Oletko opetellut kieliä aikuisena?

Opettelin portugalin kun muutettiin Brasiliaan.

Huoh. Mulla on näemmä lukihäiriö tms. Luin, että oletko lipitellyt ki**eliä aikuisena.

Espanja olisi kieltämättä hyvä lisä, sillä kattaa aika ison osan pallosta. Japania kannattaa suomalaisen opiskella, sillä se on suomalaiselle helppo kieli kanji-kirjoitusmerkkejä lukuunottamatta. Niitä on aikuisiällä käytännössä mahdoton oppia se standardi 1945 kpl.

Aikuisena hollantia, italiaa ja espanjaa. Tuloksena hankaliinkin ammatillisiin teksteihin riittävä luetun ymmärtämistaito, mutta siinä kaikki, koska kursseilla ei juuri muuta tavoiteltukaan. 

Saksa, en ollut lukion jälkeen opiskellut mutta sitten tuli motivaatiota jostain puskista. Nyt taas tauolla, mutta aina helpompi jatkaa kun ei ole välissä 10 vuoden taukoa.

Venäjää. Söpöjen tyttöjen takia.

Kiinan kieltä opettelen parhaillaan. Nyt tulisin sillä ehkä jo jotenkuten toimeen.

Espanjaa aloin opiskella, koska kieli kuulostaa hauskalta eikä ole edes vaikea.

Ranskaa, mutta on kyllä vaikeaa omaan suuhun. 

Mä olen oppinut kaikki kielet vasta aikuisiällä vaikka kyllä mä koulussa luin enkkua, ruotsia ja saksaa.

Ekaksi opettelin enkun, sitten ruotsin ja kolmantena espanjan vaikka en sitä yhtä hyvin hallitse mitä enkkua ja ruotsia. Nyt viimeisenä olen opetellut ymmärtämään norjaa, mutta norjaksi puhuminen on kyllä yhä hankalaa vaikka ymmärränkin sekä kuulemaani että lukemaani oikein mainiosti jo.

Mä olen pian viisikymppinen ja luullut aina olevani huono kielissä (hyvä syy selättää aikoinaan lukion pitkä matikka ;-). Korona-aika rohkaisi osallistumaan italian etäkurssille. Nykyopetus on aivan huikeata! Ja mieletöntä tajuta, kuinka tässä iässäkin voi vielä oppia. Työtä toki vaatii eikä tavoitteenanikaan ole kuin "ralli-italia", mutta suosittelen lämmöllä.

Sanskriitti / sanskrit ja Raamatun heprea.

Autismin kirjon tyyppinä (itsediagnosoituna) en oo kiinnostunu kiälistä niiren kommunikaatiopotentiaalin, tai minkä lie,  vuoksi. Noista kahresta kiälestä oon kiinnostunu mm. sen tautta, kun ne voi tehrä mahrolliseksi pääsyn käsiksi muinaiseen esoteeriseen tiatoon. Sel lisäks ko. kiälet kuullostavat harrastelijarumpalille ja boogie-woogie wanna-be pianistille aikas fantsuilta!

Hindujen yli 3000 vuotta wanha aamurukous Auringolle (savitR; genetiivi savituH/savitur = elävöittäjä, tai jotai):

tat savitur vareNyam

bhargo devasya dhiimahi

dhiyo yo naH pracodayaat.

Suomalaisittain:

tat savitur vareeniam

bhargoo deevasja dhiimahi

dhijoo joo naf pratshoodajaat.

Hepreaa:

ve-haya aHare khen: eshpoH et-ruHi al-kol-basar:

Ja tapahtuu näiden (koettelemusten?) jälkeen: vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle!

(olikohan Jo'el, ellen väärin muista...)

Venäjää luin 8 op verran kun opiskelin AMK-tutkintoa, tästä on jo yli 10 vuotta aikaa. Tämä ihan huvin vuoksi ja täydentämään vapaasti valittavia opintoja.

Saksaa opiskelen toista vuotta kansalaisopistossa. Mua jäi harmittamaan, kun tuli aikanaan valittua yläasteella ranska eikä saksaa kun muka yritin olla erilainen kuin muut (onnistumatta oikeasti). Saksasta olisi ollut varmasti enemmän hyötyä ja olisin varmasti oppinut sitä helpommin kuin ranskaa. Paikkailen nyt tätä näin 45 ikävuotta ylittäneenä.

Opiskelen parhaillaan erästä kieltä. Lähin tavoite on pärjätä sillä joissakin tilanteissa tulevilla lomamatkoilla tänä kesänä ja pitemmän ajan tavoite osata sitä sitten, kun viimeistään eläkkeellä muutan talviksi kyseiseen maahan.

Nyt opiskelen espanjaa. Syksyllä varmaan lisäksi italiaa. Olen tykästynyt romaanisiin kieliin, en tiedä mikä niissä viehättää. Koulussa jo ranskaa ja sitten latinaa itseopiskeluna. Opiskellut kieliä koko elämän, mm. nykykreikkaa, unkaria, turkkia. Kielten opiskelun palo ei ole sammunut.

Joo, opettelin tyhjästä Kiinan 28 vuotiaana. Pari vuotta meni, että pystyi sujuvasti keskustelemaan. Toisaalta kiina on varmaan maailman helpoin kieli näin kieliopillisesti. Kirjoitus vaan tekee siitä erittäin hankalaa, joten en ole opetellut lukemaan muita kuin joitain yleisempiä kirjaimia, enkä ole opetellut kirjoittamaan.

Ma räägin Eesti keelt.Kas sa räägit?Kuidas läheb?

Neljää suurinta länsiromaanista kieltä (portugali, espanja, ranska, italia) on tullut opiskeltua ihan rinta rinnan yhtä aikaa. Nuo ovat melkeinpä yksi ja sama kieli, että silti helpompi kokonaisuus, kuin jos yrittäisi opiskella edes yhtä aasialaista kieltä.

Kiinnostus ei liity mitenkään matkailuun, vaan niitä on mukava osata ihan jo siksi, kuinka paljon niitä nettimaailmassa näkee ja kuulee. Ja toiseksi ihan vain sen takia, että on kiva hahmottaa romaanisten kielten pieniä nyansseja eroja. Tuo matkailun takia kielten opiskelu tuntuu enemmän sellaiselta 70-luvun maailman jutulta.