Olenko ainoa suomalainen mies, joka ei osaa puhua naisten kanssa?

Ala lukea täällä "lähetä terveisiä" kaipaamallesi henkilölle ja kirjoittele sinne niin saat harjoitusta ja palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on vain ja ainoastaan ajatuksena lähestyessäsi naista, että siitä tulee saavuttaa jotakin (treffit tms.) niin pieleen menee. Sinun pitää tutustua naisiin ihan ihmisinä, ei objekteina.

Naiselle voi puhua kuin ihmiselle. Se on jopa suositeltavaa. Unohda pelimiesoppaat ja muu hömppä, jolla miehiä rahastetaan naisteniskemismielessä.

Onko sulla ap miesten kanssa ongelmaa kommunikaatiossa? Pystytkö juttelemaan heille ihan normaalisti ilman, että kukaan pitää sinua erikoisena? Jos pystyt, niin ongelma tuskin on siinä ettet osaa puhua uusille ihmisille vaan jännität liikaa ja se näkyy ulospäin, ettet osaa olla luonnollisesti oma itsesi. Kirjojen vinkit harvemmin auttaa, naiset on yksilöitä siinä missä miehetkin. Kaikkien kanssa juttu ei koskaan luista, toisten kanssa keskustelu on hyvinkin helppoa alusta asti.

Näin pari vuotta sinkkuna olleena ja paljon treffailleena voin todeta, että keskustelutaitojen olemattomuus on varmaan isoin syy, miksi mies jää sinkuksi. Itse kaipaan hyvää keskusteluyhteyttä, ja on todella vaikeaa löytää sellaista. Tässä jotain esimerkkejä, mitkä yleisempiä mokia mitä tullut vastaan. Ja ei, en itsekään ole täydellinen, ja ei haittaa jos mies on vähän ujo tai kömpelö - on vain suloista, mutta rajansa kaikella.

1. Puhuu vain itsestään ja omista mielenkiinnonkohteistaan

2. On opetellut muutaman kysymyksen ulkoa, mutta ei vastaa niihin mitään tai vastaus kääntyy takaisin itseensä

3. Pitkät monologit. Keskustelu on vuoropuhelua, ei yksinpuhelua. Myös tarinaa kertoessa pitää jättää tilaa reagoimiseen.

4. Keskustelu pysyy vain yleisellä tasolla, yleisistä asioista, kuten päivän uutisista. Jos itse yrittää muuta, toinen kääntää keskustelun takaisin ruokakaupan kassajonon tasolle. Treffeillä on tarkoitus tutustua toiseen, millainen toinen on ja esim. mistä hän pitää, millainen elämä on, millainen toivoisi tulevaisuuden olevan jne. Liian tarkkaan ei ekoilla treffeillä kannata, mutta se mikä se raja on, riippuu ihmisestä.

5. Turhien memejen lähettely. Memet voivat olla hauskoja, jos se esim. liittyy jotenkin aiempaan tai tämän hetkiseen keskusteluun, tai tuntee toisen huumorintajua edes jonkin verra. Monet miehet kuitenkin heittävät aivan sattumanvaraisen memen, joka ei liity yhtään mitenkään mihinkään, ja tästä jää pelkästään hämmästynyt olo. Osoittaa, että mies ei kykene tai jaksa panostaa naiseen sen vertaa, että keksisi puheenaiheen tai edes kysyisi jotain.

6. Ei puhu yhtään mitään tai sitten saattaa vastata sentään kysymyksiin lyhyesti, mutta ei kykene vastavuoroisesti pitämään keskustelua yllä. Miten tällöin voi tutustua?

7. Kaikki negatiiviset, katkerat, vähättelevät tai passiivis-aggressiiviset kommentit. Esimerkiksi itse vein pyörän huoltoon (elämäni ensimmäinen pyörä ja ostettu vasta aikuisiällä) ja treffikumppani ilkkui, että miten voi olla niin uusavuton. Se että on tarve näpäyttää tuntematonta tai lähes tuntematonta naista, ei hyvä.

Eli summasummarum: keskustelu on vastavuoroista. Kysy, kuuntele vastaus, kommentoi siihen (muulla kuin selostuksella itsestäsi), jos et tiedä mitä sanoa, kysy lisää. Älä kuitenkaan ole robotti, anna keskustelun virrata vapaasti, joskus aihe vaihtuu. Ja jos ei kiinnosta kysellä ollenkaan tai kommentoida tai kuunnella toisen ihmisen juttuja, et silloin ole kiinnostunut tästä ihmisestä muuten kuin fyysisesti tai objektina.

Pointti on se, että naiset hakevat yhteyttä. Se on jokin tunne, että on jotain enemmän. Se mikä se yhteys on ja mitä se enemmän tarkoittaa, riippuu naisesta. Kuitenkin naiset huomaavat, yritätkö tutustua juuri heihin ja heidän elämäänsä, vai yritätkö saada itsellesi vain jonkun naisen koska hän on nainen ja muulla ei ole edes väliä.

Hanki koira ja käy vastaavissa tapahtumissa ja paikoissa. Juttua riittää kun lemmikeistä jutellaan...

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap miesten kanssa ongelmaa kommunikaatiossa? Pystytkö juttelemaan heille ihan normaalisti ilman, että kukaan pitää sinua erikoisena? Jos pystyt, niin ongelma tuskin on siinä ettet osaa puhua uusille ihmisille vaan jännität liikaa ja se näkyy ulospäin, ettet osaa olla luonnollisesti oma itsesi. Kirjojen vinkit harvemmin auttaa, naiset on yksilöitä siinä missä miehetkin. Kaikkien kanssa juttu ei koskaan luista, toisten kanssa keskustelu on hyvinkin helppoa alusta asti.

Minä olen eri. Koen miehenä että miesten kanssa keskustelu on paljon helpompaa mitä naisten kanssa. Miehet suhtautuvat minuun positiivisesti ilman ennakkoasenteita, kun taas naisten kanssa minun tulisi osoittaa että en ole mikään kuolaava aivovammainen neandertaali. En minä halua tuollaisen ennakkoasenteen omaavan naisen kanssa keskustella mistään jos ei ole pakko. Osaan kyllä tarvittaessa puhua kenen kanssa vaan, mutta ei minua kiinnosta todistaa kenellekään ennakkoluuloiselle naiselle olevani kyvykäs puhumaan ja keskustelemaan. Valitettavasti naisilla tämä "todista että olet minun arvoiseni" -asenne tuntuu olevan melko yleinen. Ja toki ulkonäkö vaikuttaa siihen, kuinka negatiivinen asenne on. Onhan se loukkaus, jos liian ruma mies tulee juttelemaan. Tämän asenteen vuoksi en spontaanisti juttele naisille ollenkaan. Ymmärrän hyvin että ap kokee vaikeaksi naisille puhumisen.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, tai siis osaanhan minä jotenkin naisten kanssa viestein pitää yhteyttä, mutta puheyhteydellä jutellessa on aika kuivakkaa menoa omasta puolestani ja naamatusten menenkin sitten ihan kipsiin ja sönkkään mitä sattuu.

Jep jep eräänkin kanssa pääsin ihan tapaamisasteelle ja oltiin hänen asunnollaan, missä sitten totesi ettei tämä taida toimia kun ei puhuta ja on niin erilaista kuin viestitellessä. Oli kai kuvitellut että juttu lentäisi sitten muutenkin samaan tyyliin kuin viesteinä, mutta paikalle tulikin mykkä suolapatsas.

Piti ihan muistella että olenko itse kirjoittanut aloituksen. Tilanteeni on kutakuinkin sama. Miesten kanssa tulen hyvin toimeen ja työpaikoilla ja työelämässä olen järjestään päässyt miesten keskuudessa "hyväveli" -kerhoon. Miesten kanssa läppä lentää ja olen veljellinen työtovereita kohtaan. 

Henkilökohtaisista asioista ei puhuta yleensä miesten kesken. 

Naisille sen sijaan en osaa jutella, ellei nainen ole huomattavan paljon vanhempi. Yli 50-vuotias on enemmän kuin äitihahmo niin juttelu on helpompaa. Toki joskus tulee vastaan sosiaalisia naisia, jotka osaavat itsekin jutella. Mutta pääosin erinäisillä työpaikoilla naiset ovat olleet enemmän tai vähemmän omissa oloissaan. Usein tämä onkin johtanut siihen, että me miehet juttelemme keskenämme ja naiset ovat hiljaa tai omissa porukoissaan.

Ehkä humalassa joku vähän avautuisi enemmän, mutta itse en käy baareissa enkä yöelämässä niin en ole sellaista kohdannut. Nykyisessä pienessä työyhteisössä on pari naista, jotka ovat lähellä eläkeikää. 

M37

Syynä on tuo tässäkin ketjussa monet kerrat mainittu naisen näkeminen naisena eikö ihmisenä.

Minun on aina ollut helppo puhua naisille. Se on luontevaa. En osaa sanoa tarkemmin. Kertoisin, jos osaisin.

Mun mielestä keskustelu menee hyvin naisen kanssa, kun on selkeä aihe mistä jutella. Mutta sitten kun se työjuttu on jo juteltu ja lomamatkan kuulumiset läpikäyty, niin tulee se haaste. Miehen kanssa lötyy jotenkin paljon helpommin se yhteinen uusi aihe. Ei tarvitse kun sanoa, että luitko kun Tesla laski taas hintojaan. Kohta vastapuoli selittää jo täysillä mitä mieltä on sähköautoista yleisesti. Tai mainitset, että kun pitäisi tänä kesänä terassi rakentaa. Kohta toinen jo kertoo miten itse teki sen ja mistä lautatavaraa ei ainakaan kannata ostaa. Mutta miehen ja naisen tämä sama "yhteys" on kyllä vaikea. Kertokaa te naiset, että mistä teillä ne parhaat spontaanit keskustelut lähtee.

Itse ikisinkkuna juttelen naisille sekä miehille mutta ongelmana on vain se etten kelpaa naisille.

Naisille ja miehille jutteleminen ei minusta eroa millään tapaa toisistaan ellei nyt ulkonäköä huomioi keskustelussa.

T:ikisinkkumies33v

Vierailija kirjoitti:

Varmaan on ollut virhe tuo, että olet lueskellut jotain kirjoja ja iskuoppaita. Arvaa kuinka paljon naiset kohtaa juuri näitä ennaltaopeteltuja lauseita ja ihan kuin se ei muka paistaisi läpi, että se kaikki on jostain tarkoituksella opiskeltu, jos et muutoin ole luonnostaan lahjakas sosiaalisesti? 

Tämä. Varsinkin kun noissa oppaissa on mitä ilmeisimmin ihan paskoja ohjeita. Luin palstalta että ainakin negaamista on neuvottu käyttämään naisen iskemisessä, mutta voin sanoa että tämä ei toimi oikeasti sitten yhtään. Minua on useampikin mies yrittänyt tuolla taktiikalla saada lämpenemään, ja minulle ja varmasti suurimmalle osalle naisista se on välitön turn off. Ilmeisesti olivat jostain oppaasta saaneet tämän loistavan neuvon.

Mä haluan miehen joka puhuu kuin herrasmies, en mitään junttia jolta puuttuu käytöstavat.

Vika on juurikin siinä, että naisista on tullut sinulle mörköjä ja olet nostanut heidät jalustalle. Olet tutkinut naisten kanssa keskustelemista kuin jotain salatiedettä, kun sen pitäisi päinvastoin olla rentoa ja luonnollista. Puhutaan niin kuin ihmisille puhutaan. Voihan se olla, että kaikki epävarmuus paistaa jo olemuksestasi niin, että naisille tulee kanssasi kiusallinen olo ja se jäädyttää jutustelua heidänkin puoleltaan. Hankala homma, pitäisi saada onnistumisia jotta ne ruokkisivat varmuutta. Tai sitten pitäisi olla välinpitämätön kusipää, heillähän ei ole mitään ongelmia jututtaa naisia ja se näyttää itsevarmuudelta vaikka on vain sitä ettei se nainen yksilönä kiinnosta pätkääkään, vaan on vain rutiinin pyörittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, tai siis osaanhan minä jotenkin naisten kanssa viestein pitää yhteyttä, mutta puheyhteydellä jutellessa on aika kuivakkaa menoa omasta puolestani ja naamatusten menenkin sitten ihan kipsiin ja sönkkään mitä sattuu.

Miksi? Kysyn ihan vilpittömästi, kun minun on niin vaikea ymmärtää, että miksi pelkkä toisen keskustelijan sukupuoli aiheuttaa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ap miesten kanssa ongelmaa kommunikaatiossa? Pystytkö juttelemaan heille ihan normaalisti ilman, että kukaan pitää sinua erikoisena? Jos pystyt, niin ongelma tuskin on siinä ettet osaa puhua uusille ihmisille vaan jännität liikaa ja se näkyy ulospäin, ettet osaa olla luonnollisesti oma itsesi. Kirjojen vinkit harvemmin auttaa, naiset on yksilöitä siinä missä miehetkin. Kaikkien kanssa juttu ei koskaan luista, toisten kanssa keskustelu on hyvinkin helppoa alusta asti.

Minä olen eri. Koen miehenä että miesten kanssa keskustelu on paljon helpompaa mitä naisten kanssa. Miehet suhtautuvat minuun positiivisesti ilman ennakkoasenteita, kun taas naisten kanssa minun tulisi osoittaa että en ole mikään kuolaava aivovammainen neandertaali. En minä halua tuollaisen ennakkoasenteen omaavan naisen kanssa keskustella mistään jos ei ole pakko. Osaan kyllä tarvittaessa puhua kenen kanssa vaan, mutta ei minua kiinnosta todistaa kenellekään ennakkoluuloiselle naiselle olevani kyvykäs puhumaan ja keskustelemaan. Valitettavasti naisilla tämä "todista että olet minun arvoiseni" -asenne tuntuu olevan melko yleinen. Ja toki ulkonäkö vaikuttaa siihen, kuinka negatiivinen asenne on. Onhan se loukkaus, jos liian ruma mies tulee juttelemaan. Tämän asenteen vuoksi en spontaanisti juttele naisille ollenkaan. Ymmärrän hyvin että ap kokee vaikeaksi naisille puhumisen.

Minulle on muuten muutaman kerran käynyt niin, että ns. ruma mies muuttuu silmissäni aivan ihanaksi, kun avaa suunsa. Toki edellyttää sitä, että hän osaa keskustella ihmisten kanssa ja laitoin tähän siksi ihmisten kanssa, että ei pidä ajatella sitä että keskustelee NAISEN kanssa. Ainakin minun kanssani voi keskustella siten, kuin keskustelee kaikkien muidenkin kanssa ja niin teen itsekin, en tee eroa siinä, että keskustelenko naisten vain miesten kanssa. Olen itse siis nainen ja juttelen kyllä miespuolisille työkavereille (joita on muuten paljon ihan eri ikäisiäkin kuin minä) ihan samoja asioita kuin naisillekin. En jaksa edes pohtia sitä, että haaa tuon on mies, nyt minun pitää tehdä vaikutus, ihan liian raskasta olisi. Ja kyllä tässä on elämän varrella tuolla tavalla löytynyt miehiä, joiden kanssa on sitten alettu parisuhteeseenkin.

Osaatko jutella miestenkään kanssa? Minulla on nimittäin saman tyyppinen ongelma, mutta se kohdistuu kaikkiin ihmisiin. En ole koskaan aloitteellinen, enkä osaa pitää keskustelua yllä. Sinulla on kuitenkin kavereita, eli ehkä kuitenkin miesten kanssa tulet juttuun? Juttelet vaan siis naisille samalla tavalla kuin miehille.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä keskustelu menee hyvin naisen kanssa, kun on selkeä aihe mistä jutella. Mutta sitten kun se työjuttu on jo juteltu ja lomamatkan kuulumiset läpikäyty, niin tulee se haaste. Miehen kanssa lötyy jotenkin paljon helpommin se yhteinen uusi aihe. Ei tarvitse kun sanoa, että luitko kun Tesla laski taas hintojaan. Kohta vastapuoli selittää jo täysillä mitä mieltä on sähköautoista yleisesti. Tai mainitset, että kun pitäisi tänä kesänä terassi rakentaa. Kohta toinen jo kertoo miten itse teki sen ja mistä lautatavaraa ei ainakaan kannata ostaa. Mutta miehen ja naisen tämä sama "yhteys" on kyllä vaikea. Kertokaa te naiset, että mistä teillä ne parhaat spontaanit keskustelut lähtee.

Ongelmasi on siis patologinen sovinismi. Kuvittelet, ettei naisten kanssa voisi keskustella siitä, että Tesla laski hintojaan. Hankkiudu ensin eroon noista kummallisista ennakkoluuloistasi. Naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, vai eikö mies keskustele Tesloista aivoillaan, vaan peniksellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen sellaisen villin veikkauksen, että kaikki lukemasi naisoppaat ovat miesten kirjoittamia.

Luetko kalojen kirjoittamia kalastusoppaita?

Naisen saaminen = kalastusta, jossa kalalle tuotetaan kipua ja sitten tapetaan se. Hieno vertaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä keskustelu menee hyvin naisen kanssa, kun on selkeä aihe mistä jutella. Mutta sitten kun se työjuttu on jo juteltu ja lomamatkan kuulumiset läpikäyty, niin tulee se haaste. Miehen kanssa lötyy jotenkin paljon helpommin se yhteinen uusi aihe. Ei tarvitse kun sanoa, että luitko kun Tesla laski taas hintojaan. Kohta vastapuoli selittää jo täysillä mitä mieltä on sähköautoista yleisesti. Tai mainitset, että kun pitäisi tänä kesänä terassi rakentaa. Kohta toinen jo kertoo miten itse teki sen ja mistä lautatavaraa ei ainakaan kannata ostaa. Mutta miehen ja naisen tämä sama "yhteys" on kyllä vaikea. Kertokaa te naiset, että mistä teillä ne parhaat spontaanit keskustelut lähtee.

Ongelmasi on siis patologinen sovinismi. Kuvittelet, ettei naisten kanssa voisi keskustella siitä, että Tesla laski hintojaan. Hankkiudu ensin eroon noista kummallisista ennakkoluuloistasi. Naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin, vai eikö mies keskustele Tesloista aivoillaan, vaan peniksellään?

En mä kyllä osaisi kommentoida mitään johonkin Teslan hintoja koskevaan keskustelunaloitukseen. Mulla on muutenkin vähän sama ongelma kuin ap:lla, eli miesten kanssa yhteisiä keskustelunaiheita on usein todella vähän. Koomisimpana esimerkkinä kun treffeillä mies alkoi innoissaan selittämään mulle jostain huumeparonista, joka ei todellakaan voinut minua vähempää kiinnostaa ja johon en osannut sanoa yhtään mitään. Mä voisin puhua tunteja esimerkiksi musiikista ja etenkin lyriikoista, mutta en ole vielä kohdannut yhtään miestä, joka olisi tällaisesta kiinnostunut.

Osaan kyllä puhua heille mutta en ymmärrä heitä !