Mitä mieltä olette epätasaisesta palkitsemisesta työpaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne palkitaan jotka on hyviä työntekijöitä. Laiskan ei kuulukaan saada mitään.

Ei tuo kyllä aina noinkaan mene. Pomoilla on aina omat suosikit eikä sillä ole mitään tekemistä ahkeruuden kanssa.

Juuri näin.

Miehet tekevät työt nopeammin kuin naiset, ja se on todella tärkeää ja palkitsemisen arvoista.

Vierailija kirjoitti:

Sama syndrooma kuin kympin oppilaalla. Jos hän saa kerran ysin niin saa kotona haukut. Kun taas kutosen oppilas saa kerran kasin, hän saa juhlat...(näin karkeasti). Työelämässäkin pätee se että kannattaa pitää ääntä onnistumisista. Tasainen hyvä puurtaja ei saa kiitosta. Oma työpanokseni huomattiin, vasta kun vaihdoin firmaa. Pyydettiin takaisin ja tarjottiin kunnon palkkaa.Olin huono pyytämään korotuksia aiemmin. Ja automaattisilla korotuskierroksilla todettiin ettei nyt sulle riittänyt jaettavaksi kun x:n palkka piti tarkistaa...

Tämä ns puurtaja on juuri se ankea suorittaja jolla ei mitään lisäarvoa tai luovuutta antaa tai luoda hyvää henkeä, jika on erittäin törkeä.

Meillä on useampia bonusjärjestelmiä, mutta vasta saatiin kuulla, ettei meidän tiimi kuulukaan siihen bonusjärjestelmään, mihin luulimme kuuluvamme (tai mihin esimies luuli meidän kuuluvan). Nyt on epäselvää, minkä järjestelmän mukaan meillä pitäisi palkitsemisten tulla ja mikä vaikuttaa siihen, saadaanko ylipäänsä bonuksia ja voidaanko omalla tekemisellä vaikuttaa niiden määrään ja milloin nämä tällaiset bonukset mahdollisesti maksettaisiin, jos niitä maksetaan ollenkaan. Ja tämä sekaannus kävi ilmi, kun ennen palkanmaksupäivää esimies sanoi, että bonusten pitäisi tulla huhtikuun palkkaan, mutta eipä niitä siellä näkynytkään.

Ehdottomasti palkitsemisen pitäisi olla läpinäkyvää ja tasapuolista.

Liittyen aiheeseen, olen silti sitä mieltä, että omasta työstä, sen haasteista ja edistymisestä pitää osata viestiä työpaikalla, vähintään esihenkilölle. Kuuluu tämän päivän työntekijätaitoihin pitää muut tiimissä kartalla työstään. Totta kai järkevissä rajoissa, ei joka harmituksesta tarvitse muita rasittaa, mutta vähintään isot linjat pitäisi olla muilla tiedossa.

Jos yksi jää töistä pois, muiden pitää pystyä paikkaamaan, akuuteissa asioissa heti ja muissa kohtuullisessa ajassa. Yksin asioita tarkastellessa myös helposti sokeutuu omalle työlle, ulkopuolinen laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja ei ole koskaan bonuksia antanut minulle. Hoidan työni mutta esimies ei pidä minusta. Onko tämä reilua? No ei ole, mutta minkäs teet.

Kannattaa olla työnvälttelijä niin saa työnantajan arvostuksen. Työnantajan hyvä muistaa että arvostusta ei myöskään toiseen suuntaan ole.

Syrjintä on myös kiusaamista

Ei kai kuntouttavassa työtoiminnassa mitään bonuksia edes ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama syndrooma kuin kympin oppilaalla. Jos hän saa kerran ysin niin saa kotona haukut. Kun taas kutosen oppilas saa kerran kasin, hän saa juhlat...(näin karkeasti). Työelämässäkin pätee se että kannattaa pitää ääntä onnistumisista. Tasainen hyvä puurtaja ei saa kiitosta. Oma työpanokseni huomattiin, vasta kun vaihdoin firmaa. Pyydettiin takaisin ja tarjottiin kunnon palkkaa.Olin huono pyytämään korotuksia aiemmin. Ja automaattisilla korotuskierroksilla todettiin ettei nyt sulle riittänyt jaettavaksi kun x:n palkka piti tarkistaa...

Tämä ns puurtaja on juuri se ankea suorittaja jolla ei mitään lisäarvoa tai luovuutta antaa tai luoda hyvää henkeä, jika on erittäin törkeä.

Puurtaja voi jättää työt tekemättä ja suun soittajat voi hoitaa ne. Osaako kuitenkaan muuta kuin jauhaa 💩😉?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ottaa pannuun. Minäkään en ole koskaan saanut palkintoa. Viime kesänä esimerkiksi oli hyvin kiireistä ja jouduttiin venymään paljon, että saatiin loma-ajat hoidettua. Työpaikan päämajaa piti pystyssä yhden viikon ajan 3 työntekijää, varmasti hommia yötä myöten paiskien. Minut oli sijoitettu pitämään pystyssä sivupisteen toimintaa kahden viikon ajan, ainoana työntekijänä siellä. Hoidin neljän ihmisen työt sivupisteen kolmessa eri työtehtävässä ja istuin kaikki kauniit kesäillat töissä. Kyseinen työpiste hoitaa koko työpaikan töistä noin neljäsosan, eli ei ole mikään pikkuinen sivukonttori. Päämajan hoitaneita on monet kerrat kiitelty, miten he venyivät ja heille myönnettiin rahallinen palkinto työstään nimenomaan viime kesältä. Minua ei muistettu tai kiitelty ollenkaan enkä saanut palkintoa.

onko sen jälkeen ollut kehityskeskustelua? vai onko teiän alalla niitä kuinka usein

Erittäin huonoa johtamista ja pilaa tehokkaasti työilmapiirin. Työnantaja ampuu itseään jalkaan. Meillä perheyrityksessä palkitseminen on aina sidottu selkeisiin suoritteisiin ja palkitseminen on ollut kaikkien tiedossa ja läpinäkyvää. Esim. oman toimenkuvan ulkopuolella tehdyt työt on palkittu. Ja mitä paskamaisempi homma, sen isompi ylimääräinen palkkio. Silti näitä ei kaikki ole suostuneet tekemään. He, jotka suostuvat, kuittaavat palkkiot. Kerran asiakas halusi, että joku työntekijöistämme esiintyy heidän mainoksessa. Vapaaehtoista tv-mainokseen ei meinannut millään löytyä, sillä työntekijöiden toimenkuvaan ei esiintyminen kuulu millään tavalla. Lopulta yksi suostui, kun hommasta tarjottiin tarpeeksi iso palkkio. Tämä palkkio oli kaikkien tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Voit olla olevinasi vaikka kuin aHkeRa mutta jos kärttyisä, selkäänpuukottava suorittaja, sinua ei pidä palkita.

Mä olen ystävällinen ja kiltti, tulen toimeen kaikkien kanssa, autan muita ja katson ettei kukaan joudu jäämään yksin työajan jälkeen setvimään jotain. En myöskään raivoa tai huuda töissä vaikka olisi "vaikeaa" henkilökohtaisessa elämässä, en tiuski enkä hauku yhtään ketään. Olen ehkä vaan liian näkymätön tai itsestäänselvyys. (Ja myöskin se kympin tyttö..)

Ap

Suorittajaa ja puurtaja te āmmãt vaan, kun ette osaa taitoja joita todella arvostetaan: luovuutta ja out-of-the-box-ajattelua.

Työntekijät jaetaan hyviin ja huonoihin. Bonukset saa ne pomon suosikit.

No mitä ne pomot sanoo kun huomautatte asiasta? Suuta auki vaan jos koette vääryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ottaa pannuun. Minäkään en ole koskaan saanut palkintoa. Viime kesänä esimerkiksi oli hyvin kiireistä ja jouduttiin venymään paljon, että saatiin loma-ajat hoidettua. Työpaikan päämajaa piti pystyssä yhden viikon ajan 3 työntekijää, varmasti hommia yötä myöten paiskien. Minut oli sijoitettu pitämään pystyssä sivupisteen toimintaa kahden viikon ajan, ainoana työntekijänä siellä. Hoidin neljän ihmisen työt sivupisteen kolmessa eri työtehtävässä ja istuin kaikki kauniit kesäillat töissä. Kyseinen työpiste hoitaa koko työpaikan töistä noin neljäsosan, eli ei ole mikään pikkuinen sivukonttori. Päämajan hoitaneita on monet kerrat kiitelty, miten he venyivät ja heille myönnettiin rahallinen palkinto työstään nimenomaan viime kesältä. Minua ei muistettu tai kiitelty ollenkaan enkä saanut palkintoa.

onko sen jälkeen ollut kehityskeskustelua? vai onko teiän alalla niitä kuinka usein

Kehitys keskustelut ovat suurinta paskaa ja ajanhukkaa sitten psykoterapian.

Innovoivat työntekijät kuuluu palkita. Ei teitä ei-noin-saa-tehdä-se-on-sääntöjä-vastaan-ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ottaa pannuun. Minäkään en ole koskaan saanut palkintoa. Viime kesänä esimerkiksi oli hyvin kiireistä ja jouduttiin venymään paljon, että saatiin loma-ajat hoidettua. Työpaikan päämajaa piti pystyssä yhden viikon ajan 3 työntekijää, varmasti hommia yötä myöten paiskien. Minut oli sijoitettu pitämään pystyssä sivupisteen toimintaa kahden viikon ajan, ainoana työntekijänä siellä. Hoidin neljän ihmisen työt sivupisteen kolmessa eri työtehtävässä ja istuin kaikki kauniit kesäillat töissä. Kyseinen työpiste hoitaa koko työpaikan töistä noin neljäsosan, eli ei ole mikään pikkuinen sivukonttori. Päämajan hoitaneita on monet kerrat kiitelty, miten he venyivät ja heille myönnettiin rahallinen palkinto työstään nimenomaan viime kesältä. Minua ei muistettu tai kiitelty ollenkaan enkä saanut palkintoa.

onko sen jälkeen ollut kehityskeskustelua? vai onko teiän alalla niitä kuinka usein

Kehitys keskustelut ovat suurinta paskaa ja ajanhukkaa sitten psykoterapian.

Tämä.

Kehityskeskustelut ovat todella shittiä. Sitä ennen kysytään kollegoilta nimettömästi asioita ja kun ei mitään kerrottavaa ole, tartutaan täysin mitättömiin ja toissijaisiin asioihin, jotka sitten puidaan pomon kanssa ja merkitään ns kehittämisalueiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ottaa pannuun. Minäkään en ole koskaan saanut palkintoa. Viime kesänä esimerkiksi oli hyvin kiireistä ja jouduttiin venymään paljon, että saatiin loma-ajat hoidettua. Työpaikan päämajaa piti pystyssä yhden viikon ajan 3 työntekijää, varmasti hommia yötä myöten paiskien. Minut oli sijoitettu pitämään pystyssä sivupisteen toimintaa kahden viikon ajan, ainoana työntekijänä siellä. Hoidin neljän ihmisen työt sivupisteen kolmessa eri työtehtävässä ja istuin kaikki kauniit kesäillat töissä. Kyseinen työpiste hoitaa koko työpaikan töistä noin neljäsosan, eli ei ole mikään pikkuinen sivukonttori. Päämajan hoitaneita on monet kerrat kiitelty, miten he venyivät ja heille myönnettiin rahallinen palkinto työstään nimenomaan viime kesältä. Minua ei muistettu tai kiitelty ollenkaan enkä saanut palkintoa.

onko sen jälkeen ollut kehityskeskustelua? vai onko teiän alalla niitä kuinka usein

Kehitys keskustelut ovat suurinta paskaa ja ajanhukkaa sitten psykoterapian.

Mä oon eri mieltä! Mulle psykoterapiasta on paljon ollut apua, ja kehityskeskustelutkin ovat avartavia 😊

Minä johdin erään yhdistyksen asioita viisivuotiskauden ajan. Viimeisessä johtokunnan kokouksessa kukaan ei kiittänyt minua. Minulle ei juuri edes puhuttu. Kaikkien huomio oli kiinnittynyt seuraavalle kaudelle valittuun, siis minun seuraajani. Kun minä aloitin viisi vuotta aikaisemmin, edellinen toiminnanjohtaja sai vastaavassa tilaisuudessa kukkia ja korun ja vuolaat kiitokset.

Voisi kuvitella, että olin epäonnistunut tehtävässäni, mutta en ollut. Minun kaudellani saatiin talous kuntoon ja tehtiin uudistuksia ja toiminta oli aktiivista, paljon aktiivisempaa kuin aikaisemmin. Jouduin myös tekemään edellistä toiminnanjohtajaa enemmän töitä yllättävän kuolemantapauksen johdosta, joka vaikeutti yhdistyksen toimintaa. Mutta ilmeisesti minusta ei pidetty tai panostani ei arvostettu. Pahan mielen tuo joka tapauksessa tuotti minulle pitkäksi aikaa ja vielä vuosien jälkeen nousee joskus mieleen ikävänä muistona. 

Vierailija kirjoitti:

Kehityskeskustelut ovat todella shittiä. Sitä ennen kysytään kollegoilta nimettömästi asioita ja kun ei mitään kerrottavaa ole, tartutaan täysin mitättömiin ja toissijaisiin asioihin, jotka sitten puidaan pomon kanssa ja merkitään ns kehittämisalueiksi.

Mut hei naiset tykkää kun saa juoruta selän takana pikkuasioista.