Vieraannuttaminen

Tulihan se narsisti korttikin sieltä, viattomalta perheen rikkojalta.

"Olen ollut jo monta vuotta onnellisessa suhteessa mieheen, joka tulee hyvin toimeen lasteni kanssa".

...ja lehmät lentää.

Se on lapsen valinta mikäli 12 vuotta on täyttänyt. Itse hakeutuisin ainakin M1 -lähetteellä hoitoon, niin kuin kehotettu. Yhteiskunta mahdollisesti maksaa sitten tulevaisuudessa isän vieraannuttamisesta, itse voit jatkaa elämääsi, koska olet tehnyt oikein lähtiessä suhteesta.

No annat isomman asua isällään etkä ota tätä luoksesi. Viestittele vain puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

"Olen ollut jo monta vuotta onnellisessa suhteessa mieheen, joka tulee hyvin toimeen lasteni kanssa".

...ja lehmät lentää.

Monen katkeran miehen kostofantasiassa huonosta suhteesta lähteneet eivät koskaan löydä enää ketään ja kaiholla muistelevat niitä vuosia, jolloin ex päivittäin haukkui ja lyttäsi. On varmasti kova paikka miehelle tajuta, että nainen löysi paremman suhteen älykkäämmän, mukavamman ja menestyneemmän miehen kanssa. Ja lasten kanssa uusi mies tekee niitä asioita, joita lasten oma isä ei koskaan jaksanut tehdä: vie harrastuksiin, leikkimään, mökille, matkoille jne. Parempihan lapsilla olisi pienessä, sotkuisessa kämpässä kun isä makaa aamusta iltaan sohvalla eikä jaksa edes auttaa läksyissä. Sotkuihin katoavat koulukirjat ja muut välttämättömät asiat, 7-vuotias nukkuu isän vieressä, koska isä ei ole jaksanut raivata lapsen sänkyä roinasta. Talvella lapsi kulkee usein kouluun ilman hanskoja, koska isä ei niitä jaksa etsiä ja ilmankin ilmeisesti pakkasella pärjää. Yhteenkään vanhempainiltaan ei jaksa vaivautua, kutsut hamnaslääkäritarkastuksiin menevät ohi kun ne tulevat vain tähän ykköskotiin, johon lapset jäivät kirjoille. Jokainen kouluunilmoittautuminen ja lomakkeen täyttö jäisi välistä, jos äiti ei niitä hoitaisi. Lasten on todella parempi tämän vuoden isän kanssa, joka kertoo lapsille, että opettajia ja viranomaisia ei tarvitse totella (vain isää), 7 vuotiaalle voi ladata k18-pelejä, harrastukset voi lopettaa ja korvata ne pelaamisella, läksyjä ei tarvitse tehdä tai kotiintuloaikoja noudattaa.

Jospa lapsesi ja miehesi luonteet ovat samanlaisia?

Vierailija kirjoitti:

Jospa lapsesi ja miehesi luonteet ovat samanlaisia?

Poikani temperamentti on hyvin lähellä omaani. Pari viikkoa sitten lapsi teki läksyjä, joissa piti pohtia, mitä piirteitä lapsi on perinyt isältään ja mitä äidiltään. Pojan vastaus oli että hän ei ole perinyt mitään isältään. Tämä jotenkin hätkähdytti, ja yritin ohjata miettimään edes jotain yhteisiä piirteitä. Poika lähti isälleen normaalisti ja sen koommin emme ole nähneet.

Väliin tuli lapsen töppäily koulussa, johon koko vyyhti kulminoitui. Lapsi on sitä mieltä että syy hänen huonoon käytökseen on äidissä. Aiemmin ei ole koskaan puhunut mitään tällaista. En ylipäätänsä nyt tiedä miten hänellä menee. Ex ei vastaa kysymyksiini. Pikkuveli on minulle puhunut siitä, ettei ymmärrä miksi veli ei pidä äidistä.

Luin juuri vieraannuttamisesta kertovaa kirjallisuutta. Tutkijoiden mukaan tilanteen stressi lähentelee kohteeksi joutuneella vanhemmalla lapsen kuolemaa tai katoamista vastaavaa tilannetta. Jos tämä johtaa lapsen lopulliseen katoamiseen, niin voin tuon tutkimuksen johtopäätöksen allekirjoittaa.

Myös vaikutus lapseen on karua luettavaa. 70 % lapsista oli aikuisena masennus. Näin on lähipiirissäni käynytkin. Vieraannutetut lapset sairastavat nyt aikuisena erilaisia mielen sairauksia.

Miksi helvatussa pitää järjestää riitaisa ero jos kerran on lapsia. Erota voi myös sivistyneesti ja lapsetkin säilyvät siinä henkisesti terveinä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvatussa pitää järjestää riitaisa ero jos kerran on lapsia. Erota voi myös sivistyneesti ja lapsetkin säilyvät siinä henkisesti terveinä.

Järjestin tämän eron juuri siksi, ettei lasten tarvitsisi elää riitaisasta kodissa. Ex ei millään tavalla yrittänyt pelastaa liittoamme, mm. jätti saapumatta pariterapiaan, solvasi ja alisti. Hän ei tosin myöskään itse millään lailla edistänyt asioita erovaiheessa. Ei siis halunnut liittoa itsekään, mutta oli helpompaa antaa minun hoitaa ikävät käytännön asiat. Keräsin vuosia voimaa lähteä. Ero ei tullut miehelle yllätyksenä vaan se oli pöydällä useamman vuoden. Lähdin tyhjän päälle. Jos en olisi lähtenyt, niin lapset voisivat nyt paljon huonommin. Edes pienempi on välttynyt siltä kulissiliiton riitaisasta helvetistä. Lapsemme eivät olleet nähneet ennen nykyistä suhdettani tervettä, rakastavaa parisuhdetta. En halunnut, että kasvavat ajattelemaan, että normaali parisuhde on sellainen, jossa nälvitään, solvataan, haukutaan ja josta puuttuu täysin välittäminen ja hellyys.

Onko äidin velvollisuus jäädä näin sairaaseen suhteeseen? Itse edes yritin ratkoa asioita, mutta yksin se on mahdotonta kun toinen ei suostu puhumaan tai terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvatussa pitää järjestää riitaisa ero jos kerran on lapsia. Erota voi myös sivistyneesti ja lapsetkin säilyvät siinä henkisesti terveinä.

Toisekseen: meillä riitely loppui eron myötä. Ei voi sanoa että olisi ollut riitaisa ero. Riitaisa liitto kyllä. Ja siinä tapauksessa on lasten paras, että erotaan.

Tuo vieraannuttaminen pitäisi saada rikoslakiin, Persut sitä yritti mutta muut puolueet eivät kannattaneet ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo vieraannuttaminen pitäisi saada rikoslakiin, Persut sitä yritti mutta muut puolueet eivät kannattaneet ajatusta.

Laitonta se jo onkin. Mutta käytännössä asialle ei voida mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vieraannuttaminen pitäisi saada rikoslakiin, Persut sitä yritti mutta muut puolueet eivät kannattaneet ajatusta.

Laitonta se jo onkin. Mutta käytännössä asialle ei voida mitään.

Ei ole laitonta.

Mun kohdalla psykopaattinen vieraannuttajaäiti tuhosi sekä minun että myös poikani elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo vieraannuttaminen pitäisi saada rikoslakiin, Persut sitä yritti mutta muut puolueet eivät kannattaneet ajatusta.

Laitonta se jo onkin. Mutta käytännössä asialle ei voida mitään.

Ei ole laitonta.

On laitonta, vaikka rikoslaissa ei olisikaan:

Lapsenhuoltolain mukaan lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Vanhempi, joka tietoisesti pyrkii vieraannuttamaan lasta toisesta vanhemmasta, rikkoo näin ollen räikeästi lapsenhuoltolakia.

Kyllä näistä on käyty oikeuttakin, mutta näyttöä on vaikea saada. Jossain tapauksissa oikeus on ottanut huoltajuuden pois vieraannuttajalta, mutta harvinaista se on. Kun lapsi on manipuloitu toista vanhempaa vastaan, voidaan aina vedota siihen, että lapsi ei halua vaan tavata vanhempaansa ja taustalla ei ole manipuloijaa.

Voi että, en osaa sinua neuvoa, voin vaan myötäelää. Tässä on paljon yhtäläisyyksiä omaan tilanteeseeni.

Meilläkin riitaisa liitto, osallistumaton isä, aina on minua haukkunut minulle, lasten kuullen ja lapsille. Aina haukkui lasten harrastusta, ei niistä tykännyt. Ei kyllä ikinä osallistunutkaan mitenkään.

Nyt sitten eron jälkeen, on yhteen lapseensa omalla käytöksellään saanut välit niin huonoiksi että lapsi ei halua isänsä luona asua. Kostoksi tästä toinen poikamme on nyt isän lellikki joka saa kaiken haluamansa. Kotiintuloajat lähentelee puoltayötä, saa kulkea paikoissa joissa käyminen on aiemmin kielletty. Nuori on myös lopettanut harrastuksensa, sen järkevän asian joka pitää pois hölmöilyistä. Käydään ulkona syömässä, ostetaan kaikkea, sai oman huoneen, isä on luvannut että hänen luona saa saunakaljaa jne jne jne.

Voitte vaan kuvitella, haluaako teini enää tulla äidin luo, missä rajat on ihan entisenlaiset. Lisäksi koti on pienempi, ja nuorta selvästi hävettää tämä paikka.

Olen todella surullinen ja huolissani siitä mihin tämä kaikki vielä johtaa. Mitään hyvää ainakaan ei ole luvassa. Enkä minä voi tehdä mitään. Pakottaa en lasta tänne voi. Ainut mitä voin, on tehdä lapsesta lastensuojeluilmoitus. Tosin, eron tässä vaiheessa sekin varmasti kääntyy minua vastaan. Eli, lapseni vieraannutetaan minusta, hän ajautuu huonoon seuraan ja hölmöilyihin enkä minä voi äitinä asialle mitään. Kaikki mitä yritin tehdä estääkseni tämän, on romutettu. Kiitos isän sairaiden elämänarvojen. Kyllä on "kivoja" vuosia luvassa.

Kumman luo lapset siis jäivät?

Teksisi perusteella isälleen? Miksi ihmeessä jätit lapset epävakaalle isälle?

Lapset olleet kuitenkin aika pieniä eron aikaan jos jo monta vuotta olet ollut nykyisessäkin suhteessa.

Pakko vielä sanoa että jos sinun luona kaikki asiat olisi todella hyvin ja tasapainossa niin reagoisiko lapsi noin kuten nyt?

Kunnioituksen puute näkyy ja siihen on kyllä vailuttanut joku muu kuin isän käytös. Ellet nyt tapaa lapsia todella harvoin eikä kunnon suhdetta ole kehittynyt lapseen jolloin toisen vanhemman sanat painaa siellä vaakakupissa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mun kohdalla psykopaattinen vieraannuttajaäiti tuhosi sekä minun että myös poikani elämän.

Näin se ilmeisesti useimmiten menee. Mutta meitä äitejäkin on. Valitettavasti taitaa olla harvinaista, että loppu olisi vanhemmalle tai lapselle onnellinen. Itse en voi tehdä muuta kuin odottaa, mitä tuleman pitää. Ja jos poika joskus kotiin tulisi, niin voinko aidosti toimia kuin vanhempi toimisi, eli koskaan asettaa rajoja, kieltää tms. Siinä pelossa, että lapsi lähtee.

Älä lähde isän peliin mukaan. Poika syyttää sinua kaikesta, koska sinä olet se turvallinen vanhempi, johon hän uskaltaa purkaa pahaa oloaan. Kyllä hän oikeasti tietää olevansa väärässä, mutta olisi noloa myöntää se. Näytä pojalle (esim. lähettämällä viestejä, että rakastat häntä ja välität hänestä), mutta älä lähde kiistelemään siitä, kenen syy mikäkin asia on.

Musta on ihan käsittämätöntä, että jotkut täällä on sitä mieltä, että olisi pitänyt jäädä tuollaiseen suhteeseen. Ei todellakaan olisi ja kuten ap itsekin tiedät, lapset voisivat vielä huonommin, jos kasvaisivat riitaisassa kodissa, jossa isä haukkuu, solvaa ja alistaa äitiä (solvaukset kohdistuu välillisesti varsinkin siihen vanhempaan poikaan myös, joka kokee perineensä äitinsä ominaisuuksia).

Ei tilanne tietenkään ole vielä heillä vielä täysin hyvä, mutta on se jo parempi kuin yhdessä ollessa, kun vähintään toisessa kodissa eletään normaalia elämää (tai se nuorempi lapsi elää), jos vanhempi ei juuri enää käy.

Kuulostaa kuitenkin siltä, että vanhempi lapsi vetää nyt vaan ne tavanomaiset teiniangstit kohdistaen nyt äitiinsä. En osaa oikein muuta neuvoa, kuin että yritä nyt pitää poikaasi yhteyttä ja osoittaa välittämistä. Kysellä kuulumisia suoraan häneltä jne. Vaikka poika ei edes vastaisi, niin kyllä hän noteeraa, että sinä kuitenkin yrität pitää häneen yhteyttä. Kirjoita hänelle viesti, että vaikka lapsesta nyt tuntuu siltä, ettei halua luonasi asua ollenkaan, niin hän on kuitenkin aina tervetullut sinun luoksesi sekä kylään että asumaan, jos muuttaa mieltään. Teinillä tuo voi olla vaihe, joka menee ohi.

Siitä olisin enemmän huolissaan, jos koulumenestys rakoilee. Siitä toivottavasti koululta (ja ehkä sossusta) voitaisiin huomauttaa isälle, jos läksyjä ei tee tai käyttäytyy huonosti, että isän vastuulla sitten hoitaa nuo kasvatusasiat.