähestymään asiaa liikunnan kautta, kun hänkin sitä kaipaa. Ryhtykää ensin käymään iltaisin kävelemässä tai pyöräilemässä. Sitten voitte alkaa pikkuhiljaa lenkkeillä. Käydä yhdessä salilla, uimassa, pelaamassa tennistä, golfia, paddlea, sulkista, mitä näitä on.
Ei tarvitse väkisin siinä yrittää jutella, mutta yleensä esimerkiksi kävellessä tulee keskusteltua kaikenlaista vähän kuin huomaamatta. Mies piristyy ja hormonit hyrräävät.
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
Mun mieheni on myös sellainen ettei hän tykkää jos puhuu paljon. Mahdollisimman vähän pitää puhua ja ainoa mistä kannattaa puhua on urheilu
Vierailija kirjoitti:
Mies jota kaduttaa että haaskasi elämänsä perheleikissä.
Ei noita vuosia oikein enää takaisin saa, mutta nuo mitä on vielä jäljellä pitäisi miehen nyt pian riuhtaista itselleen.
Tämähän se olis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
No, puhun kyllä paljon. Eli suu kiinni ja mahdollisimman paljon pois kotoa. Kuulostaa tosi ihanalta..
Ap
Oletko oikeasti noin lapsellinen? Teidän pitää rakas lapsi löytää se kultainen keskitie. Teillä on nyt menossa se elämän siirtymävaihe, jossa on vaan mietittävä millaista elämään haluatte elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M54 täällä. Ei liene yllätys ettei meitä hirveästi syvälliset keskustelut kiinnosta, toki jos ne liittyy esim kalastukseen, metsästykseen tai autoiluun niin toki, mutta varmaan harvemmin näin. Taitaa olla jonkinlainen kriisi päällä, kyllä sellainen tyhjäkäynti on täälläkin, odottaa vaan et pääsee eläkkeelle. Kaikkea haluaisi tehdä mutta töissä joutuu vielä käymään, ei ole enää kunnianhimoa tai halua oppia juuri uuttakaan. Mietin vain, että oletko mahdollisesti kova puhumaan, kokoajan äänessä. Itse en jaksa sellaista ollenkaan ja väsyn nopeasti sellaisessa seurassa.
No, puhun kyllä paljon. Eli suu kiinni ja mahdollisimman paljon pois kotoa. Kuulostaa tosi ihanalta..
Ap
Ei pidä ottaa itseensä. Lähipiirissä on henkilöitä, jotka jatkuvasti äänessä ja todella raskasta. Jos toinen ei osallistu keskusteluun niin sitten kommentoidaan ääneen omaa tekemistään sillä hetkellä, ihan vaan että voi olla äänessä. Tämä voi olla höpöttäjälle joku psyykkinen juttu, en mä tiedä. Rasittavaa kuitenkin.
Eli mies haluaa erota mutta on aivan liian laiska ja mukavuudenhaluinen, koska nyt on niin mukavaa kun arki rullaa tekemättä mitään ja kotityöt sun muut vaan hoituu itsekseen ja ruoka tulee valmiin nenun eteen.
Tarvitsee uuden eukon mutta on liian laiska ja saamaton hankkimaan sellaista. Se on tässä se tyytymättömyys itseensä. Ei jaksa edes pakata laukkua ja lähteä.
Kerro hänelle, että "ei se vaihtamalla parane" tarkoittaa, että itse et parane vaihtamalla, kun tuot ongelmasi mukanasi seuraavaan suhteeseen. Muuttuuko hän yhtäkkiä aikaansaavaksi jonkun muun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Teillä on pitkä matka yhdessä, ja molemmat arvostatte sitä, mikä on hienoa.
Olette nyt molemmat havahtuneet siihen, että suhteenne ei ole enää elävä, vaan rutinoitunut. Ajan mittaan olette vieraantuneet, olette pitäneet toinen toistanne itsestäänselvinä ja vieraantuneet siitä mitä oikeasti olette. Olette kuin vieraita, hyviä tuttavia, mutta ette enää tunne toistenne ajatuksia ja tunteita, jolloin miehesi sanomiset järkyttivät sinua.
On luonnollista, että hänen sanomistensa jälkeen sinua arveluttaa hänen toiveensa viettää aikaa yksin. Luota tähän tunteeseen, luota itseesi. Et pysty "jahtaamalla" saamaan selville sitä mitä miehen tilanteessa oikeasti on kyse, mutta tilanne tulisi selvittää, ettette jää välitilaan, missä etääntyneisyys on todettu, mutta ei tiedetä mitä sille voisi tehdä.
Teidän kannattaisi ehdottomasti hakeutua parisuhdeterapiaan. Siellä voitte uudelleen tutustua toisiinne ja siihen miten tähän ollaan tultu ja mitä kannattaisi tehdä. Jotkut parit selviävät päivittämisellä ja palaamalla niihin mukaviin, yhteistä luoviin tekemisiin, joita pari on aiemmin tehnyt, jolloin kuherruskuukausi voi alkaa. Toisten kohdalla vaaditaan enemmän selvittelyä, jos jotain luottamusta rikkovaa on tapahtunut.
Etsikää mahdollisimman kokenut, pitkään alalla toiminut paripsykoterapeutti tai perheterapeutti. Sellainen, joka on erikoistunut perheeseen ja parisuhteeseen ja omaa tarvittavan koulutuksen sitä varten.
Älkää hlvetissä. Silloin kun parisuhde ihan luonnollisesti muuttuu, eli ollaan tilanteessa, jossa pesä tyhjenee, on viimeinen virhe lähteä runttaamaan suhdetta uuteen malliin jonkun terapistin kanssa.
Katselkaa nyt ihan kaikessa rauhassa ympärillenne ja siihen, mitä nyt tapahtuu. Olette vielä näemmä tilanteessa, jossa sinä olet työelämässä ja ehkä vuorotöissäkin, jos olet hoitoalalla ja toinen eläkkeellä. Eli ihan normaalia, että suhteessa se, joka on töissä, haluaa vapaa-ajalla yhteistä tekemistä ja rentoutumista, kun taas eläkkeellä olevakin vielä opettelee uutta tapaa täyttää päivät.
On normaalia kuulostella hiljaisuutta, kun lapset lähtevät kotoa. On normaalia todeta, että hups on vuosia vierähtänyt tässä, mitäs meille kuuluukaan oikeastaan?
Kun mies sanoo, että ei halua erota, rakastaa edelleen, niin mitä ihmeen terapioita, joissa hakemalla haetaan ongelmia, vaaditaan asenne- ja käytösmuutoksia, tehdään hampaat irvessä harjoitteita ja stressata suhteen korjaamisesta, kun mitään aitoa korjattavaa ei ole.
Kumpikin joustaa hieman, sinä annat tilaa ja kerrot miehelle, että kaipaat kumminkin syvempääkin yhteyttä ja pyydät häntä ottamaan sen huomioon.
Sinä vaadit nyt mieheltä jotain sellaista jota hän ei ole. Ihmisen ydin syntyy jo lapsuudessa ja sitä on vaikea muuttaa myöhemmin. Yritä edes asettua hänen asemaansa. Elämässänne on nyt lasten kokoinen aukkoa ja se pitäisi jollain täyttää.
Mitä tarkoitat syvällisellä puhumisella? Yritätkö kysellä asioita joihin rehellisesti vastaamalla sinä loukkaannut?