Todella kauniit naiset eivät tarvitse meikkiä
Olen huomannut, että moni ihminen ajattelee, että kauniiden naisten täytyy käyttää meikkiä ollakseen todella kauniita. Haluaisin kuitenkin haastaa tämän väitteen ja sanoa, että todella kauniit naiset eivät tarvitse meikkiä.
Meikki voi toki korostaa joitakin piirteitä ja auttaa peittämään epäpuhtauksia, mutta todellinen kauneus tulee ihmisestä itsestään. Kauniit piirteet, kuten kaarevat ripset, täyteläiset huulet ja hyvä iho, ovat jo itsessään kauniita.
Lisäksi meikin käyttö voi olla haitallista iholle ja jopa vahingoittaa sitä pitkällä aikavälillä. Todella kauniit naiset voivatkin luottaa omaan luonnolliseen kauneuteensa ja olla ylpeitä siitä.
Joten en kehota ketään lopettamaan meikin käyttöä kokonaan, mutta toivoisin, että arvostaisimme enemmän myös luonnollista kauneutta ja muistaisimme, että meikki ei määrittele kauneutta.
Kommentit (101)
Selviytyjissä kaikki näyttävät hyviltä oleiltuaan pari viikkoa tropiikissa auringon alla. Lämmin kostea ilma tekee hyvää iholle. Jos nämä olisivat selviytymässä vaikka Lapissa sydäntalvella niin näyttäisivät vähän toiselta.
Dolly Parton just sanoi, ettei sellaisia luonnonkauunita olekaan. Uskon häntä. Pakkelit naamaan vaan ja peruukki päähän.
Itselläni akne parani kun lopetin meikkivoiteiden käytön. Käytän niitä nykyisin enää vain juhlavimmissa tilanteissa, kokouksissa tms. En enää arkisin. Iho on nyt näpytön ja tasaisen värinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin voimakkaan meikkaamisen teinivuosien jälkeen. Sen jälkeen käytössä ollut hyvin satunnaisesti vain meikkivoide, joskus vähän luomiväriä tai ripsaria, huulipunaa en käytä. Miksi oma ulkonäkö ei kelpaa ihmiselle? Miksi sosiaalinen hyväksyntä on niin käsittämättömän tärkeää? Päivittäin ja vahvasti meikkaavien, puhumattakaan näistä irtoripisibotoxsilikonimuovibarbeista, mielenterveydessä on jotain vikaa ja ongelma minäkuvassa pitäisi hoitaa kuntoon. Omanarvontunteen on tultava jostain ihan muualta kuin ulkoisista asioista.
Ei mulle ainakaan sosiaalinen hyväksyntä ole tärkeää. Teen 100% etätyötä, olen aseksuaali joten en tavoittele miesten huomiota. Mutta minä meikkaan päivittäin. Ihan vaan koska itse nautin siitä, se on sellainen aamun meditatiivinen taidehetki. Tykkään myös valita vaatteeni mielialan mukaan ja luoda niillä tunnelmia. Hiukset ja meikki kuuluu samaan kategoriaan. Ei se mulle ole ainakaan ihmisiltä hyväksynnän hakemista, vaan itseilmaisua ja arjen taidetta.
Itse myös meikkaan joka päivä, vaikka teen etätöitä. Pukeudun myös kivasti siltikin. Nautin itse siitä, enkä halua kulkea missään rönttävaatteissa kotonakaan. Mieheni taas vaihtaa usein ne ns.pieruverkkarit tullessaan toimistolta kotiin.
Samis, mullakin on aina meikkiä ja kivat vaatteet etäpäivinäkin. Meikkaaminen on kivaa ja oma ulkomuotoni on osa sitä estetiikkaa jota ympärilleni haluan.
Elätin itseni mallina 16-30-vuotiaana ja sen jälkeen olen tehnyt uran muodin ja kauneuden parissa, enkä ole vielä koskaan tavannut ketään joka ei näyttäisi paremmalta taitavalla meikillä.
N52
Voi tehostaa kauneuttaan pienellä määrällä meikkiä, mutta se on taitolaji se.
Vierailija kirjoitti:
Asun alueella, jossa asuu paljon lestadiolaisia. Nuoret ovat usein tosi kauniita ilman meikkiä. Mutta kyllä se vain on niin, että kun vanhenee edes lähemmäs neljää kymppiä, niin alkavat näyttää paljon vanhemmilta kuin ikäisensä meikkaavat ihmiset. Eli siinä kohtaa ne meikkaavat ovat paljon kauniimpia. Luultavasti usein pidän heitä paljon vanhempina kuin ovat, sillä saatan hämmästyä, kun huomaan jonkun olevankin raskaana.
Minulla on myös yksi lapsuudenystävä, joka ei juuri meikkaa. Nuorena oli tosi kaunis (ja siksi ei varmaan meikkaakaan, kun hänelle aina kerrottiin, kuinka luonnonkaunis on), mutta nyt vanhempana (40v) ei näytä enää ns.miltään, kun ei meikkaa ja moni muu ikäisemme on häntä kauniimpi sen vuoksi.
Mun silmään ne meikittömät 40v lestamammat taas näyttää yleensä freesimmältä, kuin meikatut 40v naiset joilla se meikki usein korostaa kaikkia pieniä juonteita, tekee ihohuokosista näkyvämmät ja vanhentaa kasvoja.
Vierailija kirjoitti:
Voi tehostaa kauneuttaan pienellä määrällä meikkiä, mutta se on taitolaji se.
Mun mielestä pieni ehostus toimii paremmin kuin varsinainen meikki.
Ripsien taivutus, kulmakarvojen harjaus, huulikiilto tai joku luonnollinen puna ja/tai huulten rajaus ja väritön huulikiilto lienee kaunistaa ketä tahansa, mutta ihon meikkaaminen, varjostukset, piirretyt kulmat ym. ei näytä mun makuun useinkaan hyvältä.
Olen ap. kanssa samaa mieltä ja meikkiä voi käyttää myös niin sanotusti VÄHÄN, kun joillekkin sekin on säytsin tuntematon käsite, jotkun kun näyttää aivan toiselta planeetalta tulleilta alieneilta.
Ristiriitainen aloitus. Ylistetään luonnollista kauneutta mutta vain todella kauniit naiset muka voivat olla luonnollisesti kauniita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin voimakkaan meikkaamisen teinivuosien jälkeen. Sen jälkeen käytössä ollut hyvin satunnaisesti vain meikkivoide, joskus vähän luomiväriä tai ripsaria, huulipunaa en käytä. Miksi oma ulkonäkö ei kelpaa ihmiselle? Miksi sosiaalinen hyväksyntä on niin käsittämättömän tärkeää? Päivittäin ja vahvasti meikkaavien, puhumattakaan näistä irtoripisibotoxsilikonimuovibarbeista, mielenterveydessä on jotain vikaa ja ongelma minäkuvassa pitäisi hoitaa kuntoon. Omanarvontunteen on tultava jostain ihan muualta kuin ulkoisista asioista.
Ei mulle ainakaan sosiaalinen hyväksyntä ole tärkeää. Teen 100% etätyötä, olen aseksuaali joten en tavoittele miesten huomiota. Mutta minä meikkaan päivittäin. Ihan vaan koska itse nautin siitä, se on sellainen aamun meditatiivinen taidehetki. Tykkään myös valita vaatteeni mielialan mukaan ja luoda niillä tunnelmia. Hiukset ja meikki kuuluu samaan kategoriaan. Ei se mulle ole ainakaan ihmisiltä hyväksynnän hakemista, vaan itseilmaisua ja arjen taidetta.
Itse myös meikkaan joka päivä, vaikka teen etätöitä. Pukeudun myös kivasti siltikin. Nautin itse siitä, enkä halua kulkea missään rönttävaatteissa kotonakaan. Mieheni taas vaihtaa usein ne ns.pieruverkkarit tullessaan toimistolta kotiin.
Samis, mullakin on aina meikkiä ja kivat vaatteet etäpäivinäkin. Meikkaaminen on kivaa ja oma ulkomuotoni on osa sitä estetiikkaa jota ympärilleni haluan.
Elätin itseni mallina 16-30-vuotiaana ja sen jälkeen olen tehnyt uran muodin ja kauneuden parissa, enkä ole vielä koskaan tavannut ketään joka ei näyttäisi paremmalta taitavalla meikillä.
N52
Makukysymys. Ura ”muodin ja kauneuden” parissa kielii tietynlaisesta kauneuskäsityksestä, joka perustuu epäluonnollisuudelle.
Taitavakin meikki tappaa luonnonkauneuden ja söpöyden todella helposti.
Mä en mielestäni ole ruma ihminen, mutta ilman ripsiväriä ja kulmakynää näytän sairaalta, sellaiselta joka on menettänyt karvansa. Ystävä joskus totesi minun näyttävän syöpäpotilaalta, kaikella rakkaudella.
Ripseni ovat värittömät ja lasimaiset, moni kosmetologikin on niitä ihmetellyt. Kulmakarvani ovat kauniin muotoiset, mutta nekin värittömät, eivätkä näy muutaman metrin päähän lainkaan. Eivät siis ole edes vaaleat, kuten joillain.
Joten, ripsiväriä ja kulmakynää minun on käytettävä, ja silloin näytän kauniimmalta itsellenikin.
Vanhemmiten piirteistä tulee meikin kanssa terävät ja näyttää kuin mieheltä, drag queenilta, joka on meikattu. Siksipä vanhemmiten pitää meikata pehmeämmin eli ei rajuja värejä tai silmärajauksia, huulipunakin vaalea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tehostaa kauneuttaan pienellä määrällä meikkiä, mutta se on taitolaji se.
Mun mielestä pieni ehostus toimii paremmin kuin varsinainen meikki.
Ripsien taivutus, kulmakarvojen harjaus, huulikiilto tai joku luonnollinen puna ja/tai huulten rajaus ja väritön huulikiilto lienee kaunistaa ketä tahansa, mutta ihon meikkaaminen, varjostukset, piirretyt kulmat ym. ei näytä mun makuun useinkaan hyvältä.
Kielioppi:
Ei voi sanoa "lienee kaunistaa", vaan pitää sanoa "kaunistanee".
Kaunistanee tarkoittaa siis "ehkä kaunistaa".
Aika harvassa on niin kauniit ihmiset, että ovat objektiivisen kauniita ilman meikkiä.
Kaiken lisäksi olen tutustunut pariinkin naiseen, jotka eivät edes ymmäräneet olevansa älyttömän kauniita. Eivät viitsineet laittautua kun eivät muutenkaan pidä itseään minkään näköisenä. No ei kyllä tarvitsekaan laittaa, kun erästäkin vaatimatonta tai ulkonäkönsä arvoa ymmärtämätöntä kaunotarta muistelen.
Tällä en väitä, etteikö meikki monia ehostaisi. Moni "luonnonkaunis" nainen on itse asassa oikeasti taitava meikkaaja. Ja hyvän meikin tunnistaakin siitä, että muut joutuu arpomaan, että onko sitä meikkiä ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin voimakkaan meikkaamisen teinivuosien jälkeen. Sen jälkeen käytössä ollut hyvin satunnaisesti vain meikkivoide, joskus vähän luomiväriä tai ripsaria, huulipunaa en käytä. Miksi oma ulkonäkö ei kelpaa ihmiselle? Miksi sosiaalinen hyväksyntä on niin käsittämättömän tärkeää? Päivittäin ja vahvasti meikkaavien, puhumattakaan näistä irtoripisibotoxsilikonimuovibarbeista, mielenterveydessä on jotain vikaa ja ongelma minäkuvassa pitäisi hoitaa kuntoon. Omanarvontunteen on tultava jostain ihan muualta kuin ulkoisista asioista.
Hieno avautuminen ja ole täysin samaa mieltä, ihmiset ajattelee aivan turhaan mitä muut ajattelevat minusta, sillä kun ei ole mitään väliä mitä muut ajatteelee sinusta tai minusta, kun näytät miltä tahansa joku ajattelee kuitenkin negatiivisesti, miksi tuo näyttää tuolta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmiten piirteistä tulee meikin kanssa terävät ja näyttää kuin mieheltä, drag queenilta, joka on meikattu. Siksipä vanhemmiten pitää meikata pehmeämmin eli ei rajuja värejä tai silmärajauksia, huulipunakin vaalea.
Jep, meikkaustyyliä pitäisi päivittää usein. Pahin kauneusmoka on meikata samalla tavalla koko ikänsä, ellei meikki sitten ole joku ripsari ja huulirasva, silloin on aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lopetin voimakkaan meikkaamisen teinivuosien jälkeen. Sen jälkeen käytössä ollut hyvin satunnaisesti vain meikkivoide, joskus vähän luomiväriä tai ripsaria, huulipunaa en käytä. Miksi oma ulkonäkö ei kelpaa ihmiselle? Miksi sosiaalinen hyväksyntä on niin käsittämättömän tärkeää? Päivittäin ja vahvasti meikkaavien, puhumattakaan näistä irtoripisibotoxsilikonimuovibarbeista, mielenterveydessä on jotain vikaa ja ongelma minäkuvassa pitäisi hoitaa kuntoon. Omanarvontunteen on tultava jostain ihan muualta kuin ulkoisista asioista.
Ei mulle ainakaan sosiaalinen hyväksyntä ole tärkeää. Teen 100% etätyötä, olen aseksuaali joten en tavoittele miesten huomiota. Mutta minä meikkaan päivittäin. Ihan vaan koska itse nautin siitä, se on sellainen aamun meditatiivinen taidehetki. Tykkään myös valita vaatteeni mielialan mukaan ja luoda niillä tunnelmia. Hiukset ja meikki kuuluu samaan kategoriaan. Ei se mulle ole ainakaan ihmisiltä hyväksynnän hakemista, vaan itseilmaisua ja arjen taidetta.
Itse myös meikkaan joka päivä, vaikka teen etätöitä. Pukeudun myös kivasti siltikin. Nautin itse siitä, enkä halua kulkea missään rönttävaatteissa kotonakaan. Mieheni taas vaihtaa usein ne ns.pieruverkkarit tullessaan toimistolta kotiin.
Samis, mullakin on aina meikkiä ja kivat vaatteet etäpäivinäkin. Meikkaaminen on kivaa ja oma ulkomuotoni on osa sitä estetiikkaa jota ympärilleni haluan.
Elätin itseni mallina 16-30-vuotiaana ja sen jälkeen olen tehnyt uran muodin ja kauneuden parissa, enkä ole vielä koskaan tavannut ketään joka ei näyttäisi paremmalta taitavalla meikillä.
N52
Makukysymys. Ura ”muodin ja kauneuden” parissa kielii tietynlaisesta kauneuskäsityksestä, joka perustuu epäluonnollisuudelle.
Taitavakin meikki tappaa luonnonkauneuden ja söpöyden todella helposti.
Jaa millainenkohan kauneuskäsitys mulla sitten on?
Omasta mielestäni varsin monipuolinen.
Kauneus ei vaadi täyteläisiä huulia.
No onpa varsinainen oivallus tämä, että kauniit naiset on kauniita ilman meikkiäkin :D