Naapuripihan pennut kiljuu
Mikä vaivaa vanhempia, jotka antaa pentulauman huutaa ja kiljua pihalla (yleensä trampoliinilla) rajatta.
Monta pentua kerrallaan hyppii ja kiljuu. Koko ajan joku itkee, kun toinen hyppää päälle.
Vanhempia ei kiinnosta vaikka nuorimmat kiljujapennut on jotain 3-4-vuotiaita.
Eikö noita vanhempia edes nolota, kun koko naapurusto pitää niitä surkeina, välinpitämättöminä vanhempina?
Onko jollain muulla yhtä ihanasti kasvatettuja naapurinpentuja, joista ei kukaan välitä?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi? Aika usein syynä tuollaiseen. Alkoholisti saattaa käydä töissäkin ja olla jopa hyvässä asemassa.
Semmonen kaappijuoppo.
No jos nuo kakarat kirkuu tuolla tavoin sisällä kotonaankin niin siinä taloudessa ei ole lasisia astioita eikä pulloja ainakaan ehjinä.
Siinä jää maritakattilat kakkoseksi.
En ole ikinä tajunnut näitä kiljukauloja. Tuskin ne kotonaan saa huutaa pihalla sit kuin pistetyt siat. Osa tosin kasvatettu pitämään jatkuvaa älämölöä ikinä ei käsketä tukkia turpaansa. Julkisissa kulkupeleissä nonstoppina kovaan ääneen kailotetaan. Samat tyypit aikuisenakin vielä kailottaa ja luulee että ihmiset nauttii heidän äänestä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte noiden vanhempien tekevän? Meillä on lapsi, jolle riemunkiljahdukset esim. trampalla tulevat refleksinomaisesti. Lukemattomat kerrat on sanottu, että ei tarvitse kirkua, kun omat ja varmasti myös naapurien korvat ovat koetuksella. Tämä ei kuitenkaan auta, kun tuo kiljuminen tuntuu olevan refleksi riemuun. Vaihtoehdot ovat lähinnä antaa olla ja odottaa, että vanheneminen tekee tehtävänsä, tai sitten estää sellainen toiminta, jossa saattaisi olla hauskaa.
No mikä pakko sitä tramppaa on pitää pihalla kun kerran siinä ei osata asiallisesti olla ja hyppiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi? Aika usein syynä tuollaiseen. Alkoholisti saattaa käydä töissäkin ja olla jopa hyvässä asemassa.
Semmonen kaappijuoppo.No jos nuo kakarat kirkuu tuolla tavoin sisällä kotonaankin niin siinä taloudessa ei ole lasisia astioita eikä pulloja ainakaan ehjinä.
Siinä jää maritakattilat kakkoseksi.
Yleensä tällaisissa perheissä, joissa kakarat kiljuu pihalla, ne laitetaan kovalla huudolla sisällä ojennukseen. Koska ei normaalit vanhemmat anna lasten kilua pihalla. Vain sellaiset, jotka eivät jaksa komentaa tai ovat narsisteja jolloin vain oma olo on tärkeä. Mutta ei ne todellakaan kuuntele sitä lapsen huutoa sisätiloissa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte noiden vanhempien tekevän? Meillä on lapsi, jolle riemunkiljahdukset esim. trampalla tulevat refleksinomaisesti. Lukemattomat kerrat on sanottu, että ei tarvitse kirkua, kun omat ja varmasti myös naapurien korvat ovat koetuksella. Tämä ei kuitenkaan auta, kun tuo kiljuminen tuntuu olevan refleksi riemuun. Vaihtoehdot ovat lähinnä antaa olla ja odottaa, että vanheneminen tekee tehtävänsä, tai sitten estää sellainen toiminta, jossa saattaisi olla hauskaa.
No ihan nyt ekana se trampoliini pois kokonaan ja sen käyttöä voi harkita sitten kun tuo kiljukaula-vaihe on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Muuta Jocke pois!
Ai? Mä luulin et tää oli Silppu
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte noiden vanhempien tekevän? Meillä on lapsi, jolle riemunkiljahdukset esim. trampalla tulevat refleksinomaisesti. Lukemattomat kerrat on sanottu, että ei tarvitse kirkua, kun omat ja varmasti myös naapurien korvat ovat koetuksella. Tämä ei kuitenkaan auta, kun tuo kiljuminen tuntuu olevan refleksi riemuun. Vaihtoehdot ovat lähinnä antaa olla ja odottaa, että vanheneminen tekee tehtävänsä, tai sitten estää sellainen toiminta, jossa saattaisi olla hauskaa.
Myy se hemmetin tramppa pois.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte noiden vanhempien tekevän? Meillä on lapsi, jolle riemunkiljahdukset esim. trampalla tulevat refleksinomaisesti. Lukemattomat kerrat on sanottu, että ei tarvitse kirkua, kun omat ja varmasti myös naapurien korvat ovat koetuksella. Tämä ei kuitenkaan auta, kun tuo kiljuminen tuntuu olevan refleksi riemuun. Vaihtoehdot ovat lähinnä antaa olla ja odottaa, että vanheneminen tekee tehtävänsä, tai sitten estää sellainen toiminta, jossa saattaisi olla hauskaa.
Ja susta on ihan ok ja turvallista antaa noin epänormaalilla refleksikyvyllä olevan lapsen hyppiä trampalla?
Ihmettelen vanhempia jotka opettamalla opettavat lapsensa kirkumaan vaikka pulkalla laskiessa joka hemmetin kerta, kun laskee mäkeä alas. Kirkuuko edes amerikkalaiset sillä tavalla koko ajan, vaikka ne vanhemmat selvästi yrittävät matkia amerikkalaisten elämäntapaa sillä kirkumisella? Ihan kuin ei muka muuten olisi hauskaa tai jännää kuin silloin, kun kirkuu. Lapset eivät todellakaan keksi itse kirkua vaan mammat opettavat sen kirkumisen heille jo pieninä. Nykyään jos kävelee koulun ohi kirkuminen kuuluu kilometrin päähän. Omassa lapsuudessani 1980-luvulla sellaista kirkumista kuului vain jos koulu oli tulessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehdotatte noiden vanhempien tekevän? Meillä on lapsi, jolle riemunkiljahdukset esim. trampalla tulevat refleksinomaisesti. Lukemattomat kerrat on sanottu, että ei tarvitse kirkua, kun omat ja varmasti myös naapurien korvat ovat koetuksella. Tämä ei kuitenkaan auta, kun tuo kiljuminen tuntuu olevan refleksi riemuun. Vaihtoehdot ovat lähinnä antaa olla ja odottaa, että vanheneminen tekee tehtävänsä, tai sitten estää sellainen toiminta, jossa saattaisi olla hauskaa.
No mikä pakko sitä tramppaa on pitää pihalla kun kerran siinä ei osata asiallisesti olla ja hyppiä?
Varsinkin pienillä rivaripihoilla trampat pitäisi kieltää ympäristösyistä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä naapurustossa on myös yksi vastaavanlainen perhe. Se niiden penikoiden kirkuminen on oikeasti aivan käsittämätöntä eikä todellakaan ole mitään riemunkiljahduksia nämä vaan siinä vedetään aivan tauotonta aariaa niin, että se kirkujankin ääni oikein jo särkyy sellaiseksi räkäiseksi. Vanhemmille tuo on ilmeisesti ihan ok ja normaali tapa kommunikoida kun ei tuohon ole nyt parin vuoden aikana puuttuneet vaan se kirkuminen jatkuu vaan.
Ja ekaa kertaa kuultuna tuo oli niin veret seisauttava kirkaisu, että olin aivan varma että nyt leikataan varmasti jo päätä joltakin. Ei siis todellakaan mitenkään normaalia lasten leikin ääntä.
Viime kesänä tuli huomattua, että sirkkelin ääni on miellyttävämpää kuunneltavaa mitä tuollainen kirkuminen vaikka oikeasti ihan hirveähän sekin ääni on.
Vierailija kirjoitti:
Pistä Lars-Johan Jocke Grönholm nettipornon äänet kovalle. Ei tartte välittää lasten äänistä.
Toi olisikin hyvä vastaveto. Ikkunat ja ovet auki ja ei muuta kuin ääh puuuh pornoa naapurillekin. Eivätkö ne ole yhtälailla riemunkiljahduksia ;)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tällaiset asettavat trampan vielä naapurin rajalle, mahdollisimman kauas omista oleskelualueista.Kuka sitä nyt kakaroiden kiljuntaa haluaisi kuunnella.
Nykyiset tontit ovat niin pieniä, että kyllä se kiljunta kuuluu monen (rauhallisen) tontin yli.
Suurin osa lapsista hyppii hiljaa tai normaalia ääntä käyttäen trampalla.
Mutta sitten on nämä kiljuvat lapset, joiden vanhemmat ovat usein kovaäänisiä itsekin. Opittu asia, ei ole geeneissä.
Ai kauheeta, lapsilla on hauskaa. Äkkiä tramppa pois, ettei kukaan kuule miten lapset nauraa.
No katsopas niitä vanhempia. Ei taida muutenkaammn se lapsen kasvatus kiinnostaa.
Meillä tuo naapurin ipanoiden ääni kuuluu sisälle asti. Pienkllä lapsilla on korkea ääni ja kun niitä on monta trampalla niin... että inhoan niitä lapsia ja niiden vanhempia.
Tässä naapurustossa on myös yksi vastaavanlainen perhe. Se niiden penikoiden kirkuminen on oikeasti aivan käsittämätöntä eikä todellakaan ole mitään riemunkiljahduksia nämä vaan siinä vedetään aivan tauotonta aariaa niin, että se kirkujankin ääni oikein jo särkyy sellaiseksi räkäiseksi. Vanhemmille tuo on ilmeisesti ihan ok ja normaali tapa kommunikoida kun ei tuohon ole nyt parin vuoden aikana puuttuneet vaan se kirkuminen jatkuu vaan.
Ja ekaa kertaa kuultuna tuo oli niin veret seisauttava kirkaisu, että olin aivan varma että nyt leikataan varmasti jo päätä joltakin. Ei siis todellakaan mitenkään normaalia lasten leikin ääntä.