Tuleeko teille koskaan pahoja mielikuvia? Että tekisitte jonkun rikoksen tms?

Olen miettinytkin, että en taida olla ihan terve kun tommoset tulee edes mieleen.



Enhän minä raukka edes uskaltaisi moista tehdä saatika haluaisi eikä siihen ole edes mitään tarvetta.

ja ajatuksiksi vain jäävät.

Olen joskus kuvitellut tekeväni täydellisen murhan, joskus joku lapsikin kohteena, mä olen varmaan ihan pimee:(

aina silloin tällöin kaupan kassajonossa ajattelen pahoinpiteleväni mummoja jotka luulee omistavansa koko kaupan.....

Ja todellakin, minä tiedän koko ajan etten tekisi mutta silti saatan jonkin aikaakin kuvitella sitä tilannetta, eniten sitä miten muut reagoisivat ja miltä tuntuisi tehdä sellaista... hyi kamala, sitten äkkiä lopetan moisten ajattelun kun ne on niin pimeitä ja vääriä ajatuksia!

Mulla on hyvä mielikuvitus ja tässä yksi miinuspuoli. Tai plussapuoli, miten sen nyt haluaa ottaa.

Tai sitten autoillessa saattaa yhtäkkiä pälkähtää päähän, että entäs jos vain ajaisi tuota rekkaa päin. Ja sitten heti saman tien ajattelen, että miksi tuollainen tuli edes mieleen... En tietääkseni ole mitenkään masentunut.



Huolestuisin vasta sitten, jollei tuo vastakkainen ajatus enää tulisikaan saman tien tai jos en pääsisi siitä pahasta ajatuksesta heti eroon, vaan se jäisi pakonomaisesti päähän.

Ja samoin käy vain välähdyksenä mielessä ja lähtee sitten samantein pois. Enkä minäkään ole masentunut ja muutenkin mielesäni muilta osin (näitä mielikuvia lukuun ottamatta?) normaali ja tasapainoinen.



ap

Muitan lukeneeni, että tuollaiset ajatukset ovat tyypillisiä juuri niillä äideillä, joilla on taipumusta kontrolloida itseään. Juuri niillä, jotka kaikkein vähiten koskaan tekisi moista.



Monelle saattaa tulla vaikkapa ajatus, että entäpä jos painaisin tyynyn vauvan naamalle. Tai entäpä jos jättäisinkin vauvan tähän ja lähtisin vaan yksin kotiin.



Nämä on muistaakseni normaaleja, niin pitkään kun käyvät vain välähdyksinä mielessä ja ymmärtää, ettei oikeasti sellaista tekisi.

Olen kiltti ja tunnollinen ihminen ja olen ammatissa, jossa käytöstään joutuu usein kontrolloimaan. Ehkä sitten sen vastapainoksi tulee näitä ajatuksia... Ja juuri niin kuin ap:kin, mietin usein myös samalla, mitähän muut ajattelisivat, jos tekisin näin ja näin.



t. yksi tähän ketjuun kirjoittanut, en muista numeroa

Vaikka rakastankin häntä ja on ihana isä lapsille. Kuvittelu meni niin pitkälle, että mietin miten hävitän ruumiin ja mitä sitten seuraa... Ja tuo ajattelu, että ajan rekan alle, tuttua. Kuin myös ajatus, että mitä jos kääntäisi ratin metsään, miten kävisi.

tarhan tai koulun open, lääkärin tms, että mitä jos vain räkäsisin päin naamaa, mitä tuo ajattelisi.

kuuluvat pakko-oireisen häiriön luokkaan. Onko teillä muita neurooseja? Bakteerikammoa, tarkistamispakkoa.. Olen myös lukenut että nämä ovat hyvin tyypillisiä erittäin kiltillä ihmisellä, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, ja siksipä ne ovatkin niin ahdistavia. Olenko tulossa hulluksi, teenkö vielä jotain.. Asiaa auttaa, kun tiedostat että ne ovat vain ajatuksia, ja hae tietoa netistä, googlaa pakko-ajatukset, pakko-oireinen häiriö, OCD



terv. mää, neurootikko

Tuollaiset pakkoajatukset ovat ihan normaaleja niin kauan kun niitä ei toteuta.

Ei siis syytä huoleen.



Hiukka sama juttu kun joku biisi jää soimaan päähän...