Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IL: Sini Ariel kertoi sukupuolia olevan kaksi. Someraivo repesi
21.04.2023 |
Kommentit (9493)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
Kyllähän THL jauhaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä määrittäjänä, vaikka suurimmalla osalla ei edes ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä. Miksi kouluissa pitäisi sellaista pohtia. Ennen sukupuoli-identiteetti on tarkoittanut lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta samaan tapaan kuin tiedostaa silmiensä värin.
Onhan kaikilla sukupuoli-identiteetti jo lapsesta alkaen. Koska se on niin itsestään selvä, helposti luulee, ettei sellaista edes ole. Tässähän sen huomaa, kun joku ne perinteiset nyt haastaa, paniikki tai hänmennys on suuri. Jos niitä ei olis, ei tämä uusi tietoisuus tuntuis missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Kertoisitko mistä kritisoin muita?
Nuo oli lainauksia täältä ketjusta.
Transsukupuolisella on tietoisuus omasta sukupuolesta kuten muillakin. Myös lapsella on tietoisuus omasta sukupuolesta. Toki lapsella voi olla myös ohimenevä vaihe, jossa hän samaistuu toiseen sukupuoleen. Lasten kohdalla on parasta, jos odotetaan aikuisuuteen ennen mitään peruuttamattomia hoitoja. Lapsille ei myös pidä tuputtaa mitään. Sukupuolivähemmistöistä kertominen ei ole tuputtamista.
Olen lukenut noita sosiaaliseen transitioon liittyviä kirjoituksia kyllä. Siitä on monenlaisia kokemuksia ja tutkimustuloksia ja kyseessä on aihe, mistä ei ole yhtä oikeaa ja varmaa vastausta. Itse ajattelen, että avoimuus on tärkeintä. Mahdollisuus olla sitä mitä on ilman, että sitä ulkopuolelta niin hirveästi määritellään. Siis myös siinä tapauksessa, että esim. väkisin jankattaisiin, että olet poika, jos oma tuntemuksesi on aivan eri. Silti voi pitää avoimena, että mieli voi joidenkin kohdalla muuttua ja sellaisestakin on lapselle hyvä kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Jos kouluissa on tyttöjen vessat, piikien vessa ja unisexvessat, mikä ongelma?
Lisäks tyttöjen vessoissa ainakin on kopit ja kopeissa ovet ja obet saa lukkoon. Et siellä saa olla rauhassa. Monissa tavintoloissa on vain yksi vessa, ollut jo pitkään, sitä kayttävät kaikki, jopa henkilökunta.
Jos kouluissa on tyttöjen vessat, poikien vessat ja erikseen vielä unisex-vessat, sehän on mahtavaa! Valitettavasti liian usein käy niin, että kaikki vessat muutetaan unisex-vessoiksi, jolloin tytöillä ei enää ole omia vessoja ollenkaan.
Iso-Britanniassa muuten opiskelijat ja koululaiset ovat alkaneet protestoida, koska vessat on kouluissa muutettu unisexeiksi. Tyttöjen mukaan pojat mm. valokuvaavat tyttöjä vessassa. Vaikka vessoissa olisi erilliset kopit ja ovet, pojat avaavat ne väkisin. Mieti, miltä tuntuu olla tyttö vessassa vaikka vaihtamassa tamponia, jos oven ulkopuolella on poikajoukko potkimassa ovea ja hajottamassa lukkoa tai joku salakuvaa sua oven alta tai yli.
https://www.newsweek.com/students-stage-protests-against-unisex-toilets…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?
Olen eri, mutta lapsille voi tottakai kertoa ikätasoisesti faktoja transsukupuolisuudesta. Esim. että jotkut tytöt tai pojat (naiset tai miehet) kokevat sukupuoliristiriitaa ja ahdistusta omasta kehostaan, ja haluaisivat mieluummin olla vastakkaista sukupuolta. Sukupuolta ei voi kuitenkaan vaihtaa. Jotkut transdiagnoosin saaneesta pienestä vähemmistöstä päätyvät ottamaan hormoneja ja käymään leikkauksissa, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa. Tämä ei kuitenkaan muuta sukupuolta eikä aina auta dysforiaan, ja tutkimusten mukaan aikuisilla lääketieteellisesti transitioituneilla ihmisillä on kohonnut it se mur ha riski muuhun väestöön verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
Kyllähän THL jauhaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä määrittäjänä, vaikka suurimmalla osalla ei edes ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä. Miksi kouluissa pitäisi sellaista pohtia. Ennen sukupuoli-identiteetti on tarkoittanut lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta samaan tapaan kuin tiedostaa silmiensä värin.
Onhan kaikilla sukupuoli-identiteetti jo lapsesta alkaen. Koska se on niin itsestään selvä, helposti luulee, ettei sellaista edes ole. Tässähän sen huomaa, kun joku ne perinteiset nyt haastaa, paniikki tai hänmennys on suuri. Jos niitä ei olis, ei tämä uusi tietoisuus tuntuis missään.
Mikä se sukupuoli-identiteetti on? Kuvailetko, mikä se on tai miltä se tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":
"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."
"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."
"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.
– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."
Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?
Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.
Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.
Mutta kriittinen ajattelu kuuluu. Luokkahuoneet eivät ole koskaan arvovapaita ja neutraaleja. Se on arvomaailmojen sekamelska. Siellä pitää puhia yhtälailla silakkamarkkinoosta, ilmastonmuutoksesta kiin pridestä. Koska ne ovat osa ympäröivää maailmaa ja lasten koteja.
Mutta kriittinen teoria ei kuulu luokkahuoneisiin. Oletko perehtynyt opettajien poliittiseen kallistumaan? Aika punavihreältä näyttää.
Miten sais eheytyksen tosta punaviherkammosta? Ihan uskomaton mörkö joillekin. Edes uusi hallitus ei siitä ole parantanut. Taitaa olla parantumaton vaiva.
Melkein kuin persukammo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ilmeisesti vähemmistöön kuuluvien oppilaiden olemassaolo pitäisi piilottaa. Kieltää juuri heitä olemasta omia itsejään koulussa. Muille oppilaille pitää valehdella, että heitä ei ole sellaisena kuin he itsensä kokevat ja vähemmistöistä ei saa hiiskua sanallakaan ennen kuin nuoret on 18-vuotiaita. Tämä on ilmeisesti jonkinlaista lastensuojelua.
Kärjistävää tiedän, mutta mitä nämä moninaisuudesta pöyristyjät tarkoittaa? Mitä he haluaa?
Voi luoja mitä uhriutumista ja vääristelyä. Kuka on piilottamassa kenenkään olemassaoloa? Jokainen saa olla tasan oma itsensä, mutta ketään ei tule pakottaa leikkimään mukana kenenkään muun mielikuvitusleikeissä. Koulun tulee opettaa faktoja, ei harhaista identiteetti-ideologiaa.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Mm. se, että vihjataan, että "sukupuolia on kaksi" olisi jokin purkamisen tarpeessa oleva normi. Se on tieteellinen fakta.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Jos kouluissa on tyttöjen vessat, piikien vessa ja unisexvessat, mikä ongelma?
Lisäks tyttöjen vessoissa ainakin on kopit ja kopeissa ovet ja obet saa lukkoon. Et siellä saa olla rauhassa. Monissa tavintoloissa on vain yksi vessa, ollut jo pitkään, sitä kayttävät kaikki, jopa henkilökunta.Jos kouluissa on tyttöjen vessat, poikien vessat ja erikseen vielä unisex-vessat, sehän on mahtavaa! Valitettavasti liian usein käy niin, että kaikki vessat muutetaan unisex-vessoiksi, jolloin tytöillä ei enää ole omia vessoja ollenkaan.
Iso-Britanniassa muuten opiskelijat ja koululaiset ovat alkaneet protestoida, koska vessat on kouluissa muutettu unisexeiksi. Tyttöjen mukaan pojat mm. valokuvaavat tyttöjä vessassa. Vaikka vessoissa olisi erilliset kopit ja ovet, pojat avaavat ne väkisin. Mieti, miltä tuntuu olla tyttö vessassa vaikka vaihtamassa tamponia, jos oven ulkopuolella on poikajoukko potkimassa ovea ja hajottamassa lukkoa tai joku salakuvaa sua oven alta tai yli.
https://www.newsweek.com/students-stage-protests-against-unisex-toilets…
Siellä homma hoidettu huonosti. Tuohan on vain järjestelykysymys. Tosiasia on, että vaikka ne vessat olis jaettu sukupuolten mukaan, ei se vielä estä id*oottia käyttäytymästä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
En usko, että täällä (toisin kuin USA:ssa) opettajat esimerkiksi sosiaalisesti transiuttavat lapsia vanhempien selän takana (eli kun USAssa vanhemmille on selvinnyt, että heidän poikalapsensa onkin koulussa transtyttö ja hänelle on keksitty kokonaan uusi nimi, mutta vanhemmille ei kerrota mitään). Eikä tyttö voi täällä onneksi käydä kouluterkkarilla hakemassa testosteronia, koska kokee itsensä pojaksi. Mutta ikävä kyllä Suomessakin opetussunnitelmassa vilisee epätieteellistä huuhaata, kuten sukupuolen "moninaisuus" (fakta on, että sukupuolia on ihmisnisäkkäällä kaksi) tai jopa ajatus, että lapsi voisi itse "valita" sukupuolensa (ei voi). Vähemmistöjen kunnioittaminen ja tasa-arvoisuus ei tarkoita, että lapsille pitäisi koulussa valehdella.
- eri
Ei koulussa valehdella. Siellä opetaan ihmisen biologiasta ihan juuri noin kuin sanot, biologisia sukupuolia on ihmisellä kaksi. Ehkä jossain yläluokilla voi olla sitten vielä puhetta variaatioista näiden kahden sukupuolen sisällä. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja heistä puhuminen koulussa ei sulje pois ihan todenmukaisen tiedon opetusta oppitunneilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?
Lapsen päähän ei tarvitse istuttaa ajatuksia väärään sukupuoleen syntymisestä tai arvuutella sijaintia Barbie - GI Joe -asteikolla lempilelujen, leikkien, värien ja harrastusten pohjalta. Annetaan lasten olla lapsia ja omia persoonallisuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?
Olen eri, mutta lapsille voi tottakai kertoa ikätasoisesti faktoja transsukupuolisuudesta. Esim. että jotkut tytöt tai pojat (naiset tai miehet) kokevat sukupuoliristiriitaa ja ahdistusta omasta kehostaan, ja haluaisivat mieluummin olla vastakkaista sukupuolta. Sukupuolta ei voi kuitenkaan vaihtaa. Jotkut transdiagnoosin saaneesta pienestä vähemmistöstä päätyvät ottamaan hormoneja ja käymään leikkauksissa, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa. Tämä ei kuitenkaan muuta sukupuolta eikä aina auta dysforiaan, ja tutkimusten mukaan aikuisilla lääketieteellisesti transitioituneilla ihmisillä on kohonnut it se mur ha riski muuhun väestöön verrattuna.
Jaa tuoko heille pitäis opettaa? Ja ei olis yhtään ahdistavaa?? Et jos nyt joku teistä kokee (väärin) voi tulevaisuus olla täysin pilalla. Ja its emur ha odottaa. Sen sijaan, et kerrottais, et on ihan normaalia kokea, mitä koetkin. Tuntemuksissa ei ole mitään vikaa tai väärää ja tulevaisuudessa asiat varmasti järjestetään parhain päin. Jokainen saa olla mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Mutku sä haluut, ei ole riittävä perustelu sille, ettei joku pohjautuisi tieteelle.
Kyllähän THL jauhaa esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä määrittäjänä, vaikka suurimmalla osalla ei edes ole mitään erityistä sukupuoli-identiteettiä. Miksi kouluissa pitäisi sellaista pohtia. Ennen sukupuoli-identiteetti on tarkoittanut lähinnä tietoisuutta kehon sukupuolesta samaan tapaan kuin tiedostaa silmiensä värin.
Onhan kaikilla sukupuoli-identiteetti jo lapsesta alkaen. Koska se on niin itsestään selvä, helposti luulee, ettei sellaista edes ole. Tässähän sen huomaa, kun joku ne perinteiset nyt haastaa, paniikki tai hänmennys on suuri. Jos niitä ei olis, ei tämä uusi tietoisuus tuntuis missään.
Mikä se sukupuoli-identiteetti on? Kuvailetko, mikä se on tai miltä se tuntuu?
Tiedätkö mitä sukupuolta olet? Ahaa tiedät, no se on sun sukupuoli-identiteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Biologinen sukupuoli ja sen huomioiminen on "vanha rakenne":
"Meillä on edelleen kouluissa todella paljon vanhoja rakenteita, joiden mukaan lapsia jaotellaan tyttöihin ja poikiin."
"Sukupuolen moninaisuuteen liittyvät asiat on Kostiaisen mukaan otettu huomioon myös oppisisällöissä. Hän kertoo, että myös oppilaat itse ottavat aktiivisesti moninaisuuteen liittyvät asiat esiin koulun henkilökunnan kanssa."
"Hän kertoo, että osa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvista opettajaksi opiskelevista pohtivat esimerkiksi sitä, voivatko pitää sateenkaarilippua luokassaan tai uskaltaako seksuaalivähemmistöön kuuluva kertoa kumppanistaan.
– On todella surullista kohdata tällaista pohdintaa. Sukupuoli- ja seksuaaliasiat ovat kuitenkin läpileikkaava osa yksilön identiteettiä, eikä kenenkään pitäisi joutua pohtimaan sitä, voiko olla oma itsensä opetuksessa."
Miksi opettajan pitäisi tuoda seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään esille opetustilanteessa?
Suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti voivat paljastua melko arkisissa tilanteissa tai olla ihan päälle päin näkyviä. Kun omat työkaverit ovat keskustelleet kumppaneistaan en arastele sitä, että omani on samaa sukupuolta kanssani. Jos muut saavat puhua miehistään ja vaimoistaan, kyllä minäkin saan sanoa että miesystävä. Oppilaat juttelevat opettajien kanssa tälläisistä asioista, silloin se voi tulla helposti esiin.
Se on eri asia kuin tehdä aktivismia luokkahuoneessa, heilutella translippua ja askarrella sateenkaarikasseja. Ideologiat eivät kuulu kouluihin, eivät Elokapinat, Pride-askartelut eivätkä Aito Avioliitto -hommailut.
Mutta kriittinen ajattelu kuuluu. Luokkahuoneet eivät ole koskaan arvovapaita ja neutraaleja. Se on arvomaailmojen sekamelska. Siellä pitää puhia yhtälailla silakkamarkkinoosta, ilmastonmuutoksesta kiin pridestä. Koska ne ovat osa ympäröivää maailmaa ja lasten koteja.
Mutta kriittinen teoria ei kuulu luokkahuoneisiin. Oletko perehtynyt opettajien poliittiseen kallistumaan? Aika punavihreältä näyttää.
Miten sais eheytyksen tosta punaviherkammosta? Ihan uskomaton mörkö joillekin. Edes uusi hallitus ei siitä ole parantanut. Taitaa olla parantumaton vaiva.
Melkein kuin persukammo!
Jännä juttu, siitä ei kukaan ole täällä maininnut (toisin kuin tuota vihervassaria ym. jankutettu), vaikka siihen oikeasti olis syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Muotoilin asian ehkä vähän huonosti. Ei Suomessa ole tullut tällaista vastaan ja lapsillakin on aika konservatiivinen opettaja, joka on hyvä ja huono asia tässä suhteessa. Mutta monissa muissa maissa asia tuntuu olevan toisin ja jo lapsilla aloitetaan transitioita toiseen sukupuoleen. En tällaista menoa Suomeen haluaisi. Mutta kyllähän nuo trendit ovat ylikansallisia nykyisin ja nuoret näkee somesta sisältöä, joka muokkaa ajattelua. Olen itsekin sen kannalla, että sen mistä pitää tai on kiinnostunut ei pitäisi olla sukupuolikysymys, mutta siitä on vielä pitkä matka siihen mikä oli Sininkin pointti, että lapsilla ja teineillä ei pitäisi näitä hoitoja aloittaa tai edes rohkaista transitioon ennen kuin ovat lähellä aikuisuutta. Arvot ja tunteet kuitenkin muokkautuvat, kun ikää tulee.
Mietin miksi Suomessa sitten lietsotaan paniikkia (en siis tarkoita sua) koulun kasvatustyöstä ja työpajoista, jotka on isolta osin syrjinnänehkäisy- ja tasa-arvotyötä.
Uskon,että ulkomailta tulevassa tiedossa on paljon, ei tietenkään kokonaan, mutta reippaasti disinformaatiota mukana. Niin on Suomenkin sateenkaarityöpajoista ynnä muista aika villejä tulkintoja.
Maltti olisi todellakin valttia, tottakai ihan itse transhoidoissa, mutta myös siinä miten niistä puhutaan ja millaista mielikuvaa niistä pyritään luomaan.
Aiheelliset kysymykset opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista = paniikin lietsontaa?
- eri
Anteeksi nyt mutta...
"Transiutustyöpajassa lapsille kerrotaan, että ne on trans, jos leikkii väärillä leluilla. Ei saa enää sanoa tyttö tai poika. Sukupuolimädätys on jo lävistänyt suomalaisen peruskoulun... Jne."
Nuo eivät ole aiheellisia kysymyksiä opetuksen sisällöistä ja taustaoletuksista vaan nimenomaan paniikin lietsontaa. Ne eivät pohjaa todellisuuteen, eikä kokemukseen vaan oletuksiin ja ennakkoluuloihin.
Taisit juuri itse syyllistyä taas siihen, mistä kritisoit muita. Sukupuolen moninaisuus ei ole neutraali ja tieteeseen pohjautuva käsitys sukupuolesta.
Kertoisitko meille mistä transiuden tunnistaa? Setan määritelmä transiudelle on sukupuolen epätyypillinen ilmaisu. Miksi lapsille edes tarvitsee tuputtaa transasiaa?
Mitä tarkoitat tuputtamisella? Oletko sitä mieltä, että lasten ei kuuluisi saada tietää transiudesta mitään? Miten se haittaa lasta?
Olen eri, mutta lapsille voi tottakai kertoa ikätasoisesti faktoja transsukupuolisuudesta. Esim. että jotkut tytöt tai pojat (naiset tai miehet) kokevat sukupuoliristiriitaa ja ahdistusta omasta kehostaan, ja haluaisivat mieluummin olla vastakkaista sukupuolta. Sukupuolta ei voi kuitenkaan vaihtaa. Jotkut transdiagnoosin saaneesta pienestä vähemmistöstä päätyvät ottamaan hormoneja ja käymään leikkauksissa, joilla muokataan kehoa muistuttamaan enemmän vastakkaisen sukupuolen kehoa. Tämä ei kuitenkaan muuta sukupuolta eikä aina auta dysforiaan, ja tutkimusten mukaan aikuisilla lääketieteellisesti transitioituneilla ihmisillä on kohonnut it se mur ha riski muuhun väestöön verrattuna.
Kun lapselle satuilee riittävästi, niin hän uskoo, että hänestä voi tulla oikea vastakkaisen sukupuolen edustaja. Totuushan on, että sukupuoli ei vaihdu pronomineilla, hiusväreillä, hormoneilla eikä leikkauksilla. Tytöstä ei tule urheilijanuorukaista eikä pojasta äitiä. Sen sijaan tyttöä voi rohkaista ilmaisemaan itseään maskuliinisesti ja poikaa feminiinisesti. Voi kertoa myös, että on ihan ok olla homoseksuaali, että maskuliinisesta lesbotytöstä ei tarvitse transiuttaa transheteromiestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ja sit mennään sen vähemmiston ehdoilla unisex-vessoihin. Sukupuolen moninaisuusoppi ei pohjaudu tieteeseen.
Jos kouluissa on tyttöjen vessat, piikien vessa ja unisexvessat, mikä ongelma?
Lisäks tyttöjen vessoissa ainakin on kopit ja kopeissa ovet ja obet saa lukkoon. Et siellä saa olla rauhassa. Monissa tavintoloissa on vain yksi vessa, ollut jo pitkään, sitä kayttävät kaikki, jopa henkilökunta.Jos kouluissa on tyttöjen vessat, poikien vessat ja erikseen vielä unisex-vessat, sehän on mahtavaa! Valitettavasti liian usein käy niin, että kaikki vessat muutetaan unisex-vessoiksi, jolloin tytöillä ei enää ole omia vessoja ollenkaan.
Iso-Britanniassa muuten opiskelijat ja koululaiset ovat alkaneet protestoida, koska vessat on kouluissa muutettu unisexeiksi. Tyttöjen mukaan pojat mm. valokuvaavat tyttöjä vessassa. Vaikka vessoissa olisi erilliset kopit ja ovet, pojat avaavat ne väkisin. Mieti, miltä tuntuu olla tyttö vessassa vaikka vaihtamassa tamponia, jos oven ulkopuolella on poikajoukko potkimassa ovea ja hajottamassa lukkoa tai joku salakuvaa sua oven alta tai yli.
https://www.newsweek.com/students-stage-protests-against-unisex-toilets…
Siellä homma hoidettu huonosti. Tuohan on vain järjestelykysymys. Tosiasia on, että vaikka ne vessat olis jaettu sukupuolten mukaan, ei se vielä estä id*oottia käyttäytymästä huonosti.
Mutta miksi idioottien ja ihan pervojen toimintaa pitää helpottaa unisexillä ja itsemäärittelyllä? Sukupuolitetut tilat eivät tarkoita mitään, jos naisella voi olla penis, tai kun sukupuoli on moninainen ja pelkkä ilmoitusasia. Suomestakin on kokemuksia unisex-vessoista koulussa. Jostain syystä tytöt eivät tykänneet.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallaan Sinin kanssa samaa mieltä. Mutta hän antaa noilla postauksillaan itsestään lähinnä ääliömäisen ja sivistymättömän kuvan. Lähinnä tulee myötähäpeä siitä, miten asian tuo esille.
Meillä on lähipiirissä transmies. Ollaan omien tyttöjen kanssa puhuttu tästä syystä aiheesta melko paljonkin. Mutta sävyyn, että jotkut kokee näin ja heillä on siihen oikeus. Kuitenkaan en yhtään tykkäisi, jos omille tytöille alettaisiin syöttämään ajatusta, että he ovatkin poikia. Siltä nimittäin välillä tuo meininki vaikuttaa, että lasten mieliin syötetään asioita. Tai jos sukupuolia alettaisiin häivyttämään niin, että lapsilla ei olisi enää sukupuolia.
Omat tytöt on kasvatettu melko neutraalisti. Tarjottu kaikkea mahdollista ilman sukupuolirajoja, mutta silti ne tyttömäisimmät jutut on valikoituneet heidän lemppareiksi. Itse taas olen ollut täysin poikatyttö ja murrosiän alkuun saakka toivoin olevani poika. Onneksi silloin ei ollut tällainen vallalla, muuten minunkin elämäni olisi voinut mennä ihan eri tavalla.
Vaikutat ihan vilpittömältä, niin kysyn. Missä olet nähnyt tai lapsesi ovat kokeneet ajatusten syöttämistä?
Oma kokemus nykykasvatuksesta kouluissa on, että vähemmistöistä puhutaan, mutta ei kellekään kerrota tai määritellä, että sä oot tyttö tai poika tai trans jne. Ennemmin painotetaan, että kaikki voi olla sellaisia kuin on. Tyttöjä ja poikia myös, eli sukupuolia ei häivytetä, eikä mitään sellaista ole opetussuunnitelmassakaan. Mutta kasvatuksessa huomioidaan, että on vähemmistöjäkin, annetaan tietoa ja joitakin lapsia/nuoria se sitten koskee henkilökohtaisesti. Tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, vähentää syrjintää ja haitallisia sukupuolistereotypioita yleisesti ihan kaikkien lasten hyväksi.
Kiinnostaisi todella onko oikeasti jossain ollut joku "transiutustyöpaja". Vai onko nämä jotain urbaania legendaa?
Ne, jotka puhuu "transiutustyöpajoista" ei ole varmasti ikinä nähnyt sellaista työpajaa. Kaikki perustuu ennakkoluuloihin. Mikseivät menis itse katsomaan, mistä on kyse.
Eivät nämä THL:n ohjeet ole kovinkaan neutraaleja tai tieteelliseen tietoon pohjautuvia:
https://thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/tasa-arvon-edistaminen/tiet…
Moninaisuusoppi läpäisee ja mädättää instituutiot koulujen OPSeja myöten.
-eri
Jaahas, mikäköhän tuossa oli se mädättävä osuus? Se tietoisuus, että osa lapsista tai nuorista voi kokea kuuluvansa vähemmistöön? Ja se sit tiedostetaan?
Ilmeisesti vähemmistöön kuuluvien oppilaiden olemassaolo pitäisi piilottaa. Kieltää juuri heitä olemasta omia itsejään koulussa. Muille oppilaille pitää valehdella, että heitä ei ole sellaisena kuin he itsensä kokevat ja vähemmistöistä ei saa hiiskua sanallakaan ennen kuin nuoret on 18-vuotiaita. Tämä on ilmeisesti jonkinlaista lastensuojelua.
Kärjistävää tiedän, mutta mitä nämä moninaisuudesta pöyristyjät tarkoittaa? Mitä he haluaa?
Voi luoja mitä uhriutumista ja vääristelyä. Kuka on piilottamassa kenenkään olemassaoloa? Jokainen saa olla tasan oma itsensä, mutta ketään ei tule pakottaa leikkimään mukana kenenkään muun mielikuvitusleikeissä. Koulun tulee opettaa faktoja, ei harhaista identiteetti-ideologiaa.
- eri
Kas kun et kutaunut tätä tääkymiseksi! Eli oppilaille koulussa pitää opettaa, et tuo mitä tuo nyt kokee, ei ole todellista. Se on vaan hänen mielikuvitustaan ja olkaa huomioimatta se kokonaan. Oikein terve tapa suhtautua oppilaaseen, joka kenties kokee hämnennystä omasta identiteetistään. Ja näin ihan vaan, koska joidenkin on vaikea suhtautua transilmiöön. Miksiköhän transihmisillä on mt-ongelmia aikuisina, mietitääs hetki...
Alue: Aihe vapaa
Miten sais eheytyksen tosta punaviherkammosta? Ihan uskomaton mörkö joillekin. Edes uusi hallitus ei siitä ole parantanut. Taitaa olla parantumaton vaiva.