Raskaussyrjintä olikin totta

Vierailija kirjoitti:

Huomauttaisin, että meidän perheessä lastenhoito jakautuu tasaisesti. Miehen työ joustaa omaa työtäni enemmän, niin hän jää usein lapsen kanssa kotiin. Mulla ei ole ollut yhtäkään sairaspoissaoloa lapsen takia.

Eli työnantajalla ei ole näyttöä siitä, että minä hoidan kaiken lastenhoitoon liittyvän, ja sillä perusteella olla nihkeä. Eikä sen pitäisi työnantajalle kuuluakaan, miten me lastenhoidon järjestämme perheessämme.

Ap

Työnantaja ostaa työpanoksesi, se ei nyt riitä siihen, että saisit paremmat tehtävät. Älä syytä yhteiskuntaa ja työnantajaa siitä, että osaamisesi ei ole tarpeeksi.

On toki lohduttavaa hakea niitä syitä muista, mutta olisiko aika nostaa se katse peiliin ja miettiä mitä sinä itse elämältäsi haluat? Työelämä ei pysähtynyt kun sinä jäit vapaille. Se meni eteen päin ja sinun on elettävä sen mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole siitä, että sait lapsen, kyse on osaamisestasi. Entinen tehtäväsi on annettu sijaisellesi, joka todennäköisesti on siinä sinua parempi. Sinun osaamisellesi ei ole löytynyt oikeanlaista tarvetta, joten koska irtisanominen on mahdotonta (veisit asian oikeuteen vedoten lisääntymiseen), niin sinulle tarjotaan tehtäviä, joita osaat suorittaa ja joihin tarvitaan tekijää, mutta jotka eivät uraputkesi kannalta ole kaksisia.

Tuossa vaiheessa on tapana vaihtaa työpaikkaa, harvoin uralla edetään saman yrityksen palveluksessa. Oletan, että mies on kotona hoitamassa lasta, joten sinulla on mahdollisuus päiväkodin aukioloajoista riippumatta antaa panoksesi tuloksen saavuttamiselle ja samalla mahdollisuus osoittaa koko osaamisesi, ei vain hanttihommien hoidon kyvykkyyttä.

Joskus se "osaaminen" kummasti kasvaa ihan vain työnantajaa vaihtamalla, ilman että tarvitsee ainuttakaan kirjaa avata tai lisäkoulutusta käydä. Kyse voi pohjimmiltaan olla siitä, mikä on työnantajan asenne ja arvostus kys. yksilöä kohtaan. Jos nykyinen pomo näkee hänet hanttityöntekijänä, niin joku muu voikin nähdä asiantuntijana. Koettu on. Ei kaikissa töissä osaamista voi arvioida kovin objektiivisesti, eikä työnantajat ole mikään "absoluuttisen ja universaalin totuuden tietävä taho", vaan ihmisyksilöitä subjektiivisine kokemuksineen ja enempi-vähempi vajaine ihmiskäsityksineen.

Olen vaihtanut työpaikkaa noin 3 vuoden välein, koska tiedostan, että samassa työpaikassa urautuu itsekin helposti tiettyihin tehtäviin ja osaamisalueisiin. Vaihtamalla työnantajaa voi laajentaa osaamistaan ja kokemustaan. Tähän ei tarvita edes perhevapaita, työpaikan vaihtaminen sujuu muutenkin. Joskus tuntuu, että naiset jäävät liikaa roikkumaan samalle työnantajalle kokien jotenkin olevansa tälle velkaa.

Miksi et ap vaihda työpaikkaa, jos nykyisessä työpaikassa olet tyytymätön? Vai etkö uskalla?

Suunnitelmissa on työpaikan vaihto, jahka sopiva löytyy. Olisi pitänyt nostaa kytkintä jo aikaisemmin, sen myönnän. Arki on vain aika väsyttävää nykyään niin uuden työpaikan haku tuntui raskaalta prosessilta kaiken muun päälle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina riski jos se palkataan töihin koska nainen saattaa tulla raskaaksi ja jäädä lomille. Miehillä tätä riskiä ei ole.

Tämän takia ne vapaat pitäisi pakottaa puoliksi.

Ideana ihana, siinä moni perhe kärvistelisi vaimon työkkärituella ja miehen perhevapaakorvauksella.

Tilastollisesti naiset kouluttautuvat edelleen matalapalkka-aloille ja perheiden talous ei kestä sitä, että isät sinne kotiin jäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole siitä, että sait lapsen, kyse on osaamisestasi. Entinen tehtäväsi on annettu sijaisellesi, joka todennäköisesti on siinä sinua parempi. Sinun osaamisellesi ei ole löytynyt oikeanlaista tarvetta, joten koska irtisanominen on mahdotonta (veisit asian oikeuteen vedoten lisääntymiseen), niin sinulle tarjotaan tehtäviä, joita osaat suorittaa ja joihin tarvitaan tekijää, mutta jotka eivät uraputkesi kannalta ole kaksisia.

Tuossa vaiheessa on tapana vaihtaa työpaikkaa, harvoin uralla edetään saman yrityksen palveluksessa. Oletan, että mies on kotona hoitamassa lasta, joten sinulla on mahdollisuus päiväkodin aukioloajoista riippumatta antaa panoksesi tuloksen saavuttamiselle ja samalla mahdollisuus osoittaa koko osaamisesi, ei vain hanttihommien hoidon kyvykkyyttä.

Joskus se "osaaminen" kummasti kasvaa ihan vain työnantajaa vaihtamalla, ilman että tarvitsee ainuttakaan kirjaa avata tai lisäkoulutusta käydä. Kyse voi pohjimmiltaan olla siitä, mikä on työnantajan asenne ja arvostus kys. yksilöä kohtaan. Jos nykyinen pomo näkee hänet hanttityöntekijänä, niin joku muu voikin nähdä asiantuntijana. Koettu on. Ei kaikissa töissä osaamista voi arvioida kovin objektiivisesti, eikä työnantajat ole mikään "absoluuttisen ja universaalin totuuden tietävä taho", vaan ihmisyksilöitä subjektiivisine kokemuksineen ja enempi-vähempi vajaine ihmiskäsityksineen.

Olen vaihtanut työpaikkaa noin 3 vuoden välein, koska tiedostan, että samassa työpaikassa urautuu itsekin helposti tiettyihin tehtäviin ja osaamisalueisiin. Vaihtamalla työnantajaa voi laajentaa osaamistaan ja kokemustaan. Tähän ei tarvita edes perhevapaita, työpaikan vaihtaminen sujuu muutenkin. Joskus tuntuu, että naiset jäävät liikaa roikkumaan samalle työnantajalle kokien jotenkin olevansa tälle velkaa.

Miksi et ap vaihda työpaikkaa, jos nykyisessä työpaikassa olet tyytymätön? Vai etkö uskalla?

Suunnitelmissa on työpaikan vaihto, jahka sopiva löytyy. Olisi pitänyt nostaa kytkintä jo aikaisemmin, sen myönnän. Arki on vain aika väsyttävää nykyään niin uuden työpaikan haku tuntui raskaalta prosessilta kaiken muun päälle.

Ap

Arki on vain aika väsyttävää...

Miksi tehdä lapsia jos työ on tarkeintä?

Olen itse seurannut sivusta, kun kokenut asiantuntija savustettiin ulos firmasta tämän saatua lapsen. Kuvio oli täysin sama kuin ap:lla: sijainen vakinaistettiin, ja tämä sai pitää sijaisuuden aikaiset työt, kun taas vapaalta palanneelle annettiin kaikenlaista assistenttitasoista sälää. Sijainen oli vieläpä osaamaton toope, mutta esihenkilölle riitti ainoaksi meriitiksi se, ettei tällä ollut lapsia. Sairainta tässä kaikessa oli se, että pomolla itsellään oli lapsia.

Eli kaikille näsäviisastelijoille tiedoksi: ei läheskään aina ole kyse siitä, että sijainen olisi oikeasti osaavampi. Tämä maa on täynnä sairaita kiusaajia johtoasemassa, ja monille lasten saaminen on pahin rikos, mitä työnantajaa kohtaan voi tehdä. Ja sehän pitää kostaa.

Alkaisin suosiolla etsiä uusia töitä. Voit toki yrittää olla liittoon yhteydessä ja viedä asiaa eteenpäin firman sisällä. Asialle on hankala tehdä mitään, jos titteli ja palkka on pysynyt samana. Pahimmassa tapauksessa saat maineen hankalana tyyppinä, ja ovi käy viimeistään seuraavissa YT-neuvotteluissa.

Villakoiran ydin on se, että naisihmistä pidetään silpputyössä toivoen, että se tajuaa irtisanoutua. Ilmeisesti siinä pelossa, että kohta se tekee lisää lapsia, vaikka eihän työnantaja voi tietää, mikä on perheen toivottu lapsiluku. Kun irtisanomiselle ei ole muita kuin laittomia syitä, roikotetaan työntekijää niin kauan, kunnes se mokoma ymmärtää lähteä itse.

Mukava kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse seurannut sivusta, kun kokenut asiantuntija savustettiin ulos firmasta tämän saatua lapsen. Kuvio oli täysin sama kuin ap:lla: sijainen vakinaistettiin, ja tämä sai pitää sijaisuuden aikaiset työt, kun taas vapaalta palanneelle annettiin kaikenlaista assistenttitasoista sälää. Sijainen oli vieläpä osaamaton toope, mutta esihenkilölle riitti ainoaksi meriitiksi se, ettei tällä ollut lapsia. Sairainta tässä kaikessa oli se, että pomolla itsellään oli lapsia.

Eli kaikille näsäviisastelijoille tiedoksi: ei läheskään aina ole kyse siitä, että sijainen olisi oikeasti osaavampi. Tämä maa on täynnä sairaita kiusaajia johtoasemassa, ja monille lasten saaminen on pahin rikos, mitä työnantajaa kohtaan voi tehdä. Ja sehän pitää kostaa.

Alkaisin suosiolla etsiä uusia töitä. Voit toki yrittää olla liittoon yhteydessä ja viedä asiaa eteenpäin firman sisällä. Asialle on hankala tehdä mitään, jos titteli ja palkka on pysynyt samana. Pahimmassa tapauksessa saat maineen hankalana tyyppinä, ja ovi käy viimeistään seuraavissa YT-neuvotteluissa.

Sijaisen epäpätevyys on vain sinun mielipide, kuten on myös esihenkilön lapsiviha.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tehdä lapsia jos työ on tarkeintä?

Kaikkea ei voi saada vaan joutuu tekemään niitä kompromisseja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse seurannut sivusta, kun kokenut asiantuntija savustettiin ulos firmasta tämän saatua lapsen. Kuvio oli täysin sama kuin ap:lla: sijainen vakinaistettiin, ja tämä sai pitää sijaisuuden aikaiset työt, kun taas vapaalta palanneelle annettiin kaikenlaista assistenttitasoista sälää. Sijainen oli vieläpä osaamaton toope, mutta esihenkilölle riitti ainoaksi meriitiksi se, ettei tällä ollut lapsia. Sairainta tässä kaikessa oli se, että pomolla itsellään oli lapsia.

Eli kaikille näsäviisastelijoille tiedoksi: ei läheskään aina ole kyse siitä, että sijainen olisi oikeasti osaavampi. Tämä maa on täynnä sairaita kiusaajia johtoasemassa, ja monille lasten saaminen on pahin rikos, mitä työnantajaa kohtaan voi tehdä. Ja sehän pitää kostaa.

Alkaisin suosiolla etsiä uusia töitä. Voit toki yrittää olla liittoon yhteydessä ja viedä asiaa eteenpäin firman sisällä. Asialle on hankala tehdä mitään, jos titteli ja palkka on pysynyt samana. Pahimmassa tapauksessa saat maineen hankalana tyyppinä, ja ovi käy viimeistään seuraavissa YT-neuvotteluissa.

Miten tämä kokenut asiantuntija ylläpiti osaamistaan perhevapaiden aikana? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina riski jos se palkataan töihin koska nainen saattaa tulla raskaaksi ja jäädä lomille. Miehillä tätä riskiä ei ole.

Tämän takia ne vapaat pitäisi pakottaa puoliksi.

Ideana ihana, siinä moni perhe kärvistelisi vaimon työkkärituella ja miehen perhevapaakorvauksella.

Tilastollisesti naiset kouluttautuvat edelleen matalapalkka-aloille ja perheiden talous ei kestä sitä, että isät sinne kotiin jäisi.

Ah, näitä lähihoitajan ja kymppitonnien palkkaa vetävän johtajan pariskuntia, joita tulee alvariinsa vastaan. Vai olisiko sittenkin niin, että keskimäärin ihmiset pariutuvat suunnittelen saman koulutus- ja palkkatason kumppanin kanssa?

Kuinka moni edes tekee lopulliset laskelmat sille, että isä jäisi edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin? Siis ihan laskettaisiin ansiosidonnainen vanhempainraha, sen vaikutukset veroprosenttiin sekä äidin palkka vs. kotihoidontuki? Tähänhän on nykyään ihan Kelan laskurit olemassa.

Vai olisiko sittenkin kyse siitä, ettei isät halua jäädä kotiin? Ja mitäs ne suurimmat syyt olikaan vaikutus uraan ja nihkeä suhtautuminen työpaikalla? Kappas, nehän ei äitejä koske, kuten ap:n (ja tuhansien muiden naisten) esimerkit osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole siitä, että sait lapsen, kyse on osaamisestasi. Entinen tehtäväsi on annettu sijaisellesi, joka todennäköisesti on siinä sinua parempi. Sinun osaamisellesi ei ole löytynyt oikeanlaista tarvetta, joten koska irtisanominen on mahdotonta (veisit asian oikeuteen vedoten lisääntymiseen), niin sinulle tarjotaan tehtäviä, joita osaat suorittaa ja joihin tarvitaan tekijää, mutta jotka eivät uraputkesi kannalta ole kaksisia.

Tuossa vaiheessa on tapana vaihtaa työpaikkaa, harvoin uralla edetään saman yrityksen palveluksessa. Oletan, että mies on kotona hoitamassa lasta, joten sinulla on mahdollisuus päiväkodin aukioloajoista riippumatta antaa panoksesi tuloksen saavuttamiselle ja samalla mahdollisuus osoittaa koko osaamisesi, ei vain hanttihommien hoidon kyvykkyyttä.

Joskus se "osaaminen" kummasti kasvaa ihan vain työnantajaa vaihtamalla, ilman että tarvitsee ainuttakaan kirjaa avata tai lisäkoulutusta käydä. Kyse voi pohjimmiltaan olla siitä, mikä on työnantajan asenne ja arvostus kys. yksilöä kohtaan. Jos nykyinen pomo näkee hänet hanttityöntekijänä, niin joku muu voikin nähdä asiantuntijana. Koettu on. Ei kaikissa töissä osaamista voi arvioida kovin objektiivisesti, eikä työnantajat ole mikään "absoluuttisen ja universaalin totuuden tietävä taho", vaan ihmisyksilöitä subjektiivisine kokemuksineen ja enempi-vähempi vajaine ihmiskäsityksineen.

Olen vaihtanut työpaikkaa noin 3 vuoden välein, koska tiedostan, että samassa työpaikassa urautuu itsekin helposti tiettyihin tehtäviin ja osaamisalueisiin. Vaihtamalla työnantajaa voi laajentaa osaamistaan ja kokemustaan. Tähän ei tarvita edes perhevapaita, työpaikan vaihtaminen sujuu muutenkin. Joskus tuntuu, että naiset jäävät liikaa roikkumaan samalle työnantajalle kokien jotenkin olevansa tälle velkaa.

Miksi et ap vaihda työpaikkaa, jos nykyisessä työpaikassa olet tyytymätön? Vai etkö uskalla?

Suunnitelmissa on työpaikan vaihto, jahka sopiva löytyy. Olisi pitänyt nostaa kytkintä jo aikaisemmin, sen myönnän. Arki on vain aika väsyttävää nykyään niin uuden työpaikan haku tuntui raskaalta prosessilta kaiken muun päälle.

Ap

Arki on vain aika väsyttävää...

Sekin on raskaussyrjinnän vika? Arki on väsyttävää, mutta työnantajan pitäisi antaa suurempaan roolia työelämässä? Puhut itseäsi ikään kuin pussiin. Mitä enemmän itsestäsi kerrot sitä enemmän tulee esille seikkoja, jotka kumoaa väitteesi syrjinnästä. 

Äitien syrjintä on lyhytnäköistä. Ehkä tuollaiset yrittäjät ja esimiehet sitten kärvistelevät vanhainkodissa ilman hoitajaa, kun naisten ei ole annettu tehdä lapsia tähän maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina riski jos se palkataan töihin koska nainen saattaa tulla raskaaksi ja jäädä lomille. Miehillä tätä riskiä ei ole.

Tämän takia ne vapaat pitäisi pakottaa puoliksi.

Ideana ihana, siinä moni perhe kärvistelisi vaimon työkkärituella ja miehen perhevapaakorvauksella.

Tilastollisesti naiset kouluttautuvat edelleen matalapalkka-aloille ja perheiden talous ei kestä sitä, että isät sinne kotiin jäisi.

Ah, näitä lähihoitajan ja kymppitonnien palkkaa vetävän johtajan pariskuntia, joita tulee alvariinsa vastaan. Vai olisiko sittenkin niin, että keskimäärin ihmiset pariutuvat suunnittelen saman koulutus- ja palkkatason kumppanin kanssa?

Kuinka moni edes tekee lopulliset laskelmat sille, että isä jäisi edes muutamaksi kuukaudeksi kotiin? Siis ihan laskettaisiin ansiosidonnainen vanhempainraha, sen vaikutukset veroprosenttiin sekä äidin palkka vs. kotihoidontuki? Tähänhän on nykyään ihan Kelan laskurit olemassa.

Vai olisiko sittenkin kyse siitä, ettei isät halua jäädä kotiin? Ja mitäs ne suurimmat syyt olikaan vaikutus uraan ja nihkeä suhtautuminen työpaikalla? Kappas, nehän ei äitejä koske, kuten ap:n (ja tuhansien muiden naisten) esimerkit osoittaa.

Kun viimeksi keskusteltiin perhevapaa uudistuksesta, ne oli äidit jotka eivät halunneet jakaa perhevapaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmanahan on se, että työt eivät pysähdy, vaikka joku on välillä lomilla tms. Kun on saatu hyvä sijainen, ei tätä kannata heivata pois, mutta toisaalta pitkän poissaolon jälkeen palaavalle ei tuosta vain löydy pitkäaikaista tekemistä, koska hän aloittaa tietyllä tavalla alusta.

Parasta olisi vaihtaa työpaikkaa, silloin olisit selkeässä positiossa, sinulla olisi tietyt työt ja ns. aloittaisit alusta. Nyt olet välitilassa ja työnantaja oikeasti miettii, kannattaako sinuun panostaa vai haluatko yllättäen lyhentää työaikaasi tms., kun töistäsi on sovittu.

Tuo on kyllä aika syrjivää toimintaa työelämässä. Vaikka työntekijä saisi lapsen tai kaksi tai kolme, ei se ole mikään syy jättää tekijää B-luokan näpertelyihin ja antaa muiden kiilata ohi oikealta ja vasemmalta. Jos Ap:n kaltaisessa tilanteessa joku on vaikka ollut vuosia firman palkkalistoilla, niin eikö se anna mitään osviittaa siitä, että hänellä saattaisi olla aika hyvä käsitys firman toiminnasta ja työtehtävistä? Miksi lapsi tai lapset ovat se määräävä tekijä? Voihan se tilalle tuleva lapseton sijainen olla vaikka monisairas, jolla tulee olemaan paljon poissaoloja terveydellisistä syistä.

eri

Miksi lapsi tai lapset ovat se määräävä tekijä? Kysytkö nyt ihan tosissasi? Lapsi on toisarvoisessa asemassa vanhempien elämässä ja he valitsee työn ennen lapsia?

Eiköhän tässä tarkoitettu sitä, että miksi työnantajalle ne lapset ovat este työntekijän urakehitykselle.

Vierailija kirjoitti:

Äitien syrjintä on lyhytnäköistä. Ehkä tuollaiset yrittäjät ja esimiehet sitten kärvistelevät vanhainkodissa ilman hoitajaa, kun naisten ei ole annettu tehdä lapsia tähän maahan.

Meidän pitäisi kasvattaa väestöä jotta olisi lisää väestöä elättämään edellinen sukupolvi?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse seurannut sivusta, kun kokenut asiantuntija savustettiin ulos firmasta tämän saatua lapsen. Kuvio oli täysin sama kuin ap:lla: sijainen vakinaistettiin, ja tämä sai pitää sijaisuuden aikaiset työt, kun taas vapaalta palanneelle annettiin kaikenlaista assistenttitasoista sälää. Sijainen oli vieläpä osaamaton toope, mutta esihenkilölle riitti ainoaksi meriitiksi se, ettei tällä ollut lapsia. Sairainta tässä kaikessa oli se, että pomolla itsellään oli lapsia.

Eli kaikille näsäviisastelijoille tiedoksi: ei läheskään aina ole kyse siitä, että sijainen olisi oikeasti osaavampi. Tämä maa on täynnä sairaita kiusaajia johtoasemassa, ja monille lasten saaminen on pahin rikos, mitä työnantajaa kohtaan voi tehdä. Ja sehän pitää kostaa.

Alkaisin suosiolla etsiä uusia töitä. Voit toki yrittää olla liittoon yhteydessä ja viedä asiaa eteenpäin firman sisällä. Asialle on hankala tehdä mitään, jos titteli ja palkka on pysynyt samana. Pahimmassa tapauksessa saat maineen hankalana tyyppinä, ja ovi käy viimeistään seuraavissa YT-neuvotteluissa.

Se on surullista, mutta näin ilmeisesti voi käydä. Olen jo useamman kerran jutellut esihenkilöni kanssa ja pyytänyt ohjausta, turhaan. Nyt olen selvästi halpa resurssi, jolla voi teettää työnkuvaani haastavampaa työtä. Sen verran paha maku suussa, etten ajatellut firman sisällä enää asiaa edistää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse seurannut sivusta, kun kokenut asiantuntija savustettiin ulos firmasta tämän saatua lapsen. Kuvio oli täysin sama kuin ap:lla: sijainen vakinaistettiin, ja tämä sai pitää sijaisuuden aikaiset työt, kun taas vapaalta palanneelle annettiin kaikenlaista assistenttitasoista sälää. Sijainen oli vieläpä osaamaton toope, mutta esihenkilölle riitti ainoaksi meriitiksi se, ettei tällä ollut lapsia. Sairainta tässä kaikessa oli se, että pomolla itsellään oli lapsia.

Eli kaikille näsäviisastelijoille tiedoksi: ei läheskään aina ole kyse siitä, että sijainen olisi oikeasti osaavampi. Tämä maa on täynnä sairaita kiusaajia johtoasemassa, ja monille lasten saaminen on pahin rikos, mitä työnantajaa kohtaan voi tehdä. Ja sehän pitää kostaa.

Alkaisin suosiolla etsiä uusia töitä. Voit toki yrittää olla liittoon yhteydessä ja viedä asiaa eteenpäin firman sisällä. Asialle on hankala tehdä mitään, jos titteli ja palkka on pysynyt samana. Pahimmassa tapauksessa saat maineen hankalana tyyppinä, ja ovi käy viimeistään seuraavissa YT-neuvotteluissa.

Sijaisen epäpätevyys on vain sinun mielipide, kuten on myös esihenkilön lapsiviha.

Tein molempien kanssa erittäin läheisesti töitä, joten minulla on aika selkeä näkemys siitä, kumpi oli osaavampi. Sijaisen aikana projektit roikkuivat, sovitut hommat jäivät tekemättä, eikä hänellä ollut tehtävään vaadittua asiantuntijuutta. Lisäksi sijaiselle ei ollut läheskään yhtä paljon työkokemusta kuin sijaistettavalla, eikö myöskään yhtä korkea koulutus.

En kyllä suoraan sanottuna keksi lapsivihan lisäksi mitään muuta syytä miksi osaava, aina työstään kehuja saanut osaaja muuttui kertarysäyksellä assistenttitason tekijäksi. Päätös uusista tehtävistä tehtiin jo ennen paluuta, joten ei voinut olla kyse siitä, että asiantuntijan näytöt eivät olisi riittäneet aiempaan työhön, kun ei siihen edes annettu mahdollisuutta.

Olin yli 30v sitten äitiyslomalla miesvaltaiselta työpaikalta. Olisi pitänyt tulla töihin äitiyslomallakin, ja sitä huokailua, kun mun piti jäädä sairaan lapsen takia kotiin. Isäkin lapsella oli mutta oli tärkeä työntekijä samassa firmassa, joten ei jäänyt kotiin kuin vasta eron jälkeen isäviikkoina. Naisen hommia oli työn lisäksi hoitaa myös koti ja lapset, inisemättä. Yhtä helvettiähän se oli.

20v sitten töihin otettiin iskämies, jonka poika teki läksyjään taukotilassa. Kaikki kävi omistajalle - samoin nyt, kun nuori isä piti äskettäin vanhempainvapaan. Koko ajalta täysi palkka, vaikkei tessin mukaan tarvisi, toki Kela korvaa enimmän. Mutta asennemuutos on ollut huima, miehille on nyt kaikki sallittua.

- Välillä vieläkin kirpaisee miten paljon omistaja vaati aikanaan, nuorena kovaluontoisena. Suosii  miehiä edelleen joten ei tule ikävä kun eläkkeelle kohta jään.