IS: BB-Ninon sepelvaltiomotautia hoidettiin paniikkihäiriönä, masennuksena ja ahdistuksena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sydänfilmin otto on nopea eikä maksa juuri mitään ja verikokeet myös. Itse jouduin lopulta psykiatrille kun hain yli puoli vuotta apua fyysisiin vaivoihin mitä kukaan lääkäri ei meinannut uskoa, lopulta olen saanut tutkimukset ja löytyi syy, mutta henkisesti olen täysin loppu siihen kun minua pompoteltiin ja suorastaan osa lääkäreistä oli uhkaaviakin, että nyt et tuu enää kertaakaan tänne vaan menet fysioon ja psykiatriselle hoitaa itteesi..menin silti ja lopulta sain lähetteen päänkuviin yms ja nyt onkin sitten vakava sairaus..

Sydänfilmissä sepelvaltimotaudin oireet näkyvät vasta siinä vaiheessa kun aletaan olla viimeisistä hetkistä reagoida eli infarkti on jo käynnissä. Siitä olen toki samaa mieltä että oireiden tullessa se pitäisi herkemmin ottaa. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia pitäisi tehdä seulontamielessä nykyistä selvästi enemmän.

Sepelvaltimotautia ei seulota millään varjoainekuvauksella, vaan riskitekijöiden seulomisella ja ohjaamalla OIREISET suuren riskin potilaat varjoainekuvaukseen. Pienemmän riskin potilaille myös koronaari-tt on passeli poissulkututkimus. Mutta ei oireettomia pidä kuvata ja sepelvaltimotaudin hoito on lääkehoito, johon kuuluu aina statiini, verihiutaleita estävä lääke, verenpainelääkkeet suurimmalle osalle ja diabeetikoille SGLT-estäjälääkitys. Pallolaajennuksen ja stenttauksen jälkeen lääkehoitoon (ml. Statiini on sitouduttava).

Meillä Suomessa seurataan muun muassa rintasyöpiä ihan konkreettisesti etsimällä niitä kuvauksen avulla. Riskitekijöitä tutkimalla emme kuitenkaan voi löytää kaikkia potentiaalisia sepelvaltimotaudin sairastajia. Sen sijaan kuvaamalla sepelvaltimoita voimme hyvinkin helposti todeta että onko kyseisellä henkilöllä sepelvaltimotautia vai ei.

Ensimmäiseen mammografiaan pääsee vasta 50 vuotiaana. Meillä ollaan suvussa oltu jo 5 vuotta sitten kuolleena rintasyöpään siihen mennessä

Sairaus kertomuksiin kirjoitetaan ihan mitä sattuu. Esim. potilas kysyi sitä ja tätä. Jotkut taas kirjoittaa esseen verran potilastietoihin kaikkea turhaa. Sitten erikoissairaanhoidossa oleva lääkäri etsii siitä sopasta niitä tärkeitä tietoja. Eikä hänellä ole aikaa lukemiseen kuin muutama minuutti.

Terveydenhoidossa on asiat niin sekaisin. Siitä puuttuu järki.

Siinä mielessä ymmärrän lääkäriä, että viime vuosikymmeninä on ollut harvinaista kuolla sydänsairauteen nelikymppisenä. Pohjoiskarjalaprojektin aikoihin 70-luvulla se oli yleisempää Pohjois-Karjalassa.

Siltä on traagista, että kaveri kuolee hullujenhuoneella fyysiseen sairauteen jota ei ole tutkittu.

Joku spesifi syy täytyy olla, että saa sepelvaltimotaudin 40-vuotiaana. Ei se normaalia ole.

Ketjupolttajatkin elävät viisikymppisiksi. Mikä se spesifi syy on, en spekuloi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sydänfilmin otto on nopea eikä maksa juuri mitään ja verikokeet myös. Itse jouduin lopulta psykiatrille kun hain yli puoli vuotta apua fyysisiin vaivoihin mitä kukaan lääkäri ei meinannut uskoa, lopulta olen saanut tutkimukset ja löytyi syy, mutta henkisesti olen täysin loppu siihen kun minua pompoteltiin ja suorastaan osa lääkäreistä oli uhkaaviakin, että nyt et tuu enää kertaakaan tänne vaan menet fysioon ja psykiatriselle hoitaa itteesi..menin silti ja lopulta sain lähetteen päänkuviin yms ja nyt onkin sitten vakava sairaus..

Sydänfilmissä sepelvaltimotaudin oireet näkyvät vasta siinä vaiheessa kun aletaan olla viimeisistä hetkistä reagoida eli infarkti on jo käynnissä. Siitä olen toki samaa mieltä että oireiden tullessa se pitäisi herkemmin ottaa. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia pitäisi tehdä seulontamielessä nykyistä selvästi enemmän.

Sepelvaltimotautia ei seulota millään varjoainekuvauksella, vaan riskitekijöiden seulomisella ja ohjaamalla OIREISET suuren riskin potilaat varjoainekuvaukseen. Pienemmän riskin potilaille myös koronaari-tt on passeli poissulkututkimus. Mutta ei oireettomia pidä kuvata ja sepelvaltimotaudin hoito on lääkehoito, johon kuuluu aina statiini, verihiutaleita estävä lääke, verenpainelääkkeet suurimmalle osalle ja diabeetikoille SGLT-estäjälääkitys. Pallolaajennuksen ja stenttauksen jälkeen lääkehoitoon (ml. Statiini on sitouduttava).

Ei ole sitouduttava. Suomessa ei ole pakkohoitoa paitsi joissain psykiatrisissa sairauksissa.

Se pitää lyödä siellä nyrkkiä pöytään ja vaatia sitä varjoainekuvausta ja mitä tahansa muutakin mitä julkiselta haluaa, ei sitä muuten saa.

Itsekin tiedän sepelvaltimotautiin ja syöpiin kuolleita juuri kunnallisen terveydenhuollon surkean hoidon takia. Eivät itse ole osanneet vaatia tarpeeksi napakasi oikeaa hoitoa

Vierailija kirjoitti:

Siinä mielessä ymmärrän lääkäriä, että viime vuosikymmeninä on ollut harvinaista kuolla sydänsairauteen nelikymppisenä. Pohjoiskarjalaprojektin aikoihin 70-luvulla se oli yleisempää Pohjois-Karjalassa.

Siltä on traagista, että kaveri kuolee hullujenhuoneella fyysiseen sairauteen jota ei ole tutkittu.

Joku spesifi syy täytyy olla, että saa sepelvaltimotaudin 40-vuotiaana. Ei se normaalia ole.

Ketjupolttajatkin elävät viisikymppisiksi. Mikä se spesifi syy on, en spekuloi.

Onhan näitä tapauksia aina. Ei se aina ole niin että sepelvaltimotautiin sairastuu vai sydäninfarktiin kuoleva ihminen on huonot elintavat omaava ylipainoinen. Yksi erittäin hyvä esimerkki on 50-vuotiaana menehtynyt näyttelijä Antti Majanlahti, jolla oli erittäin kova fyysinen kunto.

Paras oli kun olin päivystyksessä voimakkaan kylkikivun vuoksi mitä on jatkunut puoli vuotta,ehdotti lääkäri voisiko stressi olla syynä. Vieläkään kylkikipujani ei ole tutkittu. Terveydenhuolto on yksi iso vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Sairaus kertomuksiin kirjoitetaan ihan mitä sattuu. Esim. potilas kysyi sitä ja tätä. Jotkut taas kirjoittaa esseen verran potilastietoihin kaikkea turhaa. Sitten erikoissairaanhoidossa oleva lääkäri etsii siitä sopasta niitä tärkeitä tietoja. Eikä hänellä ole aikaa lukemiseen kuin muutama minuutti.

Terveydenhoidossa on asiat niin sekaisin. Siitä puuttuu järki.

Omia tekstejäni lukiessa on tullut mieleen, että eikö niille opeteta kirjaamista lainkaan? Siellä on lääkärin tunteita kuvattuna ja kaikenlaista soopaa sekä yrityksiä tehdä potilaasta psyykehäiriöisen kuuloinen sen perusteella mitä tunteita lääkärille tuli. Mitä jos vain kirjaisi ne potilaan kuvaamat vaivat. Viimeksi oikein luin listaamani oireet lääkärille että varmaan tulisi kaikki kirjattua oikein ja se perkele oli siitäkin hämmentynyt ja hän ei ymmärtänyt mitä asiakas selitti. En nyt enää helpommaksi osaa tehdä kun luen rivi kerrallaan tekstiä. Pitääkö sinne tulla valmiiksi kirjoitetun epikriisin kanssa niin että niihin saa hoidon puolesta oleelliset tiedot?

Suomen terveydenhuollon tila on osittain lähes katastrofaalinen, lähellä kehitysmaatasoa.

Kivunhoito, vanhustenhoito, lastenhoito, psykiatria, hammaslääketiede kaikki suomalaisten ulottumattomissa.

Tieverkon kunnon osaltahan me olemmekin jo aidolla kehitysmaatasolla.

Tosin ystäväni tuli juuri  hetki sitten Afrikasta ja siellä hän kertoi teiden kunnon olevan monessa paikassa huomattavasti Suomen teiden kuntoa paremmat.

Eivät sitten ilmeisesti kaikki tuhannet kehitysapumiljardit menneet kokonaan gebardihattujen ökyilyyn.

Koskahan meidän omat päättäjämme tahtovat asettaa Suomen edut Afrikan ja muiden ulkomaiden etuja tärkeämmiksi?

Ei varmasti koskaan, sillä onhan oma kansa ensin ajettelu vaarallista.

Minulla on fyysinen perussairaus, joka näkyy testeissä, joissa ei voi huijata. Minulla on myös pitkä mielenterveyshistoria, joka kuitenkin on nykyään hallinnassa eikä haittaa elämääni. Muualla kuin terveydenhuollossa. Perussairauteni lääkitystä pitäisi säätää, mutta eihän minua kukaan usko vaan kaikki johtuu mielenterveydestäni.

Päivystys on ainut paikka, jossa minut on enää aikoihin otettu todesta perussairauteni kanssa. Pahoin pelkään, että jonain päivänä sielläkin sattuu kohdalle lääkäri, jonka mielestä kyse on mielenterveysongelmasta. Kerran sattui jo lääkäri, jonka mielestä minulla kyllä on fyysinen ongelma, mutta sen ongelman huonon tilan syy onkin sitten itseni tuhoaminen, vaikka se ei ole koskaan kuulunut repertuaariini millään tavalla missään tilanteessa.

Joutuvatkohan Ninoa hoitaneet lääkärit ollenkaan vastuuseen väärästä diagnoosistaan? Koska kyseessä oli aikuinen mies niin epäilen vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on fyysinen perussairaus, joka näkyy testeissä, joissa ei voi huijata. Minulla on myös pitkä mielenterveyshistoria, joka kuitenkin on nykyään hallinnassa eikä haittaa elämääni. Muualla kuin terveydenhuollossa. Perussairauteni lääkitystä pitäisi säätää, mutta eihän minua kukaan usko vaan kaikki johtuu mielenterveydestäni.

Päivystys on ainut paikka, jossa minut on enää aikoihin otettu todesta perussairauteni kanssa. Pahoin pelkään, että jonain päivänä sielläkin sattuu kohdalle lääkäri, jonka mielestä kyse on mielenterveysongelmasta. Kerran sattui jo lääkäri, jonka mielestä minulla kyllä on fyysinen ongelma, mutta sen ongelman huonon tilan syy onkin sitten itseni tuhoaminen, vaikka se ei ole koskaan kuulunut repertuaariini millään tavalla missään tilanteessa.

Päivystyksessä minäkin olen sen yhden kerran saanut apua ja kokeet. Eipä yllättänyt kun oli täysin eri mieltä tk:n kanssa perussairauteni hoidosta ja sen syystä. Siksipä osasi määrätä sillä kertaa ihan oikeasti toimivat lääkkeetkin. Ja kokeet todisti etten kuvittele oireitani.

Vierailija kirjoitti:

Joutuvatkohan Ninoa hoitaneet lääkärit ollenkaan vastuuseen väärästä diagnoosistaan? Koska kyseessä oli aikuinen mies niin epäilen vahvasti.

Ei millään tavalla. Syyllistävät vain siitä että sairasti väärin ja siksi jätettiin hoitamatta.

Sepelvaltimotauti kulkee joillakin suvussa, tällöin sairaudelta voi olla hankalaa välttyä, vaikka elintavat olisivat erinomaiset. Nuorilla on nykyisin varsin huonot elintavat ja jos lisäksi sepelvaltimotaudin sukurasite painaa päälle voi tauti iskeä alle 40-vuotiaana. Kaikki eivät sukurasitteesta tiedä, mutta jos suvussa on kuollut 50-60 vuotiaita seisovilta jaloiltaan, on todennäköisesti sepelvaltimotauti kyseessä. Veemäinen sairaus, tekee "työtään" vuosia ennen kuin antaa oireita. Ja joillakin se ensimmäinen oire on sydäninfarkti.

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt mennä yksityiselle

Jaa miksi, siellähän ne huonot lääkärit juuri on, joille potilas on vain rahasampo.

Voihan kyseessä olla mielenterveysongelmat, joka oireillut sepelvaltimotautia, joka johtuu elintavoista. Äiti olisi voinut opettaa terveet elämäntavat ja ympäristö olla terve kasvun ja kehittymisen ympäristö aikuisena. Psyyke kun ei ole kunnossa, niin voi oireilla fyysisesti 🤔

Vierailija kirjoitti:

Sepelvaltimotauti kulkee joillakin suvussa, tällöin sairaudelta voi olla hankalaa välttyä, vaikka elintavat olisivat erinomaiset. Nuorilla on nykyisin varsin huonot elintavat ja jos lisäksi sepelvaltimotaudin sukurasite painaa päälle voi tauti iskeä alle 40-vuotiaana. Kaikki eivät sukurasitteesta tiedä, mutta jos suvussa on kuollut 50-60 vuotiaita seisovilta jaloiltaan, on todennäköisesti sepelvaltimotauti kyseessä. Veemäinen sairaus, tekee "työtään" vuosia ennen kuin antaa oireita. Ja joillakin se ensimmäinen oire on sydäninfarkti.

Juurikin tämän vuoksi tulisi tehdä selvästi nykyistä enemmän seulontaa. Eikä sen tulisi olla mitään sellaista joo sulla nyt on kohonnut riski lopeta tupakointi sormen heristämistä, vaan konkreettista etsintää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepelvaltimotauti tappaa vuosittain edelleen viidenneksen Suomessa kuolevista ihmisistä. Jos tätä tautia seulottaisiin yhtään aktiivisemmin niin uskallan väittää että kuolleisuuskin alentuisi huomattavasti.

Muistutan nyt, että sepelvaltimotaudin esiintyvyys on huomattavasti vähentynyt työikäisillä ja painopiste on siirtynyt vanhempiin ikäluokkiin. Se seulonta pitäis kohdistaa etenkin lapsiin ja nuoriin, joiden keskuudessa sepelvaltmotaudin vaaratekijät kasaantuu yhä suuremmalle joukolle yhä nuorempana. Pian työikäisten sydäninfarktit on taas arkipäivää, mitä se ei nyt todellakaan ole. Ja sepelvaltimotautia seulotaan määrittämällä veren rasva-arvot, verensokeritaso, verenpaine sekä paino/vyötärönympärys.

Tilastokeskus sanoo sepelvaltimotautikuolleisuudesta, että vuonna 1971 sepelvaltimotautiin kuolleista miehistä oli työikäisiä lähes puolet, kun vuonna 2020 heistä oli työikäisiä noin joka kymmenes. Sepelvaltimotautiin kuolleiden mediaanikeski-ikä oli vuonna 1971 miehillä 65 vuotta ja naisilla 73 vuotta, kun vuonna 2020 vastaavat iät olivat 79 ja 88 vuotta.

Toisin sanoen huomattavaa parannusta on sepelvaltimotautitilanteessa tapahtunut, sairastavuus on siirtynyt selvästi vanhempiin ikäluokkiin. Mutta omaan sairastumiseen voi vaikuttaa paljolti itse ja estää/lykätä sitä varsin pitkälle vanhuuteen.

Puolison suvussa on sepelvaltimotauti vahvasti perimässä, nuorimmat jopa alle 40v eli ei se aina ole vanhusten tauti. Nuorinkin siis 38v on hoikka, liikkuu ja urheilee, suht terveellinen ruokavalio, ei alkoa eikä tupakkaa ja silti tauti on. 

Surullinen kohtalo. Valitettavasti somaattiset sairaudet jäävät psykiatrian puolella hoitamatta, tutkimuksia on aiheesta vaikka millä mitalla.

Petteri Orpokin on hyvä esimerkki siitä, että sepelvaltimotauti voi yllättää kenet tahansa. Ulkoisesti hän on aivan normaalissa kunnossa oleva viisikymppinen mutta silti sydänkohtaus yllätti.