Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako ikivanhaa, mieltä vaivaavaa asiaa selvittää?
23.04.2023 |
Seurustelin joskus 20 vuotiaana itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän oli alkoholisti ja käyttäytyi minua kohtaan erittäin törkeästi, esim. heitteli pitkin asuntoa, petti (käski lähteä pois koska toinen nainen oli tulossa käymään) ja käytti seksuaalisesti hyväksi kun olin nukahtanut ja hän oli humalassa, heräsin keskellä yötä siihen että hän oli kimpussani ja harrasti seksiä mitään kyselemättä tai edes yrittämättä saada minua mukaan siihen, ja sammui sen jälkeen. Tätä tapahtui useamman kerran, seurustelimme noin vuoden ja sitten erosimme. Tätä seurasi rankka ahdistus ja meni muutama vuosi henkisesti ihan hajalla. Olin todella kiltti ja arka nuori, ja annoin kaiken tuon vain tapahtua. Viime vuosina elämäni on asettunut kivasti uomiinsa, mutta tapahtunut vaivaa edelleen, en edes tiedä muistaako ko. hlö tehneensä nämä asiat, humalassa kun oli kaiken aikaa. Olen miettinyt että keventäisikö omaa oloa se että laittaisi tuolle kusipäälle viestin, että eikö missään vaiheessa tuntunut väärältä pilata itseään 10v nuoremman tytön nuoruuden, kun oli ensin pilannut omansa alkoholilla. Surettaa itseni ja muiden teininä/parikymppisenä huonoon seuraan joutuneiden puolesta. Vai onko vain parempi antaa asian olla?
Tämä henkilö on nykyään jonkin sortin maalari, jonka näytöksiä on vähän väliä.
Itseä oksettaa tää tyyppi niin etten oikein pysty edes miettimään asiaa.
Kommentit (50)
Oikeasti jos käyt terapeutilla saat hullun paperit se katsoo kaavoista ei yhtään väliä vaikka sua olisi hakattu yritetty tappaa tai raiskattu ne katsoo kaavoista ja sä oot hullu ja sun vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että on ihmisiä, jotka saavat nautintoa vatkatessaan mielessään ikivanhoja ikäviä asioita. Hyvä ihminen, käännä sivua elämäsi kirjassa!
Älä ota. Saa siitä lisää supplya, ja tulee loukkaamaan sua uudelleen. Saatat jopa joutua johonkin trauma bonding suhteen, ja tyyppi tuhoaa sut huvikseen uudelleen.
Ei noita ihmisiä voi ymmärtää.
Ap. Miksi olitte niin pitkään yhdessä. Eikö yksi kerta riittänyt. Pelkkä nuoruus ei voi olla syynä. Sinun kannattaa mennä terapiaan, että opit pitämään puolesi. Tuo on ollut miehen puolelta rikos. Voisiko siitä vielä tehdä ilmoituksen poliisille .En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että on ihmisiä, jotka saavat nautintoa vatkatessaan mielessään ikivanhoja ikäviä asioita. Hyvä ihminen, käännä sivua elämäsi kirjassa!
Oletko tyhmä vai lapsellinen? Ei siitä mitään nautintoa saa, tuosta mitä kutsut vatkaamiseksi. Tiedätkö mitä tarkoittaa flashback, trauma, takauma? Nämä asiat palaavat mieleen ihan pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Miksi olitte niin pitkään yhdessä. Eikö yksi kerta riittänyt. Pelkkä nuoruus ei voi olla syynä. Sinun kannattaa mennä terapiaan, että opit pitämään puolesi. Tuo on ollut miehen puolelta rikos. Voisiko siitä vielä tehdä ilmoituksen poliisille .En tiedä.
En ole ap, mutta vastaan. Lapsuuden traumat, lapsena on jo opetettu ettei ole minkään arvoinen ja muut saa kohdella miten haluaa. Turhaan syytät ap:ta tai muita vastaavasti toimineita tyhmäksi. Käsittelemättömät traumat laittavat ihmisen toimimaan kuvatulla tavalla.
Antaa anteeksi 70 kertaa kirjoitti:
Tiedättekö noi vanhojen asioiden kaivelut estää elämästä tätä päivää ja sotkee satojen ihmisten elämät uudestaan ja uudestaan.
Ja siinä toinen typerys. Vanhoja asioita ei huvikseen kaivella, ne tulevat pyytämättä mieleen. Ja mitä tuolla viimeisellä lauseella tarkoitat? Sitäkö, että kun totuus tulee julki niin se on niiiiinn surullista ja väärin syyllistä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä suosittelisi mitään yhteydenottoa. Saisi tietää kuka olet ja missä asut nykyään, ei ei ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vaan ihmettelen, miksi aina palasit tuon iljetyksen luokse? Vaikka sua itseäsikin ällötti sen touhut.
Mulle tommonen olisi niin kova nöyryytys, jos käsketään ulos, että toinen nainen pääsee tilalle että takaisin en palaisi. En myöskään haluaisi saada toistamiseen pataan.
Mutta varmasti opit tuosta kokemuksesta. Älä enää ota ukkoon yhteyttä. Häneltä ei mitään empatiaa heru, eikä edes anteeksipyyntöä. Oletkohan edes itse antanut itsellesi anteeksi? Siitä kannattaa nyt lähteä.
Elin lapsuuteni etäisten ja ankarien vanhempien kasvattamana, ja tästä johtuen en luultavasti oppinut arvostamaan itseäni juurikaan. Takerruin ihmisiin vaikka olivatkin minulle ilkeitä/pahoja.
En usko että pystyn itselleni antamaan anteeksi miten annoin kohdella itseäni noin. Olisi pitänyt pitää puolensa ja sanoa suorat sanat jo heti alkumetreillä.
Se siinä onkin ehkä jäänyt vaivaamaan, meni vuosia ennenkuin edes osasin kyseenalaistaa miehen puuhat ja yhdistää tapauksesta seuranneen ahdistuksen tuon miehen puuhiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni etäisten ja ankarien vanhempien kasvattamana, ja tästä johtuen en luultavasti oppinut arvostamaan itseäni juurikaan. Takerruin ihmisiin vaikka olivatkin minulle ilkeitä/pahoja.
En usko että pystyn itselleni antamaan anteeksi miten annoin kohdella itseäni noin. Olisi pitänyt pitää puolensa ja sanoa suorat sanat jo heti alkumetreillä.
Se siinä onkin ehkä jäänyt vaivaamaan, meni vuosia ennenkuin edes osasin kyseenalaistaa miehen puuhat ja yhdistää tapauksesta seuranneen ahdistuksen tuon miehen puuhiin.
Ap
Ap, yritä armahtaa itsesi. Kerroit lapsuudestasi ja siitä miten takerrut pahaa tekeviin ihmisiin. Minua pahoinpideltiin varsinkin äitini toimesta varsin julmasti ihan taaperoiästä lähtien (ehkä jo paljon aiemmin, muisti ei riitä siihen), mutta jopa kesken pahoinpitelyn saatoin peloissani hakea äidistäni turvaa, koska muuta "turvaa" minulla ei ollut. Tämän turvan hakemisen äitini selitti itselleen niin, että minä, muutaman vuoden ikäinen lapsi ymmärrän ansainneeni hakkaamisen ja turvaa hakemalla pyydän häneltä anteeksi ja täten hyväksyn pahoinpitelyn. Ei ole ollenkaan ihme, että tällaisen lapsuuden elänyt ei osaa pitää puoliaan. Minä en voinut lapsena kyseenalaistaa yhtään mitään tai heti hakattiin. Minäkin elin pitkälle aikuisikään tajuamatta epämääräisen ahdistuksen alkuperää sekä myös valitsin traumalähtöisesti huonoja miehiä. Väkivalta, nöyryytys ja häpäisy olivat minulle ainoaa oikeaa elämää, muusta en tiennyt. Omien lapsieni myötä heräsin tajuamaan miten sairaissa olosuhteissa lapsuuteni vietin ja vasta siinä vaiheessa sain terapiaa ja hoitoa. Pahan kierre on kuitenkin mahdollista katkaista ja omille lapsilleni olen onnistunut olemaan kunnollinen vanhempi. Myös minä olin ja olen yhä täynnä vihaa ja katkeruutta elämäni pilanneille ihmisille. Olen suoraan kertonut tämän terapiassa ja pahasti traumatisoituneen ihmisen ei edes pidä yrittää mitään anteeksiantoa pahantekijöille, vaan ainoastaan itselleen.
Samantyyppinen J seurustelee vielä melkein 50-vuotiaana parikymppisen traumataustaisen tyttöjen kanssa, ja epäilen meiningin olevan juuri tuollaista. Tuli ihan mieleen että onkohan tämä sama maalari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko pahentaa oloasi sillä, että tyyppi kieltää jyrkästi mitään tehneensä ja alkaa haukkua sua? Jos kyllä, niin ots yhteyttä.
Jos haluat itsellesi paremman olon ja päästä asian yli: mene terapiaan. Sulla on traumaperäinen stressihäiriö.
Sen lisäksi voit miettiä, onko syytä rikosilmoitukseen? Kuinka pitkä aika tapahtumista on? Jos alle 10v, niin tee se ilmoitus. Tuossa on joka tapauksessa ainakin pahoinpitelyä, ehkä raiskaus tai (alaikäisen?) raiskaus ja/ tai hyväksikäyttö.
Jos et tee ilmoitusta, se harmittaa myöhemmin kun tyyppi pääsi kuin koira veräjästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni etäisten ja ankarien vanhempien kasvattamana, ja tästä johtuen en luultavasti oppinut arvostamaan itseäni juurikaan. Takerruin ihmisiin vaikka olivatkin minulle ilkeitä/pahoja.
En usko että pystyn itselleni antamaan anteeksi miten annoin kohdella itseäni noin. Olisi pitänyt pitää puolensa ja sanoa suorat sanat jo heti alkumetreillä.
Se siinä onkin ehkä jäänyt vaivaamaan, meni vuosia ennenkuin edes osasin kyseenalaistaa miehen puuhat ja yhdistää tapauksesta seuranneen ahdistuksen tuon miehen puuhiin.
ApAp, yritä armahtaa itsesi. Kerroit lapsuudestasi ja siitä miten takerrut pahaa tekeviin ihmisiin. Minua pahoinpideltiin varsinkin äitini toimesta varsin julmasti ihan taaperoiästä lähtien (ehkä jo paljon aiemmin, muisti ei riitä siihen), mutta jopa kesken pahoinpitelyn saatoin peloissani hakea äidistäni turvaa, koska muuta "turvaa" minulla ei ollut. Tämän turvan hakemisen äitini selitti itselleen niin, että minä, muutaman vuoden ikäinen lapsi ymmärrän ansainneeni hakkaamisen ja turvaa hakemalla pyydän häneltä anteeksi ja täten hyväksyn pahoinpitelyn. Ei ole ollenkaan ihme, että tällaisen lapsuuden elänyt ei osaa pitää puoliaan. Minä en voinut lapsena kyseenalaistaa yhtään mitään tai heti hakattiin. Minäkin elin pitkälle aikuisikään tajuamatta epämääräisen ahdistuksen alkuperää sekä myös valitsin traumalähtöisesti huonoja miehiä. Väkivalta, nöyryytys ja häpäisy olivat minulle ainoaa oikeaa elämää, muusta en tiennyt. Omien lapsieni myötä heräsin tajuamaan miten sairaissa olosuhteissa lapsuuteni vietin ja vasta siinä vaiheessa sain terapiaa ja hoitoa. Pahan kierre on kuitenkin mahdollista katkaista ja omille lapsilleni olen onnistunut olemaan kunnollinen vanhempi. Myös minä olin ja olen yhä täynnä vihaa ja katkeruutta elämäni pilanneille ihmisille. Olen suoraan kertonut tämän terapiassa ja pahasti traumatisoituneen ihmisen ei edes pidä yrittää mitään anteeksiantoa pahantekijöille, vaan ainoastaan itselleen.
Kukaan ei jaksa lukea sun lässytyksiä.
Sinä et mielipiteelläsi edusta kaikkia. Ja sitäpaitsi, mistä tiesit että tämä on "lässytys". Toivottavasti sinäkin saat aikanaan osasi, jos olet jonkun elämän pilannut. Vai oletko jo saanut kun olet noin katkera ja säälittävä.
Hakeudu traumaterapiaan, siellä voitte pohtia myös rikosilmoituksen tekemistä.
Pakonomainen tarve ottaa yhteyttä trauman aiheuttaneeseen henkilöön on myös traumakäytöstä. Kuten moni jo sanoi, sen sijaan kannattaa hakeutua terapiaan asap. Traumatausta altistaa uudelle traumakokemukselle, koska on tarve saada korvaava kokemus tai hyvitys (acting out). Niin kuitenkin käy hyvin harvoin, sen sijaan saadaan uusi trauma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elin lapsuuteni etäisten ja ankarien vanhempien kasvattamana, ja tästä johtuen en luultavasti oppinut arvostamaan itseäni juurikaan. Takerruin ihmisiin vaikka olivatkin minulle ilkeitä/pahoja.
En usko että pystyn itselleni antamaan anteeksi miten annoin kohdella itseäni noin. Olisi pitänyt pitää puolensa ja sanoa suorat sanat jo heti alkumetreillä.
Se siinä onkin ehkä jäänyt vaivaamaan, meni vuosia ennenkuin edes osasin kyseenalaistaa miehen puuhat ja yhdistää tapauksesta seuranneen ahdistuksen tuon miehen puuhiin.
ApAp, yritä armahtaa itsesi. Kerroit lapsuudestasi ja siitä miten takerrut pahaa tekeviin ihmisiin. Minua pahoinpideltiin varsinkin äitini toimesta varsin julmasti ihan taaperoiästä lähtien (ehkä jo paljon aiemmin, muisti ei riitä siihen), mutta jopa kesken pahoinpitelyn saatoin peloissani hakea äidistäni turvaa, koska muuta "turvaa" minulla ei ollut. Tämän turvan hakemisen äitini selitti itselleen niin, että minä, muutaman vuoden ikäinen lapsi ymmärrän ansainneeni hakkaamisen ja turvaa hakemalla pyydän häneltä anteeksi ja täten hyväksyn pahoinpitelyn. Ei ole ollenkaan ihme, että tällaisen lapsuuden elänyt ei osaa pitää puoliaan. Minä en voinut lapsena kyseenalaistaa yhtään mitään tai heti hakattiin. Minäkin elin pitkälle aikuisikään tajuamatta epämääräisen ahdistuksen alkuperää sekä myös valitsin traumalähtöisesti huonoja miehiä. Väkivalta, nöyryytys ja häpäisy olivat minulle ainoaa oikeaa elämää, muusta en tiennyt. Omien lapsieni myötä heräsin tajuamaan miten sairaissa olosuhteissa lapsuuteni vietin ja vasta siinä vaiheessa sain terapiaa ja hoitoa. Pahan kierre on kuitenkin mahdollista katkaista ja omille lapsilleni olen onnistunut olemaan kunnollinen vanhempi. Myös minä olin ja olen yhä täynnä vihaa ja katkeruutta elämäni pilanneille ihmisille. Olen suoraan kertonut tämän terapiassa ja pahasti traumatisoituneen ihmisen ei edes pidä yrittää mitään anteeksiantoa pahantekijöille, vaan ainoastaan itselleen.
Kukaan ei jaksa lukea sun lässytyksiä.
Kaikkea pahaa sinulle. Karma kyllä muistaa sinut.
Huisii kirjoitti:
Haluatko pahentaa oloasi sillä, että tyyppi kieltää jyrkästi mitään tehneensä ja alkaa haukkua sua? Jos kyllä, niin ots yhteyttä.
Jos haluat itsellesi paremman olon ja päästä asian yli: mene terapiaan. Sulla on traumaperäinen stressihäiriö.
Sen lisäksi voit miettiä, onko syytä rikosilmoitukseen? Kuinka pitkä aika tapahtumista on? Jos alle 10v, niin tee se ilmoitus. Tuossa on joka tapauksessa ainakin pahoinpitelyä, ehkä raiskaus tai (alaikäisen?) raiskaus ja/ tai hyväksikäyttö.
Jos et tee ilmoitusta, se harmittaa myöhemmin kun tyyppi pääsi kuin koira veräjästä.
Ikivanha lienee enemmän kuin kymmenen vuotta sitten, säännökset on kyllä muuttuneet ja katsotaan tekoajankohtana voimassaolleen lain mukaan jos henkilö itse ollut täysivaltainen tuolloin.
Alue: Aihe vapaa
Oliko siinä miehessä jotain hyvääkin, vai miksi haluaisit kaikesta huolimatta olla häneen yhteydessä?