Miksi yli 50 vuotiaista lapsettomat ovat kaikkein onnettomimpia?

Minun pitäisi tuon mukaan olla onnellinen. No jaa enpä tiedä.

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Normaalisti jo yli 50 vuotiaan lapsilla on omatkin perheet huolehdittavana eikä mamman vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Toisaalta lapsettomalla on varaa palkata apua, kun ei ole käyttänyt rahoja lasten tarpeisiin.

Tutkmuksen alussahan sanotaan näin: "Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen."

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Niin että on lasten velvollisuus olla apuna yhdessä jos toisessakin ongelmassa?

Vierailija kirjoitti:

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Mutta eikö silloin lapsellisten ja lapsettomien yli 50 vuotiaiden pitäisi olla yhtä onnellisia/ onnettomia? Miksi silloin yli 50 vuotiaista onnettomia oli juuri lapsettomat, mikä selittää tämän eron?

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Moni on ypöyksin lapsista huolimatta. Osa omasta halustaan -osa omasta syystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Toisaalta lapsettomalla on varaa palkata apua, kun ei ole käyttänyt rahoja lasten tarpeisiin.

Tutkmuksen alussahan sanotaan näin: "Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen."

Aika harva vanhus kehtaa palkata ulkopuolista apua. Onko edes sellaisia palveluita jotka auttaisivat pienissä ja yllättävissä jutuissa? Meidän isovanhemmat ei osaa edes käyttää nettiä... Tai hoitaa noita netissä tapahtuvia asioita. Me hoidetaan ne heidän puolesta

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

No en nyt ihan allekirjoita. Olen yli 50v, kolmen lapsen äiti. Käyn työssä ja olen suht hyvässä kunnossa. Ulkoilen ja kuljen työmatkat kävellen, myös työ on niin henkisesti kuin fyysisesti kuormittavaa.

Teemme kotityöt yhdessä, lapset huolehtii omat pyykit, huoneen siivouksen, me vanhemmat siivotaan yhdessä muut tilat. Toki lapset siistii myös keittiön pyydettäessä. No tähän ollaan opetettu pienestä pitäen, ikätaso huomioon ottaen.

Eli emme tarvitse heiltä apua omiin tarpeisiin.

Meillä on myös yksi lapsenlapsi, se on se elämän suola.

Toki vanhenemme tästä, olemme pyyteettömiä. Emme odota lasten ottavan vastuuta meistä. Haluamme, että rakentavat omaa elämää. Saavat toki hyvyyttään auttaa, mikäli tarvetta.

Olin onnellinen kun lapset oli vielä selvästi lapsia. Nyt ne on aikuisia ja en koe enää sellaista onnellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Ei vaan päälöydös oli jos luit alkua pidemmälle, että alle 50 vuotiaista lapsettomuus tekee onnelliseksi ja yli 50 vuotiaista lapsettomuus tekee onnettomaksi. Että se muuttuu radikaalisti iän myötä. Ja sitä tässä ihmettelen

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Niin että on lasten velvollisuus olla apuna yhdessä jos toisessakin ongelmassa?

Ei velvollisuus, vaan oikeus. Ei kaikki vihaa vanhempiaan, vaikka tällä palstalla siltä tuntuukin. Suurin osa on ihan hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa ja ymmärtää, että kun nämä ovat 20 vuotta huolehtineet lapsenlapsista, niin ei ole mikään törkeä hyväksikäyttövaatimus käydä kerran vuodessa puhdistamassa omakotitalon rännit.

Outoa. Tunnen useita yli 50v ihmisiä ja nehän just ovatkin elämänsä kukoistuksessa. Ei ole kukaan kertonut olevansa onneton tai vaikuta siltä, ja näillä henkilöillä joko ei ole lapsia ollenkaan tai sitten ovat jo aikuisia. Onnettomimpia tuntuvat olevan ne 5-kymppiset joilla vielä on pieniä lapsia.

5-kymppiset vielä yleensä hyväkuntoisia. Eikö niitä vaivoja yleensä tuu vasta yli 70vuotiaille.

No kun silloin yli 50 vuotiaana kaikki on koettu. Ei ole enää samanlaista hinkua seikkailla. Tai mielenkiintoa. Omat vanhemmat alkavat olla siinä iässä, että heistä aika jättää ja samanikäiset ihmiset keskittyvät lapsiinsa/lapsenlapsiinsa. On siinä aika yksin ja alkaa odottaa kuolemaansa. En ainakaan itse ole niin itseriittoinen, että löytäisin onnen pelkästään itsestäni ja pystyisi yksin täyttämään oman elämäni. Kaipaan muitakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Mutta eikö silloin lapsellisten ja lapsettomien yli 50 vuotiaiden pitäisi olla yhtä onnellisia/ onnettomia? Miksi silloin yli 50 vuotiaista onnettomia oli juuri lapsettomat, mikä selittää tämän eron?

Veikkaan että juuri siksi, että lapselliset vertaavat tätä vapautta aikaisempaan stressaavaan ruuhka-aikaan. Lapsettomat taas ovat koko ajan saaneet nauttia siitä. Onnellisuus on ehkä sillä lailla suhteellista. On kyllä aika mielenkiintoista, miten ylipäätään onnellisuutta voi muka mitata. Ei suomalaisetkaan aamumetrossa näytä yhtään maailman onnellisimmalta kansalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Ei vaan päälöydös oli jos luit alkua pidemmälle, että alle 50 vuotiaista lapsettomuus tekee onnelliseksi ja yli 50 vuotiaista lapsettomuus tekee onnettomaksi. Että se muuttuu radikaalisti iän myötä. Ja sitä tässä ihmettelen

Ap

Jos olet kyvytön lukemaan vastausta linkkaamastasi tutkimuksesta, ihan turha sitä on sinulle tännekään kirjoittaa.

Vanhemmat ihmiset on yleensä parempikuntoisia kuin kolmikymppiset jotka ovat useammin ylipainoisia.En allekirjoita tuota mitä aloittaja on lukenut. Voi se tietysti jonkun kohdalla pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Toisaalta lapsettomalla on varaa palkata apua, kun ei ole käyttänyt rahoja lasten tarpeisiin.

Tutkmuksen alussahan sanotaan näin: "Tutkimus toisensa jälkeen osoittaa, että lapsettomat ovat onnellisempia kuin ne, joilla on lapsia. Onnellisuus näyttäisi karkaavan yhä kauemmaksi lapsiluvun kasvaessa. Kahden lapsen vanhemmat ovat onnettomampia kuin yhden, ja kolmen lapsen vanhemmat onnettomampia kuin kahden. Tämä negatiivinen yhteys lasten määrän ja onnellisuuden välillä pätee maasta toiseen."

Aika harva vanhus kehtaa palkata ulkopuolista apua. Onko edes sellaisia palveluita jotka auttaisivat pienissä ja yllättävissä jutuissa? Meidän isovanhemmat ei osaa edes käyttää nettiä... Tai hoitaa noita netissä tapahtuvia asioita. Me hoidetaan ne heidän puolesta

Onko viiskymppinen sinusta vanhus? Itse 55, ja palkkasin siivoojan ihan siksi, että se ei oikein ole ydinosaamistani.