Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö 28-vuotiaana jo tietää mitä elämässään haluaa? En tunne mitään kiirettä oikein mihinkään suuntaan. Ainoastaan oma hyvinvointi on prioriteetti.
22.04.2023 |
Katselen ympärille. Ihmisillä on kiire tehdä elämässään todella sitovia päätöksiä. Omistuksia, lapsia, avioliitto jne. Ei siinä mitään, hienoa jos se tuntuu oikealta ja hyvältä.
Itse kun olen enemmänkin siinä pisteessä, että nyt vasta nuoruuden naiivi elämänasenne, lyhytnäköiset parisuhteet eli vääränlaisiin kumppaneihin rakastuminen, sekä päihteiden lopettaminen, omien terveysasioiden sekä hyvinvoinnin edistäminen on mennyt etusijalle. Nyt vasta oikeastaan teen elämässäni sellaisia normaaleja hyviä valintoja kun ennen vielä elin melko vauhdikasta elämää vailla rajoja. Töitäkin liikaa, toisinaan en lainkaan.
Pidän itsestäni huolta, nautin omasta rauhasta. Liikunnasta, ruokavaliosta, päihteettömyydestä ja myös omasta tilasta, siitä, että olen sinkku. Ystävätkin ovat lähes tyystin vaihtuneet.
Minkäänlaisia perheen perustamiseen liittyviä suunnitelmia ei ole eikä kovaa intoa etsiä parisuhdetta.
Sitä vain nauttii elämän uudesta puolesta mitä nyt näen.
Töitäkin teen hyvin, on vakituinen paikka ja talousasioiden suunnittelua parempaan. Säästämistä ja maltillista harkittua rahankäyttöä.
Vasta nyt olen alkanut asettumaan omaan elämään kiinni ja vastuullisuuteen.
Välillä kriiseilen, että pitäisikö asioiden olla toisin. Toisaalta minun on hyvä olla näin, juuri nyt. Olen aivan onnellinen ja kiitollinen tästäkin mitä on.
Mitään tietoa ei ole mitä kohti tässä menisi. Opiskelisinko vielä, hankinko omistuasuntoa jne. Tuskin haluan mitään omistajuutta sitomaan itseäni asunnon muodossa.
Ainoastaan lemmikistä olen haaveillut. :D
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, ettet missään halua epämukavuusalueelle saavuttaaksesi jotain?
Minun mielestä aika lapsellisia ajatuksia 28 -vuotiaalle mutta sori siitä - olenkin itse vanha kääkkä.
Ajokortti ei ole pakollinen mutta olen sitä mieltä, että mitä nuorempana sen hankkii, sen helpompi ja parempi. Ilman sitäkin tulee elämässä toimeen mutta tulee tilanteita, jolloin sitten tarvitaan kavereita kuskaamaan sinua ja tavaroitasi milloin minnekin mökille, rautakauppaan, sienimetsään jne. Auton saa aina vuokrattua, sitä ei tarvitse omistaa mutta ajokortti on hyvä olemassa, kyllä se helpottaa.
No ei ole tullut vielä tuollaista vastaan. Kukaan ei ole kuskannut minua ikinä minnekään. Muuttoihin tilataan muuttomiehet, rautakaupasta saa kaiken kotiin kuljetettuna, sienimetsään pääsee kävellen, mökki ei ole mikään pakosti omistettava ja sinnekin pääsee taksilla. Minulla ei ole edes kavereita. Kyllähän ihmiselle tarpeita tulee kun niitä keksimällä keksii.
Se on hyvä. Tämä on vain omaa kokemusta kun itsellä on auto ja ajokortti ollut yli 40 vuotta ja on monta kuusikymppistä ystävätärtä (sinkkuja tai sellaisia, joita liitossa aina mies kuskasi), joilla ei ole.
Kyllä mun auto on ollut monilla yhteisillä lomamatkoilla pitkin Suomea ja muillakin ihan erilaislla kulttuuri- ja kauppareissuilla korvaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Al-Anon-ryhmä alkoholistien aikuisille lapsille voisi olla ihan hyvä paikka aloittajan kuvailemassa tilanteessa, sieltä voisi saada eväitä tilanteen hahmottamiseen. Ratkaisu ei ole se, että haukutaan sitä, joka kertoo että elämässä on ja tulee olemaan velvollisuuksia. Vanhemmat ei ole kyenneet antamaan turvaa ja ohjaamaan ikätason mukaisella tavalla, koska päihteet on vieneet kaiken ajan ja huomion. Aloittaja tarvitsee tukea ja mielellään myös ammattiapua tilanteensa käsittelyyn. Toisillle ränkytys on aivan oman ja toisten ajan haaskausta tässä tilanteessa. Ensimmäinen askel on ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja hakeutua avun piiriin.
Suosittelen terapiaa tai vertaistukiryhmään. Muuten seuraava parisuhde on helposti taas epäonnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Al-Anon-ryhmä alkoholistien aikuisille lapsille voisi olla ihan hyvä paikka aloittajan kuvailemassa tilanteessa, sieltä voisi saada eväitä tilanteen hahmottamiseen. Ratkaisu ei ole se, että haukutaan sitä, joka kertoo että elämässä on ja tulee olemaan velvollisuuksia. Vanhemmat ei ole kyenneet antamaan turvaa ja ohjaamaan ikätason mukaisella tavalla, koska päihteet on vieneet kaiken ajan ja huomion. Aloittaja tarvitsee tukea ja mielellään myös ammattiapua tilanteensa käsittelyyn. Toisillle ränkytys on aivan oman ja toisten ajan haaskausta tässä tilanteessa. Ensimmäinen askel on ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja hakeutua avun piiriin.
Ja ***kanmarjat aloittaja mitään apua tarvitse. Tuo kuulostaa ihan normaalilta ja hyvältä. Elämässä saa olla joustavuutta. Ärsyttää tuollaiset ihan ylitörkeät kommentit.
Terapiahullu iski tähän ketjuun, olen pahoillani puolestasi, ap. Et todellakaan ainakaan viestisi perusteella tarvitse mitään terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta apu olisi ihan hyvä ajatus. Jos ap:lle riittää nykyinen tilanne, ei tietenkään tartte ja jos saa pään selvitettyä ilmankin. Päihteiden käytön lopetus oli tärkeä askel. Sinkkuus on hyvä, parempi kuin huono suhde. Työssäkäynti on hyvä asia.
Vaan mistä ymmärrystä parempiin ratkaisuihin suhdeasioissa jatkossa? Mistä suuntaa työuralle?
Aloittaja on ymmärtänyt sen minkä moni ymmärtää vasta eläkkeellä. Elämä on tasapainon löytämistä omidn halujen suhteen. Se mikä tasapaino kullekin on on jokaisen itse määriteltävä. Minulle tasapaino tarkoittaa tällä hetkellä töiden vähentämistä ja harrastuksiin keskittymistä. Työstä tulee harrastukseni ja entisistä harrastuksistani elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etköhän ole Suomessa enemmistössä. Hienoa, että olet päässyt päihteistä eroon ja saanut elämäsi mallilleen! Kuulostaa, että olet löytänyt jonkinlaisen harmonian. Kukin saa elää juuri sillä tavalla kuin haluaa ja iloa ja valoa elämääsi :) tärkeintä on, että et ole onneton ja minusta kuulostaa ihanalle, että koet elämäsi menneen parempaan suuntaan. itse tunnen kuuluvani vähemmistöön, koska olen samanikäinen ja minulla on monta lasta, enkä ole niinkään kiinnostunut omasta elämästäni vaan muiden. Tällä tarkoitan sitä, että haaveeni liittyvät muiden ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen, eikä niinkään omaan hyvinvointiin.
Vähän ohis mutta minusta naiselle se 30-40 v välinen aika on ratkaisevampi mitä silloin tapahtuu..se on toisaalta pitkä aika, mutta toisaalta tosi lyhyt. Eli tuo kymmen vuoden jakso. Tosi monella naisella lapset ovat silloin pieniä, aloittavat koulun, eskarin, päiväkodin. Käydään lintsillä, Muumimaailmassa, kreetalla perhelomilla jne jne. Tuo aika määrittää loppujen lopuksi tosi paljon ihmisen / naisen elämästä, nyt jotenkin sen 49 vuotiaita vielä paremmin tajuaa..kaikki lomat olivat perhelomia jne, käytiin vain perhekohteissa, lapsen synttärit oli tärkeät. jne...eli jos ei olisi ollut miestä/ lasta, tuo aika olisi ollut ainakin täysin erilainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta minusta naiselle se 30-40 v välinen aika on ratkaisevampi mitä silloin tapahtuu..se on toisaalta pitkä aika, mutta toisaalta tosi lyhyt. Eli tuo kymmen vuoden jakso. Tosi monella naisella lapset ovat silloin pieniä, aloittavat koulun, eskarin, päiväkodin. Käydään lintsillä, Muumimaailmassa, kreetalla perhelomilla jne jne. Tuo aika määrittää loppujen lopuksi tosi paljon ihmisen / naisen elämästä, nyt jotenkin sen 49 vuotiaita vielä paremmin tajuaa..kaikki lomat olivat perhelomia jne, käytiin vain perhekohteissa, lapsen synttärit oli tärkeät. jne...eli jos ei olisi ollut miestä/ lasta, tuo aika olisi ollut ainakin täysin erilainen...
No mitä se mies teki siinä välissä?
Perhelomia...
Kouluaikainen bestikseni sanoi 25v että pitäisi olla jo jotain... Ilmeni että hän oli raskaana. Itse en vielä kaivannut mitään omaisuutta ainakaan enkä lapsia. Hän sai perheensä ja kuoli +40v. Miehensä kasvatti lapset.
Itse sain lapset 30v paikkeilla. Sitten juostiin työpaikan ja lasten asioitten väliä. He kasvoi ja nyt ovat jo aikuisia. Vaikka itsellä on lapsia, en ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lapsia pyöräyttää. Jos haluaa elää sinkkuna, ihan hyvä niin. Uraakaan ei tarvi kaikilla olla, hyvä kun elättää itsensä.
Lopun elämääni olen kai jumissa tässä talossa. Isäntä ei tästä muuta ainakaan kerrostaloon. Itse voisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta minusta naiselle se 30-40 v välinen aika on ratkaisevampi mitä silloin tapahtuu..se on toisaalta pitkä aika, mutta toisaalta tosi lyhyt. Eli tuo kymmen vuoden jakso. Tosi monella naisella lapset ovat silloin pieniä, aloittavat koulun, eskarin, päiväkodin. Käydään lintsillä, Muumimaailmassa, kreetalla perhelomilla jne jne. Tuo aika määrittää loppujen lopuksi tosi paljon ihmisen / naisen elämästä, nyt jotenkin sen 49 vuotiaita vielä paremmin tajuaa..kaikki lomat olivat perhelomia jne, käytiin vain perhekohteissa, lapsen synttärit oli tärkeät. jne...eli jos ei olisi ollut miestä/ lasta, tuo aika olisi ollut ainakin täysin erilainen...
Tosi hyviä pointteja.allekirjoitan. on kuin meidän elämästä. :) Täytän itse tänä vuonna 50 v. Tulin äidiksi 27 v. 30v-40 v taidettiin joka kesä käydä kreetalla perhelomalla. + kaikki muut perhelomat Mies oli mukana. Tietenkin. Hyvä kaverini tuli äidiksi myös 27 v. Sai 2 lasta. Mutta he eivät käyneet perheenä missään, ei ikinä ulkomailla tms. Heidän lapset eivät ole ikinä esim olleet lentokoneessa. Erosivat kun kaverini oli 47 v. 20 vuotta naimisissa, ja viimex eilen hån sanoi puhelimessa mulle että kyllä harmittaa kun eivät käyneet lasten kaa esim kreetalla...sitä aikaa kun hän ja hänen lapset eivät saa ikinä takaisin.... eli eläkää ihmiset sitä omaa elämää miten itse oikeasti haluatte.
Vierailija kirjoitti:
Heh, juuri on palstalla käynnissä toinen keskustelu missä haukutaan "mieslapsia". Mutta tästä keskustelusta puoestaan näyttäisi tulevan voimaantuneiden naisten hehkuttamista, aloituskin jo kivasti kerännyt yläpeukkuja, vaikka aika naislapseilulta tuo kuulostaa. Ironista.
Ap:han kuvailee elämänsä olevan täysin päinvastaista kuin mitä mieslapsiketjun mieslapsilla on. Ap pitää huolta itsestään, on itsenäinen ja tekee töitä, mieslapsi heittäytyy naisen passattavaksi ja kerjää kehuja matalien rimojen ylittämisestä. Eli pokaali pitäisi saada jos kerran vuodessa tyhjentää tiskikoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Mutta älä sitten itke 45-vuotiaana lapsettomuuttasi, naisettomuutta/miehettömyyttä tai työttömyyttäkään. Elämässä pitää ponnistella ja kantaa vastuuta jos haluaa jotain saada. Ei asiat tule joskus tuosta vain hups eteen, itse pitää olla aktiivinen eikä jäädä odottamaan. Kaikelle on aikansa, ja myöhemmin on vaikeampaa löytää parisuhdetta, asuntolaina pitää maksaa ajallaan ja siinä menee 15-20 vuotta, lapsia ja kumppania ei voi saada koska tahansa ja urakehityksen aika on rajallinen jos et ole alasi huippuosaaja.
Ja sinä et ole tämänhetkiseen ikääsi mennessä oppinut lukemaan tekstin sisältöä ennen omien mielipiteidesi julistamista, joka ei edes vastaa todellisuutta.
Kuule kasvapas lumihiutalekakara aikuiseksi ja keskustellaan vasta sitten.
Sinunlaiset änkyrä tädit eivät kykene keskustelemaan muista kuin omista näkemyksistä ja mielipiteistä, et osaa katsoa ja ajatella oman elämäsi ja paremmuudentuntosi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Mutta älä sitten itke 45-vuotiaana lapsettomuuttasi, naisettomuutta/miehettömyyttä tai työttömyyttäkään. Elämässä pitää ponnistella ja kantaa vastuuta jos haluaa jotain saada. Ei asiat tule joskus tuosta vain hups eteen, itse pitää olla aktiivinen eikä jäädä odottamaan. Kaikelle on aikansa, ja myöhemmin on vaikeampaa löytää parisuhdetta, asuntolaina pitää maksaa ajallaan ja siinä menee 15-20 vuotta, lapsia ja kumppania ei voi saada koska tahansa ja urakehityksen aika on rajallinen jos et ole alasi huippuosaaja.
Ja sinä et ole tämänhetkiseen ikääsi mennessä oppinut lukemaan tekstin sisältöä ennen omien mielipiteidesi julistamista, joka ei edes vastaa todellisuutta.
Kuule kasvapas lumihiutalekakara aikuiseksi ja keskustellaan vasta sitten.
Sinunlaiset änkyrä tädit eivät kykene keskustelemaan muista kuin omista näkemyksistä ja mielipiteistä, et osaa katsoa ja ajatella oman elämäsi ja paremmuudentuntosi ulkopuolelle.
Joo, no sinä taidat kuulua niihin jotka ei kasva koskaan aikuiseksi, mutta sepä ei ole enää änkyrätädin ongelma. Siinähän vingut miten ei mikään elämässä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aha. Mutta älä sitten itke 45-vuotiaana lapsettomuuttasi, naisettomuutta/miehettömyyttä tai työttömyyttäkään. Elämässä pitää ponnistella ja kantaa vastuuta jos haluaa jotain saada. Ei asiat tule joskus tuosta vain hups eteen, itse pitää olla aktiivinen eikä jäädä odottamaan. Kaikelle on aikansa, ja myöhemmin on vaikeampaa löytää parisuhdetta, asuntolaina pitää maksaa ajallaan ja siinä menee 15-20 vuotta, lapsia ja kumppania ei voi saada koska tahansa ja urakehityksen aika on rajallinen jos et ole alasi huippuosaaja.
Ja sinä et ole tämänhetkiseen ikääsi mennessä oppinut lukemaan tekstin sisältöä ennen omien mielipiteidesi julistamista, joka ei edes vastaa todellisuutta.
Kuule kasvapas lumihiutalekakara aikuiseksi ja keskustellaan vasta sitten.
Sinunlaiset änkyrä tädit eivät kykene keskustelemaan muista kuin omista näkemyksistä ja mielipiteistä, et osaa katsoa ja ajatella oman elämäsi ja paremmuudentuntosi ulkopuolelle.
Joo, no sinä taidat kuulua niihin jotka ei kasva koskaan aikuiseksi, mutta sepä ei ole enää änkyrätädin ongelma. Siinähän vingut miten ei mikään elämässä onnistu.
Änkyrä tätien yksi piirre on myös se, että tekevät muista oletuksia, vaikka eivät edes tunne heitä ja se oma oletus on änkyrä tädille yhtäkuin totuus.
Jotenkin ihanan samaistuttavaa tekstiä, joskin itse haluaisin olla jo äiti. - N27
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myöskin ajatus, että minusta tulisi varmasti hyvä äiti ja tosiaan kypsemmässä vaiheessa elämässä. Ei olisi tullut mitään jos olisin hankkinut lapsia tästä nuorempana. Näen asian niin, että haluan perustavanlaatuisten asioiden olevan kunnossa itsellä ennen kuin lapsia hankitaan.
En osaa siis kiirehtiä tuossa asiassa mutta monella tutullani, ikäiselläni niitäkin on jo useampi tullut, välillä se tuntuu kuin aika vain juoksisi ja itse hiljakseen kehityn. Voi olla kylläkin, ettei niitä lapsia tule koskaan itselleni, ei ainakaan jos ei ole hyvää miestä eikä tasapainoista elämää.
-ap
Vähitellen tuon unelman eteen kannattaa ruveta tekemään jotain. Aika on rajallista. Jos koet elämäsi tasapainoiseksi, eikö nyt olisi aika? Eri asia on, jos et perhettä kaipaakaan. Lyhyessäkin ajassa voi tapahtua paljon. Toisaalta ei koskaan tiedä mitä vastoinkäymisiä sattuu eteen. 28-vuotiaana et vielä todellakaan ole vanha. Paras perheen perustamisen aika on juuri nyt. 10 vuoden päästä se alkaa olla ohi.
Alue: Aihe vapaa
Siis hetkinen... Kuka kehtaa vastailla tuolla tavalla kenellekään, saati ap:lle, joka positiivisella asenteella kertoo palstalla, että elämä on oikein raiteillaan ja kaikki on hyvin. Ihan anonyymilla nettipalstallakin tuollaiset kommentit tuntuvat tosi pahalta, vaikka järjellä tajuaakin että niiden takana onkin vain kommentoijan omat henkiset ongelmat.
T. Ei ap