Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako kohdunpoisto?
16.04.2023 |
Hei! Olen 27-vuotias nainen, joka sairastaa sekä syvää endometrioosia että munasarjojen endometrioosia. Nyt alkaa näyttää siltä, että mikään hormonaalinen lääke tai lääkeyhdistelmä ei vie kipuja, jotka ovat päivittäiset. Olen varmaankin osittain masentunut asian takia, tunnen itseni huonoksi kun en taida selvitä opintojeni kurssien aikatauluista. En ole ottanut sairaslomaa, vaikka olisi varmaan pitänyt. Kivut mulla on päivittäiset ja mitään lievittävää lääkitystä ei oikein ole. Panacod auttaa satunnaisesti noin tunniksi, mutta siitä tulee kamala ummetus. Nyt viimeisin hoito mulla on keinotekoiset vaihdevuodet lääkityksellä, mutta juuri eilen alkoi kuukautiset eli ei mitään vaikutusta.
Puolisoni ei suostu hankkimaan vielä lapsia, enkä kyllä itsekään mielellään tähän tilanteeseen lapsia ottaisi (asumme eri paikkakunnilla, minä opiskelen). Ainakin kolme eri lääkäriä on sanonut, että lastenhankinnalla on kiire, että ei kannata odottaa edes vuotta. Mä niin tiedän, että jään lapsettomaksi, koska myöhemmin kaikki elimet on niin huonossa kunnossa, kun lääkityskään ei toimi.
Olen leikkausjonossa. Olen miettinyt nyt muutaman päivän munasarjojen ja kohdun radikaalia poistoa. Että jos ehdottaisin sitä. Voisin työskennellä ja elää normaalisti. Äitiä musta ei tule, kun en pysty enää enempää suostuttelemaan miestä. En myöskään halua erota ja etsiä uutta miestä, koska en halua lisääntyä kenen tahansa kanssa. Meillä on kuitenkin pitkä suhde takana.
Mitä mieltä olisitte radikaalileikkauksesta tapauksessani? Onko jollakin omakohtaista kokemusta leikkauksesta niin, että lapsia ei ollut? Kiitos.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde noin nuorena tekemään mitään kohdun poistoa. Itselläni poistettiin vähän yli 40 v. Lapset oli tehty ja päätös oli ihan hyvä.
Hetkinen, luitko sä ollenkaan aloitusta? Kyse ei ole sinun kohdustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea myös riskeistä mitä poistoon liittyy. Kerran luin karmean tarinan kun eräällä henkilöllä poisto oli epäonnistunut siinä että tuli samalla reikä virtsarakkoon. Oli niin järkyttävä tarina etten ole hetkeen lukenut. Eikä ollut mässäilytarina vaan kertoi ihmisen pitkäkestoisesta hädästä tilanteessa johon itse ei voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea myös riskeistä mitä poistoon liittyy. Kerran luin karmean tarinan kun eräällä henkilöllä poisto oli epäonnistunut siinä että tuli samalla reikä virtsarakkoon. Oli niin järkyttävä tarina etten ole hetkeen lukenut. Eikä ollut mässäilytarina vaan kertoi ihmisen pitkäkestoisesta hädästä tilanteessa johon itse ei voi vaikuttaa.
Kaikissa leikkauksissa on riskejä. Mutta on varmaan aika epätodennäköistä, että edes pääsisin kohdunpoistoon? Olen kuullut, että lääkärit suhtautuvat ko. operaatioon nihkeästi.
Ap
Kohdunpoisto 32-vuotiaana, paras asia ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen sen lapsen puolesta, ettet pakota häntä kärsimään ja kuolemaan.
Kyllähän kärsimys ja kuolema kuuluvat jokaisen ihmisen elämään. Mutta jos minulla olisi lapsi, tietenkin tekisin kaikkeni, ettei hän kärsisi elämässä.
Ap
Sitä ei pysty estämään.
Jos olisin tiennyt kuinka helposti endometrioosi periytyy, en olisi saanut yhtään lasta. Oma kärsimys on vielä siedettävissä, mutta lapsensa kipujen ja niiden aiheuttaman helvetillisen elämän seuraaminen vasta onkin kamalaa.
No tämä! Oma mummoni on sairastanut endoa ja häneltä on poistettu lasten jälkeen kohtu ja munasarjat. Äitini puolestaan ei ole sairastanut endometrioosia, eikä mitään kipuja. Hän sanoi mulla aina nuorena, että sulla on tosi alhainen kipukynnys ja turhaan syöt särkylääkkeitä... Jotkut ei vaan ymmärrä, mutta ne jotka ymmärtää, ymmärtää. En haluaisi periyttää tautia, mutta se voi siis hypätä myös yhden sukupolven yli.
Ap
Kai se voi hypätä jostain. Mun siskolla on endo,mutta hän on ainoa perhepiirin naisista enkä tiedä että äidin äidilläkään olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin sitten myöhemmin vaikka adoptoida lapsen, päätös kohdunpoistosta ei varmaan vaikuttaisi siihen, että katsotaan sopivaksi vanhemmaksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta poistettiin kohtu 40-vuotiaana. Sitä ennen olin saanut lapsen 22-vuotiaana. Kärsin teinistä saakka tosi kovista kuukautiskivuista ja suur-vuodoista. Poistettiin osat myös munasarjoista koska oli reilusti endometrioosia. Kivut jäivät leikkauspöydälle.
Lääkäri ei olisi suostunut leikkaukseen ennen 40-vuoden ikää. Siitä alkoikin sitten vaihdevuodet jotka ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta. Omasta puolestani oli oikea ratkaisu. Elämä on paljon helpompaa ilman jatkuvia kipuja ja runsaita kuukautisia. Lapsi on kyllä parasta mitä voi saada ja lisänä tulivat lapsenlapset. Kannattaa punnita asia tarkkaan.
Eli sitten kysyt mieheltä että alkaako lapsen tekoon vai eroatteko. Ykköshaave ykköseksi.
En halua liikaa ajatella lapsiasiaa, koska mulle on tehty selväksi, että tilanne on vaikea. Äitiys on ollut minun ykköshaave aina ja siksi tavallaan torjun tällä hetkellä koko ajatuksen, koska se tekee niin kipeää ja tuntuu epäreilulta. Haluan vain kivutonta elämää, enkä tapella hormonien kanssa. Minuun on pumpattu todella voimakkaitakin lääkkeitä viime aikoina ja tuntuu, että tätäkö on loppuelämä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohdulla on tärkeä tehtävä myös muiden elinten kannattelussa paikoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin sitten myöhemmin vaikka adoptoida lapsen, päätös kohdunpoistosta ei varmaan vaikuttaisi siihen, että katsotaan sopivaksi vanhemmaksi?
Ap
Ei tietenkään vaikuta, kun kyseessä on sairauden hoito. Eihän kohdunpoistoa saa ilman lääketieteellistä syytä.
Äitiys on oleellinen, jos sitä haluat. Kadut myöhemmin, jos miehen takia jäät lapsettomaksi.
Kannattaa vaihtaa miestä ja hätätapauksessa tehdä lapsi lahjasoluilla.
Toki sulle on varmaan myös kerrottu, että endometrioosi saattaa aiheuttaa lapsettomuutta. Eli sikäli kurjaa vaihtaa miestä, jos ei kuitenkaan saa sitä lasta.
Mun kaverilla oli voimakas endo ja hän alkoi yrittää lasta 36-vuotiaana. Ei tärpännyt. (Endo oli leikattu) Sit yritti adoptoida, mutta ikä tuli lopulta vastaan.
Nyt vaihdevuodet ja kivut loppuneet. Sai tilalle valtavat vaihdevuosioireet, jotka jatkuu, vaikka on jo kuuskymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta poistettiin kohtu 40-vuotiaana. Sitä ennen olin saanut lapsen 22-vuotiaana. Kärsin teinistä saakka tosi kovista kuukautiskivuista ja suur-vuodoista. Poistettiin osat myös munasarjoista koska oli reilusti endometrioosia. Kivut jäivät leikkauspöydälle.
Lääkäri ei olisi suostunut leikkaukseen ennen 40-vuoden ikää. Siitä alkoikin sitten vaihdevuodet jotka ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta. Omasta puolestani oli oikea ratkaisu. Elämä on paljon helpompaa ilman jatkuvia kipuja ja runsaita kuukautisia. Lapsi on kyllä parasta mitä voi saada ja lisänä tulivat lapsenlapset. Kannattaa punnita asia tarkkaan.
En halua liikaa ajatella lapsiasiaa, koska mulle on tehty selväksi, että tilanne on vaikea. Äitiys on ollut minun ykköshaave aina ja siksi tavallaan torjun tällä hetkellä koko ajatuksen, koska se tekee niin kipeää ja tuntuu epäreilulta. Haluan vain kivutonta elämää, enkä tapella hormonien kanssa. Minuun on pumpattu todella voimakkaitakin lääkkeitä viime aikoina ja tuntuu, että tätäkö on loppuelämä.
Ap
Minusta kuulostaa, että jos torjut lapsiasian miettimisen, niin et kyllä silloin voi tehdä täysin punnittua ja harkittua päätöstä kohdunpoistosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta poistettiin kohtu 40-vuotiaana. Sitä ennen olin saanut lapsen 22-vuotiaana. Kärsin teinistä saakka tosi kovista kuukautiskivuista ja suur-vuodoista. Poistettiin osat myös munasarjoista koska oli reilusti endometrioosia. Kivut jäivät leikkauspöydälle.
Lääkäri ei olisi suostunut leikkaukseen ennen 40-vuoden ikää. Siitä alkoikin sitten vaihdevuodet jotka ovat jatkuneet jo parikymmentä vuotta. Omasta puolestani oli oikea ratkaisu. Elämä on paljon helpompaa ilman jatkuvia kipuja ja runsaita kuukautisia. Lapsi on kyllä parasta mitä voi saada ja lisänä tulivat lapsenlapset. Kannattaa punnita asia tarkkaan.
En halua liikaa ajatella lapsiasiaa, koska mulle on tehty selväksi, että tilanne on vaikea. Äitiys on ollut minun ykköshaave aina ja siksi tavallaan torjun tällä hetkellä koko ajatuksen, koska se tekee niin kipeää ja tuntuu epäreilulta. Haluan vain kivutonta elämää, enkä tapella hormonien kanssa. Minuun on pumpattu todella voimakkaitakin lääkkeitä viime aikoina ja tuntuu, että tätäkö on loppuelämä.
Ap
Minusta kuulostaa, että jos torjut lapsiasian miettimisen, niin et kyllä silloin voi tehdä täysin punnittua ja harkittua päätöstä kohdunpoistosta.
No torjumisella tarkoitan sitä, että en halua haaveilla lapsesta, koska todennäköisyys saamiseen on niin pieni. Kukaan ei voi tietää, että tulisinko raskaaksi luomusti. Sen tiedän kuitenkin, että elämä ilman hormonilääkitystä kuukautisineen olisi minulle niin kivuliasta, että
en jaksaisi sitä kauaa. Kaikki lääkkeet pitää siis lopettaa, jos yrittää hedelmöittyä. Hedelmöityshoidot sen sijaan ovat kuin bensaa liekeille endometrioosin leviämisen kannalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että kadut kohdunpoistoa, jos se helpottaa kiputilannetta. Mutta voi olla vaikea päästä operaatioon.
Kohdunpoistoja ei enää tehdä yhtä herkästi kuin ennen. Minulle tehtiin syöpäepäilyn vuoksi munasarjojen poisto. Lääkäri sanoi, että kohdunpoisto on niin komplikaatioriskinen, että se tehdään nykyään vain jos on aivan pakko. Keskivatsan alueelle tehty leikkaus, varsinkin avoleikkaus, lisää erittäin paljon myös kiinnikkeiden syntymistä. Kiinnikkeet taitavat olla endometrioosissakin se ongelma. Lääkärin kanssa pitää punnita, onko leikkauksesta lopulta hyötyä vai haittaa.
Hei, ihan ensimmäiseksi haluan sanoa kuinka pahoillani olen siitä, että olet joutunut kärsimään kivuista noin monta vuotta. Endometrioosia ja naisten sairauksia, ja ihan pelkkiä kuukautiskipuja tunnutaan vähäteltävän edelleen.
Itse olen 41, ja leikkausjonossa kohdunpoistoon myoomien vuoksi. Olen aina kärsinyt runsaista kuukautisista, ja etenkin nuorena oli todella pahat kivut. Puolisen vuotta sitten kävin gynellä joka totesi myoomat ja lähetti verikokeisiin. Siellä selvisi vakava anemia. Sain lähetteen naistenpolille jossa tarkemmat tutkimukset ja todettiin ettei myoomia voi yksittäin poistaa. Minulle yritettiin puoliväkisin tyrkyttää kierukkaa, mutta koska minulla ei ollut lapsitoiveita ja halusin ongelmasta kerralla eroon ilmoitin haluavani kohdunpoiston. Onneksi suostuivat siihen.
Tuohon lapsiasiaan sanoisin, että vaikka moni yrittää sinulle sanoa miten tulet katumaan jos et nyt yritä niin he eivät oikeasti tiedä sitä. Jokainen ihminen tekee jatkuvasti elämässään valintoja, joka samalla sulkee jonkun toisen asian pois. Kaikkea ei voi saada. Ja ihminen sopeutuu. Asiat näyttäytyy juuri niin isoina sinun mielessäsi kuin itse teet niistä.
Lapsettomuus ei ole välttämättä mikään valtava tragedia, vaikka meidät naiset halutaan saada ajattelemaan niin. Ja vaikka se olisikin, niin adoptointi/sijaisperhetoiminta on myös aina vaihtoehto.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti saat pian helpotuksen tilanteeseesi <3
Minulta poistettiin kohtu 29-vuotiaana. Minulla oli kaksi lasta eikä enempään ole haluja tullut, vaikka niin pelkäsin. Nyt pääsee helpolla, ei ole kuukautisia eikä muutakaan. Seksiin ei ole tullut muuta muutosta, kuin että siinä ei tarvitse miettiä raskaaksi tulemista. Halut ja orkut ovat tallella ja näköjään voimistuvat vain vanhemmiten. Hyvä niin!
Onko joku lapseton päässyt kohdunpoistoon? Minulla on edelleen nyt leikkauksen jälkeenkin hankala tilanne.
Ap
Kuulen edelleen mielelläni kokemuksia kohdunpoistosta tai radikaalileikkauksesta :)
Ap