Pitäisikö 28-vuotiaana jo tietää mitä elämässään haluaa? En tunne mitään kiirettä oikein mihinkään suuntaan. Ainoastaan oma hyvinvointi on prioriteetti.

Alkavaa masennusta näemmä pukkaa. 30v lähestyy ja kaikki jäänyt saavuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Alkavaa masennusta näemmä pukkaa. 30v lähestyy ja kaikki jäänyt saavuttamatta.

Se on ikäkriisi eikä mikään masennus. Aivan normaali tila ihmiselle josta kuuluu kasvaa yli. 

Olen 45+ ja hankin omat lapset parikymppisenä, jolloin samanikäisillä kavereilla oli juuri tuo menovaihe päällä, ei lapsia ja meno oli mukavaa. Itse maksoin asuntolainaa, kasvatin lapsia ja elin samassa parisuhteessa, joka on nyt kestänyt jo 25 vuotta. Muilla parisuhteet vaihtui avioliitosta kevyisiin deittailusuhteisiin, asunnot ja työpaikat vaihtui ja minun elämäni ei ollut kenenkään mielestä kovin kiinnostavaa. Nyt näillä samoilla ihmisillä on pienet lapset ja asuntolaina, jota maksetaan vielä eläkkeelläkin. Minä olen lainani maksanut ja lapseni kasvattanut, pottajutut ei enää kiinnosta eikä riitä sympatiaa kolmeen kertaan eronneille bilettäjille ja oman elämänsä sankareille. Lähinnä se tuntuu vähän säälittävältä ikuisen nuoruuden hakemiselta. Saan nauttia siitä, että kaikki on kunnossa ja voin nyt nauttia siitä "vapaasta" elämästä, harrastaa ja tehdä mitä haluan, ilman lainataakkaa ja valvottuja öitä. Kyllä sen eteen kannatti vähän ponnistella oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aha. Mutta älä sitten itke 45-vuotiaana lapsettomuuttasi, naisettomuutta/miehettömyyttä tai työttömyyttäkään. Elämässä pitää ponnistella ja kantaa vastuuta jos haluaa jotain saada. Ei asiat tule joskus tuosta vain hups eteen, itse pitää olla aktiivinen eikä jäädä odottamaan. Kaikelle on aikansa, ja myöhemmin on vaikeampaa löytää parisuhdetta, asuntolaina pitää maksaa ajallaan ja siinä menee 15-20 vuotta, lapsia ja kumppania ei voi saada koska tahansa ja urakehityksen aika on rajallinen jos et ole alasi huippuosaaja.

Ja sinä et ole tämänhetkiseen ikääsi mennessä oppinut lukemaan tekstin sisältöä ennen omien mielipiteidesi julistamista, joka ei edes vastaa todellisuutta. 

Kuule kasvapas lumihiutalekakara aikuiseksi ja keskustellaan vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, juuri on palstalla käynnissä toinen keskustelu missä haukutaan "mieslapsia". Mutta tästä keskustelusta puoestaan näyttäisi tulevan voimaantuneiden naisten hehkuttamista, aloituskin jo kivasti kerännyt yläpeukkuja, vaikka aika naislapseilulta tuo kuulostaa. Ironista.

Mieslapsi ei hoida talouttaan, ei käy töissä, ei siivoa kotiaan, ei osaa tehdä ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei osaa järjestää itselleen edes lääkäri aikaa, ei osta omia vaatteitaan, ei tee mitään päätöksiä itsenäisesti elämässään. Miten ap liittyy mieslapsiin?

Sinkkuus, ei valmiutta äitiyteen, ei tiedä opiskeleeko vielä kolmekymppisenä jne. Tyypillinen hedonistinen viini & matkustelu naislapsi

Miksi ihmeessä pitäisi valmistaa johonkin äitiyteen? Kuule kun ei ole mikään pakko alkaa kenenkään äidiksi ja elämästä on lupa myös nauttia ilman syyllistämistä. Kyllä meitä äitejä on ihan tarpeeksi täällä joita vituttaa menetetyt mahdollisuudet, kroppa ja elämä. Ei se ole mikään tavoite.

Voi kuule kun se elämä on paljon muutakin kuin Netflixiä ja matkustelua, esim. resursseista ja elintilasta taistelua muiden heimojen kanssa. Luulisi, että pari viime vuotta olisi palauttanut mieleen näitä ihmisluontoon kuuluvia perusasioita? Toki on naisten käyttäytyminen tullut aika tutuksi historiassa, aika helposti ne haarat sitten aukeaa valloittavan heimon miehille.

Mitä ihmettä? En yhtään tajua, minkälainen ajatusketju johti tuollaiseen vastaukseen. Joillakin on sitten todella kummallinen ajatusmaailma. 

Minä olen 39-vuotias mies ja vasta nyt alan oikeasti ymmärtämään, mitä haluan "isona" tehdä. Vuoden alussa aloin opiskelemaan tieto- ja viestintätekniikan perustutkintoa. Tietokoneet ovat olleet minulle jonkinlainen harrastus jo kauan ja siksi kuvittelin, että voisin ehkä joskus korjailla tietokoneita työkseni. Jo nyt olen kuitenkin tajunnut, että minua ei kiinnosta pätkääkään tehdä alan töitä, eikä ala muutenkaan kiinnosta niin paljoa kuin luulin. Tietokoneet saavat pysyä vain ja ainoastaan harrastuksena.

Olenkin jo päättänyt lopettaa nykyisen koulutuksen, mutta sitä ennen pitää päästä opiskelemaan sellaista alaa, mikä oikeasti kiinnostaa. En todellakaan aio tuosta vain lopettaa nykyistä opiskelua, sillä karenssia en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, juuri on palstalla käynnissä toinen keskustelu missä haukutaan "mieslapsia". Mutta tästä keskustelusta puoestaan näyttäisi tulevan voimaantuneiden naisten hehkuttamista, aloituskin jo kivasti kerännyt yläpeukkuja, vaikka aika naislapseilulta tuo kuulostaa. Ironista.

Mieslapsi ei hoida talouttaan, ei käy töissä, ei siivoa kotiaan, ei osaa tehdä ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei osaa järjestää itselleen edes lääkäri aikaa, ei osta omia vaatteitaan, ei tee mitään päätöksiä itsenäisesti elämässään. Miten ap liittyy mieslapsiin?

Sinkkuus, ei valmiutta äitiyteen, ei tiedä opiskeleeko vielä kolmekymppisenä jne. Tyypillinen hedonistinen viini & matkustelu naislapsi

Miksi ihmeessä pitäisi valmistaa johonkin äitiyteen? Kuule kun ei ole mikään pakko alkaa kenenkään äidiksi ja elämästä on lupa myös nauttia ilman syyllistämistä. Kyllä meitä äitejä on ihan tarpeeksi täällä joita vituttaa menetetyt mahdollisuudet, kroppa ja elämä. Ei se ole mikään tavoite.

Voi kuule kun se elämä on paljon muutakin kuin Netflixiä ja matkustelua, esim. resursseista ja elintilasta taistelua muiden heimojen kanssa. Luulisi, että pari viime vuotta olisi palauttanut mieleen näitä ihmisluontoon kuuluvia perusasioita? Toki on naisten käyttäytyminen tullut aika tutuksi historiassa, aika helposti ne haarat sitten aukeaa valloittavan heimon miehille.

Koita nyt edes pysyä aiheessa sekopää. Ja elämästään ei tarvitse tehdä tahallaan surkeaa hankkimalla lapsia, sen voi viettää myös nauttien elämästään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 45+ ja hankin omat lapset parikymppisenä, jolloin samanikäisillä kavereilla oli juuri tuo menovaihe päällä, ei lapsia ja meno oli mukavaa. Itse maksoin asuntolainaa, kasvatin lapsia ja elin samassa parisuhteessa, joka on nyt kestänyt jo 25 vuotta. Muilla parisuhteet vaihtui avioliitosta kevyisiin deittailusuhteisiin, asunnot ja työpaikat vaihtui ja minun elämäni ei ollut kenenkään mielestä kovin kiinnostavaa. Nyt näillä samoilla ihmisillä on pienet lapset ja asuntolaina, jota maksetaan vielä eläkkeelläkin. Minä olen lainani maksanut ja lapseni kasvattanut, pottajutut ei enää kiinnosta eikä riitä sympatiaa kolmeen kertaan eronneille bilettäjille ja oman elämänsä sankareille. Lähinnä se tuntuu vähän säälittävältä ikuisen nuoruuden hakemiselta. Saan nauttia siitä, että kaikki on kunnossa ja voin nyt nauttia siitä "vapaasta" elämästä, harrastaa ja tehdä mitä haluan, ilman lainataakkaa ja valvottuja öitä. Kyllä sen eteen kannatti vähän ponnistella oikeaan aikaan.

Valitettavasti sinusta on vain tullut katkera, sillä ainoastaan katkerat ihmiset arvostelevat toisten elämää ja valintoja tuohon tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkavaa masennusta näemmä pukkaa. 30v lähestyy ja kaikki jäänyt saavuttamatta.

Se on ikäkriisi eikä mikään masennus. Aivan normaali tila ihmiselle josta kuuluu kasvaa yli. 

Ei noilla eväillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, juuri on palstalla käynnissä toinen keskustelu missä haukutaan "mieslapsia". Mutta tästä keskustelusta puoestaan näyttäisi tulevan voimaantuneiden naisten hehkuttamista, aloituskin jo kivasti kerännyt yläpeukkuja, vaikka aika naislapseilulta tuo kuulostaa. Ironista.

Mieslapsi ei hoida talouttaan, ei käy töissä, ei siivoa kotiaan, ei osaa tehdä ruokaa, ei pestä pyykkiä, ei osaa järjestää itselleen edes lääkäri aikaa, ei osta omia vaatteitaan, ei tee mitään päätöksiä itsenäisesti elämässään. Miten ap liittyy mieslapsiin?

Sinkkuus, ei valmiutta äitiyteen, ei tiedä opiskeleeko vielä kolmekymppisenä jne. Tyypillinen hedonistinen viini & matkustelu naislapsi

Miksi ihmeessä pitäisi valmistaa johonkin äitiyteen? Kuule kun ei ole mikään pakko alkaa kenenkään äidiksi ja elämästä on lupa myös nauttia ilman syyllistämistä. Kyllä meitä äitejä on ihan tarpeeksi täällä joita vituttaa menetetyt mahdollisuudet, kroppa ja elämä. Ei se ole mikään tavoite.

Voi kuule kun se elämä on paljon muutakin kuin Netflixiä ja matkustelua, esim. resursseista ja elintilasta taistelua muiden heimojen kanssa. Luulisi, että pari viime vuotta olisi palauttanut mieleen näitä ihmisluontoon kuuluvia perusasioita? Toki on naisten käyttäytyminen tullut aika tutuksi historiassa, aika helposti ne haarat sitten aukeaa valloittavan heimon miehille.

Mitä ihmettä? En yhtään tajua, minkälainen ajatusketju johti tuollaiseen vastaukseen. Joillakin on sitten todella kummallinen ajatusmaailma. 

Hulluilla on.

Kaikki nuo, koulutus, ura, lapset ja parisuhde käy vaikeammaksi saavuttaa, mitä enemmän on ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45+ ja hankin omat lapset parikymppisenä, jolloin samanikäisillä kavereilla oli juuri tuo menovaihe päällä, ei lapsia ja meno oli mukavaa. Itse maksoin asuntolainaa, kasvatin lapsia ja elin samassa parisuhteessa, joka on nyt kestänyt jo 25 vuotta. Muilla parisuhteet vaihtui avioliitosta kevyisiin deittailusuhteisiin, asunnot ja työpaikat vaihtui ja minun elämäni ei ollut kenenkään mielestä kovin kiinnostavaa. Nyt näillä samoilla ihmisillä on pienet lapset ja asuntolaina, jota maksetaan vielä eläkkeelläkin. Minä olen lainani maksanut ja lapseni kasvattanut, pottajutut ei enää kiinnosta eikä riitä sympatiaa kolmeen kertaan eronneille bilettäjille ja oman elämänsä sankareille. Lähinnä se tuntuu vähän säälittävältä ikuisen nuoruuden hakemiselta. Saan nauttia siitä, että kaikki on kunnossa ja voin nyt nauttia siitä "vapaasta" elämästä, harrastaa ja tehdä mitä haluan, ilman lainataakkaa ja valvottuja öitä. Kyllä sen eteen kannatti vähän ponnistella oikeaan aikaan.

Valitettavasti sinusta on vain tullut katkera, sillä ainoastaan katkerat ihmiset arvostelevat toisten elämää ja valintoja tuohon tapaan.

Jaah. Aika mukava elämä mulla on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45+ ja hankin omat lapset parikymppisenä, jolloin samanikäisillä kavereilla oli juuri tuo menovaihe päällä, ei lapsia ja meno oli mukavaa. Itse maksoin asuntolainaa, kasvatin lapsia ja elin samassa parisuhteessa, joka on nyt kestänyt jo 25 vuotta. Muilla parisuhteet vaihtui avioliitosta kevyisiin deittailusuhteisiin, asunnot ja työpaikat vaihtui ja minun elämäni ei ollut kenenkään mielestä kovin kiinnostavaa. Nyt näillä samoilla ihmisillä on pienet lapset ja asuntolaina, jota maksetaan vielä eläkkeelläkin. Minä olen lainani maksanut ja lapseni kasvattanut, pottajutut ei enää kiinnosta eikä riitä sympatiaa kolmeen kertaan eronneille bilettäjille ja oman elämänsä sankareille. Lähinnä se tuntuu vähän säälittävältä ikuisen nuoruuden hakemiselta. Saan nauttia siitä, että kaikki on kunnossa ja voin nyt nauttia siitä "vapaasta" elämästä, harrastaa ja tehdä mitä haluan, ilman lainataakkaa ja valvottuja öitä. Kyllä sen eteen kannatti vähän ponnistella oikeaan aikaan.

Valitettavasti sinusta on vain tullut katkera, sillä ainoastaan katkerat ihmiset arvostelevat toisten elämää ja valintoja tuohon tapaan.

Jaah. Aika mukava elämä mulla on nykyään.

Ehkä, mutta et kuulosta mukavalta ihmiseltä.

Ei tällainen aloittajan kaltainen ihminen kestä kuulla, että elämässä on jotain tylsää ja epämiellyttävää. Tällaisten ihmisten onkin parempi jättää perhe perustamatta, koska lasten kasvatus vaatii kykyä sietää rutiineja ja toimia kypsänä vanhempana. Lasten kasvatus ei ole pelkkää kivaa ja leikkiä, heistä pitää kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, jotka kykenevät ottamaan vastuun myös itsestään. Tällainen ihminen ei kykene huolehtimaan edes itsestään, saati kenestäkään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45+ ja hankin omat lapset parikymppisenä, jolloin samanikäisillä kavereilla oli juuri tuo menovaihe päällä, ei lapsia ja meno oli mukavaa. Itse maksoin asuntolainaa, kasvatin lapsia ja elin samassa parisuhteessa, joka on nyt kestänyt jo 25 vuotta. Muilla parisuhteet vaihtui avioliitosta kevyisiin deittailusuhteisiin, asunnot ja työpaikat vaihtui ja minun elämäni ei ollut kenenkään mielestä kovin kiinnostavaa. Nyt näillä samoilla ihmisillä on pienet lapset ja asuntolaina, jota maksetaan vielä eläkkeelläkin. Minä olen lainani maksanut ja lapseni kasvattanut, pottajutut ei enää kiinnosta eikä riitä sympatiaa kolmeen kertaan eronneille bilettäjille ja oman elämänsä sankareille. Lähinnä se tuntuu vähän säälittävältä ikuisen nuoruuden hakemiselta. Saan nauttia siitä, että kaikki on kunnossa ja voin nyt nauttia siitä "vapaasta" elämästä, harrastaa ja tehdä mitä haluan, ilman lainataakkaa ja valvottuja öitä. Kyllä sen eteen kannatti vähän ponnistella oikeaan aikaan.

Valitettavasti sinusta on vain tullut katkera, sillä ainoastaan katkerat ihmiset arvostelevat toisten elämää ja valintoja tuohon tapaan.

Jaah. Aika mukava elämä mulla on nykyään.

Ehkä, mutta et kuulosta mukavalta ihmiseltä.

Kunhan nyt kerron sinulle kakara miten ne asiat oikeasti tässä maailmassa menee. Ymmärrän että tylsä arkinen totuus ei sinun maailmankuvaasi mahdu. Olet jäänyt jollain tavalla ikätovereistasi jälkeen mitä tulee psyykkiseen kehitykseen. Minulla on hieman sinua nuorempia lapsia, eikä he ajattele enää tuollaisen teinin tavoin. Oma ajattelusi ei vastaa 28-vuotiaan tasoa, vaan on jossain 16-17-vuotiaan hedonian tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on sukupolvensa tyypillinen lumihiutalelapsi. Mitään ei ole koskaan vaadittu, ei kasvatettu ottamaan vastuuta, ei kielletty mitään. Tässä on lopputulos. Ikuinen oman elämänsä Peter Pan, joka ei kykene sitoutumaan yhtään mihinkään eikä ottamaan vastuuta mistään. Vauvapalstan tuleva incel-runkkari.

Tässä taas on tyypillinen ihminen, joka luulee tietävänsä toisten elämästä enemmän kuin asianomainen itse. 

Minulla on ollut melko rankkaa elämän ensimmäiset vuosikymmenet. Olen alkoholistien kasvattama ja joutunut kohtaamaan mentaalitasolla paljon raskaita asioita. Itse olen joutunut elämäni rakentamaan vaikeuksien keskeltä ja siinä mielessä hyvin kiitollinen tähän pisteeseen mitä se nyt on. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin. 

-ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45+ ja hankin omat lapset parikymppisenä, jolloin samanikäisillä kavereilla oli juuri tuo menovaihe päällä, ei lapsia ja meno oli mukavaa. Itse maksoin asuntolainaa, kasvatin lapsia ja elin samassa parisuhteessa, joka on nyt kestänyt jo 25 vuotta. Muilla parisuhteet vaihtui avioliitosta kevyisiin deittailusuhteisiin, asunnot ja työpaikat vaihtui ja minun elämäni ei ollut kenenkään mielestä kovin kiinnostavaa. Nyt näillä samoilla ihmisillä on pienet lapset ja asuntolaina, jota maksetaan vielä eläkkeelläkin. Minä olen lainani maksanut ja lapseni kasvattanut, pottajutut ei enää kiinnosta eikä riitä sympatiaa kolmeen kertaan eronneille bilettäjille ja oman elämänsä sankareille. Lähinnä se tuntuu vähän säälittävältä ikuisen nuoruuden hakemiselta. Saan nauttia siitä, että kaikki on kunnossa ja voin nyt nauttia siitä "vapaasta" elämästä, harrastaa ja tehdä mitä haluan, ilman lainataakkaa ja valvottuja öitä. Kyllä sen eteen kannatti vähän ponnistella oikeaan aikaan.

Valitettavasti sinusta on vain tullut katkera, sillä ainoastaan katkerat ihmiset arvostelevat toisten elämää ja valintoja tuohon tapaan.

Jaah. Aika mukava elämä mulla on nykyään.

Ehkä, mutta et kuulosta mukavalta ihmiseltä.

Kunhan nyt kerron sinulle kakara miten ne asiat oikeasti tässä maailmassa menee. Ymmärrän että tylsä arkinen totuus ei sinun maailmankuvaasi mahdu. Olet jäänyt jollain tavalla ikätovereistasi jälkeen mitä tulee psyykkiseen kehitykseen. Minulla on hieman sinua nuorempia lapsia, eikä he ajattele enää tuollaisen teinin tavoin. Oma ajattelusi ei vastaa 28-vuotiaan tasoa, vaan on jossain 16-17-vuotiaan hedonian tasolla.

Huh. MOT.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällainen aloittajan kaltainen ihminen kestä kuulla, että elämässä on jotain tylsää ja epämiellyttävää. Tällaisten ihmisten onkin parempi jättää perhe perustamatta, koska lasten kasvatus vaatii kykyä sietää rutiineja ja toimia kypsänä vanhempana. Lasten kasvatus ei ole pelkkää kivaa ja leikkiä, heistä pitää kasvattaa yhteiskuntakelpoisia kansalaisia, jotka kykenevät ottamaan vastuun myös itsestään. Tällainen ihminen ei kykene huolehtimaan edes itsestään, saati kenestäkään muusta.

Vdun yksinkertaista.

Ilman rahaa ei huolehdita kenestäkään. Rahalla saa huolehdittua kaikesta.

On se ihme aine.

Jännät suhteet on kokeiltu.

Sitten vaan "eheänä" eteenpäin, vaikka paikallaan polkemiselta se elämäsi nyt vaikuttaa. Mutta tulevaisuudessa sitten, pitkitetyn teini-iän jälkeen.

Jokainen elää omaa elämänsä, ei ole todellakaan yhtä ainoaa oikeaa, sun elämä kuulosta itse asiassa tosi hyvältä ap.

Ite kuuluu tähän ryhmään : oikea mies löytyi 27v. Tulin raskaaksi 28 v. , ostettiin omakotitalo 29 v.. ja jossa yhdessä asutaan edelleen 20 v päästäkin...lapsi opiskelee nyt jo yliopistossa, tämä sopi minulle.. mutta.ei ole todellakaan se ainoa "oikea polku"