Onko se nirsoutta, jos ei halua alkaa tapailemaan kun ei ole kemiaa?
Kävin eilen treffeillä. Mies oli ok-näköinen, sopivan ikäinen, paperilla kaikkea mitä toivon. Mutta, ei värähtänyt mikään tunne missään. Eikä miehelläkään, ei pienintäkään hymynkaretta tai pilkettä silmäkulmassa.
Laitoin viestiä, että ei ole kemiaa. Mies on toista mieltä, on kiinnostunut ja jankkaa toisia treffejä. Mikä miehiä vaivaa??
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten helposti sitten yleensä ihastut? Jos tapaat sata ja kukaan ei viehätä, olet nirso. Nirsoutta on turha moralisoida, parisuhteen houkuttavuus on varsin alhainen sinkkuelämään verrattuna muutenkin nykyään. Kyllä siinä täytyy olla vetovoimaa ja paljon, että ihan tuntematon treffikaveri toivotetaan tervetulleeksi elämään.
Tuollainen asenne johtaa yksinäisyyteen.
Kyllä ja yksinäisyys taas johtaa siihen, että ihmiset tapaavat livenä isommissa joukoissa ja tutustuvat ilman painetta tehdä parisuhdepäätöksiä vartin näkemisellä. Kahdenkeskiset treffit muutaman viestin jälkeen joutavat historiaan.
Jos sinulla ei ole omaa päättelykykyä edes siihen että mikä sinulle on hyväksi, niin suosittelen ettet treffaile enää kuin itseäsi. Ihmettelen sitä että omat tunteetkin pitää ulkoistaa anonyymi ihmisille. Mutta oletkin varmaan joku teini-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea hesarista hyvä juttu parisuhteista. Siinä sanotaa, että toimiva parisuhde vaatii työtä, ei mitään kemiaa.
Minulla on jo yksi työ, en halua toista.
Ja lisäksi seksi ilman kemiaa ja aitoa halua toista kohtaan olisi r. @iskaus. Yksi syy lisää vältellä parisuhdetta, josta kemia puuttuu ja joka pysyy pystyssä vain työllä. Olisi täysi painajainen tuollainen parisuhde kaikenkaikkiaan.
En vois olla miehen kanssa, jonka kanssa ei ole kemiaa. Kyllä miehen pitää tuntua vatsanpohjassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea hesarista hyvä juttu parisuhteista. Siinä sanotaa, että toimiva parisuhde vaatii työtä, ei mitään kemiaa.
Minulla on jo yksi työ, en halua toista.
Ja lisäksi seksi ilman kemiaa ja aitoa halua toista kohtaan olisi r. @iskaus. Yksi syy lisää vältellä parisuhdetta, josta kemia puuttuu ja joka pysyy pystyssä vain työllä. Olisi täysi painajainen tuollainen parisuhde kaikenkaikkiaan.
Eikö siihen paksuun päähän mene, ettei ole mitään kemiaa.
Kiltti mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
On nirsoitta. Vasta useiden seksikertojen jälkeen voi tietää onko kemiaa. Ei yhden treffien perusteella voi tietää onko kemiaa. Ekat treffit on tunnustelua ja ei voi antaa pakkeja tylysti vaan pitää tutustua useiden treffien ajan. Naiset on kyllä tyhmiä voi että. Joku linnakundi olisi saanut sinut heti kiimaiseksi ja tavis miehelelle sanot että ei ole kemiaa.
Ihminen tietää muutamassa sekunnissa onko toinen seksuaalisesti kiinnostava vai ei. Livetapaamisessa siis. Niin ne feromonit toimivat.
Nainen haluaa pahis miestä muutamassa sekunnissa eikä tarvii olla kemiaa edes.
Höpön löpön.
Mies ei ollut komea top 10 mies joten kemiaa ei voinut syntyä heti 5 sekunnissa. Niin se on tavis naisten kanssa jos niitä haluaa tavata ja mies siinä on häviäjä aina.
Ei mulla muuta kirjoitti:
Mies ei ollut komea top 10 mies joten kemiaa ei voinut syntyä heti 5 sekunnissa. Niin se on tavis naisten kanssa jos niitä haluaa tavata ja mies siinä on häviäjä aina.
Jep, ihan Prismassa ja kävelykaduilla huomaa että suomalaiset naiset pariutuvat vain mielettömän komeiden adonisten kanssa, vielä toki kovapalkkaisten ja korkeasti koulutettujen.
Ei ole nirsoutta, se on järkevää itsensä kuuntelemista. Olen tässä yrittänyt itseäni jo useamman vuoden ajan totuttaa parisuhteeseen, jossa paperilla kaikki on hyvin ja kumppani ihana ja kunnollinen, mutta kun se seksuaalinen kemia puuttuu niin kyllähän se pidemmän päälle ahdistaa vaan enemmän ja enemmän. Itselleni seksi ja erotiikka ovat niin tärkeitä asioita parisuhteessa, että ennemmin sitä sitten on yksin kuin suhteessa jossa nuo asiat loistavat poissaolollaan tai eivät solju luontevasti.
Ja minäkin olen ajautunut tähän tilanteeseen kuunneltuani liian montaa mielipidettä siitä, kuinka "suhde vaatii töitä eikä mitään kipinää" ja "et sinä mistään jännämiehestä saa itsellesi hyvää miestä". Nyt olen vihdoin ymmärtänyt että hitto vie, kukaan muu ei voi ulkopuolelta käsin määritellä että minkälaisen miehen kanssa minun kuuluisi olla yhdessä, vaan kyllä minä itse ja kehoni reaktiot tietävät sen kaikista parhaiten.
Kiltti mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiltti mies kirjoitti:
On nirsoitta. Vasta useiden seksikertojen jälkeen voi tietää onko kemiaa. Ei yhden treffien perusteella voi tietää onko kemiaa. Ekat treffit on tunnustelua ja ei voi antaa pakkeja tylysti vaan pitää tutustua useiden treffien ajan. Naiset on kyllä tyhmiä voi että. Joku linnakundi olisi saanut sinut heti kiimaiseksi ja tavis miehelelle sanot että ei ole kemiaa.
Ihminen tietää muutamassa sekunnissa onko toinen seksuaalisesti kiinnostava vai ei. Livetapaamisessa siis. Niin ne feromonit toimivat.
Nainen haluaa pahis miestä muutamassa sekunnissa eikä tarvii olla kemiaa edes.
Mistä olet saanut tuollaisen käsityksen? Puhutko omasta kokemuksesta? Olet jääänyt yksin kaikkine kaljamahoinesi ja se on tehnyt sinusta katkeran naisia kohtaan kun eivät ole sinusta kiinnostuneita, vaikka omasta mielestäsi olet ns. kiltti. Elämä on.
Ei mulla muuta kirjoitti:
Mies ei ollut komea top 10 mies joten kemiaa ei voinut syntyä heti 5 sekunnissa. Niin se on tavis naisten kanssa jos niitä haluaa tavata ja mies siinä on häviäjä aina.
Paskapuhetta. Olen käynyt treffeillä suomalaisittain hyvän näköisten miesten kanssa. Jos sitä kemiaa ei ole, sitä ei myöskään tule, vaikka kävisi 10 kertaa komean miehen kanssa treffeillä. Tämä ei ole mikään ulkonäkökysymys.
Kiltti mies kirjoitti:
On nirsoitta. Vasta useiden seksikertojen jälkeen voi tietää onko kemiaa. Ei yhden treffien perusteella voi tietää onko kemiaa. Ekat treffit on tunnustelua ja ei voi antaa pakkeja tylysti vaan pitää tutustua useiden treffien ajan. Naiset on kyllä tyhmiä voi että. Joku linnakundi olisi saanut sinut heti kiimaiseksi ja tavis miehelelle sanot että ei ole kemiaa.
Minä tiedän sekunnissa, onko kemiaa jonkun kanssa vai eikö ole. Jos ei ole, sitä ei myöskään ikinä voi tullakaan.
Miehet tunnistavat kemian tai sen puutteen huonommin kuin naiset, koska ovat usein niin puutteessa. Heidän kannattaisi hoidella itsensä omassa rauhassa vessassa (ilman pornoa, joka vääristää ajatuksia ja haluja) niin usein, että kykenisivät aistimaan naisten suhteen vähän paremmin, ketä oikeasti haluavat ja ketä eivät.
No ei, jos tunnet itsesi ja tiedät että sytyt nimenomaan heti tai et ollenkaan.
Itse olen toisenlainen, mä en ole koskaan kokenut mitään kemiaa ensitapaamisella, vaan on tarvinnut ensin tutustua hyvin ja luottaa toiseen ihmisenä, niin sitten vasta alkaa tulla sitä seksuaalista kiinnostusta. Minunkaltaisen ihmisen olisi hulluutta hylätä ketään sillä perusteella, että ei ensitapaamisella kipinöinyt, kun ei kerran kipinöi kenestäkään koskaan.
En ole kyllä sitten minkään deittien kautta ikinä parisuhdetta aloittanutkaan, vaan arkielämässä kaveruuden kautta: opiskelukaveruuden, työkaveruuden, harrastuskaveruuden. Aika vaikea olisi tuo deittitilanne, että pitäisi siinä tapaamisella tai parilla tietää miten on, kiinnostaako toinen vai ei, kun on tällainen hitaasti syttyvä "demiseksuaali":
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nirsoutta, se on järkevää itsensä kuuntelemista. Olen tässä yrittänyt itseäni jo useamman vuoden ajan totuttaa parisuhteeseen, jossa paperilla kaikki on hyvin ja kumppani ihana ja kunnollinen, mutta kun se seksuaalinen kemia puuttuu niin kyllähän se pidemmän päälle ahdistaa vaan enemmän ja enemmän. Itselleni seksi ja erotiikka ovat niin tärkeitä asioita parisuhteessa, että ennemmin sitä sitten on yksin kuin suhteessa jossa nuo asiat loistavat poissaolollaan tai eivät solju luontevasti.
Ja minäkin olen ajautunut tähän tilanteeseen kuunneltuani liian montaa mielipidettä siitä, kuinka "suhde vaatii töitä eikä mitään kipinää" ja "et sinä mistään jännämiehestä saa itsellesi hyvää miestä". Nyt olen vihdoin ymmärtänyt että hitto vie, kukaan muu ei voi ulkopuolelta käsin määritellä että minkälaisen miehen kanssa minun kuuluisi olla yhdessä, vaan kyllä minä itse ja kehoni reaktiot tietävät sen kaikista parhaiten.
Moni sinkku alkaa automaattisesti etsiä kumppanista vikoja ja tavallaan yrittää itse sabotoida orastaa suhdetta. Todellinen syy on se, että henkilö itse pelkää läheisyyttä ja sitoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nirsoutta, se on järkevää itsensä kuuntelemista. Olen tässä yrittänyt itseäni jo useamman vuoden ajan totuttaa parisuhteeseen, jossa paperilla kaikki on hyvin ja kumppani ihana ja kunnollinen, mutta kun se seksuaalinen kemia puuttuu niin kyllähän se pidemmän päälle ahdistaa vaan enemmän ja enemmän. Itselleni seksi ja erotiikka ovat niin tärkeitä asioita parisuhteessa, että ennemmin sitä sitten on yksin kuin suhteessa jossa nuo asiat loistavat poissaolollaan tai eivät solju luontevasti.
Ja minäkin olen ajautunut tähän tilanteeseen kuunneltuani liian montaa mielipidettä siitä, kuinka "suhde vaatii töitä eikä mitään kipinää" ja "et sinä mistään jännämiehestä saa itsellesi hyvää miestä". Nyt olen vihdoin ymmärtänyt että hitto vie, kukaan muu ei voi ulkopuolelta käsin määritellä että minkälaisen miehen kanssa minun kuuluisi olla yhdessä, vaan kyllä minä itse ja kehoni reaktiot tietävät sen kaikista parhaiten.
Moni sinkku alkaa automaattisesti etsiä kumppanista vikoja ja tavallaan yrittää itse sabotoida orastaa suhdetta. Todellinen syy on se, että henkilö itse pelkää läheisyyttä ja sitoutumista.
Oikean ihmisen kanssa kukaan ei pelkää läheisyyttä ja sitoutumista. Kemiaa tarvitaan.
Ei mulla muuta kirjoitti:
Mies ei ollut komea top 10 mies joten kemiaa ei voinut syntyä heti 5 sekunnissa. Niin se on tavis naisten kanssa jos niitä haluaa tavata ja mies siinä on häviäjä aina.
Kuuleppas! Maailma on täynnä tavallisia ihmisiä jotka ovat parisuhteessa toisen tavallisen ihmisen kanssa. En kyllä ymmärrä tätä "tavis ja jännä" buumia. Jaksetaan jauhaa ja jankuttaa, mutta ei sitten tehdä asian suhteen mitään. Vätyksiä olette kaikki yksin jääneet miehet. Ei muuta kuin kaljaa lisää koneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Moni sinkku alkaa automaattisesti etsiä kumppanista vikoja ja tavallaan yrittää itse sabotoida orastaa suhdetta. Todellinen syy on se, että henkilö itse pelkää läheisyyttä ja sitoutumista.
Tämäkin on totta, ja muun muassa tämänKIN selityksen vuoksi olen jäänyt tähän tilanteeseen koska olen ajatellut että tämä ahdistukseni johtuu vain kiintymyssuhdetraumoistani ja tarvitsen terapiaa ja altistusta jotta pääsen tästä yli ja alan kokea vetoa niitä "hyviä miehiä" kohtaan. Mutta minulla on historiassa myös parisuhteita, jotka eivät ole ahdistaneet ja joissa olen ollut hyvinkin halukas ja kokenut voimakasta vetoa toiseen, joten tiedän että olen myös kykeneväinen sitoutumaan kun ihminen on oikea. Joten ei tämä ahdistus nyt ihan sitoutumiskammollakaan selity. Tai no siinä määrin kyllä, että kai se sitoutuminen nyt ahdistaa jos sisimmässään tietää että tämä ihminen ei ole minulle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Nirsoutta ei ole se jos havaitsee että ei ole kemiaa kun henkilön on tavanut avoimin mielin.
Nirsoutta taas on se että päättää jo etukäteen että kemiaa ei voi olla koska se henkilö on vaikka liian lyhyt, väärässä ammatissa tai jotain muuta vastaavaa.
En minä halua kokea kemiaa vääränlaisen miehen kanssa, siksi en treffeille mene. Ja tiedän kyllä itseni, että lyhyet miehet eivät viehätä.
Vierailija kirjoitti:
Liiallisen nirsouden taustalla on usein mielenterveysongelmia.
No mutta sittenhän siinä molemmat voittaa kun ei tule toisia treffejö, nirso saa valita seuransa jatkossakin mieleisekseen ja sinä et joudu katselemaan "mielenterveysongelmia". 💁🏻
minulla oli kerran hyvät treffit erään miehen kanssa, oli todella mukavaa jutella, ehkä varsinaista kemiaa ei kuitenkaan ollut, mutta olisin ollut valmis tapaamaan vielä uudestaan, ajatuksella että ehkä se kemia voisi löytyä, jos paremmin tutustutaan. Mies sen sijaan oli sitä mieltä, että vaikka oli todella mielenkiintoiset keskustelut, niin ei ollut kemiaa, ja hän oli nimenomaan hakemassa sellaista suhdetta, jossa sitä on. Olin ihan tyytyväinen siihen, että mies heti alkuun teki selväksi, millaista suhdetta on hakemassa eikä kummankaan tarvinnut tuhlata aikaa toisiimme. Minä siis tulkitsin tämän niin, että itse olin hakemassa enemmän sellaista kaveri-/kumppanuussuhdetta, hän taas romanttista ja intohimoista.
Ei siis ole kyse sukupuolesta, vaan siitä millaista suhdetta kukin on juuri sillä hetkellä hakemassa.
Ehkä sinä, tavallinen mies, joskus tapaat oikealla hetkellä tavallisen naisen, jonka kanssa teillä osuu asiat kohdalleen - kysehän ei ole vain henkilöistä vaan myös ajoituksesta, kaiken pitäisi naksahtaa yhteen sopivasta, jos hyvää suhdetta on hakemassa. Huonon saa toki vähemmälläkin.