Kolumni: Miksei kukaan vaadi ruikuttavaa keskiluokkaa ottamaan itseään niskasta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkahan on tän yhteiskunnan tukipilarit.

Köyhät, vaivaat ja sairaat on vaan riippakiviä.

Rikkaita on vähän.

Toivo ettet itse sairastu.

Voin vaikka allekirjottaa lupauksen et jos mulle iskee muotisairaus masennus niin kenenkään juniorin ei tarvi lopettaa sen jääkiekkoharrastus sen takia että mulle saadaan maksettua hyvä elintaso

Uskaltaisin aika isosta summasta lyödä vetoa että mielisi muuttuisi jos sairastuisit.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään oli artikkeli että ruoan ja palvelujen hintojen nousu johtuu yrittäjien voiton maksimoimisesta.

Älä sekoita yrittäjiä ja monikansallisia korporaatioita keskenään, please. Yrittäjät on suurilta osin ihan esimerkiksi parturi-kampaajia tai hierojia. Meinaatko oikeasti että he tässä nyt rikastuvat muiden kustannuksella? Yrittäjät työllistävät ja elättävät itse itsensä, se ei ole keneltäkään pois vaan päin vastoin. Luovat sen työpaikkansa samalla. Ei siis dissata nyt sitä porukkaa, joka kärsii ehkä ensimmäisten joukossa ja pahiten jos lama iskee. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olen eri, mutta minä kyllä veikkaan että yhä useampi tulee lähivuosina jättäytymään pois työelämästä jolloin tukijärjestelmä kaatuu. Ei meillä ole enää varaa tarjota työttömille työssäkäyvän elintasoa. Paitsi ettei ole varaa, niin yhä harvempi haluaa olla siellä maksupuolella.

Olen monta kertaa ehdottanut, että valittajat jäävät sosiaalipummeiksi, kun se on niin houkuttelevaa. Miksi ette jää heti?

Kumma kun valitusta vaan piisaa. Jos on niin kivaa elää sosiaalituilla, siitä vaan.

Mitä jos ne sossupummit menisi töihin tai edes kouluttautuisivat että voisivat joskus päästä töihin?

Olen kouluttautunut useammallekin alalle ja yritin mennä töihin mutta kun ei oltu kutsuttu niin en saanut jatkaa. Tuntuu tämä töihin meneminen olevan hankalaa joten jos sinulta löytyisi neuvoja kuinka sinne töihin sitten vain mennään?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tänään oli artikkeli että ruoan ja palvelujen hintojen nousu johtuu yrittäjien voiton maksimoimisesta.

Älä sekoita yrittäjiä ja monikansallisia korporaatioita keskenään, please. Yrittäjät on suurilta osin ihan esimerkiksi parturi-kampaajia tai hierojia. Meinaatko oikeasti että he tässä nyt rikastuvat muiden kustannuksella? Yrittäjät työllistävät ja elättävät itse itsensä, se ei ole keneltäkään pois vaan päin vastoin. Luovat sen työpaikkansa samalla. Ei siis dissata nyt sitä porukkaa, joka kärsii ehkä ensimmäisten joukossa ja pahiten jos lama iskee. Ohis.

Ei ehkä vaan kun. Eli tarvehierarkiassa kampaamo ja muut ei niin tärkeät hankinnat loppuvat ensin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olet väärässä. Työnantaja maksaa palkkaa sen perusteella, mikä on työpanoksen oletettu tuotto. Tuet sen sijaan tulevat arvioidun kulutuksen perusteella, siitäkin huolimatta että puhuttaisiin minimikulutuksesta.  Palkat eivät voi nousta jos työstä saatu voitto ei nouse, mutta tuet voivat laskea kun kulutuksesta pystytään tinkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viesti on nyt poistettu ilmeisesti 2 kertaa..?

Ilmeisesti näiden keskituloisten rahankäyttöä ei saa arvostella kun osuu niin ytimeen.

Jos teidän perheen nettotulot on jotain 4000-5000 e niin ette ole köyhiä ja teillä on varmasti varaa siihen suklaapatukkaan.

Vaikka käyttäisitte 2000 e asumiseen, 1000 e ruokakauppaan, niin jäisi silti vielä 1000-2000 e muuhun.

Itse olen 2000 nettona saava yh ja mulle jää 1000 e ruokaan ja laskuihin. En silti koe olevani köyhä. Meillä on kaikkea, paitsi auto ja ökyharrastus. Ei tulis mieleenkään mennä valittaa jonnekin lehteen, vaikka mut varmaan oikeasti lasketaan köyhäksi Suomen mittakaavassa. Älkää valittako. Teillä on asiat hyvin!

Kyllä ja ei. Noilla tuloilla Helsingissä asuva perhe on tiukoilla. Asuimme ennen ja rahaa ei suuremmin jäänyt eikä toivoakaan että olisimme saaneet asunnon ostettua. Muutimme toisaalle ja nyt on elämänlaatu parantunut ja rahaa jää huomattavasti enemmän. Meillä tavoite että joka kuukausi pakollisten menojen jälkeen laitamme rahaa myös säästöön jotta ei olisi täysi paniikki päällä jos jotain tapahtuu. Noissa sinun esimerkkitapauksissa kummassakaan sitä ei näytä suuremmin tapahtuvan vaan hyvin kädestä suuhun elämistä käytännössä pakon edessä. 

Voisitko vähän avata niitä kuluja? Ihan oikeasti yritän ymmärtää mihin niin suuri summa rahaa menee?

En elä kädestä suuhun. Asumiskulut 1000 e, ruokaan ehkä 400 e, 80 puhelin ja tabletti, 100 junalippu, jää about 400. Siitä sähkölasku parin kuun välein n. 50 e. Jää 350 ja tästä pari muuta laskua, jää yli 200. Sillä sitten syödään viikoittain jossain puffassa, menee kuussa ehkä 100 e. En laske kaupassa rahoja vaan ostan mitä haluan. Toki voi olla että mulla on jotenkin vääristynyt käsitys mun rahoista, koska mulla on myös säästöjä. Tilillä on kuitenkin koko ajan reilusti rahaa, joten tuskin kovin pahasti elän yli varojeni. Tietysti jos mulla ei olisi mitään säästöjä niin joutuisi olla tarkkana kaikesta. Jos eläisinkin kädestä suuhun, niin mun tilanteessa se olis ymmärrettävää koska olen yh ja maksan kaiken yksin.

Kahden keskituloisen perheessä on vaikea ymmärtää kyllä miksi rahat ei riitä, joten kerro ihmeessä miten teillä oli tiukkaa?

Meidän tulot olivat tuolloin noin 4000 euroa nettona että erään keskustelijan mukaan enemmän pienituloisiahan me. Annan yhden esimerkin: silloin maksoimme vuokraa + sähkö + vesi noin 1500 euroa. Nyt maksamme asumisesta 800 euroa + sähkö. Meillä jää nykyään satoja euroja enemmän rahaa pelkästään tuosta ja valtaosa säästöön. Silloinkin jäi hieman säästöön(n 300 euroa kuukaudessa) mutta vuokra häipyi savuna ilmaan mikä vain oli mielestäni tyhmyyttä. Lapsilla on molemmilla harrastus jotka yhteensä vievät noin 3000 vuodessa eli ei kalliit. Auto on kallis ja se vei useita satoja euroja kuukaudessa kun asuimme Helsingissä. Arvio oli että auton kulut keskimäärin 500 euroa. Nyt meillä ei lainkaan omaa autoa ja siitä hurja säästö. Sen rahan käytämme lomamatkaan vuosittain. Ruokaan menee edelleen noin 700 euroa vaikka suunniteltava enemmän nykyään kun kallistunut ja lapset jo isoja. 

4000-1500 e. Jää 2500 e. Ruokaan 700. Jää 1800 e. Lasten harrastukset 300. Jää 1500. Auto 500 e. Jää 1000 e, josta säästyi vielä 300 e. Eli 700 e kului johonkin mistä ei ole tietoa.

Yritän nyt vaan ymmärrä aidosti miten on rahasta tiukkaa. Eli johonkin kului odotettua enemmän rahaa. En nyt näe näillä laskelmilla miten teillä oli rahasta tiukkaa.

Eikö tuossa ole jo asiat aika hyvin jos saa kaiken tuon ja säästyykin kuitenkin 300 e kuussa?

Itse jotenkin näen työssäkäyvät perheet hyvätuloisia ja onnekkaita.

Lisäksi en ymmärrä vielä pätemistäsi siinä kohtaa että sinulla selvästi yksi lapsi. Elätät siis kaksi ihmistä 2000 euron nettopalkalla. Katsot silti voivasi arvostella pareja jotka elättävät 4000 euron nettotuloilla itsensä ja sekä kaksi lasta. Sinulla vähintään yhtä hyvä tilanne kuin noilla pareilla. Eikä kertomasi mukaan lapsesi edes harrasta mitään. Ehkä se teille sopii vaikka ei lapselle hyväksi.[/quote

Yhtä hyvä? En minä voi hankkia omakotitaloa enkä edes autoa. Miten me ollaan samalla viivalla?

Mulle jää ruokaa ja muihin kuluihin 1000 e. Ei sillä makseta autoa, eikä taloa, ei edes sitä kallista harrastusta lapselle. Ruokaa meillä on aina ja lapsella on yksi suht. edullinen harrastus kerran viikkoon.

Jos olisi puoliso, niin voisi olla talo ja auto sekä kalliimpi harrastus lapsella. Ei se tarkoita että olisi rikas, mutta olisi niihin kyllä hyvin varaa, enkä kehtaisi valittaa.

Tässä on nyt lainaukset päin peetä, mutta arvostelet kahta keskiluokkaista samaan aikaan, kun et itse pysty 1000 eurosta edes maksullista harrastusta tarjoamaan? Ilmeisesti perheessä vain yksi lapsi ja sekin kaiketi pieni. Noilla tuloilla ei taida päivähoitomaksuakaan mennä. Niin mihinkäs se sinun rahasi kuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka kuitenkin pyörittää tätä maata ja jos se alkaa jo katoamaan alkaa jo suuret vaikeudet.

Mitä tarkoitat sillä, että keskiluokka katoaa?

Esimerkiksi sitä, että keskiluokkainen ihminen joutuu työttömåksi ja siirtyy maksajasta tukien saajaksi.

Kun näin käy tarpeeksi monelle, hyvinvointivaltiolla ei ole enää tarpeeksi rahoittajia.

No onko nyt näkyvissä tilanne, jossa keskiluokkaa laajamittaisesti pistetään kortistoon? Millä tavalla kolumnissa käsitellyt jutut, kuten inflaatio tai lainojen koronnousut johtavat siihen?

???

Uskomaton kysymys.

Kyllä, nyt on todellakin ollut jo pari vuotta ajat, joissa erittäin moni keskiluokkainen on menettänyt työpaikkansa. Sellaisia aikoja on luvassa lisää, koska talous on ajautumassa pitkään taantumaan.

No ei ole. Meillä ei ole mitään taantumaa eikä keskiluokkaa ole jäänyt työttömäksi. Eipä ole taantumaa tulossakaan.

Miten joku voi olla niin ulalla, ettei ole huomannut Suomen olevan pitkittyneessä taantumassa ja työttömyyden lisääntyneen viime vuosina?

No vastaus on tietysti, että sosiaalituilla pysyvästi elävä ei sellaisia asioita huomaa, kun ei edes pyri työelämään. Tämä taantuma iskee kuitenkin lujaa keskiluokkaan.

https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-tuli-karu-arvio-taantuma-ei-sitt…

Ei me kylläkään olla nyt taantumassa, ja tuo talouselämän arvio on arvio tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viesti on nyt poistettu ilmeisesti 2 kertaa..?

Ilmeisesti näiden keskituloisten rahankäyttöä ei saa arvostella kun osuu niin ytimeen.

Jos teidän perheen nettotulot on jotain 4000-5000 e niin ette ole köyhiä ja teillä on varmasti varaa siihen suklaapatukkaan.

Vaikka käyttäisitte 2000 e asumiseen, 1000 e ruokakauppaan, niin jäisi silti vielä 1000-2000 e muuhun.

Itse olen 2000 nettona saava yh ja mulle jää 1000 e ruokaan ja laskuihin. En silti koe olevani köyhä. Meillä on kaikkea, paitsi auto ja ökyharrastus. Ei tulis mieleenkään mennä valittaa jonnekin lehteen, vaikka mut varmaan oikeasti lasketaan köyhäksi Suomen mittakaavassa. Älkää valittako. Teillä on asiat hyvin!

Kyllä ja ei. Noilla tuloilla Helsingissä asuva perhe on tiukoilla. Asuimme ennen ja rahaa ei suuremmin jäänyt eikä toivoakaan että olisimme saaneet asunnon ostettua. Muutimme toisaalle ja nyt on elämänlaatu parantunut ja rahaa jää huomattavasti enemmän. Meillä tavoite että joka kuukausi pakollisten menojen jälkeen laitamme rahaa myös säästöön jotta ei olisi täysi paniikki päällä jos jotain tapahtuu. Noissa sinun esimerkkitapauksissa kummassakaan sitä ei näytä suuremmin tapahtuvan vaan hyvin kädestä suuhun elämistä käytännössä pakon edessä. 

Voisitko vähän avata niitä kuluja? Ihan oikeasti yritän ymmärtää mihin niin suuri summa rahaa menee?

En elä kädestä suuhun. Asumiskulut 1000 e, ruokaan ehkä 400 e, 80 puhelin ja tabletti, 100 junalippu, jää about 400. Siitä sähkölasku parin kuun välein n. 50 e. Jää 350 ja tästä pari muuta laskua, jää yli 200. Sillä sitten syödään viikoittain jossain puffassa, menee kuussa ehkä 100 e. En laske kaupassa rahoja vaan ostan mitä haluan. Toki voi olla että mulla on jotenkin vääristynyt käsitys mun rahoista, koska mulla on myös säästöjä. Tilillä on kuitenkin koko ajan reilusti rahaa, joten tuskin kovin pahasti elän yli varojeni. Tietysti jos mulla ei olisi mitään säästöjä niin joutuisi olla tarkkana kaikesta. Jos eläisinkin kädestä suuhun, niin mun tilanteessa se olis ymmärrettävää koska olen yh ja maksan kaiken yksin.

Kahden keskituloisen perheessä on vaikea ymmärtää kyllä miksi rahat ei riitä, joten kerro ihmeessä miten teillä oli tiukkaa?

Meidän tulot olivat tuolloin noin 4000 euroa nettona että erään keskustelijan mukaan enemmän pienituloisiahan me. Annan yhden esimerkin: silloin maksoimme vuokraa + sähkö + vesi noin 1500 euroa. Nyt maksamme asumisesta 800 euroa + sähkö. Meillä jää nykyään satoja euroja enemmän rahaa pelkästään tuosta ja valtaosa säästöön. Silloinkin jäi hieman säästöön(n 300 euroa kuukaudessa) mutta vuokra häipyi savuna ilmaan mikä vain oli mielestäni tyhmyyttä. Lapsilla on molemmilla harrastus jotka yhteensä vievät noin 3000 vuodessa eli ei kalliit. Auto on kallis ja se vei useita satoja euroja kuukaudessa kun asuimme Helsingissä. Arvio oli että auton kulut keskimäärin 500 euroa. Nyt meillä ei lainkaan omaa autoa ja siitä hurja säästö. Sen rahan käytämme lomamatkaan vuosittain. Ruokaan menee edelleen noin 700 euroa vaikka suunniteltava enemmän nykyään kun kallistunut ja lapset jo isoja. 

4000-1500 e. Jää 2500 e. Ruokaan 700. Jää 1800 e. Lasten harrastukset 300. Jää 1500. Auto 500 e. Jää 1000 e, josta säästyi vielä 300 e. Eli 700 e kului johonkin mistä ei ole tietoa.

Yritän nyt vaan ymmärrä aidosti miten on rahasta tiukkaa. Eli johonkin kului odotettua enemmän rahaa. En nyt näe näillä laskelmilla miten teillä oli rahasta tiukkaa.

Eikö tuossa ole jo asiat aika hyvin jos saa kaiken tuon ja säästyykin kuitenkin 300 e kuussa?

Itse jotenkin näen työssäkäyvät perheet hyvätuloisia ja onnekkaita.

Loput esimerkiksi vaatteisiin koko perheelle, vakuutuksiin, puhelimiin, itselleni kuukausikortti ja muut laskut ja hankinnat. Neljän hengen perheessä niitä on aina. Joskus uimahallissa koko perheen voimin tai vaikkapa elokuvissa. Ostetaan lapsille urheiluvälineitä tai itselleni tai vaimolleni silmälaseja. Meneehän sitä rahaa vaikka sinä et ymmärrä. Myös kampaajalla käynnit samoin lasten parturit maksavat sillä kaikki eivät halua kulkea kuin tarhapirut. 

Kauheasti aivan turhaa kulutusta. Kuinka paljon te niitä urheiluvälineitä tarvitsette? Ja silmälaseja uusitaan koko ajan, ehkä uusimpiin muotikehyksiin? Opetelkaa leikkaamaan hiukset itse ja ilmainen vinkki: Älkää opettakoon lapsillenne samaa kulutusjuhlaa, sillä heidän elinaikanaan luonnonvarat loppuvat. Parempi totutella.

Vaimoni tarvitsi tuolloin jatkuvasti uusia laseja näkönsä takia. Nyt silmät leikattu eikä tarvitse laseja lainkaan. Kyse oli noista muutamista vuosista. Nyt ei ole enää rahasta tiukkaa. Todellakaan emme leikkaa hiuksiamme itse ja nykyään ei tarvitse ostaa juuri urheiluvälineitäkään. Ei pyöriä tai muitakaan. Lasten ja meidän ostokäyttäytymisellä ei ole mitään merkitystä sitä paitsi loppuvatko luonnonvarat.

Kuluttakoot vielä kun on jotain kulutettavaa. 

Juurihan sinä monessa viestissä todistelit, että niin ja niin paljon kuluu kaikkeen edellämainittuun ja nyt ei kulukaan, että miten se nyt on?

Lapsillasi tulee olemaan ikävä tulevaisuus, kun kulutusjuhla loppuu, mutta jos te haluatte heidät kasvattaa nimenomaisesti kuluttajiksi ja tuhlareiksi, niin onnea valitsemallanne tielle. Pudotus voi olla kova.

 Tässä uudelleen aiempi viestini:

"Meidän tulot olivat tuolloin noin 4000 euroa nettona että erään keskustelijan mukaan enemmän pienituloisiahan me. Annan yhden esimerkin: silloin maksoimme vuokraa + sähkö + vesi noin 1500 euroa. Nyt maksamme asumisesta 800 euroa + sähkö. Meillä jää nykyään satoja euroja enemmän rahaa pelkästään tuosta ja valtaosa säästöön. Silloinkin jäi hieman säästöön(n 300 euroa kuukaudessa) mutta vuokra häipyi savuna ilmaan mikä vain oli mielestäni tyhmyyttä. Lapsilla on molemmilla harrastus jotka yhteensä vievät noin 3000 vuodessa eli ei kalliit. Auto on kallis ja se vei useita satoja euroja kuukaudessa kun asuimme Helsingissä. Arvio oli että auton kulut keskimäärin 500 euroa. Nyt meillä ei lainkaan omaa autoa ja siitä hurja säästö. Sen rahan käytämme lomamatkaan vuosittain. Ruokaan menee edelleen noin 700 euroa vaikka suunniteltava enemmän nykyään kun kallistunut ja lapset jo isoja."

Jo tuossa mainituista asumiskulut laskeneet lähes 700 euroa kuukaudessa ja autoilu 500 euroa. Lisäksi aivan ensimmäisessä viestissä kerroin elämisen olleen tiukkaa siihen aikaan kun asuimme Helsingissä. Jo siinä samassa viestissä kerroin että tilanne korjaantui sieltä muuton jälkeen. En ole yhdessäkään viestissä väittänyt että meillä olisi enää tiukkaa. Nyt meille jää mainiosti rahaa. Asuminen ja autoilu vaihtoon ja ylimääräistä rahaa 1200 euroa muuhun kuten viestistä kävi mainiosti ilmi niin en todellakaan ole väittänyt että meillä nyt on tiukkaa vaan rahaa jää reilusti.

Vertaat tilannettanne kuitenkin yksinhuoltajaan ja koet tarpeelliseksi todistella, että teilläkin menee paaaaljon rahaa kaikkeen. No, kertomasi perusteella olettekin tuhlareita, eihän sellaisille mikään riitä. Ja vielä lapsenne opetatte samanlaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkahan on tän yhteiskunnan tukipilarit.

Köyhät, vaivaat ja sairaat on vaan riippakiviä.

Rikkaita on vähän.

Toivo ettet itse sairastu.

Voin vaikka allekirjottaa lupauksen et jos mulle iskee muotisairaus masennus niin kenenkään juniorin ei tarvi lopettaa sen jääkiekkoharrastus sen takia että mulle saadaan maksettua hyvä elintaso

Uskaltaisin aika isosta summasta lyödä vetoa että mielisi muuttuisi jos sairastuisit.

Edellinen tahtoo siis sanoa että juuri hän et käytä lainkaan julkista terveydenhuoltoa? Hyvä hänelle, ja lisäksi auttaa kaikkia niitä muitakin jotka kärsivät julkisen puolen pitkistä jonoista.

Masennus on kuitenkin vakava aihe, joten arvostaisin että sitä ei käytetä muotisairautena vaan otetaan ja hyväksytään mielen sairaudet niille kuuluvalla painoarvolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olet väärässä. Työnantaja maksaa palkkaa sen perusteella, mikä on työpanoksen oletettu tuotto. Tuet sen sijaan tulevat arvioidun kulutuksen perusteella, siitäkin huolimatta että puhuttaisiin minimikulutuksesta.  Palkat eivät voi nousta jos työstä saatu voitto ei nouse, mutta tuet voivat laskea kun kulutuksesta pystytään tinkimään.

Perustoimeentulo ei tässä maassa tule laskemaan vaikka kuinka haluat. Sen tasosta on saatu ja saadaan jatkuvasti huomautuksia joten siitä vain kokeilemaan. Ja se työnantaja repii sen tuloksensa suoraan työntekijän selkänahasta eli mitä halvemmalla se saa työntekijän niin sitä hienommalla autolla se ajaa. Turha kuvitella että hän jalona ja oikeuden mukaisena ihmisenä muistaisi työntekijää siinä vaiheessa kun hän sillä rahalla nauttii elämästään.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viesti on nyt poistettu ilmeisesti 2 kertaa..?

Ilmeisesti näiden keskituloisten rahankäyttöä ei saa arvostella kun osuu niin ytimeen.

Jos teidän perheen nettotulot on jotain 4000-5000 e niin ette ole köyhiä ja teillä on varmasti varaa siihen suklaapatukkaan.

Vaikka käyttäisitte 2000 e asumiseen, 1000 e ruokakauppaan, niin jäisi silti vielä 1000-2000 e muuhun.

Itse olen 2000 nettona saava yh ja mulle jää 1000 e ruokaan ja laskuihin. En silti koe olevani köyhä. Meillä on kaikkea, paitsi auto ja ökyharrastus. Ei tulis mieleenkään mennä valittaa jonnekin lehteen, vaikka mut varmaan oikeasti lasketaan köyhäksi Suomen mittakaavassa. Älkää valittako. Teillä on asiat hyvin!

Kyllä ja ei. Noilla tuloilla Helsingissä asuva perhe on tiukoilla. Asuimme ennen ja rahaa ei suuremmin jäänyt eikä toivoakaan että olisimme saaneet asunnon ostettua. Muutimme toisaalle ja nyt on elämänlaatu parantunut ja rahaa jää huomattavasti enemmän. Meillä tavoite että joka kuukausi pakollisten menojen jälkeen laitamme rahaa myös säästöön jotta ei olisi täysi paniikki päällä jos jotain tapahtuu. Noissa sinun esimerkkitapauksissa kummassakaan sitä ei näytä suuremmin tapahtuvan vaan hyvin kädestä suuhun elämistä käytännössä pakon edessä. 

Voisitko vähän avata niitä kuluja? Ihan oikeasti yritän ymmärtää mihin niin suuri summa rahaa menee?

En elä kädestä suuhun. Asumiskulut 1000 e, ruokaan ehkä 400 e, 80 puhelin ja tabletti, 100 junalippu, jää about 400. Siitä sähkölasku parin kuun välein n. 50 e. Jää 350 ja tästä pari muuta laskua, jää yli 200. Sillä sitten syödään viikoittain jossain puffassa, menee kuussa ehkä 100 e. En laske kaupassa rahoja vaan ostan mitä haluan. Toki voi olla että mulla on jotenkin vääristynyt käsitys mun rahoista, koska mulla on myös säästöjä. Tilillä on kuitenkin koko ajan reilusti rahaa, joten tuskin kovin pahasti elän yli varojeni. Tietysti jos mulla ei olisi mitään säästöjä niin joutuisi olla tarkkana kaikesta. Jos eläisinkin kädestä suuhun, niin mun tilanteessa se olis ymmärrettävää koska olen yh ja maksan kaiken yksin.

Kahden keskituloisen perheessä on vaikea ymmärtää kyllä miksi rahat ei riitä, joten kerro ihmeessä miten teillä oli tiukkaa?

Meidän tulot olivat tuolloin noin 4000 euroa nettona että erään keskustelijan mukaan enemmän pienituloisiahan me. Annan yhden esimerkin: silloin maksoimme vuokraa + sähkö + vesi noin 1500 euroa. Nyt maksamme asumisesta 800 euroa + sähkö. Meillä jää nykyään satoja euroja enemmän rahaa pelkästään tuosta ja valtaosa säästöön. Silloinkin jäi hieman säästöön(n 300 euroa kuukaudessa) mutta vuokra häipyi savuna ilmaan mikä vain oli mielestäni tyhmyyttä. Lapsilla on molemmilla harrastus jotka yhteensä vievät noin 3000 vuodessa eli ei kalliit. Auto on kallis ja se vei useita satoja euroja kuukaudessa kun asuimme Helsingissä. Arvio oli että auton kulut keskimäärin 500 euroa. Nyt meillä ei lainkaan omaa autoa ja siitä hurja säästö. Sen rahan käytämme lomamatkaan vuosittain. Ruokaan menee edelleen noin 700 euroa vaikka suunniteltava enemmän nykyään kun kallistunut ja lapset jo isoja. 

4000-1500 e. Jää 2500 e. Ruokaan 700. Jää 1800 e. Lasten harrastukset 300. Jää 1500. Auto 500 e. Jää 1000 e, josta säästyi vielä 300 e. Eli 700 e kului johonkin mistä ei ole tietoa.

Yritän nyt vaan ymmärrä aidosti miten on rahasta tiukkaa. Eli johonkin kului odotettua enemmän rahaa. En nyt näe näillä laskelmilla miten teillä oli rahasta tiukkaa.

Eikö tuossa ole jo asiat aika hyvin jos saa kaiken tuon ja säästyykin kuitenkin 300 e kuussa?

Itse jotenkin näen työssäkäyvät perheet hyvätuloisia ja onnekkaita.

Loput esimerkiksi vaatteisiin koko perheelle, vakuutuksiin, puhelimiin, itselleni kuukausikortti ja muut laskut ja hankinnat. Neljän hengen perheessä niitä on aina. Joskus uimahallissa koko perheen voimin tai vaikkapa elokuvissa. Ostetaan lapsille urheiluvälineitä tai itselleni tai vaimolleni silmälaseja. Meneehän sitä rahaa vaikka sinä et ymmärrä. Myös kampaajalla käynnit samoin lasten parturit maksavat sillä kaikki eivät halua kulkea kuin tarhapirut. 

Kauheasti aivan turhaa kulutusta. Kuinka paljon te niitä urheiluvälineitä tarvitsette? Ja silmälaseja uusitaan koko ajan, ehkä uusimpiin muotikehyksiin? Opetelkaa leikkaamaan hiukset itse ja ilmainen vinkki: Älkää opettakoon lapsillenne samaa kulutusjuhlaa, sillä heidän elinaikanaan luonnonvarat loppuvat. Parempi totutella.

Vaimoni tarvitsi tuolloin jatkuvasti uusia laseja näkönsä takia. Nyt silmät leikattu eikä tarvitse laseja lainkaan. Kyse oli noista muutamista vuosista. Nyt ei ole enää rahasta tiukkaa. Todellakaan emme leikkaa hiuksiamme itse ja nykyään ei tarvitse ostaa juuri urheiluvälineitäkään. Ei pyöriä tai muitakaan. Lasten ja meidän ostokäyttäytymisellä ei ole mitään merkitystä sitä paitsi loppuvatko luonnonvarat.

Täällä vielä yh kommentoi. Eli 700 e joka kk suunnilleen, leffat, silmälasit ym...

Eli hauskanpitoon 700 e kuussa? Ei siinä ole mitään pahaa vaan ihan normaalia elämää, mutta jos nyt mietitään että teillä oli siis talo, auto, lapsilla harrastukset, ruokaa, 700 e leffat ja muut, tän jälkeen jää vielä 300 e säästöön.

Ei tuo ole tiukkaa elämää edelleenkään. Hyvin on asiat. Ei kukaan muukaan pysty laseja ja pyöriä ostamaan heti vaan osamaksulla ne monesti hankitaan.

Itse näen, että jos pystyy mennä uimahallin, ostamaan vaatteita, käymään kampaajalla niin asiat on hienosti! Ja löytyy koti ja ruokaa ja vielä autokin. Ja jää vielä säästöön rahaa!

Hyvin on asiat teillä!

Meillä on nyt hyvin asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olet väärässä. Työnantaja maksaa palkkaa sen perusteella, mikä on työpanoksen oletettu tuotto. Tuet sen sijaan tulevat arvioidun kulutuksen perusteella, siitäkin huolimatta että puhuttaisiin minimikulutuksesta.  Palkat eivät voi nousta jos työstä saatu voitto ei nouse, mutta tuet voivat laskea kun kulutuksesta pystytään tinkimään.

Perustoimeentulo ei tässä maassa tule laskemaan vaikka kuinka haluat. Sen tasosta on saatu ja saadaan jatkuvasti huomautuksia joten siitä vain kokeilemaan. Ja se työnantaja repii sen tuloksensa suoraan työntekijän selkänahasta eli mitä halvemmalla se saa työntekijän niin sitä hienommalla autolla se ajaa. Turha kuvitella että hän jalona ja oikeuden mukaisena ihmisenä muistaisi työntekijää siinä vaiheessa kun hän sillä rahalla nauttii elämästään.

-eri

En ole niin perehtynyt asiaan että tietäisin onko tämä totta vai ei, mutta jossain kommentissa mainittiin että kaikkia Suomen maksamia tukia ei huomioida laskelmissa. Mietin että olisiko ollut asumistuki, mutta en varmaksi muista. Jos oli, niin se on niin suuri osa tuota tukijärjestelmää että kääntäisi varmaankin tulkinnat päälaelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tottunut tiettyyn elintasoon, johon kuuluu ulkona syöminen, ulkomaanmatkat, merkkivaatteet, kalliit harrastukset, Ok-talo ja kaksi autoa niin kyllä se kirvelee kun joutuukin niistä luopumaan/vähentämään.

Kysymys kuuluukin: miksi pitäisi pystyä luopumaan kun on tehnyt töitä niiden eteen?

Vain jotta te loiset saisitte ilmaiseksi kaiken haluamanne?

Tämä, kun se ei kansan oikeustajuun mahdu, että kovalla työllä hankitusta elintasosta joutuisi luopumaan vain, koska joku lattajalka ei viitsi tehdä elämisensä eteen yhtikäs mitään, mutta katsoo, että keskiluokan elintaso kuuluu hänellekin.

Niin mistä sinun nyt keskiluokkaan kuuluvana pitää luopua? Jos olet virittänyt taloutesi liian tiukaksi, niin ei siinä muu auta kuin mietti, mistä voit luopua.

Ilmeisesti tuon kirjoittajan mielestä yhteiskunnan tulisi rahoittaa hänen ok-talonsa ja kaksi autoaan plus ulkona syömiset, matkat ja harrastukset. Ihan jo siitä syystä, että yhteiskunta maksaa asumistukea köyhän rupuiseen yksiöön Kontulassa.

Kyllä vitsin murjaisit. Helpottiko?

No kuule ei helpottanut. Kituutan matalapalkkatyössä ja terveyskin menee ja pelkään todella paljon sitä, että joudun vielä jossain vaiheessa hakemaan tukia, joita en siis tällä hetkellä saa enkä haluakaan saada. Sitten kun olen vanha niin joudun varmaan kadulle koska en tule saamaan paljon mitään eläkettä.

Ei todellakaan käy kateeksi tuilla eläjien asema ja ihan todella täältäkin voisi saada sen kuvan, että siihen kontulalaiseen rupuyksiöön maksettu asumistuki on hirveä vääryys koska keskiluokkainen joutuu jättämään pari ulkomaanmatkaa väliin kun eläminen kallistuu.

Keskiluokkalainen elää omilla rahoilla elämisen kallistumisesta huolimatta,tämä yksiössä asuva muiden rahoilla.Siinä on se ero.

No vaihtaisitko sinä osia hänen kanssaan? Minä en vaihtaisi, vaikka oma elintasoni matalapalkkaduunarina ei juuri eroa hänen elintasostaan ja keskiluokan elintaso on minulle vain kaukainen uni. Toisten varassa eläminen ei ole kivaa eikä huoletonta. Se on inhottavaa ja nöyryyttävää ja turvatonta. En ikinä, ikinä haluaisi joutua siihen. Harva muukaan haluaa.

En ymmärrä, kuinka ihmiset, joilla on elämisen kallistumisesta huolimatta hyvätasoinen omistusasunto, kivoja harrastuksia ja matkoja, varaa panostaa omaan ulkonäköön, varaa käydä yksityislääkärillä julkiselle jonottamisen sijaan, varaa laittaa rahaa säästöön odottamattomia menoja varten jne., voivat tuntea jotain katkeruutta siitä, että joku saa yhteiskunnan tukia juuri ja juuri välttämättömään elämiseen vailla toivoakaan mistään huvituksista ja virkistyksestä. En vain ymmärrä sitä.

Ei keskiluokalla ole tuohon varaa. Keskiluokka ei todellakaan käy koko aikaa harrastuksissa ja matkoilla, sekä panosta ulkonäköön ja käy yksityislääkärillä tarpeen vaatiessa. Sekoitat nyt keskiluokan hyvätuloisiin.

Tottakai käy jollei erehdy hankkimaan lapsia. Se on virhe mikä romahduttaa elintason.

Minkälaista tuhlausta keskiluokka nykyisin oikein harrastaa? Havahduin siihen että taidan olla itsekin keskituloinen n. neljän tonnin tuloilla.

En silti omista 50000 euron autoa tai käy jatkuvasti kaukomailla. On minulla harrasteajoneuvoja, mutta ne ovat vanhoja ja pidän ne itse yllä sillä ne ovat leikkikaluja eivätkä ehdottoman tarpeellisia. Talonikin remontoin itse. Jos en jotain osaa niin siihen pistetään rahaa että saa laatua. Mutta vain jos sitä on laittaa, ei kaikkea osteta velaksi. Ja jos jokin menee päin peetä pidän säästössä rahaa ettei tartte heti kaikkea myydä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään satojentuhansien lainoja, eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kelataksiin laittaa tulorajan?

Minkälaista tulorajaa ajattelit? Meillä menisi lapsen terapiaan sellainen 500 euroa kuussa, jos itse maksettaisiin. Jos edes riittääkään. Bruttotulot n. 5500 euroa eli varmaan tulorajat ylittyisi.

Tämä on kyllä hyvä esimerkki siitä että yhteiskunnan tuet kelpaa. Voishan sen lapsen ajaa itsekin, tai mennä mukana julkisilla - onko taksi tarpeellinen? Olettaen että 5500 bruttotulot jakautuu melko tasaisesti kahdelle hengelle, niin eikö tuo ole myös lähelle nettotulojanne riippuen kirkollisuudesta ym.

Käteen jää 3800 euroa ilman kirkollisveroa. Ei 3000 euron brutosta jää käteen kuin reilu 2000 euroa. Tosin noista menee sitten vielä liiton maksu. Vakuutus liiton kautta, josta saadaan hyvä alennus. Kyllä, taksi on tarpeellinen, koska kyseiseen paikkaan ei mene julkisia. Ja kyllä, olen kuskannut ensimmäisen vuoden itse. Mitäpä luulet, pystyinkö silloin käymään kokopäivätyössä ja maksamaan veroja niin paljon kuin nyt? Aika ikävä sävy kyllä tässä viestissä ottaen huomioon sen, että lapsen vakavasta sairaudesta riippumatta pyöritämme arkea ja käymme töissä. Ihan Kela-taksinkin kanssa riittää kuormitusta ja kuluja, mutta onneksi toisella on edes jokseenkin joustava työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olet väärässä. Työnantaja maksaa palkkaa sen perusteella, mikä on työpanoksen oletettu tuotto. Tuet sen sijaan tulevat arvioidun kulutuksen perusteella, siitäkin huolimatta että puhuttaisiin minimikulutuksesta.  Palkat eivät voi nousta jos työstä saatu voitto ei nouse, mutta tuet voivat laskea kun kulutuksesta pystytään tinkimään.

Perustoimeentulo ei tässä maassa tule laskemaan vaikka kuinka haluat. Sen tasosta on saatu ja saadaan jatkuvasti huomautuksia joten siitä vain kokeilemaan. Ja se työnantaja repii sen tuloksensa suoraan työntekijän selkänahasta eli mitä halvemmalla se saa työntekijän niin sitä hienommalla autolla se ajaa. Turha kuvitella että hän jalona ja oikeuden mukaisena ihmisenä muistaisi työntekijää siinä vaiheessa kun hän sillä rahalla nauttii elämästään.

-eri

Pöh. Minulla työnantaja on tarjonnut joka vuosi oma-aloitteisesti liittokohtaisia neuvotteluja suuremmat palkankorotukset. Ei ole tarvinnut erikseen pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olet väärässä. Työnantaja maksaa palkkaa sen perusteella, mikä on työpanoksen oletettu tuotto. Tuet sen sijaan tulevat arvioidun kulutuksen perusteella, siitäkin huolimatta että puhuttaisiin minimikulutuksesta.  Palkat eivät voi nousta jos työstä saatu voitto ei nouse, mutta tuet voivat laskea kun kulutuksesta pystytään tinkimään.

En tuota voittoa työnantajalle mutta palkkaan vaikuttava asia se ei ole. Me kaikki emme työskentele yksityissektorilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tottunut tiettyyn elintasoon, johon kuuluu ulkona syöminen, ulkomaanmatkat, merkkivaatteet, kalliit harrastukset, Ok-talo ja kaksi autoa niin kyllä se kirvelee kun joutuukin niistä luopumaan/vähentämään.

Ja toisia pommitetaan ja tapetaan tuossa melkein naapurissa. Toimittaja on aivan oikeassa, suomalainen keskiluokka on pilalle hemmoteltua!

Niin on Suomen pummitkin pilalle hemmoteltuja koska heitä ei pommiteta eikä tapeta.

Ei ne pummit valita jostain huviajelujen kalleudesta tms. Suomalainen mersupersukokkari valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvän kuuluu saada enemmän kuin työttömän, muuten työssäkäynti ei ole mielekästä. Suomessa työttömälle kuuluu oikeus asumiseen, ruokaan, ja monenlaiseen viihteeseen kuten puhelin, televisio ja tietokone. Siksi työssäkäyvälle kuuluu oikeus merkkivaatteisiin ja ulkomaanmatkoihin.

Ja kun tähän välttämättä joku kommentoi että työssäkäynti itsessään on mielekästä, niin miksipä ei, itsekin pidän omista töistäni. Mutta suurelle osalle suomalaisista - ja väitän että merkittävän suurelle osalle - se mielekkys kuitenkin suhdannaista ja työnteon lopettaminen ei tarkoittaisi elintason laskua niin sitä vähennettäisiin suurissa määrin. Minäkin - vaikka pidänkin töistäni - pidän vielä enemmän ajatuksesta suunnitella omat päiväni täysin ilman palaverikutsuja ja muita töihin liittyviä vähemmän miellyttäviä velvollisuuksia.

Jos keskituloinen ei saa sen enempää kuin asumisen, ruoan ja viihteen, hänen ei kannata käydä töissä. Mukavampaa se on viihdyttää perhettä ja vähemmän stressiäkin tulee, siivoaminen onnistuu niinä aiempina työaikoina.

No eikä kuulu merkkivaatteet ja ulkomaanmatkat. Työssä käyvälle kuuluu palkka. Jos palkka on liian pieni, niin ensisijaisen valitusosoitteen tulee olla työnantaja, ei yhteiskunta.

Sillä palkalla voi sitten tehdä sen, mihin sillä palkalla on varaa. Aika moni valitsee ottaa sen asumisen, ruuan ja viihteen vähän parempana/laadukkaampana/yksilöllisempänä versiona kuin työtön, ehkä jopa niin, että käytössä on vaikkapa kakkosasunto ja oma auto tai pari. Moni valitsee myös säästää, mihin todella köyhällä ei ole käytännössä mahdollisuutta jo ihan byrokratian takia. Sitten ei välttämättä kaikissa suhdanteissa jää varaa ainakaan kovin moneen merkkivaatteeseen tai ulkomaanmatkaan. 

Jälleen kerran: jos sinusta keskiluokkaisena vaikuttaa siltä, että töissä käynti ei kannata, niin olet täysin vapaa jäämään työttömäksi. Käytännössä tämä keskiluokkaisten uhoaminen jää tyhjäksi louskutukseksi, mikä kertoo siitä, että kyllä työssä käymällä edelleen saa kaikenlaista lisäarvoa elämään.

Olet väärässä. Työnantaja maksaa palkkaa sen perusteella, mikä on työpanoksen oletettu tuotto. Tuet sen sijaan tulevat arvioidun kulutuksen perusteella, siitäkin huolimatta että puhuttaisiin minimikulutuksesta.  Palkat eivät voi nousta jos työstä saatu voitto ei nouse, mutta tuet voivat laskea kun kulutuksesta pystytään tinkimään.

Perustoimeentulo ei tässä maassa tule laskemaan vaikka kuinka haluat. Sen tasosta on saatu ja saadaan jatkuvasti huomautuksia joten siitä vain kokeilemaan. Ja se työnantaja repii sen tuloksensa suoraan työntekijän selkänahasta eli mitä halvemmalla se saa työntekijän niin sitä hienommalla autolla se ajaa. Turha kuvitella että hän jalona ja oikeuden mukaisena ihmisenä muistaisi työntekijää siinä vaiheessa kun hän sillä rahalla nauttii elämästään.

-eri

En ole niin perehtynyt asiaan että tietäisin onko tämä totta vai ei, mutta jossain kommentissa mainittiin että kaikkia Suomen maksamia tukia ei huomioida laskelmissa. Mietin että olisiko ollut asumistuki, mutta en varmaksi muista. Jos oli, niin se on niin suuri osa tuota tukijärjestelmää että kääntäisi varmaankin tulkinnat päälaelleen.

Tuossa on huomautus ja sieltä löytyy myös laskentatapa suhteutettuna suomalaisten mediaanituloon. Huomioon otettavat tuet on myös kerrottu hyvin selvästi.

https://valtioneuvosto.fi/-//1271139/sosiaalisten-oikeuksien-komitealta…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tottunut tiettyyn elintasoon, johon kuuluu ulkona syöminen, ulkomaanmatkat, merkkivaatteet, kalliit harrastukset, Ok-talo ja kaksi autoa niin kyllä se kirvelee kun joutuukin niistä luopumaan/vähentämään.

Kysymys kuuluukin: miksi pitäisi pystyä luopumaan kun on tehnyt töitä niiden eteen?

Vain jotta te loiset saisitte ilmaiseksi kaiken haluamanne?

Tämä, kun se ei kansan oikeustajuun mahdu, että kovalla työllä hankitusta elintasosta joutuisi luopumaan vain, koska joku lattajalka ei viitsi tehdä elämisensä eteen yhtikäs mitään, mutta katsoo, että keskiluokan elintaso kuuluu hänellekin.

Niin mistä sinun nyt keskiluokkaan kuuluvana pitää luopua? Jos olet virittänyt taloutesi liian tiukaksi, niin ei siinä muu auta kuin mietti, mistä voit luopua.

Ilmeisesti tuon kirjoittajan mielestä yhteiskunnan tulisi rahoittaa hänen ok-talonsa ja kaksi autoaan plus ulkona syömiset, matkat ja harrastukset. Ihan jo siitä syystä, että yhteiskunta maksaa asumistukea köyhän rupuiseen yksiöön Kontulassa.

Kyllä vitsin murjaisit. Helpottiko?

No kuule ei helpottanut. Kituutan matalapalkkatyössä ja terveyskin menee ja pelkään todella paljon sitä, että joudun vielä jossain vaiheessa hakemaan tukia, joita en siis tällä hetkellä saa enkä haluakaan saada. Sitten kun olen vanha niin joudun varmaan kadulle koska en tule saamaan paljon mitään eläkettä.

Ei todellakaan käy kateeksi tuilla eläjien asema ja ihan todella täältäkin voisi saada sen kuvan, että siihen kontulalaiseen rupuyksiöön maksettu asumistuki on hirveä vääryys koska keskiluokkainen joutuu jättämään pari ulkomaanmatkaa väliin kun eläminen kallistuu.

Keskiluokkalainen elää omilla rahoilla elämisen kallistumisesta huolimatta,tämä yksiössä asuva muiden rahoilla.Siinä on se ero.

No vaihtaisitko sinä osia hänen kanssaan? Minä en vaihtaisi, vaikka oma elintasoni matalapalkkaduunarina ei juuri eroa hänen elintasostaan ja keskiluokan elintaso on minulle vain kaukainen uni. Toisten varassa eläminen ei ole kivaa eikä huoletonta. Se on inhottavaa ja nöyryyttävää ja turvatonta. En ikinä, ikinä haluaisi joutua siihen. Harva muukaan haluaa.

En ymmärrä, kuinka ihmiset, joilla on elämisen kallistumisesta huolimatta hyvätasoinen omistusasunto, kivoja harrastuksia ja matkoja, varaa panostaa omaan ulkonäköön, varaa käydä yksityislääkärillä julkiselle jonottamisen sijaan, varaa laittaa rahaa säästöön odottamattomia menoja varten jne., voivat tuntea jotain katkeruutta siitä, että joku saa yhteiskunnan tukia juuri ja juuri välttämättömään elämiseen vailla toivoakaan mistään huvituksista ja virkistyksestä. En vain ymmärrä sitä.

Ei keskiluokalla ole tuohon varaa. Keskiluokka ei todellakaan käy koko aikaa harrastuksissa ja matkoilla, sekä panosta ulkonäköön ja käy yksityislääkärillä tarpeen vaatiessa. Sekoitat nyt keskiluokan hyvätuloisiin.

Todellakin on varaa. Nykyisen keskiluokan elintaso on huikea, paljon korkeampi kuin vaikka minun keskiluokkaisessa lapsuudessani. Toki nykyinen keskiluokka myös ottaa hyvin huolettomasti velkaa, sillä tavalla, että minun lapsuudessani niin ei oltaisi uskallettu tehdä ja osittain tällä velkarahalla kustannetaan nykyisen keskiluokan rikkaita jäljittelevä elämä, mutta kuitenkin.

Ihmiset, ja nimenomaan keskiluokka eivätkä vain rikkaat, esimerkiksi juuri matkustelevat nykyään ihan hillittömästi. Ennen tehtiin yksi lomamatka vuodessa, nyt lähdetään tuosta vain vaikka viikonlopun viettoon ulkomaille ja pandemia toikin mukanaan hirveän itkun ja porun kun nonstop-matkustelulle tuli hetkeksi stop.

Toki on niitä juuri ja juuri kahden tonnin tuloihin yltäviä, jotka ovat uskoneet väitteet siitä, että he ovat muka keskiluokkaa, eikä heillä nyt olekaan tuollaiseen elintasoon mahdollisuutta, mutta nyt puhutaan oikeasti keskiluokkaisista ihmisistä. Heidän elintasonsa on erittäin korkea.