Parisuhteen eteen tehtävä työ/parisuhde vaatii "työtä"

Parisuhde vaatii aina työtä, oli se sitten edessä, voimassa tai takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

"Pitää" olla kiinnostunut toisesta... Luulisi tulevan luonnostaan, kun on yhteen halunnut.

Luulisi ja luulisi. On hirveän yleistä, että ikäänkuin huomaamattaan alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä, eikä panosta enää aikaa ja vaivaa suhteeseen tai huomioi toista ja ole oikeasti kiinnostunut mitä toiselle kuuluu. Vaikka rakastaa ja välittää ja haluaakin, ei vain huomaa enää tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se joskus vaatii ihan konkreettistakin työtä. Pitkässä suhteessa tulee vastaan kaikenlaista ja elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Joskus pitää ihan tosissaan tehdä työtä, että pääsee eteenpäin joistain asioista. Jos ei ole valmis sitä työtä tekemään, suhde päättyy. 

Ja mitä se kuuluisa työ siis on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii työtä oppia sietämään sen puolison huonoja ja ärsyttäviä puolia. Niitähän on meissä kaikissa. Ja tosiaan tuo jatkuva toisen huomioon ottaminen voi olla aika raskasta myös.

Ystävissännekin on varmaan myös huonoja puolia? Opetellaanko niitäkin jotenkin erikseen sietämään? Siis joko ihmisillä on todella vastenmielisiä ihmissuhteita tai minulla erikoinen näkemys sanasta työ.

Totta kai opetellaan sietämään. Jos ei opettelisi sietämään ystävän huonoja puolia, ei koskaan muodostuisi ystävyyttä, joka kestää. Luulen, että kyse on nyt siitä, että ajattelet työn jotenkin monimutkaisena asiana, vaikka oikeasti se on hyvinkin simppeliä eli ihan tavallista ihmissuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. 

Mielenkiintoista. Itse en ole opetellut sietämään yhtään ystävääni, vaan lähinnä huomannut pikku hiljaa tai nopeastikin vain nauttivani heidän seurastaan. Ainoa ihminen jota on oikeasti pitänyt opetella sietämään, on nykyinen pomoni

Olet opetellut, mutta et tietoisesti. Se, että olet huomannut nauttivasi heidän seurastaan on osa oppimisprosessia, jossa olet oppinut hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat. Joskus se tapahtuu ikään kuin itsestään ja silloin ei huomaa, että oppimista tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se joskus vaatii ihan konkreettistakin työtä. Pitkässä suhteessa tulee vastaan kaikenlaista ja elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Joskus pitää ihan tosissaan tehdä työtä, että pääsee eteenpäin joistain asioista. Jos ei ole valmis sitä työtä tekemään, suhde päättyy. 

Ja mitä se kuuluisa työ siis on?

Riippuu tilanteesta. Joskus se on asioiden työstämistä omassa mielessä, joskus keskustelua, joskus ihan vain sitä, että halaa toista tiukasti on läsnä. 

No ihan konkreettinen työ, jota parisuhde vaatii on monissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen ja vastuun jakaminen kotitöistä, lasten kuskaamisista jne. jne. Ja se ei olekaan ihan kevyttä työtä ainakaan meillä kahden yrittäjän taloudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii työtä oppia sietämään sen puolison huonoja ja ärsyttäviä puolia. Niitähän on meissä kaikissa. Ja tosiaan tuo jatkuva toisen huomioon ottaminen voi olla aika raskasta myös.

Ystävissännekin on varmaan myös huonoja puolia? Opetellaanko niitäkin jotenkin erikseen sietämään? Siis joko ihmisillä on todella vastenmielisiä ihmissuhteita tai minulla erikoinen näkemys sanasta työ.

Aika harva viettää ystävänsä kanssa aikaa niin paljon kuin kumppanin kanssa tai esim. asuu ystävän kanssa. Ystävyys on siksi täysin eri asia kuin kumppanuus. 

Mielestäni sitä suuremmalla syyllä kannattaa valita kumppanikseen sellainen henkilö, jolla ei ole mitään aivan tavattoman ärsyttäviä tapoja. Itse en siistinä ihmisenä pystyisi esim. olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei panosta siisteyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Vierailija kirjoitti:

No ihan konkreettinen työ, jota parisuhde vaatii on monissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen ja vastuun jakaminen kotitöistä, lasten kuskaamisista jne. jne. Ja se ei olekaan ihan kevyttä työtä ainakaan meillä kahden yrittäjän taloudessa. 

Tuo on yksi asia mikä on tärkeää parisuhteessa, että kumpikiin osallistuu tasapuolisesti kodin asioiden hoitoon.

Itselleni se tarkoittaa sitä, että pitkässäkään suhteessa ei saa unohtaa toisen huomioimista, niitä pieniä juttuja arjessa jotka kertoo toiselle välittämisestä. Tuntuu, että joskus miehet vaativat vain seksiä mutta mitään muuta läheisyyttä ei suhteessa enää sen alkuhuuman jälkeen ole. Naisille taas on monesti tärkeää, että suhteessa on halailua, pieniä kosketuksia, suukkoja jne. ilman että niiden oletetaan johtavan seksiin. Samoin esim. treffi-illat silloin tällöin ja muu yhteinen tekeminen on nimenomaan sitä työtä parisuhteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Minäkin olen eri. Mutta useimmat meistä käyvät töissä siksi, että saisivat haluamiaan asioita. Ei terapeutti kuuntele ihmisiä siksi, että pitää ihmisten kuuntelemisesta, vaan siksi että ihmiset saisivat apua ja terapeutti palkkaa.

Parisuhteessa tällaista välinearvoa ei ole tai ei ainakaan pitäisi olla. Ajattelen, että minä kuuntelen puolisoani ja vietän aikaa hänen kanssaan siksi, että hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia, en siksi että ajattelisin suhteen näivettyvän tai hänen vastavuoroisesti tekevän jotain ikävää minulle jos en kuuntele.

-eri myös.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että et saa parisuhteestasi mitään? Niinhän asia olisi, jos olisit parisuhteessa vai parisuhteen takia etkä esim. saadaksesi rakkautta, saadaksesi jakaa arkesi, tullaksesi kuulluksi jne. jne. 

Jos sinä olet parisuhteessa niiden asioiden vuoksi, joita suhteelta saat, eikö sinun pitäisi vaihtaa suhdetta jos jostakin näyttäisi saavan enemmän?

Aika moni tekeekin niin, koska kuvittelee, että asiat muuttuvat vaihtamalla eikä työstämällä. Ja metsäänhän siinä mennään. Useissa tapauksissa on pienellä vaivalla helpompi saada nykyiseen suhteen lisää sitä, mitä kaipaa kuin vaihtaa kokonaan uuteen suhteeseen. Kun siinä uudessa on sitten joku toinen asia, jota ei ole tarpeeksi. Ja kierre on valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Jos kumppanin tai ystävän kanssa keskustellessa huomaa olevansa työmoodissa, niin jokin on suhteessa tosi pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

No ihan konkreettinen työ, jota parisuhde vaatii on monissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen ja vastuun jakaminen kotitöistä, lasten kuskaamisista jne. jne. Ja se ei olekaan ihan kevyttä työtä ainakaan meillä kahden yrittäjän taloudessa. 

Parisuhde ei vaadi kotitöitä tai lasten kuskaamista. Perheen perustamiseen voi sitten liittyä enemmän työtä, mutta sekin on kaikki itse valittua. Voi tehdä nolla tai neljä lasta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla eri osoitteissa, voi hankkia kolme koiraa tai pitää asunnon vimpan päälle siistinä.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä kaikki ovat heidän omia valintojaan. Se, että on saanut haluamansa asiat ja nyt elää haluamaansa arkea, on etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii työtä oppia sietämään sen puolison huonoja ja ärsyttäviä puolia. Niitähän on meissä kaikissa. Ja tosiaan tuo jatkuva toisen huomioon ottaminen voi olla aika raskasta myös.

Ystävissännekin on varmaan myös huonoja puolia? Opetellaanko niitäkin jotenkin erikseen sietämään? Siis joko ihmisillä on todella vastenmielisiä ihmissuhteita tai minulla erikoinen näkemys sanasta työ.

Aika harva viettää ystävänsä kanssa aikaa niin paljon kuin kumppanin kanssa tai esim. asuu ystävän kanssa. Ystävyys on siksi täysin eri asia kuin kumppanuus. 

Mielestäni sitä suuremmalla syyllä kannattaa valita kumppanikseen sellainen henkilö, jolla ei ole mitään aivan tavattoman ärsyttäviä tapoja. Itse en siistinä ihmisenä pystyisi esim. olemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka ei panosta siisteyteen. 

Ikävä kyllä emme elä yksisarvismaassa, vaan ihan jokaisella ihmisellä on ärsyttäviä tapoja. Sinullakin. 

Sitä, että jaksaa keskustella ja selvittää kaikki ristiriidat, loukkaantumiset, loukkaamiset, ongelmat kunnolla läpi niin, että ne on molempien mielestä hyvin käsitelty ja määrä unohtaa. Ja vähän myös sitä hyvän vahvistamista sanoin, teoin jne.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa naisen ei tarvitse nähdä juurikaan vaivaa. Tavalliselle miehelle parisuhde on kuin trapetsilla taiteilu ja kokoajan saa pitää varansa tai putoaa=nainen eroaa.

Mistä nää oikein tulee? Että nainen on aina ihan automaattisesti se välittävä, joustava, huomioiva, rakastava, järjestää asioita, ottaa huomioon... ?

Nuo voi tulla aika luonnostaankin, mutta sellaista kannattaisi arvostaa, kyllä se vaivannäköä silti vaatii, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Sulle vinkki suhteeseen, että kestäisi paremmin eikä olisi niin trapetsilla taiteilua:  arvosta naistasi enemmän ja näytä se. Näe sinäkin siihen vähän vaivaa, voi olla kivaakin. Enkä tarkoita itään suuria eleitä vaan ihan arjen huomioimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.

En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia. 

Mulle työ on sitä, että erikseen tietoisesti näkee vaivaa jonkin eteen. Se, että huomioin ihmissuhteissa toiset ihmiset, ei ole vaivannäköä, vaan normaalia olemista. Täällä toistuu, että "pitää/täytyy" (muistaa??) huomioida toinen. Outo ajatus, ettei se tulisi ihan itsestään ja luonnostaan, siihenhän ihmissuhteet perustuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan konkreettinen työ, jota parisuhde vaatii on monissa perheissä aikataulujen yhteensovittaminen ja vastuun jakaminen kotitöistä, lasten kuskaamisista jne. jne. Ja se ei olekaan ihan kevyttä työtä ainakaan meillä kahden yrittäjän taloudessa. 

Parisuhde ei vaadi kotitöitä tai lasten kuskaamista. Perheen perustamiseen voi sitten liittyä enemmän työtä, mutta sekin on kaikki itse valittua. Voi tehdä nolla tai neljä lasta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla eri osoitteissa, voi hankkia kolme koiraa tai pitää asunnon vimpan päälle siistinä.

Ihmisten pitäisi ymmärtää, että nämä kaikki ovat heidän omia valintojaan. Se, että on saanut haluamansa asiat ja nyt elää haluamaansa arkea, on etuoikeus.

Kyllä se vaan vaatii, jos eletään yhteistä arkea perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.

En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia. 

Mulle työ on sitä, että erikseen tietoisesti näkee vaivaa jonkin eteen. Se, että huomioin ihmissuhteissa toiset ihmiset, ei ole vaivannäköä, vaan normaalia olemista. Täällä toistuu, että "pitää/täytyy" (muistaa??) huomioida toinen. Outo ajatus, ettei se tulisi ihan itsestään ja luonnostaan, siihenhän ihmissuhteet perustuvat.

Tuohon ansaan moni sortuu. Ja sitten ihmetellään, kun suhde laimenee ja toista aletaan pitää itsestäänselvyytenä. Kun olet toisen kanssa vaikkapa 40 vuotta, ei se huomioiminen enää olekaan niin automaatio kuin alkuhuumassa voi kuvitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä, ettei pidä toista itsestään selvyytenä. Pitää edelleen olla kiinnostunut toisesta, viettää aikaa yhdessä, jutella muustakin kuin kaurapuurosta jne. Esimerkiksi yhteinen aika pitää lapsiperheessä järjestämällä järjestää. Jos ei yhtään näe vaivaa yhteyden säilyttämiseksi, eräänä kauniina päivänä huomaa olevansa kimpassa vieraan ihmisen kanssa.

Ei sen työn pitäisi tarkoittaa mitään hampaat irvessä raatamista kuitenkaan. Vaan semmoista vaivannäköä, joka on lopulta kivaa itsellekin.

Eli ajan viettäminen kumppanin kanssa ja keskusteleminen on työtä? Missä ihmeen suhteissa te ihmiset oikein olette?

Miksi se ei olisi työtä? Monillahan on palkkatyökin sitä, että keskustellaan ihmisten kanssa. Miksi kumppanin kanssa keskustelua ei voisi kutua työksi (varsinkaan kuvainnollisessa mielessä). 

t. eri

Aiempi sanoi hyvin, että jokainen sanoittaa elämäänsä omalla tavallaan. Musta tuntuisi hassulta pitää työnä kanssakäymistä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan ja olen valinnut jakaa elämäni. Se on vain normaalia olemista ja elämistä.

En edelleenkään ymmärrä, mikä ongelma on sanan työ käytössä tässä yhteydessä. Miksi työ ei voisi olla mukavaa ja itse valittua tekemistä eli normaalia olemista ja elämistä? Kuulostaa siltä, että sinulle työ on aina jotenkin negatiivinen asia. 

Mulle työ on sitä, että erikseen tietoisesti näkee vaivaa jonkin eteen. Se, että huomioin ihmissuhteissa toiset ihmiset, ei ole vaivannäköä, vaan normaalia olemista. Täällä toistuu, että "pitää/täytyy" (muistaa??) huomioida toinen. Outo ajatus, ettei se tulisi ihan itsestään ja luonnostaan, siihenhän ihmissuhteet perustuvat.

Ihan mielenkiinnosta: Kuinka pitkä on pisin parisuhteesi?