Isäksi vasten tahtoaan (yhden illan jutusta vs parisuhteessa)
Ehkäisyn pettäessä yleensä nainen päättää yksin, pitääkö lapsen vai ei, sattuipa tilanne parisuhteessa tai yhden yön jutussa. Tilanne ei ole tasa-arvoinen biologisista syistä, vain koska naispuolisella sattuu olemaan se kohtu jossa lapsi alkaa kasvaa. Oletetaan vielä, että mies on käyttänyt kondomia, eli ei ole sokeasti luottanut naiseen hänen sanoessaan että huolehtii ehkäisystä, ja nainen sanonut itsekin ettei missään nimessä halua lapsia.
Yhden illan jutussa vahingon sattuessa, on melko yleistä, että isä ei juurikaan osallistu lapsen elämään, tai osallistuu vain vähän. Tätä ei valtaosa pidä mitenkään ihmeellisenä asiana, koska mies ei ole ollut yhdessä lapsen äidin kanssa, eikä täten 100% varmuudella ole halunnut lasta hänen kanssaan.
Jos taas parisuhteessa sattuu vastaava tilanne, että mies on tehnyt hyvin selväksi ettei lasta halua, ja lisäksi käyttänyt kumia ja silti vahinko sattuu ja nainen päättääkin yksin, että lapsi pidetään. Mies jää usein hetkeksi parisuhteeseen lapsen takia vaikka tietää, että lasta ei halua elämäänsä eikä varsinkaan tuon ihmisen kanssa. Kun sitten mies jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin (ellei heti) haluaa erota, ja muuttuu viikonloppuisäksi, tästä seuraa kauhea syyllistäminen, suunnilleen perheen hylkääjäksi nimitellään, ainakin sen äidin toimesta, ellei jopa ulkopuolistenkin suulla. Kuiskitaan selän takana, tyhmä tuokin pariskunta kun lapsi piti tehdä ja sen jälkeen heti erota. Kenelläkään ei käy mielessä että ehkäpä juuri siksi ero tulikin. Muussa tapauksessa olisi tullut vain vähän myöhemmin.
Näettekö tässä mitään ristiriitaa? Kummassakin tilanteessa mies on ilmaissut raskausuutisen jälkeen ettei lasta halua, ja sen vuoksi käyttänyt kondomiakin. Toisessa tilanteessa edellä mainituista mies saa paljon enemmän syyllistämistä osakseen. Eikö luulisikin, että siinä vaiheessa kun mies ilmaisee että hän ei lasta halua, ja nainen silti päättää sen pitää, täytyy naisen myös silloin ottaa se riski, että hän kasvattaa lapsen yksin, eikä lapsi välttämättä saa isäsuhdetta ollenkaan? Miten se on mieheltä hylkäämistä siinä vaiheessa, kun on alusta asti tehnyt selväksi, ettei halua isäksi?
Eikä tänne mitään ehkäisystä viisastelijoita kiitos, kaikki tietää sen että aina on seksissä raskauden mahdollisuus vaikka olisi kolme eri ehkäisymenetelmää käytössä samanaikaisesti, ja silti suunnilleen jokainen ihminen sitä seksiä ehkäisyn kanssa uskaltaa harrastaa. Nyt on kyse lähinnä moraalisesta näkökulmasta, onko mielestäsi oikein syyllistää miestä asiasta, johon hän on selkeästi kantansa ilmaissut siinä vaiheessa, kun aborttikin on vielä ollut mahdollinen? Entä onko ok olettaa, että tilanteen sattuessa parisuhteessa, miehen pitäisi tämän luottamuksen pettämisen jälkeen vielä luottaa naiseen? Parisuhteessa vielä luulisi, että kiinnostaa se oman rakkaan kumppanin kanta asiaan, eikä sitä sivuuteta täysin. Yhden yön jutussa tuon vielä ymmärtää, ettei naista sen tuntemattoman kanta kiinnosta. Asiallisia ajatuksia kiitos :)
Kommentit (1976)
Vierailija kirjoitti:
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
"Ihania" nämä lastenvihaajien fantasiat. Halutaan kostaa viattomalle lapselle hänen toisen vanhempansa teot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen laki ei enää sovi nyky-yhteiskuntaan. Naiset eivät ole enää riippuvaisia miehensä ja lastensa isän rahoista, joten elarisysteemi pitäisi uudistaa. Samoin naisia aiemmin auttaneet leskeneläkkeet ja avioeron omaisuuden tasaukset.
Kyseessä ei katsos olekaan naisen oikeudet, vaan LAPSEN. Tämän takia ei ole väliä paljonko se nainen tienaa.
Lapsella ole oikeuksia siitettäessä.
Ilmeisesti jostain syystä pidät aborttia ehkäisykeinona. Sitähän se ei kuitenkaan ole. Siinä vaiheessa kun vahinko on jo tapahtunut ja nainen on raskaana, jälkeläinen on tuloillaan. Ja vastuu tästä tuloillaan olevasta vauvasta on molemmilla sen alullepanijoilla (ellei kukaan ole huijannut ehkäisyssä).
Se kohtu todellakin "sattuu olemaan naisella" , ja tästä biologisesta syystä nainen päättää loppuviimein abortista, vaikka asiasta olisi erimielisyyttä. Abortti on paitsi iso inhimiinen vaitn, niin myös lääketieteelinen toimenpide, jossa on myös riskinsä, esim. tulehdukset, ja huonossa tapauksessa se voi vaikeuttaa tuevaisuudessa raskaaksi tulon mahdollisuuteen ja aiheuttaa jopa lapsettomuutta, ja voi olla joillekin henkisesti hyvin traumaattinen kokemus. Siksi sen pitää olla naisen päätös. Keneltäkään sitä ei voi vaatia samoin kuin voi vaatia ehkäisyn käyttöä seksissä.
Abortti tehdään jo raskaana ollessa, ja siksi sitä ei voi ajatella ehkäisykeinona ja vain valintana haluaako lapsen vai ei, koska se lapsen alku on jo olemassa. Se on valinta keskeyttääkö jo alkaneen raskauden, ja siksi siihen liittyy paljon isoja kysymyksiä ja tunteita ja monenlaisia voimakkaitakin mielipiteitä. Sitä vaihtoehtoa vain ei enää ole, etteikö olisi tullut raskaaksi.
Jotkut eivät oman kehittymässä olevan jälkeläisen elämän keskeyttämiseen yksinkertaisesti edes pysty, ainakaan ilman traumaa, eikä ketään sellaiseen voi pakottaa tai painostaa, minkään ehdon uhalla (esim. "huolehdit sitten yksin lapsesta, enkä osaistu tai auta") Aborttihaluun ja päätökseen voi vaikuttaa myös mm. vakaumus ja maailmankatsomus, oma moraali, tunteet, raskaushormonit ja herännyt äidinvaisto ja halu suojella elämää. On yksilöllistä, miten abortista ja ajattelee ja miksi. Abortti ei ole monellekaan mikään pikkujuttu, vaan siinä ollaan usen elämän syvien kysymysten äärellä. Ei pidä myöskään aliarvioida biologian voimaa, mitä yllättäviäkin tunteita ja ajatuksia raskaus naisessa saattaa herättää. On hyvin ymmärrettävää siis, ettei tee aborttia, vaikkei alunperin lapsi ollut suunnitteilla tai sitä ei olisi alunperin toivonut.
Abortti on raskauden keskeyttäminen, ja sellaista vaihtoehtoa ei voi vaatia tai odottaa keneltäkään tai verrata ehkäisyyn. Abortista - isän halun vastaisesti - kieltäytyminen mm. edellämainittujen seikkojen takia, ei poista tietenkään isän vastuuta jo alkaneesta raskaudesta. Joten on ihan perusteltua paheksua isää, joka ei osallistu lapsensa elämään ja siitä huolehtimiseen, eikä siten kanna vastuutaan. Parisuhteessa tietenkään ei tarvitse lapsen äidin kanssa olla, jos sitä ei halua. Vastuu seksistä ja riski raskaudesta ei voi olla pääasiassa vain naisen harteilla, vaan tietenkin molempien. Abortti ei ole ehkäisyä, eikä sitä voi edellyttää, koska sen tekemiseen siihen liittyy pajon isoja ja monille todella vaikeitakin asioita ja päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy vasektomiassa. Jos kuitenkin haluat lapsia, miksi teet niin riskaapelia asiaa kuin s:siä jonkun sellaisen kanssa, josta tiedät jo, että hänen kanssaan et lapsia halua?!
Eli miehen tulisi hyvin nuorena tehdä vasektomia sen takia että tietää että sen hetkisen tyttökaverin kanssa ei halua lapsia, mutta joskus myöhemmällä iällä jonkun muun kanssa voi haluta?
Harrastavatko kaikki miehet tosiaan seksiä vain ja ainoastaan sellaisten kanssa, jonka kanssa ovat valmiita saamaan lapsen? Nuorena, sinkkuna, 30 v bileristeilyllä? Kukaan mies ei saisi luottaa kondomiin ja siihen että nainen sanoo että ei halua lasta ja aikoo tehdä abortin jos vahinko kävisi?
Kukaan ei siis saisi nauttia turvaseksistä? Saisi harrastaa vasta sitten kun on naimisissa ja asiat lyöty lukkoon? Olisipa mahtava tietää, kuinka moni suomalaismiehistäkin oikeasti toimii näin, että harrastaa seksiä vasta sitten, kun on valmis perheeseen :D
Kuinka moni siellä bileristeilyllä kysyy naiselta ennen seksiä, että tekisikö abortin jos tulisi vahinkoraskaus?
Ja vaikka todella kysyisi ja nainen niin vastaisi että kyllä, (vaikka veikkaan, että jos asiasta oikeasti keskustetaisiin, niin osa sanoisi, että tekisi tai todennäköisesti tekisi, osa että ei tekisi, tai ei todennäköisesti pystyisi tekemään, ja osa vastaisi ettei osaa sanoa. Mies jättäisi sitten seksin väliin näissä muissa vastausvaihtoehdoissa?) , ...niin vahinkoraskauden todella tullen omalle kohdalle, naisella on oikeus muuttaa mieltään. Voi olla eri tilanne ajatella asiaa etukäteen, (ei vättämättä edes ole pohtinut asiaa perusteellisesti), kuin olla oikeasti siinä tilanteessa ja mahdollisesti myös raskaushormonien jo vaikuttaessa voimakkaasti, ja tietäessään oikeasti kantavansa elämän alkua sisällään.
On hyvin erikoinen ajatus, että vain mies ei kantaisi vastuutaan yhteisen seksin riskeistä. Turvaseksissä riskit ovat pienet, mutta on kuitenkin. Toki seksiä harrastetaan nykyään hyvin kevyinkin perustein hauskanpidon ja seikkailun merkeissä, kuten sanoit. Ehkä sitten ei pitäisi, tai pitäisi osata samalla tiedostaa ja hyväksyä ne riskit, ja olla valmis vastuuseen, jos se pieni riski omalla kohdalla käykin toteen. Kyllä saa nauttia turvaseksistä, kunhan vain tiedostaa, ettei se ole ihan 100% turvallista, kummallekaan sukupuolelle.
En ymmärrä miksi biologiset tosiasiat on niin vaikea hyväksyä, ja myös ymmärtää, ettei abortti todella ole ehkäisykeino. Hauskaa kai se joidenkin mielestä näköjään olisi vain painaa menemään ilman mitään omaa vastuuta - tai siis kaiken vastuun heittämistä naiselle. Tuo on vain itsekkään kypsymättömän ihmisen ajattelua...tai ajattelemattomuutta.
Eihän kukaan isän rooliin voi pakottaa, tai tapaamaan lasta, mutta elatusvelvollisuus on olemassa. Nainen voi sitten myöhemmin lapsen kysellessä isästään kertoa, minkälaisessa tilanteessa on lapsi alkunsa saanut, ja miksi ns isä ei ole halunnut perheeksi alkaa. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu valinnanvapaus, myös miehillä. Nainen varmasti tämän tietää, kun jättää abortin tekemättä. Lapseltahan se vain on pois, ettei ole saanut syntyä rakstavaan parisuhteeseen johon kumpikin vanhempi on hänet halunnut ja toivonut. Isättömien lasten kohdalla vaikutukset näkyvät viimeistään myöhemmin elämässä.
Ei kai ap tarkoittanutkaan, että naisen pitäisi tehdä abortti tai olisi painostamassa siihen? Vaan pikemminkin sitä, ettei miestä syyllistettäisi niin paljon "perheen hylkäämisestä" jos hän ei lasta halua. Vai käsitinkö ihan väärin?
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan isän rooliin voi pakottaa, tai tapaamaan lasta, mutta elatusvelvollisuus on olemassa. Nainen voi sitten myöhemmin lapsen kysellessä isästään kertoa, minkälaisessa tilanteessa on lapsi alkunsa saanut, ja miksi ns isä ei ole halunnut perheeksi alkaa. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu valinnanvapaus, myös miehillä. Nainen varmasti tämän tietää, kun jättää abortin tekemättä. Lapseltahan se vain on pois, ettei ole saanut syntyä rakstavaan parisuhteeseen johon kumpikin vanhempi on hänet halunnut ja toivonut. Isättömien lasten kohdalla vaikutukset näkyvät viimeistään myöhemmin elämässä.
Ja tämä elatusvelvollisuus on ihan typeryyttä. Ei millään perusteltavissa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kuullut että kukaan syyllistäisi tai paheksuisi viikonloppuisää. Sehän on normi, ja isä on lähestulkoon sankari kun vie joka toinen viikonloppu lapset HopLoppiin ja mäkkäriin. Monet vievät mummille hoitoon kun ei niitä nyt kahta vuorokautta jaksa katsoa.
Lapsensa hylkäävät miehet tietysti saavat lokaa niskaansa, kuten pitääkin. Traumatisoidaan lapsi sillä perusteella että byäää, byääää, minä en halunnut tätä! Sinä laitoit dikkisi pi lluun, nyt kestät seuraukset. Vaikka tätä miten kääntelisi, asia on juuri niin. Seksiä ei ole pakko harrastaa, eikä omien mielihalujen kostaminen omalle lapselle ole terveen ihmisen hommaa.
Täysin eri mieltä. Parempi lapsellekin on olla rakastavassa yksinhuoltajaperheessä kuin vastentahtoisen vanhemman kanssa. Tai sellaisen, joka "ratkeaa" myöhemmin ja hylkää sitten kun lapsi jo pitää isänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen laki ei enää sovi nyky-yhteiskuntaan. Naiset eivät ole enää riippuvaisia miehensä ja lastensa isän rahoista, joten elarisysteemi pitäisi uudistaa. Samoin naisia aiemmin auttaneet leskeneläkkeet ja avioeron omaisuuden tasaukset.
Kyseessä ei katsos olekaan naisen oikeudet, vaan LAPSEN. Tämän takia ei ole väliä paljonko se nainen tienaa.
Lapsella ole oikeuksia siitettäessä.
Et tiedä että elareita ei makseta siitoshetkestä? Tämä selittääkin kaiken kommennoinnin täällä :D
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan isän rooliin voi pakottaa, tai tapaamaan lasta, mutta elatusvelvollisuus on olemassa. Nainen voi sitten myöhemmin lapsen kysellessä isästään kertoa, minkälaisessa tilanteessa on lapsi alkunsa saanut, ja miksi ns isä ei ole halunnut perheeksi alkaa. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu valinnanvapaus, myös miehillä. Nainen varmasti tämän tietää, kun jättää abortin tekemättä. Lapseltahan se vain on pois, ettei ole saanut syntyä rakstavaan parisuhteeseen johon kumpikin vanhempi on hänet halunnut ja toivonut. Isättömien lasten kohdalla vaikutukset näkyvät viimeistään myöhemmin elämässä.
Se että joku ei halua olla omalle lapselleen isä ei tarkoita sitä ettei lapselal olisi rakastavaa isää elämässään. Se on vian joku muu mies kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ap tarkoittanutkaan, että naisen pitäisi tehdä abortti tai olisi painostamassa siihen? Vaan pikemminkin sitä, ettei miestä syyllistettäisi niin paljon "perheen hylkäämisestä" jos hän ei lasta halua. Vai käsitinkö ihan väärin?
Ja sama niin päin että jos nainen ei tulekaan raskaaksi, niin se on ok jättää se nainen ja etsiä sellainen joka raskaaksi pystyy tulemaan? Kyllähän tällainen varmasti on sellaisille ok, jotka eivät ole rakkaudesta yhdessä, vaan muista syistä. Silloin ukn toista rakastaa ja hänen kanssaan aikoo olla lopun elämäänsä, niin ohmma muuttuu viakeammaksi tunnetasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan isän rooliin voi pakottaa, tai tapaamaan lasta, mutta elatusvelvollisuus on olemassa. Nainen voi sitten myöhemmin lapsen kysellessä isästään kertoa, minkälaisessa tilanteessa on lapsi alkunsa saanut, ja miksi ns isä ei ole halunnut perheeksi alkaa. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu valinnanvapaus, myös miehillä. Nainen varmasti tämän tietää, kun jättää abortin tekemättä. Lapseltahan se vain on pois, ettei ole saanut syntyä rakstavaan parisuhteeseen johon kumpikin vanhempi on hänet halunnut ja toivonut. Isättömien lasten kohdalla vaikutukset näkyvät viimeistään myöhemmin elämässä.
Ja tämä elatusvelvollisuus on ihan typeryyttä. Ei millään perusteltavissa.
Mmmmitä. :D
En tajua näitä, joiden mielestä se, että mies ryssii kondomiehkäisyn kanssa ja seurauksena on naiselle raskaus, olisi naiselle joku toivottava tila ja mies uhri. Samojen mielestä se, että nainen ryssii pilleriehkäisyn aiheuttaen vahingossa itselleen raskauden on vakava rikos miestä kohtaan.
Aina naisen vika näiden mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen laki ei enää sovi nyky-yhteiskuntaan. Naiset eivät ole enää riippuvaisia miehensä ja lastensa isän rahoista, joten elarisysteemi pitäisi uudistaa. Samoin naisia aiemmin auttaneet leskeneläkkeet ja avioeron omaisuuden tasaukset.
Kyseessä ei katsos olekaan naisen oikeudet, vaan LAPSEN. Tämän takia ei ole väliä paljonko se nainen tienaa.
Lapsella ole oikeuksia siitettäessä.
Et tiedä että elareita ei makseta siitoshetkestä? Tämä selittääkin kaiken kommennoinnin täällä :D
Silloin kun kyse on siittäjästä, kyllä niitä elareita maksetaan juuri siitä.
Vierailija kirjoitti:
En tajua näitä, joiden mielestä se, että mies ryssii kondomiehkäisyn kanssa ja seurauksena on naiselle raskaus, olisi naiselle joku toivottava tila ja mies uhri. Samojen mielestä se, että nainen ryssii pilleriehkäisyn aiheuttaen vahingossa itselleen raskauden on vakava rikos miestä kohtaan.
Aina naisen vika näiden mielestä.
Mä tajuan kyllä. Se on nimenomaan naisen *vika*, jos hän sen lapsen synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kukaan isän rooliin voi pakottaa, tai tapaamaan lasta, mutta elatusvelvollisuus on olemassa. Nainen voi sitten myöhemmin lapsen kysellessä isästään kertoa, minkälaisessa tilanteessa on lapsi alkunsa saanut, ja miksi ns isä ei ole halunnut perheeksi alkaa. Jokaisen itsemääräämisoikeuteen kuuluu valinnanvapaus, myös miehillä. Nainen varmasti tämän tietää, kun jättää abortin tekemättä. Lapseltahan se vain on pois, ettei ole saanut syntyä rakstavaan parisuhteeseen johon kumpikin vanhempi on hänet halunnut ja toivonut. Isättömien lasten kohdalla vaikutukset näkyvät viimeistään myöhemmin elämässä.
Ja tämä elatusvelvollisuus on ihan typeryyttä. Ei millään perusteltavissa.
Mmmmitä. :D
Tarviitko tavuviivat?
Oletko nukkunut biologiantunnilla?
Eikö isäsi kertonut sinulle kukista ja mehiläisistä? Eikö rippikoulussa opetettu, että seksi kuuluu vain avioliittoon, koska yksikään ehkäisykeino ei ole 100% varma?
Syytä itseäsi!
Hetken nautinnoista saa rangaistuksen.
Jos mässäilet, saat rangaistukseksi ylipainon.
Jos juopottelet, saat rangaistukseksi krapulan.
Jos paneskelet, saat rangaistukseksi vauvan.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai ap tarkoittanutkaan, että naisen pitäisi tehdä abortti tai olisi painostamassa siihen? Vaan pikemminkin sitä, ettei miestä syyllistettäisi niin paljon "perheen hylkäämisestä" jos hän ei lasta halua. Vai käsitinkö ihan väärin?
Miksi miestä ei saisi syyllistää vastuun pakoilusta?
Olen parisuhteessa oleva vela-nainen. Mieheni on tiennyt ihan ensitapaamisestamme lähtien, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa. Hänen kantansa asiaan on minulle edelleen, yli 10 vuoden jälkeen, hiukan epäselvä.
Uskallan olettaa, että jos meille kävisi vahinko, mies saattaisi hyvinkin kallistua siihen, että lapsi pidettäisiin. Hänellähän ei ole todellista mahdollisuutta asiaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, mutta jos olisi, jos hän voisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua, en haluaisi olla mitenkään osallisena hänen, enkä lapsen elämään ikinä.
Eli kantani aloitukseen on, että parisuhteessa sopimuksista tulisi pitää kiinni ja jollei jompikumpi tähän pysty, toinen osapuoli pitäisi vapauttaa vastuusta täysin, jos hän sitä tahtoo.
Yhden yön jutut on sitten eri asia. Niiden kohdalla on kyllä niin, että jos panee ympäriinsä, ottaa tietoisen riskin. Mikään ehkäisy ei ole 100-prosenttisesti luotettava, joten jollei halua vanhemmaksi lapselle, jonka toisen vanhemman on tavannut vain kerran, kannattaa jättää irtosuhteet tai vähintään yhdynnät niissä väliin.