Miksi suomalaiset miehet eivät osaa ilmaista tunteitaan?

Ainakin tuhat vuotta, todennäköisesti pitempään, suomalaisen miehen piti valmistautua toisten muukalaismiesten väkivaltaiseen kohtaamiseen.

Suomi Ruotsin ja Venäjän välimaana oli alinomaa sodissa ja taisteluissa.

Tämä näkyy edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattasko sitten lapsesta asti opettaa niitä tunteiden ilmaisuja? Mullekin on aikoinaan sanottu, että iso poika ei itke.

Koettakaahan nyt miehistä valittavat naiset kasvattaa ne poikanne sitten sellaisiksi herkkiksiksi joiden kanssa se pehmoisten puhuminen luonnistuu, sieltä se lähtee. Ettekä sitten myöskään lelli niitä poikia piloille vaan laitatte tekemään asiat samalla tavalla itse kuin tytötkin. Tässä se oma mutsi meni vähän mönkään.

Oikein sanottu, mutta myös isillä on sama velvollisuus. Suurimmalla osalla lapsista on kuitenkin myös isä olemassa. Ainakin toistaiseksi.

Sitä ei nyt ehkä voi isiltä odottaa, ovathan tämän sukupolven miehet kerran kykenemättömiä puhumaan asioista, joten eivät täten voi poikiaankaan opettaa muunlaisiksi kuin itse ovat.

Isit sitten opettelee, kuten äiditkin, jotka eivät valmiiksi jotain osaa.

Sittenhän mitään ongelmaa ei alun alkaen olisikaan eikä lapsia tarvisi kasvattaa mitenkään erikoisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattasko sitten lapsesta asti opettaa niitä tunteiden ilmaisuja? Mullekin on aikoinaan sanottu, että iso poika ei itke.

Koettakaahan nyt miehistä valittavat naiset kasvattaa ne poikanne sitten sellaisiksi herkkiksiksi joiden kanssa se pehmoisten puhuminen luonnistuu, sieltä se lähtee. Ettekä sitten myöskään lelli niitä poikia piloille vaan laitatte tekemään asiat samalla tavalla itse kuin tytötkin. Tässä se oma mutsi meni vähän mönkään.

Oikein sanottu, mutta myös isillä on sama velvollisuus. Suurimmalla osalla lapsista on kuitenkin myös isä olemassa. Ainakin toistaiseksi.

Sitä ei nyt ehkä voi isiltä odottaa, ovathan tämän sukupolven miehet kerran kykenemättömiä puhumaan asioista, joten eivät täten voi poikiaankaan opettaa muunlaisiksi kuin itse ovat.

Isit sitten opettelee, kuten äiditkin, jotka eivät valmiiksi jotain osaa.

Sittenhän mitään ongelmaa ei alun alkaen olisikaan eikä lapsia tarvisi kasvattaa mitenkään erikoisemmin.

Miehillehän se puhumattomuus ei useinkaan itselleen ole mikään ongelma, vaan naisille. Miehethän kun tykkää pyöriä Ramboina vaikka millaisessa kurjuudessa kotona hiljaa.

Eivät sen huonommin kuin naisetkaan. Ilmaisukeinot ovat vain erilaisia kuin naisilla.

Kasvatus ja ympäristö. En itsekään osaa ilmaista tunteitani vaan annan padota piilossa ja olen nainen :D Tuntuu jotenkin hyvin suomalaiselta piirteeltä, vaikka esiintyyhän tätä muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatus ja ympäristö. En itsekään osaa ilmaista tunteitani vaan annan padota piilossa ja olen nainen :D Tuntuu jotenkin hyvin suomalaiselta piirteeltä, vaikka esiintyyhän tätä muuallakin.

Lisään, etten muutu tylyksi vaan saatan tuntua etäiseltä. Tylyys muita kohtaan on kyllä karmivaa.

En puhu, koska en osaa puhua vaan se lähtee väkisinkin kierroksille ja loppuu yleensä korotettuun ääneen ja sitten saa se asioiden tivaaja kuulla vähän kaikenlaista.

Miksi torjutaan se miten miehet näyttää tunteet ja vallalla olevan mentaliteetin.

Eikö apatia ja tylsämielisyys ole tunnetiloja.

Mielestäni ne on kansallisia tunnetiloja, mutta naiset teeskentelee etteivät näe tätä tilaa miestensä silmissä.

He vain toteavat että mies ei näytä tunteitaan. Koska eivät halua nähdä millaisissa tunteissa miehet ovat tällä hetkellä Suomessa.

Apatiassa ja tylsämielisyyden tilassa.

Mitä tunteet ovat? Voisiko joku avata tätä niin tiedetään mistä puhutaan. Ovatko kemiallisia reaktioita elimistössä vai kenties jotain muuta. Voiko näitä tunteita esim. jotenkin mitata ja voiko useampi henkilö kokea täysin saman tunteen vai ovatko aina subjektiivisia?

Vierailija kirjoitti:

Ai suomalaiset miehet on kaikki samanlaisia?

Jaksan aina ihmetellä tuollaisia yleistyksiä.

Naiset vaan onlyfanssissa

tehän kiellätte ne tunteet kirjoitti:

Miksi torjutaan se miten miehet näyttää tunteet ja vallalla olevan mentaliteetin.

Eikö apatia ja tylsämielisyys ole tunnetiloja.

Mielestäni ne on kansallisia tunnetiloja, mutta naiset teeskentelee etteivät näe tätä tilaa miestensä silmissä.

He vain toteavat että mies ei näytä tunteitaan. Koska eivät halua nähdä millaisissa tunteissa miehet ovat tällä hetkellä Suomessa.

Apatiassa ja tylsämielisyyden tilassa.

Ongelma on siinä, että naiset eivät saa miehiltä haluamiaan tunteita, eli miehillä on naisen mielestä "vääriä tunteita"

Tällaistä tää on nykyään.

Loukkaanutko siitä, jos mies haluaa sinua?

Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet.

Suomalaiset ovat yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan yksi epäempaattisimmista kansoista. Suomi sai kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet 63 maan vertailussa.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016101722474066

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitko missä kulttuurissa miehet olisivat hyviä paljastamaan tunteensa ja kertomaan niistä?

Onkohan tuota asiaa muuten tutkittu? Selvää lienee, että vain harvat miehet, saati sitten miehiset miehiset osaisivat kommunikoida tunteistaan. Itse olen aikuisiällä opetellut ja harjoitellut. Harvoin jos koskaan tapaan ketään muuta miestä, jonka kanssa näitä asioita voisi pohtia. En asu Suomessa.

Toksista miehisyyttä ja feministisiä miehiä löytyy kyllä - semmoiset eivät edusta aitoa miehisyyttä, musta tuntuu.

Hassua että luokittelet miehiseksi sen, että omien tunteiden käsittely on jäänyt pikkulapsen tasolle. Nostat aidoksi miehisyydeksi henkisen keskenkasvuisuuden ja kyvyttömyyden käsitellä asioita kuin aikuiset.

Nyt kyllä tulkitset ihan päin honkia, tai sitten en osaa ilmaista ajatusta ymmärrettävästi. Kyllä omat tunteensa on täytynyt opetella käsittelemään että niistä voisi puhua. Ensialkuun voi opetella nimitykset sadalle tunteelle, ja tunnistaa ne. Ei tapahdu ennen aikuisikää, eikä useimmiten silloinkaan.

Sanoit että harvoin miehiset miehet osaavat kommunikoida tunteistaan. Minusta se ei ole miehisen miehen tuntomerkki vaan lapsen.

Niin usein mies sortuu samaan päättelyvirheeseen, että urospuolisia itkuherkempi ja fyysisesti hennompi nainen on kehityksessään pysähtynyt mies, joka on jäänyt enemmän tai vähemmän lapsen tasolle. Ymmärrätkö, että on äärimmäisen epätodennäköistä evolutiivisesti ajateltuna, että älyllään selviytyvän isopäisen lajin naaraat kykenisivät selviämään jälkeläisten huollosta, jos tämä olisi totta? 

Mitä ihmettä minun pitäisi ymmärtää? Tuo keskustelija edellä sanoi että on tosimiehille tyypillistä että ei osaa kommunkoida tunteistaan. Minä sanoin että se on tyypillistä lapsille, että ei osaa kommunkoida tunteistaan. Ei tosimiehille. Mitä MINUN nyt pitäisi ymmärtää naaraista?

Ymmärsin väärin, luin nopeasti. 

Suomalaiset naiset suhtautuvat miesten tunteenilmaisuihin usein hyvin negatiivisesti.

Mitä ihmeen tunteita? Ei ne voi imaista mitään sellaista mitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta tilastojen valossa ollaan erittäin taitavia ilmaisemaan tunteita, ilmaisutapa ei vaan jostain syystä miellytä naisia.

Kyllä. Suomalainen mies ilmaisee teoin tunteensa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa seurusteluvaiheessa kiinnittää huomiota kumppaniin. Jos haluat tunteistaan keskustelevan, niin valitse sellainen.

Kaikki naisetkaan eivät ole niin halukkaita puhumaan tunteistaan, eivätkä vaadi sitä puolisoltaan.

Vakka- ja kansiteoria.

Yleensä vain ihmiset eivät halua samanlaista puolisoa kuin itse ovat. Vaan erilaisen. Usein sitten tosiaan tasapainottavat toisiaan, jos kaikki menee hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen keski-ikään saakka elänyt sellaisessa tunnekylmässä meiningissä, perheessä ei koskaan näytetty muita tunteita kuin vihaa korkeintaan. No ehkä joskus vähän naurahdeltiin. Siinäpä se. Nyt sitten nainen käskee puhumaan asioista tunteistaan ja eihän se oikein ota onnistuakseen, kuin pinnistäisin jotain rajoitinta vastaan. Monenkohan vuoden ohjelmoinnin purku tässä nyt olisi mahdollisesti edessä? Eikö se ole sama sanoa naiselle että jatkaa menojaan.

Kokeilkaa korjata asiaa ensin. Uudet tavat on lopulta helppo omaksua, kun hiukan sinnittelee ensin. Jos nimittäin uskoo ne järkeviksi, ettei tahallaan hannaa vastaan. Jopa minun itsekeskeinen miehenmötikkäni on ihmeen taitava neuvottelija nykyisin, ja ottaa muitakin huomioon. Oli vaihe, jossa minun oli tosi vaikea uskoa, että hän haluaa minulle hyvää. Nyt tiedän sen, eikä tarvitse itse hengitellä pussiin enää. Hän on ehkä hienotunteisempikin kuin minä, joka olen hiukan aspergertyyppinen.

Kyllä minä ainakin pieren.