Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saavutin, mistä nuoren haaveilin, mutta nyt tuntuu tyhjältä
17.04.2023 |
Olen lähtöisin huonoista oloista ja kasvoin köyhässä perheessä. Päätin jo nuorena, että minulla on sitten aikuisen kunnon työpaikka, vaimo, lapsia, omakotitalo ja kesämökki. Ponnistelin valtavasti yläkoulun jälkeen elämässäni ja olen saavuttanut tämän "keskiluokkaisen unelman". Mutta mitähän nyt sitten, kun tuntuu ettei tämä riitä. Kaikki tuntuu jotenkin merkityksettömältä. Vaikka rakastankin perhettäni ja on mahtava nähdä omien lasten kasvavan, en voi olla ajattelematta, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Duuni on hyvin palkattua, mutta toistaa itseään, eikä oikein motivoi pidemmän päälle. Työtä en kuitenkaan halua jättää, koska nämä kiinteistöt pitää jotenkin pystyä maksamaan. Vapaa-aikaa on vain vähän, enkä haluaisi odottaa 70-vuotiaaksi, että pääsisin niin sanotusti toteuttamaan itseäni. Tuntuu, että olen nyt siinä kuuluisassa oravanpyörässä jumissa. Intohimoja ja ideoita olisi muuallekin kuin työhön ja perheeseen, mutta aika valuu lähes 100% näihin.
Miten kestää ja jatkaa? Tehdäkö radikaaleja muutoksia elämässä ja alkaa taas ponnistelemaan jotain uutta kohti, aivan kuten tein 20 vuotta sitten? Pelkään, että joutuisin uhraamaan kaiken minkä olen saavuttanut, vain tavoitellakseni jotain epämääräistä ja selittämätöntä henkilökohtaista onnellisuutta...
Kommentit (54)
"Kun talo on valmis, kuolema tulee".
Vanha aforismi, jossa on vinha perä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen kohtalotoveri. 40v. Talo on, autot on, työpaikka erittäin hyvä. Olo on, että nytkö tässä sitten vaan pusketaan töitä ja maksetaan lainaa. En enää osaa kuvitella mitä seuraavaksi tavoittelisin. Siitä se tyhjyyden tunne oikeastaan tulee koska elämän merkitys muodostuu tavoitteista ja niiden saavuttamisesta.
Sen olen päättänyt, että omaisuutta en hommaa lisää. Ei se minun ongelmiani ratkaissut tähänkään mennessä.
En tiedä. Istun nyt tässä sohvalla hetken ja katson mitä tulee mieleen.
Bucket list on myös työn alla.
Saksassa tehtiin kyselyä mitä vanhukset olisivat toivoneet työuransa aikana tehdä. Käsityöammatit olivat ylivoimaisesti se mitä olisivat toivoneet tekevänsä.
Projektipäällikköä tai laatuvastaavaa eikä mitään muutakaan vastaavaa ammattia kukaan ei edes maininnut.
Parisuhdeleiri, esim. parempi avioliitto.fi tai joku kurssi tai kesäjuhlat. Jotain erilaista elämään. Mitä kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko jotain yritystoimintaa viritellä, samaan aikaan kun on töissä. Sopii että vähentää tunteja? Olisiko oma yritystoiminta vapaampaa. Ja eettisyys huomioiden, ettei yritystoiminta ole manipuloivaa tai tule mitään ongelmia.
Jaa että vielä turhempaan oravanpyörään?
Ymmärsin niin että ap haluaa vähentää töitä ja maksaa laskunsa, tehdä muutakin. Jolloin sellainen yrittäjyys jossa voi vähentää työkuormaa, voisi ehkä toimia. Toisen yrityksessä ei voi sitä tehdä, ellei ole sukulaisen firma. Jos vääränlaisella yrittäjyydellä lisää töitä, siinä ei ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen kohtalotoveri. 40v. Talo on, autot on, työpaikka erittäin hyvä. Olo on, että nytkö tässä sitten vaan pusketaan töitä ja maksetaan lainaa. En enää osaa kuvitella mitä seuraavaksi tavoittelisin. Siitä se tyhjyyden tunne oikeastaan tulee koska elämän merkitys muodostuu tavoitteista ja niiden saavuttamisesta.
Sen olen päättänyt, että omaisuutta en hommaa lisää. Ei se minun ongelmiani ratkaissut tähänkään mennessä.
En tiedä. Istun nyt tässä sohvalla hetken ja katson mitä tulee mieleen.
Bucket list on myös työn alla.
Saksassa tehtiin kyselyä mitä vanhukset olisivat toivoneet työuransa aikana tehdä. Käsityöammatit olivat ylivoimaisesti se mitä olisivat toivoneet tekevänsä.
Projektipäällikköä tai laatuvastaavaa eikä mitään muutakaan vastaavaa ammattia kukaan ei edes maininnut.
Tosi moni tykkää käsityöammateista siihen saakka kun pitää ruveta tekemään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmä totuushan on se, että elämä täällä maanpäällä on kuin yksi päättymätön verkostomarkkinointiseminaari. Koko ajan pitäisi haalia materiaa sekä vaikutusvaltaa ja kavuta pyramidia ylöspäin, dominoida ja imeä alapuolellaan olevilta fyrkkaa, ja joku on aina myös kimpussa imemässä, vähintään verottaja. Mutta vaikka pääsisit pyramidin huipulle ei aurinko ikinä paista ja elämä ole pelkästään tico tico, vaan sitten on uusi pyramidi, mitä pitää kiivetä. Ihminen ei ole mihinkään koskaan tyytyväinen. Sehän se totuus on.
Aloittajakin voisi vaan ajatella, että okei nyt on pelit ja meisselit hommattu, on volvoa, on visa-korttia, pari ipanaa, katto pään päällä, ulkona paistaa aurinko ja asiat on ihan hyvin, tilillä varmaan rahaa ja jos ei olisi, niin on vähintään se visa-kortti, jota vinguttaa ja käydä vaikka kaljalla. Mutta ei, siltikään ei ole asiat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeleiri, esim. parempi avioliitto.fi tai joku kurssi tai kesäjuhlat. Jotain erilaista elämään. Mitä kaipaat?
Parisuhdeleiri kuulostaa helvetiltä maan päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta unelmalta saada lapsia. Eikö ihmiset yleensä halua elää perhe-elämää? Sitähän sinä nyt saisit elää, mutta oliko lapset nyt hankkimisen jälkeen unohdettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on itsestäsi kiinni, jos annat itsesi lopettaa ponnistelemasta nyt. Ei ihmekään että tuntuu tyhjältä. Ei muuta kuin uusia tavoitteita keksimään. Jatka opintoja? Väittele tohtoriksi? Aloita uudet opinnot uudelta alalta? Osta varsa. Perusta yritys? Ryhdy treenaamaan tosissasi jotain lajia? Hanki joku pelastettava vanha talo entisöitäväksi? Ryhdy omavaraiseksi? Ryhdy tubetttajaksi?
Ei maailmasta lopu tekeminen kesken. Aika loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt sen ehkä tajuat sitten sinäkin: ihmisen psyyke on sellainen, että mikään ei ikinä tunnu riittävän, ruohikko on aidan toisella puolella aina vihreämpää, sitten kun saan sen ja sen asian jne. Muuten me oltais jääty aikoinaan apinoina puuhun asumaan. Nykyään tämä ominaisuushan tuottaa länsimaisen ihmisen päässä ongelmia kun ei tarvitse joka tunti keskittyä vain selviytymiseen. Yksi mahdollisuus on hyväksyä asia ja oppia nauttimaan siitä mitä on. Toinen taas jatkaa pakenemista.
Hyvä pointti, toisaalta jos opettelen nauttimaan siitä mitä on, niin olisinko ikinä saanut mitään aikaiseksi? Kuten sanoit, apinoina puuhun asumaan...
Ongelmani oikeastaan kulminoituu perheeseen, jonka en usko kestävän sitä, että en käyttäisi siihen aikaa ja mahdollisesti luopuisimme jostain. Uudet ponnistelut vaatisivat myös taloudellisia uhrauksia ja siten lisäisi perheemme kurjuutta ja vähentäisi yhdessä elettyä aikaa.
ApAp
Oletko puhunut perheesi kanssa, että mitä he oikeastaan haluavat? Entäpä, jos elätte kaikki elämää, jota ette oikein halua. Perhe kuvittelee, että nämä mökkisysteemit ovat sinulle elintärkeitä, joten heille ei ehkä tule mieleenkään, että haluaisit luopua tästä elämäntavastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ap välillä sellainen oma loma että menet yksin mökille, grillaat, saunoat, kalastat jne. Saa ajatukset ruotuun kun ei koko ajan palvele muita. Tarjoa vastavuoroisesti vaimolle mahdollisuus tehdä samoin sillä aikaa kun lapset on sulla.
Vierailija kirjoitti:
Ota ap välillä sellainen oma loma että menet yksin mökille, grillaat, saunoat, kalastat jne. Saa ajatukset ruotuun kun ei koko ajan palvele muita. Tarjoa vastavuoroisesti vaimolle mahdollisuus tehdä samoin sillä aikaa kun lapset on sulla.
Tosiaan, onko sulla aikaa ihan itsellesi, tehdä mitä itse haluatkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeleiri, esim. parempi avioliitto.fi tai joku kurssi tai kesäjuhlat. Jotain erilaista elämään. Mitä kaipaat?
Parisuhdeleiri kuulostaa helvetiltä maan päällä.
Ei suinkaan, vaan parempi avioliitto tuo pikemminkin taivasta maan päälle.
Tokihan sitä voi paeta töihin ja materian haalimiseen niin ei tarvitse puolisoa kohdata, kunnes parisuhde kumisee tyhjyyttään uuden kodin avarassa olohuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeleiri, esim. parempi avioliitto.fi tai joku kurssi tai kesäjuhlat. Jotain erilaista elämään. Mitä kaipaat?
Parisuhdeleiri kuulostaa helvetiltä maan päällä.
Ei suinkaan, vaan parempi avioliitto tuo pikemminkin taivasta maan päälle.
Tokihan sitä voi paeta töihin ja materian haalimiseen niin ei tarvitse puolisoa kohdata, kunnes parisuhde kumisee tyhjyyttään uuden kodin avarassa olohuoneessa.
Kiitos tästä. Näin minäkin ajattelen. - se leirin ehdottaja
Olet varmasti oikeasti halunnut noita asioita koska ne on edustaneet sinulle jotain hyvää keskiluokkaista menestyskilpailua jossa olet halunnut kisata ja päätyä ns voittajien leiriin. Et ole ainoa. Se mitä ette vain tajua on että muut ei pelaa teidän kanssanne. Me muut olemme halunneet lapsia ja mökin ja vaimon koska sellaista elämää on kiva viettää. Lapsia kasvattaa, perhettä rakastaa, mökkiä ja taloakin vähän. Sitten on ne jotka eivät ole hankkineet noita asioita, ja ovat oman pelinsä voittajia kun eivät niitä koskaan ole halunneetkaan.
Ala nyt hyvä ihminen ottaa vastuuta valinnoistasi, eli perheestäsi. Sitten alat miettiä mitä oikeasti haluat, mutta älä unohda ettet - ihan omasta valinnastasi - enää ole yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeleiri, esim. parempi avioliitto.fi tai joku kurssi tai kesäjuhlat. Jotain erilaista elämään. Mitä kaipaat?
Parisuhdeleiri kuulostaa helvetiltä maan päällä.
Ei suinkaan, vaan parempi avioliitto tuo pikemminkin taivasta maan päälle.
Tokihan sitä voi paeta töihin ja materian haalimiseen niin ei tarvitse puolisoa kohdata, kunnes parisuhde kumisee tyhjyyttään uuden kodin avarassa olohuoneessa.
No eihän mikään leiri, tai terapia takaa onnellista avioliittoa. Usein ne, joissa tämmöisiin joudutaan turvautumaan kaatuu jossain vaiheessa kumminkin. Aina ei rakkaus kanna eikä sitä väkisin voi pakottaa.
Kyllä sen puolison voi kohdata ja voi kunnioittaa sekä kohdella kauniisti ihan ilman leirejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse kullakin tulee sama vastaan. Itse olen löytänyt uusia merkityksiä oravanpyörässä siitä, että vietän aikaa lapsieni kanssa. Sitten kun kasvavat vanhemmiksi, niin tuskin haluavat viettää aikaa vanhempiensa kanssa. Lisäksi olen aloittanut uusia harrastuksia ja yrittänyt löytää muuta mielekästä tekemistä, esimerkiksi tuubikanavan perustamisen ja kasvattamisen kautta. Siinä oppii uutta ja tulee vastaan kaikenlaisia haasteita.
Minun elämäni on ollut mielenkiintoista seikkailua 16 vuotiaasta, kun tulin uskoon. Olen saanut matkustaa ympäri maailmaa, kertoa evankeliumia tuhansille, nähdä elämien muuttuvan, auttanut ihmisiä lahjoittamalla ruokaa, aikaani ja rahaa.. Ja kokea miten Herra palkitsee ja pitää minusta ylenpalttisesti huolta jopa köyhyydessäkin. ja olen saanut kokea ihmeellisiä ihmeitä, jopa yliluonnollisia parantumisia. Mutta myös vaikeuksien keskellä Jumala on ollut kanssani. Elämästäni voisi kirjoittaa monta kirjaa. Jumalalla on jokaiselle suunnitelma ja mielekäs elämä, mutta hari kyllä suurin osa missaa sen kun haluaa elää itselleen ja päättää itse mihin elämänsä käyttää tai tuhlaa. Suurimmalla osalla menee mammonan palvomiseen ja tavoitteluun kun luullaan että raha ja sillä hankitut asiat tuovat onnen. Vain Jeesus antaa rauhan sydämeen ja on tie ikuiseen elämään ja Jumalan yhteyteen. Hän on turvani, vaikka syttyisi sota tai kuolisin.
Alue: Aihe vapaa
Kaikkea ei saa kerralla. Jostain täytyy luopua, jos haluaa jotain uutta tulevan tilalle.
Perheestä ei kannata luopua. Ihmissuhteet ovat tärkeimpiä asioita.
Jos kaipaatte mökkielämään vaihtelua, laittakaa vaikka mökki kesäksi vuokralle ja vietätte erilaisen loman, esim. asuntoautoilua tai hotelliloma.
Kannattaa aloittaa ehkä yhdestä asiasta eikä heittää pois kaikkia saavutettuja etuja.