Miksi yli 50 vuotiaista lapsettomat ovat kaikkein onnettomimpia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Ei vaan päälöydös oli jos luit alkua pidemmälle, että alle 50 vuotiaista lapsettomuus tekee onnelliseksi ja yli 50 vuotiaista lapsettomuus tekee onnettomaksi. Että se muuttuu radikaalisti iän myötä. Ja sitä tässä ihmettelen

Ap

Ehkäpä tässä näkyy se vanha kansan sanonta, että omat lapset on hopeaa, lapsenlapset kultaa? Omien lasten hoitaminen on hyvin stressaavaa, mutta lapsenlapset voivat oikeasti tuoda positiivista lisäsisältöä elämään, kun heihin ei enää liity hoitovastuuta ja muita stressinaiheita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tutkimuksen päälöydös ollut, että lapsettomat ovat lapsia hankkineita onnellisempia? Veikkaan, että ne viiskymppiset ovat niin onnellisia, kun ei enää tarvitse hoitaa lapsia, voi keskittyä vähän itseensäkin.

Päinvastoin kuin sinä ja palstan hullut velat luulette, moni yli viisikymppinen ei elä täysin vain itselleen, vaan hoitaa omia vanhempiaan. Me muut ymmärrämme, että te ette vihaa vain lapsia, vaan myös omia vanhempianne, ettekä suurin surminkaan tekisi miään heidän hyväkseen. Korkeintaan odotatte perintöä silmät kiiluen. 

Kaikki ihmisten onnellisuus tai onnettomuus ei riipu siitä, onko ihmisellä lapsia, vaan monesta muustakin syystä. Eihän sille toisaalta voi mitään, että sinulle on lusikalla annettu ja olet fiksoittunut vain lapsivihaasi. 

Olen katsonut, kun työkaveri stressaa lastensa ja vanhempiensa takia. Olen miettinyt, että onneksi ei ole lapsia ja vanhemmatkin kuolivat ennen aikojaan. Siis tosi ikävää, että kuolivat, mutta ei ole huolia heidän hoitamisestaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mutta vanhemmiten on varmasti vaikeaa seurata, mitä iloa lasten ja lastenlasten vierailut kerran kuussa tuovat lapselliselle. Ostettu apu ei voi korvata läheisten tuomaa iloa. Tosin fiksu lapseton on kerännyt ympärilleen ystäväpiirin, jonka apuun voi turvautua milloin vain. Näin ollen aivan varmasti osa lapsettomista on vähintäänkin yhtä onnellisia viisikymppisinä kuin lapsellisetkin. Onnettomia ovat ne, jotka ovat korvanneet ihmissuhteet uralla ja huomaavat sitten vanhemmiten, että se elämä jäi elämättä ja käteen jäi vain konkreettisesti käteistä.

Velvoitatko lapsesi asumaan niin lähellä, että he voivat vierailla kuukausittain? Tai hankkimaan omia lapsia? Minä en. Lapseni (30+) asuu sen verran kaukana, että tapaamme vain muutaman kerran vuodessa. Lapsenlapsia ei tietääkseni ole tulossa ja minulle se on täysin ok, koska en lähtökohtaisesti ole lapsirakas ihminen. Varmaan omiin lapsenlapsiin muodostuisi erityinen suhde, mutta mitenkään en kaipaa sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Eikö sinun pitäisi olla jo koulussa?

Ap ei osaa lukea. Suora sitaatti hänen linkkaamastaan artikkelista:

"Nuoret vanhemmat onnettomimpia

Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia."

Elän vuosi vuodelta parempaa elämää, eikä se liiity lapsiin vaan siihen, että mielenterveyteni on parantunut ja itsetuntemukseni lisääntynyt.

T. Yli 60 v.

Tämä voi meidän yhteiskunnassa olla jopa radikaalimpaa kuin kolmansissa maissa, koska oletteko huomannut, että kaikki yhteisöllisyys on kadonnut nykyään? Jos sinulla ei ole läheisiä niin olet enemmän yksin kuin ennen. Ei ole kyläyhteisöjä esimerkkinä.

Elämän ehtoopuolella on melko normaalia ja ymmärrettävää että alkaa pohtia asioita joita jäi tekemättä. Siksi aletaan puolustella että olipa hyvä kun hankin lapset vaikka todellisuudessa se harmittaa. Harvan lapsi omista vanhemmistaan huolen pitää kun sen aika on.

Faktantarkastaja kirjoitti:

Ap ei osaa lukea. Suora sitaatti hänen linkkaamastaan artikkelista:

"Nuoret vanhemmat onnettomimpia

Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia."

Kysymykseni koski sitä, miksi yli 50 vuotiaista lapsettomat ovat onnettomampia kuin lapselliset. Ei se liity siihen etten osaa lukea. Puhumme eri kohdasta tutkimusta. Kysymykseni koski sitä miksi näin on? Sanoinhan itsekin että nuorissa alle 50 vuotiaat ovat lapsettomia onnellisempia. Puhumme nyt eri asiasta, sinä aidasta ja minä aidan seipäästä. Voisiko puhua vähän ystävällisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

Niin että on lasten velvollisuus olla apuna yhdessä jos toisessakin ongelmassa?

Ei velvollisuus, vaan oikeus. Ei kaikki vihaa vanhempiaan, vaikka tällä palstalla siltä tuntuukin. Suurin osa on ihan hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa ja ymmärtää, että kun nämä ovat 20 vuotta huolehtineet lapsenlapsista, niin ei ole mikään törkeä hyväksikäyttövaatimus käydä kerran vuodessa puhdistamassa omakotitalon rännit.

Ei ne kaikkien ongelmat kyllä rajoitu mihinkään omakotitalon ränneihin. Itse olin yli 10 vuotta omaishoitaja. En olisi tehnyt toisinkaan, mutta se söi kyllä elämästäni kohtuuttoman ison palan elämää jonka olisi pitänyt olla ns. parasta aikaa.

En saanut niitä omia lapsiakaan sitten, koska elämäni meni omaishoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Faktantarkastaja kirjoitti:

Ap ei osaa lukea. Suora sitaatti hänen linkkaamastaan artikkelista:

"Nuoret vanhemmat onnettomimpia

Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia."

Kysymykseni koski sitä, miksi yli 50 vuotiaista lapsettomat ovat onnettomampia kuin lapselliset. Ei se liity siihen etten osaa lukea. Puhumme eri kohdasta tutkimusta. Kysymykseni koski sitä miksi näin on? Sanoinhan itsekin että nuorissa alle 50 vuotiaat ovat lapsettomia onnellisempia. Puhumme nyt eri asiasta, sinä aidasta ja minä aidan seipäästä. Voisiko puhua vähän ystävällisemmin?

*Lapsettomina

T. AP

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi meidän yhteiskunnassa olla jopa radikaalimpaa kuin kolmansissa maissa, koska oletteko huomannut, että kaikki yhteisöllisyys on kadonnut nykyään? Jos sinulla ei ole läheisiä niin olet enemmän yksin kuin ennen. Ei ole kyläyhteisöjä esimerkkinä.

On työ- ja harrastusporukoita. Niitähän ei työtön, oppimaton ja eristynyt äärioikeisto-incel muista ollenkaan.

Mitä ihmettä, tällä luullaan että 50v tarvitsee vanhuuden apua.

Mä olen samoja ikiä ja mulla on päiväkoti/eskari-ikäiset lapset ja olen elämäni kunnossa, pienten lasten äiti.

Toki tiedostan että useimmat tekee lapset nuorempina mutta pointti on se että tässä iässä ollaan työikäisiä vielä tulevat 17 vuotta.

Äitini 71 ei tarvitse apua, isoäiti 90 ei tarvitse juuri apua. Miten sitten se 50v tarvitsee

Ap on yksinäinen, eristynyt sinkku, jolla ei ole muuta yhteisöä kuin vauva.fi eikä mitään käryä parisuhteesta.

Mutta seksiä pitäis näköjään saada paljaalla, ei huvin vuoksi vaan mukamas lisääntymistarkoituksessa, koska seksi on hänestä paha asia ja synti ja siksi sitä saapi harrastella vain siittämistarkoituksessa.

Hoi hittu että on lapsellisia ja sekopäisiä ihmisiä irrallaan ilman hoitoa.

Olen yli 50 vuotias ja minulla on 4 lasta ja 6 lastenlasta. Olisi elämässä vähemmän ihmisiä, jos ketään heistä ei olisi. Meillä on hyvät välit, näen jotakuta heistä viikoittain. Tykkään viettää aikaa etenkin lastenlasten kanssa. Se on elämäni kohokohta. Ainakin minulle siis onnellisuutta lisäävä vaikutus. Mutta voihan jollain lapsettomalla olla paljon vaikka ystäviä. On minulla ystäviäkin ja yhtä lailla heilläkin on onnellisuuttani lisäävä vaikutus. Toivon kaikille onnea.

Mulla asui nuorempi lapsi kotona kunnes itse täytin 56.

Nyt olen täyttämässä 58 ja elän parasta aikaani ikinä. On uusi rakkaussuhde ja asiat kohdillaan eikä tarvitse mukuloista huolehtia. Raihnaudesta voin mainita, että ihanaa, orgastista seksiä harrastamme joka ikinen päivä eikä siihen tarvita ulkopuolista apua, Viagraa tai tekolonkkia.

Mitä kuuntelen ystäviäni niin olen onnekas koska en ole mikään lastenlasten hoitoautomaatti. Moni työssäkäyvä hoitaa lastenlapsiaan viikonloput ja usein vielä viikolla iltaisin. Lapset eivät muista edes kiittää eikä apua koskaan toiseen suuntaan mutta lastenlasten jatkuva hoitoapu on itsestäänselvä oletusarvo. 

Mitä itseeni tulee niin koen itseni onnellisemmaksi nyt ja 50 vuotta tuli mittariin tänä vuonna. 

Vierailija kirjoitti:

Faktantarkastaja kirjoitti:

Ap ei osaa lukea. Suora sitaatti hänen linkkaamastaan artikkelista:

"Nuoret vanhemmat onnettomimpia

Oheinen kuvio osoittaa, että globaalissa perspektiivissä lapsettomat ovat todellakin onnellisimpia. Kun tarkastellaan kaikkia ikäluokkia yhdessä, yhden lapsen vanhemmat ovat keskimäärin hieman lapsettomia onnettomampia; kahden tai kolmen lapsen vanhemmat ovat likimain yhtä onnellisia kuin yhden lapsen vanhemmat, ja neljän tai useamman lapsen vanhemmat ovat onnettomimpia."

Kysymykseni koski sitä, miksi yli 50 vuotiaista lapsettomat ovat onnettomampia kuin lapselliset. Ei se liity siihen etten osaa lukea. Puhumme eri kohdasta tutkimusta. Kysymykseni koski sitä miksi näin on? Sanoinhan itsekin että nuorissa alle 50 vuotiaat ovat lapsettomia onnellisempia. Puhumme nyt eri asiasta, sinä aidasta ja minä aidan seipäästä. Voisiko puhua vähän ystävällisemmin?

No kyseessä on tilasto, joka voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Ensinnäkin kannattaa katsoa niitä käyriä. Siinä mitataan "onnellisuutta suhteessa lapsettomiin". Ero on ensinnäkin pieni, etenkin verrattuna lapsettomien ja monilapsisten nuorempien perheiden väliseen eroon verrattuna.

Toiseksi, lapsettomien joukko ei koostu pelkästään vapaaehtoisesti lapsettomista vaan myös ihmisistä jotka eivät pystyneet lapsia saamaan tai joiden elämäntilanne ei koskaan ollut hyvä lapsille, ja sitten meni aika ohi. Näihin lukeutuu myös ihmisiä, joilla on ongelmia, joiden vaikutukset voivat korostua vanhempana (esim. päihteet). Ja varmasti myös osa vapaaehtoisesti lapsettomista katuu myöhemmin päätöstään.

Tilastoa ei tietysti voi lukea niin, että kaikki lapsettomat ovat onnettomia yli 50-vuotiaina, saatikka sitten vapaaehtoisesti sellaiset.

Kolmanneksi, lapsettomien onnellisuus on se "nollataso" tuossa taulukossa, koska tilastossa mitataan vanhempien onnellisuutta ja onnettomuutta eikä varsinaisesti lapsettomien. Tilasto ei siis väitä, että lapsettomat ovat onnettomia, vaan että vanhemmat ihmiset, joilla on lapsia, ovat piirun verran onnellisempia.

Sellaisia ne vanhat ihmiset ovat, yksinäisiä höpöttäjiä

Vierailija kirjoitti:

Yli 50v. alkaa olla jo vaivoja ja tarvita apua monissa asioissa. Sitten huomataan ettei ole ketään auttamassa vaan ollaankin ypöyksin.

No ei ala!