Kannattaako kohdunpoisto?
Hei! Olen 27-vuotias nainen, joka sairastaa sekä syvää endometrioosia että munasarjojen endometrioosia. Nyt alkaa näyttää siltä, että mikään hormonaalinen lääke tai lääkeyhdistelmä ei vie kipuja, jotka ovat päivittäiset. Olen varmaankin osittain masentunut asian takia, tunnen itseni huonoksi kun en taida selvitä opintojeni kurssien aikatauluista. En ole ottanut sairaslomaa, vaikka olisi varmaan pitänyt. Kivut mulla on päivittäiset ja mitään lievittävää lääkitystä ei oikein ole. Panacod auttaa satunnaisesti noin tunniksi, mutta siitä tulee kamala ummetus. Nyt viimeisin hoito mulla on keinotekoiset vaihdevuodet lääkityksellä, mutta juuri eilen alkoi kuukautiset eli ei mitään vaikutusta.
Puolisoni ei suostu hankkimaan vielä lapsia, enkä kyllä itsekään mielellään tähän tilanteeseen lapsia ottaisi (asumme eri paikkakunnilla, minä opiskelen). Ainakin kolme eri lääkäriä on sanonut, että lastenhankinnalla on kiire, että ei kannata odottaa edes vuotta. Mä niin tiedän, että jään lapsettomaksi, koska myöhemmin kaikki elimet on niin huonossa kunnossa, kun lääkityskään ei toimi.
Olen leikkausjonossa. Olen miettinyt nyt muutaman päivän munasarjojen ja kohdun radikaalia poistoa. Että jos ehdottaisin sitä. Voisin työskennellä ja elää normaalisti. Äitiä musta ei tule, kun en pysty enää enempää suostuttelemaan miestä. En myöskään halua erota ja etsiä uutta miestä, koska en halua lisääntyä kenen tahansa kanssa. Meillä on kuitenkin pitkä suhde takana.
Mitä mieltä olisitte radikaalileikkauksesta tapauksessani? Onko jollakin omakohtaista kokemusta leikkauksesta niin, että lapsia ei ollut? Kiitos.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde noin nuorena tekemään mitään kohdun poistoa. Itselläni poistettiin vähän yli 40 v. Lapset oli tehty ja päätös oli ihan hyvä.
Miksi ei?
Ap
Minulta poistettiin kohtu 40-vuotiaana. Sitä ennen olin saanut lapsen 22-vuotiaana. Kärsin teinistä saakka tosi kovista kuukautiskivuista ja suur-vuodoista. Poistettiin osat myös munasarjoista koska oli reilusti endometrioosia. Kivut jäivät leikkauspöydälle.
Lääkäri ei olisi suostunut leikkaukseen ennen 40-vuoden ikää. Siitä alkoikin sitten vaihdevuodet jotka ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta. Omasta puolestani oli oikea ratkaisu. Elämä on paljon helpompaa ilman jatkuvia kipuja ja runsaita kuukautisia. Lapsi on kyllä parasta mitä voi saada ja lisänä tulivat lapsenlapset. Kannattaa punnita asia tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulta poistettiin kohtu 40-vuotiaana. Sitä ennen olin saanut lapsen 22-vuotiaana. Kärsin teinistä saakka tosi kovista kuukautiskivuista ja suur-vuodoista. Poistettiin osat myös munasarjoista koska oli reilusti endometrioosia. Kivut jäivät leikkauspöydälle.
Lääkäri ei olisi suostunut leikkaukseen ennen 40-vuoden ikää. Siitä alkoikin sitten vaihdevuodet jotka ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta. Omasta puolestani oli oikea ratkaisu. Elämä on paljon helpompaa ilman jatkuvia kipuja ja runsaita kuukautisia. Lapsi on kyllä parasta mitä voi saada ja lisänä tulivat lapsenlapset. Kannattaa punnita asia tarkkaan.
En halua liikaa ajatella lapsiasiaa, koska mulle on tehty selväksi, että tilanne on vaikea. Äitiys on ollut minun ykköshaave aina ja siksi tavallaan torjun tällä hetkellä koko ajatuksen, koska se tekee niin kipeää ja tuntuu epäreilulta. Haluan vain kivutonta elämää, enkä tapella hormonien kanssa. Minuun on pumpattu todella voimakkaitakin lääkkeitä viime aikoina ja tuntuu, että tätäkö on loppuelämä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen sen lapsen puolesta, ettet pakota häntä kärsimään ja kuolemaan.
Kyllähän kärsimys ja kuolema kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Mutta jos minulla olisi lapsi, tietenkin tekisin kaikkeni, ettei hän kärsisi elämässä.
Ap
Minulta poistettiin kohtu ja munasarjat vakavan endometrioosin vuoksi vasta 40-vuotiaana. Siihen mennessä olin syönyt liudan kipulääkkeitä, opioidejakin, lähes päivittäin yli 10 vuotta. Tähän päälle erilaiset vahvat hormonaaliset lääkkeet.
Kivut ja lääkkeiden käyttö jäi sairaalaan ja olen voinut elää ensimmäistä kertaa elämässäni normaalia elämää.
Jos terveydentila vaatii leikkausta, niin kyllä itse sen olisin valinnut jo paljon nuorempana jos sitä olisi vain ehdotettu.
Raskasta se lastenhoitokin on jos on kipujen vuoksi jatkuvasti pois pelistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen sen lapsen puolesta, ettet pakota häntä kärsimään ja kuolemaan.
Kyllähän kärsimys ja kuolema kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Mutta jos minulla olisi lapsi, tietenkin tekisin kaikkeni, ettei hän kärsisi elämässä.
Ap
Sitä ei pysty estämään.
Todella ikävää, että olet joutunut ja joudut edelleen kärsimään. En osaa sanoa mitään sen viisaampaa kuin että noin nuorena kannattaisi tietty harkita tarkkaan ennen radikaaleja ratkaisuja, varsinkin kun toivot kovasti äitiyttä. Vaikka raskaaksi tuleminen voi olla vaikeaa, voihan se silti olla mahdollista, myöhemminkin.
Itse olen lapseton ja v-vuodet ohittanut. On endometrioosia ja myoomia, ilmaantuivat nelikymppisenä. En ole lähtenyt poistattamaan mitään. Kun kk:t jäivät iän myötä pois, ei sitten ollut kipujakaan.
Toivon todella, että asiat klaaraantuvat sinulle parhaalla mahdollisella tavalla.
On kokemusta. Mutta miten se muka tilanteeseen mitenkään vaikuttaisi? En ymmärrä tuota vikana kysymyksen pointtia. Ihan sama leikkaus se on oli lapsia tahi ei, ei se vaikuta lopputulokseen.
Multa poistettiin kohtu 39-vuotiaana, lapsen sain 22-vuotiaana. Todella paljon levinnyt endometrioosi löytyi muun tutkimuksen yhteydessä. Endometrioosia oli vatsaontelossa, suolen seinämissä, lantion luiden pinnalla, lisäksi se oli kietonut toisen munasarjan kohtuun kiinni. Kipuja ei ollut mutta erittäin runsaat kuukautiset kylläkin. Lääkäri ehdotti kohdunpoistoa johon suostuin. Mitään ongelmia ei ole ollut ja on tavallaan vapauttavaa kun ei ole kuukautisia. Mutta silti kadun että suostuin. En osaa sanoa miksi kadun kun en esim lapsia enää halua tms. Oman kokemuksen pohjalta sanon ei kohdunpoistolle. Mulla ei tosin ollut mitään kipuja joten sitä en ole ottanut huomioon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen sen lapsen puolesta, ettet pakota häntä kärsimään ja kuolemaan.
Kyllähän kärsimys ja kuolema kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Mutta jos minulla olisi lapsi, tietenkin tekisin kaikkeni, ettei hän kärsisi elämässä.
Ap
Sitä ei pysty estämään.
Jos olisin tiennyt kuinka helposti endometrioosi periytyy, en olisi saanut yhtään lasta. Oma kärsimys on vielä siedettävissä, mutta lapsensa kipujen ja niiden aiheuttaman helvetillisen elämän seuraaminen vasta onkin kamalaa.
Kiitos vastauksista! Minun tilanne on tosiaan sellainen, että sillä ei ole mitään merkitystä onko kuukautiset vai ei - kipuja on joka päivä, silloinkin kun olen vuodoton. Joka päivä, jossakin kohtaa alkaa sattua. Mielenterveys ei enää kestä tätä, ja on ollut aika synkkiä ajatuksia. Siksi olen pohtinut kohdunpoistoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen sen lapsen puolesta, ettet pakota häntä kärsimään ja kuolemaan.
Kyllähän kärsimys ja kuolema kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Mutta jos minulla olisi lapsi, tietenkin tekisin kaikkeni, ettei hän kärsisi elämässä.
Ap
Sitä ei pysty estämään.
Jos olisin tiennyt kuinka helposti endometrioosi periytyy, en olisi saanut yhtään lasta. Oma kärsimys on vielä siedettävissä, mutta lapsensa kipujen ja niiden aiheuttaman helvetillisen elämän seuraaminen vasta onkin kamalaa.
Lisääntyminen on aina uhkapelaamista lapsen onnellisuudella. Siinä punnitaan, onko pahempaa mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi vai mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt. Usein saan kuulla pelotteluja siitä että tulen ehkä itse katumaan myöhemmin sikiämättömyyttäni. Mitä sitten? Oman lapsensa ei halua kuolevan, siksi en aio häntä siihen ikinä pakottaa. Ihmisiä on kaikissa maailman maissa enemmän kuin ikinä ennen vaikka automaatiota on myös enemmän kuin ikinä ennen ja elintaso korkeampi kuin ikinä ennen. Elämme ilmastokriisin ja liikakansoituksen aikaa. Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen. En voi tehdä niitä lisää mutta voin olla tekemättä lisää ihmisiä. Oman rakkaan lapseni etu menee tietenkin oman lisääntymistarpeeni edelle, aina <3
Jos se panacod ei oikein toimi, voisiko jokin muu olla parempi kipulääke? Itse olen aina ottanut ibuprofeenia särkyihin. En muista, että olisi ollut ummetusta. Lääkärin pitäisi vaan kirjoittaa resepti vahvempaan versioon. Älä anna periksi!
Miksi sulla ei ole hormonikierukkaa? Kohdun poisto nyt vielä ihan ok, mutta munasarjojen poiston jälkeen saat hormonilääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen sen lapsen puolesta, ettet pakota häntä kärsimään ja kuolemaan.
Kyllähän kärsimys ja kuolema kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Mutta jos minulla olisi lapsi, tietenkin tekisin kaikkeni, ettei hän kärsisi elämässä.
Ap
Sitä ei pysty estämään.
Jos olisin tiennyt kuinka helposti endometrioosi periytyy, en olisi saanut yhtään lasta. Oma kärsimys on vielä siedettävissä, mutta lapsensa kipujen ja niiden aiheuttaman helvetillisen elämän seuraaminen vasta onkin kamalaa.
No tämä! Oma mummoni on sairastanut endoa ja häneltä on poistettu lasten jälkeen kohtu ja munasarjat. Äitini puolestaan ei ole sairastanut endometrioosia, eikä mitään kipuja. Hän sanoi mulla aina nuorena, että sulla on tosi alhainen kipukynnys ja turhaan syöt särkylääkkeitä... Jotkut ei vaan ymmärrä, mutta ne jotka ymmärtää, ymmärtää. En haluaisi periyttää tautia, mutta se voi siis hypätä myös yhden sukupolven yli.
Ap
Oletko muuttanut ruokavaliota sellaiseksi, että se voi helpottaa endon oireita? Esim. runsas sokerin käyttö voi tehdä olon tukalammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko muuttanut ruokavaliota sellaiseksi, että se voi helpottaa endon oireita? Esim. runsas sokerin käyttö voi tehdä olon tukalammaksi.
En syö paljon sokeripitoisia ruokia ja juomia, vältän vehnää ja punaista lihaa jne. Lääkäri ei ole kyllä maininnut mitään näistä.
Ap
Mitä jos se sun mies sanoo vielä kymmenenkin vuoden jälkeen ettei halua vielä lapsia?
Tai eroatte joskus myöhemmin ja tää mies tekee lapsia jonkun muun kanssa ja sinä tuhlasit omat mahdollisuutesi kun et tehnyt ajoissa lasta.
Oletko valmis tähän?
Jos nyt vielä onnistuisit saamaan edes yhden lapsen ja sen jälkeen se kohdun poisto, niin silloinhan sinulla olisi kivuton elämä ja se lapsi.
Kokeilisin ensin kaikkea muuta jos kerran lapsi kuitenkin on toiveissa. En myöskään miettisi elämäntilannetta liikoja vaan hankkisin lapsen mahdollisimman pian ja sitten leikkaukseen.
Minulla on kaksi lasta, kohtu poistettu nelikymppisenä myoomien vuoksi ja ratkaisu oli sinänsä hyvä. On kiva olla ilman menkkoja jne, mutta edelleen välillä harmittaa etten voi saada kolmatta lasta jos sellaista haluaisinkin.
Älä lähde noin nuorena tekemään mitään kohdun poistoa. Itselläni poistettiin vähän yli 40 v. Lapset oli tehty ja päätös oli ihan hyvä.