Kannattaako ikivanhaa, mieltä vaivaavaa asiaa selvittää?
Seurustelin joskus 20 vuotiaana itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän oli alkoholisti ja käyttäytyi minua kohtaan erittäin törkeästi, esim. heitteli pitkin asuntoa, petti (käski lähteä pois koska toinen nainen oli tulossa käymään) ja käytti seksuaalisesti hyväksi kun olin nukahtanut ja hän oli humalassa, heräsin keskellä yötä siihen että hän oli kimpussani ja harrasti seksiä mitään kyselemättä tai edes yrittämättä saada minua mukaan siihen, ja sammui sen jälkeen. Tätä tapahtui useamman kerran, seurustelimme noin vuoden ja sitten erosimme. Tätä seurasi rankka ahdistus ja meni muutama vuosi henkisesti ihan hajalla. Olin todella kiltti ja arka nuori, ja annoin kaiken tuon vain tapahtua. Viime vuosina elämäni on asettunut kivasti uomiinsa, mutta tapahtunut vaivaa edelleen, en edes tiedä muistaako ko. hlö tehneensä nämä asiat, humalassa kun oli kaiken aikaa. Olen miettinyt että keventäisikö omaa oloa se että laittaisi tuolle kusipäälle viestin, että eikö missään vaiheessa tuntunut väärältä pilata itseään 10v nuoremman tytön nuoruuden, kun oli ensin pilannut omansa alkoholilla. Surettaa itseni ja muiden teininä/parikymppisenä huonoon seuraan joutuneiden puolesta. Vai onko vain parempi antaa asian olla?
Tämä henkilö on nykyään jonkin sortin maalari, jonka näytöksiä on vähän väliä.
Itseä oksettaa tää tyyppi niin etten oikein pysty edes miettimään asiaa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni etäisten ja ankarien vanhempien kasvattamana, ja tästä johtuen en luultavasti oppinut arvostamaan itseäni juurikaan. Takerruin ihmisiin vaikka olivatkin minulle ilkeitä/pahoja.
En usko että pystyn itselleni antamaan anteeksi miten annoin kohdella itseäni noin. Olisi pitänyt pitää puolensa ja sanoa suorat sanat jo heti alkumetreillä.
Se siinä onkin ehkä jäänyt vaivaamaan, meni vuosia ennenkuin edes osasin kyseenalaistaa miehen puuhat ja yhdistää tapauksesta seuranneen ahdistuksen tuon miehen puuhiin.
Ap
Oikeasti iso osa motivaatiostasi on peräisin vanhempisuhteesta. Pystytkö parantamaan asemiasi suhteessa heihin, olivat he sitten vielä olemassa tai eivät?
Takerrut tähän miehenkaltaisen roiston kasvattamisajatukseen, koska koet pienen lapsen hätää. Hoida sitä lasta. Siitä miehestä ei ole parantujaksi, katumuksentekijäksi tai hyvittäjäksi. Kuvittele tilanne, että menisit vaatimaan häneltä - mitä tarkalleen? Katumusta, anteeksipyyntöä, mitä? Leikitään että saisit sen, joko aidonpuoleisen tai teeskennellyn. Mitä sitten? Mitä voitettavaa sinulla siinä olisi? Altistaisit vain itsesi lisämuistoille hänestä. Erittäin mahdollisesti hän luikertelisi haavoitettuun sieluusi ja alkaisi jälleen imeä sinulta elämänvoimaasi, oli kohtaaminen miten lyhyt tahansa. Hän on yhä edelleen roisto, oli sitten yhteiskunnan silmissä miten hieno tyyppi hyvänsä. Aika moni noista on asemissaan nimenomaan siksi, että ovat roistoja.
Kyllä tuollainen tulisi jotenkin kuitata korkojen kera, sitä en lähde sanomaan miten käytännössä.
Tämä henkilö ei ole J, van O. U. Näyttää olevan naimisissa nykyään. Tästä on jo vähän yli 10v, joten asiaa tuskin enää kannattaa poliisille viedä. Kiitos kuitenkin vastauksista, olen jokseenkin pyrkinyt vähättelemään asiaa mielessäni enkä ole hakeutunut terapiaan, vaan yrittänyt unohtaa koko jutun, ei ole miettimisen arvoinen henkilö. Kuitenkin usein yksin ollessa on tosi hankala olla, ahdistaa ja on levoton olo. Joten voi olla että vanhojen kaivelu tässä tilanteessa olisi loppuelämän rauhan takaaja omalle mielelle.
Ap
Kuinka hän mahtaa vaimoaan kohdella.
Sun pitää pystyä hyväksymään että näin kävi
Ja se oli väärin. Kusipää on kusipää ja tuskin katuu tai edes ymmärtää että tuo käytös ei ole ok.
Ei todellakaan kannata. Anteeksi, mutta luuletko, että väkivaltaisella alkoholistilla olisi synnintuntoa? Ehei, hän nautti siitä mitä sinulle teki. Sellainen on sairas ihmismieli. Muista, että alkoholi tuhoaa aivosoluja.
Vierailija kirjoitti:
Tämä henkilö ei ole J, van O. U. Näyttää olevan naimisissa nykyään. Tästä on jo vähän yli 10v, joten asiaa tuskin enää kannattaa poliisille viedä. Kiitos kuitenkin vastauksista, olen jokseenkin pyrkinyt vähättelemään asiaa mielessäni enkä ole hakeutunut terapiaan, vaan yrittänyt unohtaa koko jutun, ei ole miettimisen arvoinen henkilö. Kuitenkin usein yksin ollessa on tosi hankala olla, ahdistaa ja on levoton olo. Joten voi olla että vanhojen kaivelu tässä tilanteessa olisi loppuelämän rauhan takaaja omalle mielelle.
Ap
Väkivaltainen ihminen oikeuttaa itselleen väkivallanteot. Ei sellainen ihminen kadu.
Tee mieluummin voodoo-nukke ja töki sitä neuloilla. Ihan oikeasti, nuo tunteesi ovat oikeutettuja ja haaveilla saat tuosta asiasta, mutta kai ymmärrät, että todellisuuteen haaveesi ei perustu. Todellakin vain altistaisit itsesi lisävammoille. Kirjoita vaikka kirja asiasta, upota tarmosi siihen.