Vieraannuttaminen
Sanotaan, että tyypillisesti se on äiti, joka vieraannuttaa lapsen isästä. Itsekin tunnen ainakin yhden tällaisen tapauksen. Vieraannuttamisen tukiryhmätkin ovat lähinnä miehille.
Entä ne tapaukset, jossa vieraannuttajana onkin isä? Kaipaisin kokemuksia tästä.
Itse olen siis äiti, joka on menettämässä esimurrosikäisen poikansa isälleen. Takana on riitaisa ero ja lähtijänä olin minä. Ex näyttää olevan 3 vuoden jälkeenkin katkera. Tiedän hänen ainakin alussa mustamaalanneen minua - olin paikalla, kun hän uhkasi, että äiti vie teiltä lapsilta kodin. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa vaan jouduin itse lähtemään.
Nyt vuosien sinnikäs mustamaalaaminen tuottaa hedelmää: murkku-ikään tullut poika syyttää huonosta käytöksestä koulussa yksinomaan minua. Häiriköi tunneilla, lintsaa, myöhästelee, jättää läksyt tekemättä, huorittelee tyttöjä ja myy sähkötupakkaa. Kun jäi kiinni, niin kertoi opettajalle syynä olevan huonot kotiolot äidin luona. Olen yksittäisiä kertoja menettänyt (sanallisesti) malttini. Isän kanssa asiaa on paisuteltu. Ex lähtee murkun kiukutteluun mukaan, on lasten kuullen haukkunut hulluksi ja käskenyt hoitoon. Syyttänyt lapsille minua järjettömistä asioista. Nyt poika syyttää minua suurin piirtein pahoinpitelystä. Olimme jopa lastensuojelun kuultavina näistä syytöksistä, mutta onneksi eivät siellä nielleet syytöstä.
Annoin lapsen nyt jäädä isälleen, koska pakottaa en voi luonani asumaan - varsinkaan näiden syytösten jälkeen. Poika selvästi kipuilee eroa ja syylliseksi on haettu minut. Todellisuudessa lähdin, koska näin, että lapsilla ei ollut hyvä olla riitaisessa kodissa ja mies oli vuosia henkisesti lytännyt ja alistanut minua. Lasten kuullen sain kuulla lukuisia kertoja hullu, kelvoton äiti ja niin huono ihminen etten tule kenellekään kelpaamaan. Toisin onneksi kävi: olen eron jälkeen rakentanut elämäni uusiksi ja olen ollut jo monta vuotta onnellisessa suhteessa mieheen, joka tulee hyvin toimeen lasteni kanssa. Exäni ei puolestaan ole uutta suhdetta löytänyt. Katkeruus kaadetaan lasten niskaan.
En tiedä onko mitään isomman lapsen kohdalla tehtävissä. Samalla pelkään, että ex myrkyttää myös pienemmän poikani mielen. Hänen kanssaan meillä on hyvät ja läheiset välit. Poika on tasapainoinen ja onnellinen lapsi. Mutta pelkään, että pian hänkin on manipuloinnin kohteena. Täydellinen kosto minulle, kun uskalsin lähteä suhteesta narsistin kanssa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Pakko vielä sanoa että jos sinun luona kaikki asiat olisi todella hyvin ja tasapainossa niin reagoisiko lapsi noin kuten nyt?.
Kuule, et taida nyt ymmärtää koko ilmiötä. Nimenomaan kaikki voi olla siellä toisessa kodissa hyvin. Mutta vanhemmalla, joka katkeruuksissaan mustamaalaa ja manipuloi, on suunnaton tuhoava voima, kun kyseessä on lapsi, joka ei manipulointia osaa tunnistaa. Usein lapsi vieraannutetaan juuri siinä iässä, jossa hänellä alkaa olla sananvaltaa asuinpaikkaansa. Se toisesta vanhemmasta muodostunut negatiivinen kuva vaan on usein toisen vanhemman rakentama.
Tässä toisen äidin kertomus: https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/tyttareni-on-vieraannutettu-ai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko vielä sanoa että jos sinun luona kaikki asiat olisi todella hyvin ja tasapainossa niin reagoisiko lapsi noin kuten nyt?.
Kuule, et taida nyt ymmärtää koko ilmiötä. Nimenomaan kaikki voi olla siellä toisessa kodissa hyvin. Mutta vanhemmalla, joka katkeruuksissaan mustamaalaa ja manipuloi, on suunnaton tuhoava voima, kun kyseessä on lapsi, joka ei manipulointia osaa tunnistaa. Usein lapsi vieraannutetaan juuri siinä iässä, jossa hänellä alkaa olla sananvaltaa asuinpaikkaansa. Se toisesta vanhemmasta muodostunut negatiivinen kuva vaan on usein toisen vanhemman rakentama.
Tässä toisen äidin kertomus: https://ensijaturvakotienliitto.fi/blogi/tyttareni-on-vieraannutettu-ai…
Koskettava kirjoitus, minä en ole saanut olla lasteni kanssa missään tekemisissä kohta 7. vuoteen ja heidät on aivopesty minua (isää) vastaan.
Teini-ikäinen osaa ajatella omilla aivoillaan. Eivät isän valheet mene hänelle läpi, vaikka hän kohdistaakin teiniangstinsa sinuun. Viisivuotiaan kanssa olisi todellinen riski vieraantumisesta, mutta ei teini-ikäisen.
On kuitenkin tärkeää, että näytät teinille välittäväsi hänestä ja kerrot hänen olevan tervetullut takaisin luoksesi. Tuo isän luo jääminen saattaa myös olla hänen testinsä sille, rakastatko sinä häntä.
Tunnen sympatiaa tietysti mutta kriittinen ajatteluni sanoo että olet antagonisti tässä tarinassa
- Hait eroa, rikoit perheen ja muutit pois lapsiesi lapsuudenkodista
- Yrität pakottaa teini-ikäisen joka osaa jo päättää itse viettämään kanssasi aikaa uudessa kodissasi
- Haukut lasten isää narsistiksi ja mustamaalaat häntä
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatiaa tietysti mutta kriittinen ajatteluni sanoo että olet antagonisti tässä tarinassa
- Hait eroa, rikoit perheen ja muutit pois lapsiesi lapsuudenkodista
- Yrität pakottaa teini-ikäisen joka osaa jo päättää itse viettämään kanssasi aikaa uudessa kodissasi
- Haukut lasten isää narsistiksi ja mustamaalaat häntä
-Minäkö rikoin perheen? Perhe oli jo rikki ja epäterve suhde oli lastenkin vuoksi lopetettava. Muutin pois lasten lapsuudenkodista kilometrin päähän. Olisin siihen halunnut jäädä lasten kanssa, mutta ex ei suostunut muuttamaan pois, vaikka omistin isomman osan asunnosta. Valitsin taisteluni, sillä ajattelin, että riitely asunnosta pahentaa lasten oloa.
-El ole pakottanut lasta (11 v, ei teini!) asumaan kanssani. Hän ei ole koskaan aiemmin sanonut haluavansa asua vain isällään. Tämä on uusi käänne. Halusi vielä viikko sitten lähteä yhdessä lomamatkalle.
-Exässäni on narsistisia piirteitä. Kesti lähemmäs 5 v päästä irti liitosta, josta puuttui kaikki rakkaus ja kunnioitus. Olen puinut liittoa terapiassa, jossa terapeutti on itse nostanut exän narsistiset piirteet esille. En ole lapsille sanonut, että isänsä on narsisti, eivät edes tiedä mitä se tarkoittaa.
Miten poika selittää näitä väitteitään, että äidissä on syy?
Palaveri pystyyn esim lastensuojelussa, jossa ovat mukana sinä ap, ex, poika ja lastensuojelusta henkilö. Kaikki avaavat suunsa ja puhuvat suunsa puhtaaksi. Jokainen kertoo hyvät ja huonot puolet jokaisesta ja minkä haluaisi muuttuvan.
Sanot, että lapsilla on nyt parempi kuin ollessanne yhdessä.
Kuulostaa joltain wt 2.0 perheeltä.
Tällainen vieraannuttaminen tulee saada rikoslakiin.
Vaikuttaa siltä että lapsen/lasten isä on katkera erosta. Mutta ei näköjään yhtään auttanut tilanteessa.
Minä sinun sijaan jättäisin asian hautumaan ja olisin vain coolisti(en ehkä kykenisi kiukultani) ja rakastaisin lastani sellaisena kuin on. Monesti murrosikäiset vaan isottelevat, hakevat tapoja miten olla ja elää, kipuilevat hekin ja ero on lapsille myös raskas. Aikaa kun kuluu tilanne ehjä rauhoittuu. No ainakin lapset kasvavat ja valitsevat itse omat mielipiteensä ja elämänsä suunnan.
En jättänyt heitä. Meillä on yhteishuoltajuus. Mutta ainoa tie ulos liitosta oli että hankin oman asunnon. Lasten osoitetta mies ei antanut muuttaa. Eli yhteisymmärryksessä lapset eivät jääneet sinne kirjoille. Ja huoltajuutta ei huvikseen viedä kummaltakaan. Eli miten olisin saanut edes yksinhuoltajuuden? Ajattelin, että sovinnossa on parempi. Mutta kaiken aikaa ex on mustamaalannut minua. Pienemmän ja minun tiiviisiin väleihin ei ole vielä päässyt.