Onko se nirsoutta, jos ei halua alkaa tapailemaan kun ei ole kemiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitähän se kemia on?

Nykyisen mieheni kanssa juttu luisti alusta asti älyttömän hyvin. Ollaan jotenkin niin sopivia toisillemme. Iholla on hyvä olla. Seksi maistuu koko ajan.

Mutta mitään perhosia tai huumaa ei ole kyllä ollut missään vaiheessa. Vain hidasta tutustumista ja tunteen syvenemistä.

Onko tässä siis jotain pielessä?

Jos seksi maistuu, lähellä on hyvä olla ja sellainen "henkinen yhteys" löytyy, teillä on kemiaa. Sanoisin että kemian puuttumisen huomaa siitä, että seksuaaliset teot toisen kanssa tuntuvat luonnottomilta, vaikka toinen olisi kuinka hyvä ja ihailtava ihminen. Vähän kun veljen, siskon tai kaverin kanssa olisi. Eli voihan sen teknisesti suorittaa ja saada fyysistä nautintoakin, mutta joku siinä vaan tökkii ja tuntuu väärältä.

Kiitos vastauksesta. Kysyin nimittäin tosissani. On mietityttänyt, kun sitä mystistä kemiaa niin hehkutetaan.

Vaikka en tietenkään tätä perhosiin vaihtaisi. Tässä on jotain syvempää. Perhosiakin on joskus historiassa ollut, mutta jälkikäteen olen miettinyt kyllä, että miksi ihmeessä. Ihminen ei ole ollut yhtään sopiva.

Mielestäni kaikki pitää voida selittää ihmiselle ihmisjärjen ymmärrettävästi. Myös tämä kemia ja jos joku luulee, ettei tätä voi selittää, niin vaikuttaa todella omituiselta. Joku tietty tekijä saa ihmisessä aikaan seksuaalisuuden ja rakkauden tunteen. Joku sen aikaan saa ja itsestään se ei synny. Minulla on oma luuloni, mutten sitä voi paljastaa....

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kaikki pitää voida selittää ihmiselle ihmisjärjen ymmärrettävästi. Myös tämä kemia ja jos joku luulee, ettei tätä voi selittää, niin vaikuttaa todella omituiselta. Joku tietty tekijä saa ihmisessä aikaan seksuaalisuuden ja rakkauden tunteen. Joku sen aikaan saa ja itsestään se ei synny. Minulla on oma luuloni, mutten sitä voi paljastaa....

Autisti? Enkä dissaa. Kemia on näkymätön fiilis jota ei voi suunnitella ennakkoon. Kemian pystyy helposti tappaamaan muka hauskalla töksäytyksellä tai syömis tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitähän se kemia on?

Nykyisen mieheni kanssa juttu luisti alusta asti älyttömän hyvin. Ollaan jotenkin niin sopivia toisillemme. Iholla on hyvä olla. Seksi maistuu koko ajan.

Mutta mitään perhosia tai huumaa ei ole kyllä ollut missään vaiheessa. Vain hidasta tutustumista ja tunteen syvenemistä.

Onko tässä siis jotain pielessä?

Miksi olisi jotain pielessä? Miksei kemia voi olla tuota, että juttu luistaa heti hyvin, sovitte toisillenne, seksi maistuu ja lähellä on hyvä olla?

Sitähän se juuri nimittäin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liiallisen nirsouden taustalla on usein mielenterveysongelmia.

Mt-kuntoutujien ohjaajana sanoisin, että asia on juuri päinvastoin. Monella on hirveä tarve löytää kuka tahansa, jotta pääsisi parisuhteeseen. Rakkauden kaipuu on inhimillistä ja ymmärrettävää mutta ei parisuhteella voi lähteä parantamaan itseään. Tätä eivät varsinkaan nuoret miehet aina oikein tajua. Eivätkä mm. sitä, että päivätoimintakeskus ei ole ensisijaisesti seuranhakupaikka eikä naisasiakkaita tai -opiskelijoita saa väkisin pommittaa treffipyynnöillä. Joitain pareja asiakkaiden kesken on muodostunut omalla painollaan vuosien aikana mikä on ihan ok. Suuri osa parisuhdekaipuisista on kuitenkin siinä kunnossa, että heidän pitäsi saada ensin itsensä hoidettua jonkinlaiseen tasapainoon. Epätoivoinen ja psyykkisesti haavoittuva ihminen on myös vaarassa joutua narsistisen tai antisosiaalisen persoonallisuuden kynsiin. Valitettavasti tällaiset vaaralliset henkilöt ovat mestareita vaistoamaan sopivan uhrin.

Tämä. Tunnen parikin miestä joiden elämä on vuosia ollut ihan solmussa. Heistä molemmat ovat täysin varmoja että kun nainen löytyy, elämä muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi. Siis alkoholi- peli- ja muut elämänhallinnan ongelmat vain katoavat, masennuksesta ja ahdistushäiriöstä puhumattakaan.

Kunhan vain tulisi se unelmien nainen hakemaan sieltä kaatopaikasta jota kodikseen kutsuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liiallisen nirsouden taustalla on usein mielenterveysongelmia.

Mt-kuntoutujien ohjaajana sanoisin, että asia on juuri päinvastoin. Monella on hirveä tarve löytää kuka tahansa, jotta pääsisi parisuhteeseen. Rakkauden kaipuu on inhimillistä ja ymmärrettävää mutta ei parisuhteella voi lähteä parantamaan itseään. Tätä eivät varsinkaan nuoret miehet aina oikein tajua. Eivätkä mm. sitä, että päivätoimintakeskus ei ole ensisijaisesti seuranhakupaikka eikä naisasiakkaita tai -opiskelijoita saa väkisin pommittaa treffipyynnöillä. Joitain pareja asiakkaiden kesken on muodostunut omalla painollaan vuosien aikana mikä on ihan ok. Suuri osa parisuhdekaipuisista on kuitenkin siinä kunnossa, että heidän pitäsi saada ensin itsensä hoidettua jonkinlaiseen tasapainoon. Epätoivoinen ja psyykkisesti haavoittuva ihminen on myös vaarassa joutua narsistisen tai antisosiaalisen persoonallisuuden kynsiin. Valitettavasti tällaiset vaaralliset henkilöt ovat mestareita vaistoamaan sopivan uhrin.

Tämä. Tunnen parikin miestä joiden elämä on vuosia ollut ihan solmussa. Heistä molemmat ovat täysin varmoja että kun nainen löytyy, elämä muuttuu kuin taikaiskusta paremmaksi. Siis alkoholi- peli- ja muut elämänhallinnan ongelmat vain katoavat, masennuksesta ja ahdistushäiriöstä puhumattakaan.

Kunhan vain tulisi se unelmien nainen hakemaan sieltä kaatopaikasta jota kodikseen kutsuvat.

Hassu, mä olen nainen, ja ajattelen vähän päinvastoin, Mitään ihan varsinaisesti ongelmaksi laskettavaa mulla ei ole, mutta esim. stressiä, kun vaativa työ ja pari lasta. Ajattelen, että voin ottaa miehen vasta sitten, kun mulla riittää jaksamista, aikaa ja energiaa panostaa siihen suhteeseen. Eli että mun pitäisi olla todella hyvissä voimissa ja kaikin puolin kaikki kunnossa, niin sitten voin ottaa miehen.

Jos olisi jotain masennusta tai alkoholi-, peli- tms. ongelmaa, ajattelisin, ettei ainakaan voisi hakeutua parisuhteeseen. Miesten maailmassa menee siis vissiin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mitähän se kemia on?

Nykyisen mieheni kanssa juttu luisti alusta asti älyttömän hyvin. Ollaan jotenkin niin sopivia toisillemme. Iholla on hyvä olla. Seksi maistuu koko ajan.

Mutta mitään perhosia tai huumaa ei ole kyllä ollut missään vaiheessa. Vain hidasta tutustumista ja tunteen syvenemistä.

Onko tässä siis jotain pielessä?

Jos seksi maistuu, lähellä on hyvä olla ja sellainen "henkinen yhteys" löytyy, teillä on kemiaa. Sanoisin että kemian puuttumisen huomaa siitä, että seksuaaliset teot toisen kanssa tuntuvat luonnottomilta, vaikka toinen olisi kuinka hyvä ja ihailtava ihminen. Vähän kun veljen, siskon tai kaverin kanssa olisi. Eli voihan sen teknisesti suorittaa ja saada fyysistä nautintoakin, mutta joku siinä vaan tökkii ja tuntuu väärältä.

kun on sitä kemiaa ja himoa,niin toista haluaa päästä maistamaan ja kokemaan,iholle on päästävä,tunne,himo vie. 

Kyllä, se on nirsoutta. Toiset ovat luonnostaan nirsompia, eikä nirsous välttämättä ole ollenkaan huono asia.

Mutta nirsoutta se silti on - sitähän kysyit.

Vierailija kirjoitti:

No miten helposti sitten yleensä ihastut? Jos tapaat sata ja kukaan ei viehätä, olet nirso. Nirsoutta on turha moralisoida, parisuhteen houkuttavuus on varsin alhainen sinkkuelämään verrattuna muutenkin nykyään. Kyllä siinä täytyy olla vetovoimaa ja paljon, että ihan tuntematon treffikaveri toivotetaan tervetulleeksi elämään.

Kuka sanoo, että sadasta miehestä on pakko löytää joku josta kiinnostuu?  Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

Vaikka miten Hesarissa lukisikin, että parisuhde vaatii työtä niin se on vaan kirjoittajan mielipide. Parisuhde ei todellakaan ole mikään pakkotyölaitos. Toki se vaati molempien osapuolten panostamista ja kompromisseja. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä toisen kanssa ja parisuhteessakin saa olla itsenäinen. Mutta, tärkeintä on se että, ne tietyt asiat mitkä toisessa ovat viehättäneet, niitä myös vaalitaan. Rakkaus, kunnioitus ja luottamus, eipä siihen muuta tarvita.