Miten tähdet avaruudessa, ihmiset ja eläimet ovat saaneet alkunsa?

MIKSI ME OLEMME AINEELLISESSÄ MAAILMASSA JA SELLAISESSA TILANTEESÄ:

Paikkaa, jossa joen vesi ja maa kohtaavat, kutsutaan tataksi. Tata on paikka, jossa vesi kohtaa maan. Se on kuin ohuin lanka, joka kulkee maan ja veden rajalla. Tata on kuin ohuin viiva, niin ohut, että silmä ei pysty edes erottamaan sitä, vaikka haluaisi. Tässä esimerkissä henkimaailmaa verrataan veteen ja aineellista maailmaa maahan. Niitä erottava ohut viiva on nimeltään tata. Ohuin raja näiden kahden maailman välillä on yksittäisten sielujen asuinpaikka. Yksittäiset sielut ovat kuin pieniä atomikokoisia auringonvalohiukkasia. Pikkuruisina hiukkasina sielut näkevät sekä henkisen että aineellisen maailman. Jumalan henkinen energia, Chit-Shakti, on todella rajaton, ja Hänen aineellisella energialla, Maya-Shaktilla, on myös huomattava ulottuvuus. Yksilölliset sielut kumpuavat tatastha-shaktista, Jumalan rajaenergiasta. Siksi sielut ovat aineen ja hengen välisessä rajapaikassa (tatastha).

Koska sielu on näiden kahden maailman välissä, se tarkastelee niitä. Luonteensa mukaisesti sielut ovat jommankumman edellä mainitun energian vallassa, aivan kuten rannan (tata) sijainti voi muuttua. Se, mikä kerran oli kuivaa maata, voi myöhemmin joutua veden alle, ja se, mikä kerran oli veden alla, voi taas muuttua kuivaksi maaksi. Kääntämällä katseensa Jumalaan, sielu asettaa itsensä Jumalan henkisen energian suojelukseen. Mutta JOS SE j kääntää katseensa pois Jumalasta ja katsoo innokkaasti AINEELLISEEN ENERGIAAN (MAYA ), se joutuu välittömästi ovelan mayan ansaan.

Kokemuksen perusteella näemme, että moraalinen ulottuvuus on fyysistä ulottuvuutta korkeampi. Henkisen todellisuuden lait ovat siis vielä korkeampia ja tärkeämpiä. Henkinen todellisuus on korkein olemisen taso, joka on avoin avarakatseisille ihmisille, joilla on puhdas tietoisuus.

Jopa näkyvä todellisuus paljastuu eri ihmisille eri määrin. Vaikka todellisuus on yksi, jakamaton ja käsittää kaiken olemisen monimuotoisuuden, jokainen havaitsee vain sen kerroksen todellisuudesta, joka on hänen aistiensa ja tietoisuutensa ulottuvilla. Normaalit ja hullut, sokeat ja näkevät, lapset ja aikuiset, köyhät ja rikkaat havaitsevat vain sen olemassaolon kerroksen, jossa he elävät.

Toisin sanoen jokainen arvioi todellisuutta tietoisuuden laajuuden mukaan.

Alemmille olennoille todellisuutemme on merkityksetön heidän tietoisuutensa kapeuden vuoksi. Vatsassani elävä bakteeri ei havaitse minua ihmisenä. Vatsani on sen maailmankaikkeus, ja sanani ovat sille merkityksetöntä melua. Mutta jotenkin olemme kuvitelleet itsemme luonnon kruunuksi ja tietoisuutemme korkeimmaksi, jolle kaikki todellisuus on saavutettavissa.

Riippuen todellisuuskäsityksistämme rakennetaan lakien hierarkia, ja lakien perusteella kehitetään teknologioita, jotka auttavat yhteiskuntaa toimimaan.

Vedojen mukaan kolme maailmaa - korkein, keskimmäinen ja alin (katso edellisessä numerossa lisätietoja maailmojen hierarkiasta) - käyttävät eritasoista teknologiaa, joka perustuu niiden erilaisiin näkemyksiin todellisuudesta. Ylempien maailmojen teknologia perustuu mantraan eli äänen manipulointiin, keskimmäiset maailmat elävät tantra- eli rituaaliteknologian varassa ja alemmat maailmat korostavat mekanismeja ja koneita eli yantraa. Ensisijaisten teknologioiden valinta riippuu siis todellisuuskäsityksestämme.

Ensisijaisten tekniikoiden valinta riippuu siis todellisuuskäsityksestämme.

Esimerkiksi nykyaikainen tiede on jättänyt elämän henkisen ja moraalisen ulottuvuuden huomiotta ja pelkistänyt maailman fysikaaliseksi todellisuudeksi, joka noudattaa vain fysikaalisia lakeja ja jota kuvataan matematiikan kielellä. Tätä elämän ilmiön yksinkertaistamisen periaatetta kutsutaan reduktionismiksi.

Fyysisen mitta-asteikon lisäksi on olemassa myös moraalinen ja henkinen asteikko. Sen mukaan - aivan huipulla on absoluuttinen hyve ja aivan alhaalla absoluuttinen paha. Näiden kahden ääripään välissä ovat välivaiheet, joissa siirrytään yhdestä toiseen. Hyve laajentaa ihmisen käsitystä maailmankaikkeudesta ja mahdollistaa korkeampien maailmojen näkemisen (enkelit ovat vanhurskaita varten eivätkä syntisiä varten), kun taas paha kaventaa ihmisen käsitystä todellisuudesta.

Elämme virtuaalitodellisuudessa. Tiedemiehet ovat puhuneet tästä jo jonkin aikaa. Mutta tämä on tiedetty jo muinaisista ajoista lähtien, ja nyt se on sitten "keksitty".

https://tekniikanmaailma.fi/mitn-tutkijan-kova-vaite-on-todennakoista-e…

MIT:n tutkijan kova väite: On todennäköistä, että elämme simuloidussa todellisuudessa

https://yle.fi/a/3-8808895

Tutkijat kysyvät: Elämmekö simulaatiossa – ja onko sillä lopulta väliä?

Jos maailmamme on vain simulaatio, niin eipä se kovin kamalalta vaikuta, arvelee New Yorkin yliopiston filosofian professori.

Aineellinen maailma tietokonepelinä

Kaksi maailmaa ja sankarin matka

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.

Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa. Siksi kaikkien on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari kohtaa aina antisankarin. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jonka mukaan vahvimmat selviytyvät. Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvimmat saattavat selvitä fyysisesti, mutta hengeltään vahvimmat selviytyvät kuolemasta ja jäävät tulevien sukupolvien mieleen, ja heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen, alkuperäiseen kotiimme.

Sielun upottaminen aineeseen

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hän kokee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun. Tällöin peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa. Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että lapsi saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai mennä ulos. Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon. Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on suunnitellut.

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä kohtaa lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että kuva vanhasta miehestä iskostettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvasto suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati selkeitä muotoja ja kuvia, jotka pystyivät luomaan katsojaan elävän vaikutelman. Tämä oli olemassa monissa kulttuureissa.

Toiset vastustajat voivat olla ne itämaiset ajattelijat, jotka julistavat, että ikuisen tietoisuuden maailmassa ei ole muotoa, merkitystä eikä dynaamista olemusta. Tällaista ihmisluokkaa kutsutaan impersonalisteiksi. He väittävät, että perimmäinen todellisuus on persoonaton ja staattinen. Useat muut idän Pyhät kirjoitukset kutsuvat kuitenkin tätä lähestymistapaa "puolikkaan kanan hyväksymisen logiikaksi", sillä puhtaan tietoisuuden maailman olemassaolo edellyttää tuon tietoisuuden lähdettä, joka on Persoonallisuus. Jos korkeamman tietoisuuden maailma on persoonaton, mistä sitten johdetun maailman monimuotoisuus ja suhteet syntyvät? Voidaan esimerkiksi väittää, että kirja on syntynyt itsestään ja on persoonaton, mutta on loogista olettaa: kirja on erottamattomasti yhteydessä kirjailijaan, joka on persoonallisuus.

Elävä olento

Elävä olento on sielu, jolla on sellaisia ominaisuuksia kuin ikuinen olemassaolo, täydellinen tietoisuus ja mahdollinen ääretön onnellisuus. Mutta nämä ominaisuudet sielu voi täysin ilmentää vain tietoisuuden maailmassa. Aineen maailma asettaa elävälle olennolle ehtoja antamalla hänelle fyysiset ja henkiset kuoret: tunteet, älyn ja muut aineellisessa maailmassa olemisen välineet.

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on materiaalimaailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineelliseen maailmaan tai siitä pois. Sillä Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa, eläville olennoille jumalallisen maailman osana annettua valinnanvapautta.

Aineelliseen maailmaan jäämistä monien elämien ajan voi verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista. Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä silloin, kun haluaa. Se olisi pinnallinen tulkinta Luojan suuresta suunnitelmasta. Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden paljastamisen kautta voimme ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

MAYA Maailma virtuaalitodellisuutena

Richard L. Thompson

https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html

Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen. Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin. Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa. Ja juuri tätä analogiaa yritän käyttää antaakseni toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta. Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta. Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa. Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen. Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia. Itse asia voi olla kolmiulotteinen, ja sillä voi olla joitakin ominaisuuksia, kuten maku, haju, paino jne., mutta kun näemme tämän asian varjon, varjo on tasomainen, kaksiulotteinen, ja siitä puuttuu tämä substanssi, eli sillä on vain ulkoinen ääriviiva, sama kuin alkuperäisellä esineellä. Aineellinen maailma on keinotekoinen malli toisesta todellisuudesta. Kaiku, vaikka se sisältääkin tietoa, ei ole alkuperäinen ääni. Toisin sanoen emme voi kaiun perusteella puhua sen henkilön kanssa, jolta ääni tuli. Mirage voi myös edustaa jonkinlaista kuvaa. Kuvitellaan, että aavikolla, jossa ihminen kärsii janosta ja kuumuudesta, hän näkee näyn jostakin keitaasta, jossa on kosteutta, varjoa, hedelmiä jne. Mutta todellisuudessa hän ei voi suojautua tähän kangastukseen, koska siinä ei ole mitään sellaista substanssia, vaan vain näennäistä. Ja nämä kuvat on annettu osoittamaan, että se, mitä me nyt kutsumme todellisuudeksi, tämä aineellinen, tuttu, meitä ympäröivä todellisuus, on itse asiassa kuin varjo, kaiku ja kangastus.

Toinen asia on se, että todellisuus, jossa nyt elämme, on niin sanotusti hieman monimutkaisempi, se on jo suurempi varjo, konkreettisempi kaiku, konkreettisempi kangastus, jossa on jo mahdollista elää jotenkin. Kyseessä on siis monimutkaisempi illuusion malli, ei vain litteä tai kaukainen illuusio, vaan monimutkaisempi illuusio. Mutta se on myös illuusio, koska siitä puuttuu juuri tämä olemus, tämä sisäinen täyteys.

Kyseessä on siis monimutkaisempi illuusion malli, ei vain litteä tai kaukainen illuusio, vaan monimutkaisempi illuusio. Mutta se on myös illuusio, koska siitä puuttuu juuri tämä olemus, tämä sisäinen täyteys.

Periaatteessa on kuitenkin olemassa näkemys, jonka mukaan Platonin maailmankatsomukseen vaikutti itäinen kulttuuri, erityisesti vedainen kulttuuri. Platon on siis todennut, että tämän maailman taide ei ole mitään muuta kuin varjon varjo. Toisin sanoen tämä tarkoittaa sitä, että aineellinen maailma itsessään on henkisen maailman varjo. Ja taide on aineellisen maailman varjo, tässä mielessä se on varjon varjo. Toisin sanoen aineellinen maailma ei Platonin mukaan ole ensisijainen, vaan se on vain heijastus. Ja se, mitä ihmiset yrittävät kuvata tässä, sanotaanko vaikka kuvataiteessa, ei ole jo heijastus alkuperäisestä henkisestä todellisuudesta, vaan heijastus tämän todellisuuden varjosta. Tämä on siis tämän lauseen merkitys, että taide on varjon varjo

Opimme pyhistä kirjoituksista, erityisesti Veda-perinteestä, sen esoteerisista osista, että alkuperäinen tai henkinen todellisuus on myös hyvin konkreettinen, sillä on kohteita, ja puita on tässä aineellisessa maailmassa vain siksi, että ne ovat siellä. Varjo ei siis välttämättä eroa ulkoisesti mitenkään esineestä, se voi erota olemukseltaan, koska sillä ei ole sisäistä substanssia, mutta ulkoisesti se muistuttaa todellisuutta. Samalla tavalla meidän puumme, vaikka ne näyttävät olevan niin kolmiulotteisia, kolmiulotteisia, ja niissä on kaikkea: lehtiä, kukkia, hedelmiä, ja ikään kuin niillä olisi niin paljon sisältöä ja olemusta, ovat kuitenkin vain alkuperäisten henkisten puiden heijastuksia. Alkuperäisiä henkisiä puita, eli henkimaailman puita, kutsutaan ... Tämä aineellinen maailma on siis vain hieman monimutkaisempi, kolmiulotteinen varjo tästä henkisestä todellisuudesta.

Samaistuminen illuusioon vetää elävää olentoa. Kuitenkin teknisin keinoin tämä illuusio tai varjo voidaan tuoda niin lähelle todellisuutta, että sekoitamme sen todellisuuteen. …

Siinä mielessä illuusiosta tulee meille todellisuutta, kun samaistumme kaikkiin näihin asioihin. ...joka tunnetaan hyvin kulttimainetta nauttivasta Matrix-elokuvasta, jossa yritettiin tavallaan näyttää tämä aineellinen maailma sisältäpäin. Toisin sanoen verho oli niin sanotusti auki kaiken tämän aineellisen maailman toimintaa koskevan mekaniikan yllä. ...ennen tuota ihmistä, ennen niin sanottuja "heränneitä", jotka ymmärsivät, että aineellinen maailma on jonkinlainen yksinkertainen malli, sellainen matriisi, johon elävät olennot vedetään - laitetaan fyysisten kehojen virtuaalipukuihin. Ja tämä järjestelmä yksinkertaisesti imee heistä energiaa, se tekee ihmisistä oman lajinsa panttivankeja…. Ja tämä fyysinen keho ei ole mitään muuta kuin mielikuvituksellinen minämme, väliaikainen, virtuaalinen, joka muuttuu ajan myötä. Ja se, keitä me olemme ja mitkä ovat todelliset tarpeemme, mikä on se alkuperäinen todellisuus, jossa meidän on elettävä - tämä on yleensä piilotettu useimmilta ihmisiltä kaikenlaisilla ulkoisilla häiriötekijöillä, jotka ovat hyvin houkuttelevia. Mikä on todellinen todellisuus? Tämä virtuaalitodellisuus imee elävän olennon täysin mukaansa, niin paljon, että se voi jäädä siihen, kiintyä siihen ja luulla sitä oikeaksi todellisuudeksi. Niinpä se kokee kaikki tarinan käänteet, ylä- ja alamäet, miellyttävät ja epämiellyttävät asiat. Jos illuusioiden maailmassa kaikki on virtuaalitodellisuutta, mikä on sitten todellista todellisuutta?

Illuusiota itsessään ei voi olla olemassa, varjo voi syntyä vain todellisesta esineestä. Jos todellista esinettä ei ole, ei ole myöskään varjoa. Veda sanoo, että alkuperäinen todellisuus on henkinen todellisuus. Ja todellisuuden tärkein ominaisuus on pysyvyys, joka on absoluuttisen todellisuuden ominaisuus. Sanskritin kielessä "sat" tarkoittaa ikuisuutta. "Sat" tarkoittaa ikuisuutta. Aineellista maailmaa kutsutaan termillä "asat". Samoin esineellä on taipumus kokea varjo, varjo voi ilmestyä, varjo voi kadota, varjo ilmestyy vain tietyissä olosuhteissa, mutta esine on olemassa enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Samoin henkinen todellisuus on olemassa ikuisesti, kun taas aineellinen todellisuus esiintyy vain syklisesti, tietyissä olosuhteissa.