Lue keskustelun säännöt.
Onko joku muu vanhempi huolissaan, ettei lukiolainen opiskele tarpeeksi?
18.04.2023 |
Menee hermo oman 18-vuotiaan kanssa, kun ei vielä lukion tokallakaan tajua, miten lukiossa kuuluu opiskella myös itsenäisesti paljon. Ei tee itsenäisesti juuri mitään ja aina viime tippaan jättää. Tarvitsee paljon rajoja ja ohjausta kouluhommiin vielä tän ikäisenä eikä silti meinaa tajuta.
Onko muilla tällaista? Oletteko saaneet apua jostain nikseistä? Millä tällaista voi muuttaa, kun ei ainaista valitusvirttäkään viitsisi valittaa?
Kommentit (106)
Mun sisarus on aikanaan rämpinyt yläkoulun läpi (lähinnä Aku Ankkaa lukien), havahtui ysillä sen verran että nosti keskiarvon seiskaan, jolla matalimmillaan pääsi lukioon. Kirjoitti C/M paperit, en muista tarkkaan. Pääsi kuitenkin valtsikkaan ekalla yrittämällä, ja tämän jälkeen maisterin pahvit myös oikiksesta ja kauppiksesta. Eli todella hidasta heräämistä, mutta kaikki on mahdollista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tollanen, yläasteelta pääsin 8,5 keskiarvolla lukematta koskaan kokeisiin ja tekemällä vain pakolliset tehtävät. Lukion ka oli 6,2 ja C:n paperit (englannin E nosti vähän). Olin jonkin aikaa tekemättä mitään, menin amkiin, jätin kesken kun en osannut/jaksanut sielläkään opiskella, menin amikseen. Ihan tyytyväinen olen elämääni silti.
En nyt sano että teillä menisi samalla tavalla, kunhan tuli oma elämä mieleen. Monia alkaa kiinnostamaan opiskelu lukion jälkeen itseä kiinnostavalla alalla, yläasteella ja lukiossa on se vika että pitää opiskella kaikkea vaikka aihe ei kiinnostaisi.
Minulla ihan samanlainen tarina. En vain osannut keskittyä eikä minulla ollut mitään päämäärää, miksi olin lukiossa. Sellainen olisi auttanut varmaan paljon. Juttele teinin kanssa tulevaisuudesta, millaiselle alalle hän haluaisi. Se voisi motivoida arvosanojen parantamiseen, jotta pääsee haluamaansa jatkokoulutukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tollanen, yläasteelta pääsin 8,5 keskiarvolla lukematta koskaan kokeisiin ja tekemällä vain pakolliset tehtävät. Lukion ka oli 6,2 ja C:n paperit (englannin E nosti vähän). Olin jonkin aikaa tekemättä mitään, menin amkiin, jätin kesken kun en osannut/jaksanut sielläkään opiskella, menin amikseen. Ihan tyytyväinen olen elämääni silti.
En nyt sano että teillä menisi samalla tavalla, kunhan tuli oma elämä mieleen. Monia alkaa kiinnostamaan opiskelu lukion jälkeen itseä kiinnostavalla alalla, yläasteella ja lukiossa on se vika että pitää opiskella kaikkea vaikka aihe ei kiinnostaisi.Minulla ihan samanlainen tarina. En vain osannut keskittyä eikä minulla ollut mitään päämäärää, miksi olin lukiossa. Sellainen olisi auttanut varmaan paljon. Juttele teinin kanssa tulevaisuudesta, millaiselle alalle hän haluaisi. Se voisi motivoida arvosanojen parantamiseen, jotta pääsee haluamaansa jatkokoulutukseen.
Tuo on hyvä neuvo. Mutta silti en malta olla jatkamatta, että hieman harmittaa että lukio itsessään ei enää pidetä kuten ei ihan liian moni perusasteen ammattikoulutustakaan lainkaan arvokkaana itsessään, vaan ne ovat enempi korkeintaan ponnahduslautoja, jolta edetään seuraavaan koulutukseen.
Hieman keinotekoiseslta tuntuu uudistus. jolla ylppäreiden arvosanojen merkitystä haluttiinpainottaa ensikertalaisuuden lisäksi jatko-opinto paikkojen jaossa. Tällaine uudistus vain suosii entisestään heitä, jotka jo varhain tietävät mitä mahd. haluavat opiskella tulevaisuudessa.
Jokaisella on oma tiensä. 18-vuotiaalle on tosi vaikea istuttaa innostusta opiskeluun, jos sitä ei ole. Et voi pakottaa häntä elämään arvojesi mukaan. Jotkut "hukkaa" vuosia mutta minkäs teet. Loppujen lopuksi mielekäs elämä pitää itse määritellä, elää sen mukaan ja kantaa seuraukset.
Ei meillä juurikaan lukiolainen opiskellut mutta pääsi yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä juurikaan lukiolainen opiskellut mutta pääsi yliopistoon.
Ei ongelma olekaan se, etteikö pääsisi yliopistoon kuten sanottu yliopisto ja korkeakoulu paikkoja on varmasti enemmän kuin koskaan tarjolla. Onhelmallsiempaa on sen sijaan saattaa olla, jos haluaa niille suosikki aloille, joille on kovin kilpailu. Mutta eiväthän kaikki nuoret niille aloille edes halua. Isompi ongelma on jos tottuu liian paljon siihen. ettei koskaan tarvitse nähdä mitään vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
En oo puuttunu
Lukiolaiseni opiskeli toisella paikkakunnalla. Ei siis ollut mitään mahdollisuutta puuttua. Oletettavasti hänen opiskelunsa jatkui samaan malliin kuin peruskoulussa, mutta ylioppilaaksi pääsi. Tosin niin rimaa hipoen, että juhlavalmistelut yo-juhliin piti tehdä salaa, jos ... Samalla opiskeli ammattiin, ja onkin ollut töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Nuorella on jatko-opintosuunnitelmia yliopistoon ja siitä usein keskusteltu, mutta tuntuu, että naiivisti kuvittelee hänellä olevan vielä aikaa aloittaa kunnolla opiskelu aina hieman myöhemmin. Hän siis lykkää ja lykkää, vaikka on nyt jo opillisesti jäljessä ja joutuu uusia matikan kursseja.
Tiedän, että en voi muuttaa toista, mutta itse olisin lukioaikana tarvinnut tosi paljon samanlaista tukea kuin nyt annan pojalle enkä osaa nähdä miten mun luovuttaminen auttaisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tollanen, yläasteelta pääsin 8,5 keskiarvolla lukematta koskaan kokeisiin ja tekemällä vain pakolliset tehtävät. Lukion ka oli 6,2 ja C:n paperit (englannin E nosti vähän). Olin jonkin aikaa tekemättä mitään, menin amkiin, jätin kesken kun en osannut/jaksanut sielläkään opiskella, menin amikseen. Ihan tyytyväinen olen elämääni silti.
En nyt sano että teillä menisi samalla tavalla, kunhan tuli oma elämä mieleen. Monia alkaa kiinnostamaan opiskelu lukion jälkeen itseä kiinnostavalla alalla, yläasteella ja lukiossa on se vika että pitää opiskella kaikkea vaikka aihe ei kiinnostaisi.Minulla ihan samanlainen tarina. En vain osannut keskittyä eikä minulla ollut mitään päämäärää, miksi olin lukiossa. Sellainen olisi auttanut varmaan paljon. Juttele teinin kanssa tulevaisuudesta, millaiselle alalle hän haluaisi. Se voisi motivoida arvosanojen parantamiseen, jotta pääsee haluamaansa jatkokoulutukseen.
Tuo on hyvä neuvo. Mutta silti en malta olla jatkamatta, että hieman harmittaa että lukio itsessään ei enää pidetä kuten ei ihan liian moni perusasteen ammattikoulutustakaan lainkaan arvokkaana itsessään, vaan ne ovat enempi korkeintaan ponnahduslautoja, jolta edetään seuraavaan koulutukseen.
Hieman keinotekoiseslta tuntuu uudistus. jolla ylppäreiden arvosanojen merkitystä haluttiinpainottaa ensikertalaisuuden lisäksi jatko-opinto paikkojen jaossa. Tällaine uudistus vain suosii entisestään heitä, jotka jo varhain tietävät mitä mahd. haluavat opiskella tulevaisuudessa.
Ne varhain oman valintansa tekevät voivat joutua opiskelemaan moneen kertaan. Ehkä koko ala muuttuu eikä työntekijöitä ei enää tarvita. Tai muuttaa sellaisella paikkakunnalle ja perustaa perheen, että sen alan töitä ei vaan lähiseudulla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai siinä muuta voi kuin keskustella ja kuunnella. Nuori ihminen usein ottaa nihkeästi neuvoja vastaan ja onhan se tärkeä taitokin tehdä omat ratkaisunsa ja kantaa oma vastuu asioista. Lukion opettajana olen kyllä kiitollinen kaikesta kotiväen tuesta jota saan. Ette varmaan edes uskoisi jos kertoisin minkälaista ainakin omassa koulussani nykyään on. Jos moni nuori ei opiskele kotona, ei moni nuori opiskele kyllä koulussakaan.
Omalla (laiskalle?) lapselleni neuvoin, että vähemmällä pääset, kun jo ensimmäiseen kokeeseen opiskelet tarpeeksi hyvin, jotta et joudu uusimaan. Siinäpä motivaatiota kerrakseen.
Neuvoin myös enemmän opiskelutekniikkaa ja muuta sellaista, kuten että opiskele avainkäsitteet, tee muistiinpanoja, nuku hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan hieman (ja totta kai katson vielä 18-vuotiaan pojan opiskelujen perään); eli hänellä ongelma lähtöisin siitä, että sai peruskoulussa niin helposti hyviä numeroita, että ei tarvinnut oppia tekemään kunnolla töitä. Lukion vanhempainillassa varoitettiinkin, että näille hyvämuistisille ja fiksuille saattaa tulla karu putoaminen uuteen opiskelutodellisuuteen. Mutta että lukion tokallakaan ei vielä opiskele, kuten tarve vaatisi, niin alkaa toden teolla huolestuttamaan, mitä tästä vielä seuraa.
On keskusteltu moneen otteeseen, poika tietää kyllä, että "pitäisi tehdä", mutta ei vaan tee ja sitä en tajua. Enkä myöskään tiedä miten auttaa muuttamaan sitä, vieressäkö pitäisi vielä istua?
Ap
Olin juuri samanlainen kuin poikasi, enkä koskaan oppinut tekemään sitä tarvittavaa työtä opiskelujen eteen. Olen opiskellut vain kandiksi asti, koska en jaksa tehdä sitä vaadittavaa työtä kuin ihan viime tipassa. Mutta työelämässä menee kuitenkin hyvin. Pelko pois, ei ne opiskelut ole aivan kaikki kaikessa jos muuten riittää älliä ja osaa kompensoida muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihmetellyt tuota ysiluokkalaista kun tuntuu, ettei se koskaan tee läksyjä tai lue kokeeseen. Mutta ei kai tässä tarvi huolestua kun koe- ja todistusnumerot on 9 tai 10.
Nimenomaan tästä samasta omien vanhempieni olisi pitänyt huolestua, koska en koskaan oppinut tekemään töitä opiskelujen eteen, koska olin samanlainen kuin lapsesi. Sitten tulikin vaikeata kun pelkkä hyvä muisti ei enää riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla (laiskalle?) lapselleni neuvoin, että vähemmällä pääset, kun jo ensimmäiseen kokeeseen opiskelet tarpeeksi hyvin, jotta et joudu uusimaan. Siinäpä motivaatiota kerrakseen.
Neuvoin myös enemmän opiskelutekniikkaa ja muuta sellaista, kuten että opiskele avainkäsitteet, tee muistiinpanoja, nuku hyvin.
Tästäkin ollaan juteltu monet kerrat. Tiedon tasolla poika tietää tämän, mutta ei saa mitään aikaan.
Ap
Nyt varmaan jäänyt jo tiedollisesti sen verran jälkeen tietyissä aineissa, että on tullut suuri kynnys lähteä kuromaan sitä umpeen...
Tietääkö aineet, jotka kirjoittaa? Sanoit, että enkku menee hyvin. Entä äikkä? Jos nuo eivät vaadi hirveesti töitä, on enää minimissään 3 ainetta, jotka kirjoittaa. Jos tietää ne jo nyt, satsaa niihin. Viis muista aineista, kunhan pääsee läpi. Niillä ei ole jatkon kannalta merkitystä.
Valmennuskursseja löytyy netistä pilvin pimein. Mafynet on hyvä matemaattisiin aineisiin. Kesällä tekisi nyt niitä. Itse lupaisin tuntuvan summan yo-lahjaksi, jos jaksaa oikeesti tsempata ja yrittää parhaansa. Tämä auttoi ainakin mun lasta, kun haaveissa oli pidempi ulkomaan reissu välivuotena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan hieman (ja totta kai katson vielä 18-vuotiaan pojan opiskelujen perään); eli hänellä ongelma lähtöisin siitä, että sai peruskoulussa niin helposti hyviä numeroita, että ei tarvinnut oppia tekemään kunnolla töitä. Lukion vanhempainillassa varoitettiinkin, että näille hyvämuistisille ja fiksuille saattaa tulla karu putoaminen uuteen opiskelutodellisuuteen. Mutta että lukion tokallakaan ei vielä opiskele, kuten tarve vaatisi, niin alkaa toden teolla huolestuttamaan, mitä tästä vielä seuraa.
On keskusteltu moneen otteeseen, poika tietää kyllä, että "pitäisi tehdä", mutta ei vaan tee ja sitä en tajua. Enkä myöskään tiedä miten auttaa muuttamaan sitä, vieressäkö pitäisi vielä istua?
Ap
Olin juuri samanlainen kuin poikasi, enkä koskaan oppinut tekemään sitä tarvittavaa työtä opiskelujen eteen. Olen opiskellut vain kandiksi asti, koska en jaksa tehdä sitä vaadittavaa työtä kuin ihan viime tipassa. Mutta työelämässä menee kuitenkin hyvin. Pelko pois, ei ne opiskelut ole aivan kaikki kaikessa jos muuten riittää älliä ja osaa kompensoida muulla tavalla.
Kiitos sinulle! Haluaisin opettaa pojalleen juuri sen työn tekemisen opiskelujen eteen. Omat voimavarat tosi vähissä kyllä ja mietin miten se onnistuisi parhaiten. Tilanne on sellaiseksi jo mennyt, että tuntuu, että pitäisi alkuun vieressä istua. Harmittaa, että en tajunnut yläasteella, että ne pelkät hyvät numerot antaa pojalle väärän kuvan, että pärjää hyvän muistinsa ansiosta jatkossakin. Vaikka turha kai se on enää jossitella.
Kiva kuulla, että sinullakin on kuitenkin kandin paperit ja töissä menee hyvin.
Meillä lapsi oli päättänyt päästä suoraan papereilla yliopistoon. Tästä syystä opiskelumotivaatio oli aika korkealla. Kirjoituksiin ei ponnistelut hirveästi, kun pohja tiedot oli ok. Hyvin kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Nyt varmaan jäänyt jo tiedollisesti sen verran jälkeen tietyissä aineissa, että on tullut suuri kynnys lähteä kuromaan sitä umpeen...
Tietääkö aineet, jotka kirjoittaa? Sanoit, että enkku menee hyvin. Entä äikkä? Jos nuo eivät vaadi hirveesti töitä, on enää minimissään 3 ainetta, jotka kirjoittaa. Jos tietää ne jo nyt, satsaa niihin. Viis muista aineista, kunhan pääsee läpi. Niillä ei ole jatkon kannalta merkitystä.
Valmennuskursseja löytyy netistä pilvin pimein. Mafynet on hyvä matemaattisiin aineisiin. Kesällä tekisi nyt niitä. Itse lupaisin tuntuvan summan yo-lahjaksi, jos jaksaa oikeesti tsempata ja yrittää parhaansa. Tämä auttoi ainakin mun lasta, kun haaveissa oli pidempi ulkomaan reissu välivuotena...
Kiitos sinulle. Rahaa ei ole valmennuksiin. Yhden matikan kurssin ostin lukion ekalla, mutta se ei ollut hirveän hyvä tai sitten ei vain poikani kohdalla toiminut. Tuo oli hyvä idea, että panostaa aineisiin, jotka kirjoittaa. Ne on osittain vielä hieman auki, mutta pitää lähteä keskustelemaan tosta asiasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma tytär on vasta kasilla mutta hänen oma tavoite on päästä yhteen tiettyyn melko suosittuun lukioon Helsingissä. Siellä ka-raja suht korkea. Siltikin ottaa tooosi rennosti koulun tätä nykyä ja mietin et jos ysi menee tuolla tyylillä, niin ei ehkä pääse sinne. Numerot on hyviä ja osaa tehdä töitä, mutta nyt viime aikoina on alkanut vähän lipsumaan joissain aineissa. On tosi kurjaa hänelle itselleen jos ei pääse sinne minne oikeasti todella haluaa. Pettymys olisi iso. Mutta katsotaan nyt miten ysi menee. Yritän tukea mutta ei halua minulta apua. Kuuluu tietysti ikään tuokin. Et näin meillä.
Ehkä et muista, mutta monelle kasi on kasvun kannalta kaikkein haastavin luokka ja käytännössä kaikki kynnelle kykenevät sitten tsemppaavat ysillä. Toki hyvä tukea oppimista ja osaamista koko kasiluokan, mutta ei ehkä hirveästi kannata huolestua, jos tulee pieni notkahdus.
Riippunee alasta ja ennen kaikkea motivaatiosta.
Monin paikoin on noussut esille, että ammattikoulutuksen taso on laskennut. - On myös mielenkiintoista aatella, että mihin joutuvat ja päätyvät ei kovin suuri joukko mutta kuitenkin huomattava joukko niitä nuoria, jotka ovat pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä ja joilla aiemmin opinnot olisivat päättyneet tai ainakin siirtyneet lyhyemmäksi tai pidemmäki ajaksi tauolle ysi luokan jälkeen e. siinä taitekohdassa, jossa valstaosa nuorista on viime vusoikymmeninä ilman erityistä velvollisuuttakin jatkanut ammattikouluun tai lukioon.
Itse myönnän, että omaa mielikuvaani ammattikoulutuksesta edelleen rasittaa omana aikanani toiminut ammattitaiditon opo, joka halusi ylläpitää paljossa mielikuvaa, jossa ammattikouluun lähinnä jouduttiin tai ajauduttiin kun ei muualle päästy. Ja vastaavasti hänestä lukioon hakeutuivat ja pyrkivät kaikkein etevimmät ja älkyimmät kansakunnan suuresti ihaillut toivot ja luotetut.