Onko joku muu vanhempi huolissaan, ettei lukiolainen opiskele tarpeeksi?
Menee hermo oman 18-vuotiaan kanssa, kun ei vielä lukion tokallakaan tajua, miten lukiossa kuuluu opiskella myös itsenäisesti paljon. Ei tee itsenäisesti juuri mitään ja aina viime tippaan jättää. Tarvitsee paljon rajoja ja ohjausta kouluhommiin vielä tän ikäisenä eikä silti meinaa tajuta.
Onko muilla tällaista? Oletteko saaneet apua jostain nikseistä? Millä tällaista voi muuttaa, kun ei ainaista valitusvirttäkään viitsisi valittaa?
Kommentit (106)
pojan lempiaineet maafyke.en lukiossa ja loistavasti meni
En ole kauheasti puuttunut. Toki yrittänyt neuvoa, miten kannattaa toimia ja auttanut, jos on ollut tarvis.
Pojalla ongelmia muistamisen kanssa, tosi huonosti jää esim.sanat päähän. Testeissä ei ole muuta havaittu kuin tuo pitkäkestoinen muistiongelma.
Pahaan vaiheeseen osuu pojilla lukio, itselläkin aikanaan kaikki muu oli mielessä kuin koulunkäynti.
Järjestys oli 1) Kaverit 2) Kavereiden kanssa kaljottelu 3) Mopolla ajo 4) Tietokonepelit 5)Tytöt 6)Lukio
Keskiarvolla 7,6 muistaakseni lukiosta pois ja yo-kirjoituksista 3xC + 1xM+2xB, tavoite oli jo lukion alusta että AMK:sta sähköinsinöörin paperit, mutta nyt 15 vuotta jälkeenpäin käynyt mielessä, että olisihan tuota voinut opiskella vähän enemmänkin. AMK:n jälkeen jatkuvasti on tullut oltua töissä ja yrittäjänä tällä hetkellä, mutta jälkeenpäin miettii, että olisiko helpommalla päässyt jos olisi hommannut lukiosta paremmat paperit ja hakenut DI:ksi.
Itse en opiskellut kuin juuri ja juuri pakolliset. Tein läksyt yleensä linkkamatkalla tai välitunnilla, jos joku essee piti palauttaa niin ne tein.
Pitkän matikan läksyihin panostin vähän enemmän vasta kolmantena vuotena mutta ylimääräistä en tehnyt, kirjoituksiin en lukenut, kirjoitin E:n.
Reaaliaineita muka luin, mutta ei mitään erityistä menestystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on oma tiensä. 18-vuotiaalle on tosi vaikea istuttaa innostusta opiskeluun, jos sitä ei ole. Et voi pakottaa häntä elämään arvojesi mukaan. Jotkut "hukkaa" vuosia mutta minkäs teet. Loppujen lopuksi mielekäs elämä pitää itse määritellä, elää sen mukaan ja kantaa seuraukset.
Juuri tämä. En olisi huolissani.
Kuinka moni tietää tuossa vaiheessa, mitä oikeasti haluaa elämältään. Jatko-opiskelupaikka voi olla ihan kysymysmerkki.
Jos käy tunneilla eikä ole luvattomia poissaoloja, on asiat vielä ok. Lukio voi olla monelle vielä mietintäpaikka, jossa etsitään itseään.Kun ei juuri käy tunneilla saati tee kotona itsenäisesti. Siinä se ongelma onkin.
Ap
Ei käy tunneilla? Eivätkö opettajat ole puuttuneet? Meilläpäin ainakin puututaan herkästi.
Pelaa poissaoloilla, 5krt saa olla pois per aine. Käyttää ne kaikki. 18, joten itsenäisesti hoitaa ilmoittelut.
Ap
Kiitos paljon kaikille vastauksista!
Ap
Totesin lukiolaisten kohdalla, että asiasta on enää turha natkuttaa ja hampaita kiristellä. Meillä on siis kaksi jo valmistunut ja kaksi vielä prosessissa.
Kumpikin jo kirjoittanut meni sieltä mistä aita on matalin. Toinen sai E:n ja toinen M:n paperit, että mitähän olisi jos olisi pikkasen enemmän panostanut. MUTTA kumpikin pääsi haluamaansa yliopistoon, joten.. kaikki hyvin. Olin mä ylpeä kummastakin.
Jälkeenpäin ovat tajunneet, että ehkä se pieni vaiva olisi ollut hyväksi. He nyt sitten tsemppaavat nuorempia sisaruksiaan vähän näkemään vaivaa.
Kuuntelin tuossa siskon ärsyyntymistä poikaansa. Poika on nyt ollut 4,5 vuotta lukiossa, eikä tänäkään keväänä saa lakkia. Ihan vaan löysäillyt. Oli kuulemma tänä keväänä tajunnut jotain, mutta liian myöhään. Syksyllä sitten taas uudestaan.
Töissä käy kyllä.
Meillä oli todella laiska poika lukion suhteen, koskaan en nähnyt lukemassa mutta siitä huolimatta pääsi yliopistoon.
Onko teidän lapset olleet sitten jotain älykköjä, kun noin hyvin kirjoittaneet ja yliopistoon päässeet?
Minkälaisia arvosanoja saivat lukiossa?
Kiitos vastauksista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tuossa siskon ärsyyntymistä poikaansa. Poika on nyt ollut 4,5 vuotta lukiossa, eikä tänäkään keväänä saa lakkia. Ihan vaan löysäillyt. Oli kuulemma tänä keväänä tajunnut jotain, mutta liian myöhään. Syksyllä sitten taas uudestaan.
Töissä käy kyllä.
Pelkään, että tämä meillä edessä, paitsi poika ei käy edes töissä.
Lukio meni tietokonepelejä pelatessa. Onneksi ei aivan penkin alle menneet kirjoitukset ja pääsi yliopistoon (ei mihinkään himoituimpaan kohteeseen, vaan pienempään kaupunkiin). Sama meno jos jatkuu siellä, voipi olla aika tikkuista tuo valmistuminen.... Minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Lukio meni tietokonepelejä pelatessa. Onneksi ei aivan penkin alle menneet kirjoitukset ja pääsi yliopistoon (ei mihinkään himoituimpaan kohteeseen, vaan pienempään kaupunkiin). Sama meno jos jatkuu siellä, voipi olla aika tikkuista tuo valmistuminen.... Minkäs teet.
Kiitos vastauksesta. Olisipa poika jo yliopistossa, olisi eri asia päästää irti. Tai olisin myös päästänyt jo. Nyt asuu vielä kotona ja itsenäistyminen kesken, pelaa myös ihan liikaa.
Ap
Kyllä se nyt vaan niin on, että on itse vastuussa omista opiskeluistaan. Kävisin vakavan keskustelun tulevaisuudesta ja miltä näyttää jos epäonnistuu. Jos ei vieläkään kiinnosta, niin sitten saa olla vaikka lopun elämäänsä siivooja jos siltä tuntuu. Rajansa paapomisella.