Saavutin, mistä nuoren haaveilin, mutta nyt tuntuu tyhjältä
Olen lähtöisin huonoista oloista ja kasvoin köyhässä perheessä. Päätin jo nuorena, että minulla on sitten aikuisen kunnon työpaikka, vaimo, lapsia, omakotitalo ja kesämökki. Ponnistelin valtavasti yläkoulun jälkeen elämässäni ja olen saavuttanut tämän "keskiluokkaisen unelman". Mutta mitähän nyt sitten, kun tuntuu ettei tämä riitä. Kaikki tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Vaikka rakastankin perhettäni ja on mahtava nähdä omien lasten kasvavan, en voi olla ajattelematta, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Duuni on hyvin palkattua, mutta toistaa itseään, eikä oikein motivoi pidemmän päälle. Työtä en kuitenkaan halua jättää, koska nämä kiinteistöt pitää jotenkin pystyä maksamaan. Vapaa-aikaa on vain vähän, enkä haluaisi odottaa 70-vuotiaaksi, että pääsisin niin sanotusti toteuttamaan itseäni. Tuntuu, että olen nyt siinä kuuluisassa oravanpyörässä jumissa. Intohimoja ja ideoita olisi muuallekin kuin työhön ja perheeseen, mutta aika valuu lähes 100% näihin.
Miten kestää ja jatkaa? Tehdäkö radikaaleja muutoksia elämässä ja alkaa taas ponnistelemaan jotain uutta kohti, aivan kuten tein 20 vuotta sitten? Pelkään, että joutuisin uhraamaan kaiken minkä olen saavuttanut, vain tavoitellakseni jotain epämääräistä ja selittämätöntä henkilökohtaista onnellisuutta...
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kullakin tulee sama vastaan. Itse olen löytänyt uusia merkityksiä oravanpyörässä siitä, että vietän aikaa lapsieni kanssa. Sitten kun kasvavat vanhemmiksi, niin tuskin haluavat viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Lisäksi olen aloittanut uusia harrastuksia ja yrittänyt löytää muuta mielekästä tekemistä, esimerkiksi tuubikanavan perustamisen ja kasvattamisen kautta. Siinä oppii uutta ja tulee vastaan kaikenlaisia haasteita.
Minun elämäni on ollut mielenkiintoista seikkailua 16 vuotiaasta, kun tulin uskoon. Olen saanut matkustaa ympäri maailmaa, kertoa evankeliumia tuhansille, nähdä elämien muuttuvan, auttanut ihmisiä lahjoittamalla ruokaa, aikaani ja rahaa.. Ja kokea miten Herra palkitsee ja pitää minusta ylenpalttisesti huolta jopa köyhyydessäkin. ja olen saanut kokea ihmeellisiä ihmeitä, jopa yliluonnollisia parantumisia. Mutta myös vaikeuksien keskellä Jumala on ollut kanssani. Elämästäni voisi kirjoittaa monta kirjaa. Jumalalla on jokaiselle suunnitelma ja mielekäs elämä, mutta hari kyllä suurin osa missaa sen kun haluaa elää itselleen ja päättää itse mihin elämänsä käyttää tai tuhlaa. Suurimmalla osalla menee mammonan palvomiseen ja tavoitteluun kun luullaan että raha ja sillä hankitut asiat tuovat onnen. Vain Jeesus antaa rauhan sydämeen ja on tie ikuiseen elämään ja Jumalan yhteyteen. Hän on turvani, vaikka syttyisi sota tai kuolisin.
Joo, Herra antaa elämään suunnan ja tarkoituksen. On ollut todella mahtavaa kun on saanut elää elämää jossa on iankaikkisuus-perspektiivi. Omaisuutemme jää tänne, mutta kun vaellamme Jumalan ennalta meitä varten valmistamissa hyvissä teoissa, keräämme aarteita Taivaaseen. Tekemällä hyvää toisille. Ja saamme hyvän mielen ja tosiaan Herra pitää oikeasti omistaan huolen. Minulta ei ole puuttunut mitään silloinkaan kun tililläni oli 0 euroa ja olin koditon. Ja sittemmin sain yliopistokoulutuksen, työn ja asunnon hienolta alueelta. En tavoitellut tätä, mutta Jumala on johdattanut askel askeleelta. Ja kun olin koditon, koin ihmeellistä iloa ja vapautta ja Jumalan läsnäoloa, ja oli siis ihmisiä keiden luona asuin. Mutta aina Jumala on pitänyt huolta!
Tulee mieleen Pekka Simojoen tekemä ja Annamari Kaskisen sanoittama virsi: Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus, anna elämälle suunta ja tarkoitus
kosketa Jumalan Henki, syvälle sydämeen
Sinne paina hiljaa
luottamus Jeesukseen
Kosketa minua Henki,murenna pelkoni
Tässä maailmassa osoita paikkani
Kosketa Jumalan Henki, silmäni aukaise
että voisin olla
ystävä toisille
Kosketa minua Henki, herätä kiittämään
SInun lähelläsi
armosta elämään.
Tätä rukoilen itselleni ja teille kaikille:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kullakin tulee sama vastaan. Itse olen löytänyt uusia merkityksiä oravanpyörässä siitä, että vietän aikaa lapsieni kanssa. Sitten kun kasvavat vanhemmiksi, niin tuskin haluavat viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Lisäksi olen aloittanut uusia harrastuksia ja yrittänyt löytää muuta mielekästä tekemistä, esimerkiksi tuubikanavan perustamisen ja kasvattamisen kautta. Siinä oppii uutta ja tulee vastaan kaikenlaisia haasteita.
Minun elämäni on ollut mielenkiintoista seikkailua 16 vuotiaasta, kun tulin uskoon. Olen saanut matkustaa ympäri maailmaa, kertoa evankeliumia tuhansille, nähdä elämien muuttuvan, auttanut ihmisiä lahjoittamalla ruokaa, aikaani ja rahaa.. Ja kokea miten Herra palkitsee ja pitää minusta ylenpalttisesti huolta jopa köyhyydessäkin. ja olen saanut kokea ihmeellisiä ihmeitä, jopa yliluonnollisia parantumisia. Mutta myös vaikeuksien keskellä Jumala on ollut kanssani. Elämästäni voisi kirjoittaa monta kirjaa. Jumalalla on jokaiselle suunnitelma ja mielekäs elämä, mutta hari kyllä suurin osa missaa sen kun haluaa elää itselleen ja päättää itse mihin elämänsä käyttää tai tuhlaa. Suurimmalla osalla menee mammonan palvomiseen ja tavoitteluun kun luullaan että raha ja sillä hankitut asiat tuovat onnen. Vain Jeesus antaa rauhan sydämeen ja on tie ikuiseen elämään ja Jumalan yhteyteen. Hän on turvani, vaikka syttyisi sota tai kuolisin.
Joo, Herra antaa elämään suunnan ja tarkoituksen. On ollut todella mahtavaa kun on saanut elää elämää jossa on iankaikkisuus-perspektiivi. Omaisuutemme jää tänne, mutta kun vaellamme Jumalan ennalta meitä varten valmistamissa hyvissä teoissa, keräämme aarteita Taivaaseen. Tekemällä hyvää toisille. Ja saamme hyvän mielen ja tosiaan Herra pitää oikeasti omistaan huolen. Minulta ei ole puuttunut mitään silloinkaan kun tililläni oli 0 euroa ja olin koditon. Ja sittemmin sain yliopistokoulutuksen, työn ja asunnon hienolta alueelta. En tavoitellut tätä, mutta Jumala on johdattanut askel askeleelta. Ja kun olin koditon, koin ihmeellistä iloa ja vapautta ja Jumalan läsnäoloa, ja oli siis ihmisiä keiden luona asuin. Mutta aina Jumala on pitänyt huolta!
Tulee mieleen Pekka Simojoen tekemä ja Annamari Kaskisen sanoittama virsi: Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus, anna elämälle suunta ja tarkoitus
kosketa Jumalan Henki, syvälle sydämeen
Sinne paina hiljaa
luottamus Jeesukseen
Kosketa minua Henki,murenna pelkoni
Tässä maailmassa osoita paikkani
Kosketa Jumalan Henki, silmäni aukaise
että voisin olla
ystävä toisille
Kosketa minua Henki, herätä kiittämään
SInun lähelläsi
armosta elämään.
Tätä rukoilen itselleni ja teille kaikille:)
<3
Jännä. Minulla ei ole noista mitään muuta kuin hyvä ammatti ja työpaikka. En koe olevani missään pyörässä ja elämäni on mielenkiintoista nyt 50- vuotiaanakin.
Kosketa minua, Henki (Lyric Video) - Bing video
Kosketa minua Henki (Virsi 125) - Bing video
Kannattaa pysyä terveenä ja pitää hyvistä elintavoista kiinni, sillä SITKUN olet eläkkeellä, niin SITTEN alkaa se elämä...
Vinkkejä ap:lle.
Aloita jokin vapaaehtoistyö hyväntekeväisyysjärjestössä. Saat merkitystä elämään, uusia näkökulmia ja perspektiiviä.
Aloita pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa joka ilta.
Vietä aikaa lastesi ja vaimosi kanssa. Pyri heidän kanssaan aitoon yhteyteen.
Muutamia ihan osuvia kommentteja tuli! Kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse kullakin tulee sama vastaan. Itse olen löytänyt uusia merkityksiä oravanpyörässä siitä, että vietän aikaa lapsieni kanssa. Sitten kun kasvavat vanhemmiksi, niin tuskin haluavat viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Lisäksi olen aloittanut uusia harrastuksia ja yrittänyt löytää muuta mielekästä tekemistä, esimerkiksi tuubikanavan perustamisen ja kasvattamisen kautta. Siinä oppii uutta ja tulee vastaan kaikenlaisia haasteita.
Hienoa, olet asian ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pysyä terveenä ja pitää hyvistä elintavoista kiinni, sillä SITKUN olet eläkkeellä, niin SITTEN alkaa se elämä...
Puhutko kokemuksesta vai unelmoitko vasta eläkkeestä?
Aloita oma elämä jo tänään, kaikille se ei ole mahdollista sitten eläkkeelläkään, sairaus ym.
Materialistin elämä on kovaa. Täällä maallisessa maailmassa koi syö, ruoste raiskaa ja varkaat vie. Kivilinnoistakin on lopuksi jäljellä vain rauniot, kunhan aikaa kuluu tarpeeksi.
Kannattaa siis hankkia pääomaa joka ei koskaan katoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeleiri, esim. parempi avioliitto.fi tai joku kurssi tai kesäjuhlat. Jotain erilaista elämään. Mitä kaipaat?
Parisuhdeleiri kuulostaa helvetiltä maan päällä.
Ei suinkaan, vaan parempi avioliitto tuo pikemminkin taivasta maan päälle.
Tokihan sitä voi paeta töihin ja materian haalimiseen niin ei tarvitse puolisoa kohdata, kunnes parisuhde kumisee tyhjyyttään uuden kodin avarassa olohuoneessa.
Jotenkin kuvaavaa että on pakko tässäkin asiassa kilpailla ja kilpavarustella ja harrastaa. Meillä onkin PAREMPI avioliitto kuin naapurilla, käydään kursseillakin sen HOITAMISEKSI jatkuvasti! Entä jos ihan vaan olisit ihmissuhteessasi? Ilman suorituspakkoa?
Koet ehkä merkityksellisyys en puutetta. Tuota loiventaa se, että sinulla on lapsia. Mutta työsi ei välttämättä ole ehkä oikeasti merkityksellistä? Oletko miettinyt jotain vapaaehtoistyötä, jossa voisit auttaa muita? Tiedän, että tämä voi kuulostaa jostakusta tekopyhältä, mutta itse saan merkityksellisyyttä elämääni sillä, että voin auttaa muita. Suurimmat haaveeni ovat, että nälänhätä saataisiin poistettua maailmasta ja puhdasta vettä saataisiin kaikille ja aion olla mukana tässä työssä
Joo, Herra antaa elämään suunnan ja tarkoituksen. On ollut todella mahtavaa kun on saanut elää elämää jossa on iankaikkisuus-perspektiivi. Omaisuutemme jää tänne, mutta kun vaellamme Jumalan ennalta meitä varten valmistamissa hyvissä teoissa, keräämme aarteita Taivaaseen. Tekemällä hyvää toisille. Ja saamme hyvän mielen ja tosiaan Herra pitää oikeasti omistaan huolen. Minulta ei ole puuttunut mitään silloinkaan kun tililläni oli 0 euroa ja olin koditon. Ja sittemmin sain yliopistokoulutuksen, työn ja asunnon hienolta alueelta. En tavoitellut tätä, mutta Jumala on johdattanut askel askeleelta. Ja kun olin koditon, koin ihmeellistä iloa ja vapautta ja Jumalan läsnäoloa, ja oli siis ihmisiä keiden luona asuin. Mutta aina Jumala on pitänyt huolta!