Miksi minun täytyy " kalastella " mieheltä elämäämme koskevia isompia päätöksiä?
Olen lopen kyllästynyt ja uupunut..
Olemme avopuolison kanssa ollut avoliitossa pian 10 vuotta. Suhteen alusta asti olen joutunut itse kyselemään jatkuvasti mieheltä " hankitaanko lapsia" " mennäänkö naimisiin" vastaus on vain ollut ympäri pyöreetä.. " kyllä se mulle käy" yms. Tai " vaikka".
Mitään oma-aloitteisuutta ei löydy. 10 vuotta oltu kihloissa ja naimisiin menosta ei tietoakaan. Vastauksena vaan " mennään vaan, kun olet soittanut maistraattiin" " ala hoitamaan asiaa". Muut asiat kyllä hoituvat mutta tällaiset elämää koskevat isommat päätökset joudun lypsämään. Lapsien hankinnasta en enää jaksa jankata, kun ei itse ota puheeksi sitäkään.
Miksi muut pystyvät keskustelemaan tällaisistä asioista? Itkettää kun tuntuu, että olen hukannut elämäni täysin. Ei kai tässä muuta vaihtoehtoa kuin uuden suhteen etsiminen.
Kommentit (94)
Tuollainen saamaton luonne on aika raskas elämänkumppanina. Eikö ole hyvä että tajusit asian ennen kuin ehditte tehdä lapsia ja sitoutua?
Naimisiin menee yhtenä päivänä, mitta elämää pitäisi jaksaa elää tuommoisen perässä vedettävän kanssa sitten loppuikä. Sitäkö todella haluat? Olet loputtomiin vastuussa kaikesta, kun toinen vain möllöttää.
Miksi olet 10 vuotta odottanut, että miehen asenne tuosta paranisi? Olisit parin jahkailun jälkeen lyönyt nyrkkiä pöytään "kyllä vai ei?"
Joo mulla on tuollainen mies. Onhan se aika tylsää, mutta toisaalta saa tehdä niin kuin itse haluaa. Meillä on lapsi ja omakotitalo mun aloitteesta, naimisiin en ole halunnut. Onnellisia ollaan.
Mies on ns. mukavuusansassa. Hän ei oikeasti enää ole niin kiinnostunut sinusta kaikkien näiden vuosien jälkeen, että motivoituisi keskustelemaan tulevaisuudestanne. Kuitenkaan uutta naista ei vielä ole tarjolla ja mikään ei erityisemmin työnnä häntä poiskaan, joten hän vain elelee rinnallasi.
Olisin tosi varovainen siinä, kuinka tiukasti haluaisin sitoa itseäni noin passiivisesti suhtautuvaan mieheen. Jos hän todella haluaisi perheen kanssasi, hän olisi kyllä ottanut sen puheeksi.
Mä en noin saamattoman kumppanin kanssa ryhtyisi enää mihinkään muuhun kuin eroon.
Mieti nyt millaista se olisi jos teillä olisi lapsia, joutuisit silti samalla tavalla kalastamaan niitä päätöksiä, tekemään ne päätökset ja vielä lopuksi hoitamaan ne päätökset.
Jos olet 10 vuotta tuollaista katsellut saamatta aiemmin aikaan eropäätöstä, niin et taida olla kovin tarmokas ihminen itsekään.
Mä sanoin miehelle että olisin nyt valmis yrittämään lasta. Ehkäisy jäi pois samana päivänä ja lapsi syntyi noin vuoden kuluttua. On osallistuva isä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen saamaton luonne on aika raskas elämänkumppanina. Eikö ole hyvä että tajusit asian ennen kuin ehditte tehdä lapsia ja sitoutua?
Naimisiin menee yhtenä päivänä, mitta elämää pitäisi jaksaa elää tuommoisen perässä vedettävän kanssa sitten loppuikä. Sitäkö todella haluat? Olet loputtomiin vastuussa kaikesta, kun toinen vain möllöttää.
Mieslapsen kanssa ei kannata parisuhteessa olla, saat olla koko suhteen ajan äiti ja manageri.
Olet mieslapsen kanssa, ja ilmeisesti saat siitä jotakin, kun olet noin kauan soutanut venettä, jossa mies vaan istuu peräpenkillä.
Kun oivallat mikä traumaboning motivoi sinua, ehkä koet itsesi tarpeelliseksi jen niin niin kauan olet koukussa, läheisriippuvainen.
Kun alat arvostaa ja rakastaa itseäsi, poistut tuosta kuviosta jossa sinusta ei välitetä kuten kumppanista välitetään ja arvostetaan, kun kyse on rakkaudesta.
Mies ei halua sinua. Herätys. Johtopäätösten aika ollut jo kauan.
Asioita jotka eivät ole miestä kiinnostavia:
- kihlaus
- avioliitto
- lapset
- isompi ihana koti / pesän pöyhiminen ja laitto
Miksi hän pontevasti ajaisi asioita, jotka eivät ole hänelle tärkeitä ja ovat enemmänkin munasarjavetoisia?
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeen odotat? Tehän olisitte naimisissa ja lapsikin olisi, jos sinä et jahkailisi. Mikset ole tilannut sitä.aikaa?
No eihän sillä sitoutumista saada aikaan, että mennään naimisiin. Toinen häipyy siitä avioliitosta yhtä välinpitämättömästi kuin siihen suostui, kun ilmiselvästi ei piittaa suuntaan eikä toiseen.
Aloittaja, 10 vuotta kihloissa?
Sori mutta mies ei halua naimisiin kanssasi. Jos haluaisi, olisitte jo.
Tässä olisi nyt tärkeä tieto se, minkä ikäisiä olette ja mikä on elämäntilanne.
Jos ikää alkaa olla 35 plus, en odottelisi sinuna enää hetkeäkään. Vaikka saisit tuon passiivisen olennon talutettua alttarille ja saisitte lapsen aikaan, millaista se elämänne sitten olisi? Muuttuisiko puhumaton, oma-aloitteisuudesta ehdot saanut mies äkkiä toisenlaiseksi? Vai kävisikö niin, että saisit jatkossakin yksin itkeä pettymystäsi siitä, että rinnallasi ei ole tasa-arvoista, vastuun ottavaa ja kantavaa puolisoa?
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla on tuollainen mies. Onhan se aika tylsää, mutta toisaalta saa tehdä niin kuin itse haluaa. Meillä on lapsi ja omakotitalo mun aloitteesta, naimisiin en ole halunnut. Onnellisia ollaan.
Oletko oikeasti niin surkea ihminen että et saa oikeata mietä vaan ainoa joka sinut huolii on tuollainen saamaton kynnysmatto?
Mies on tyytyväinen kun on löytänyt kakkosäidin itselleen
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi nyt tärkeä tieto se, minkä ikäisiä olette ja mikä on elämäntilanne.
Jos ikää alkaa olla 35 plus, en odottelisi sinuna enää hetkeäkään. Vaikka saisit tuon passiivisen olennon talutettua alttarille ja saisitte lapsen aikaan, millaista se elämänne sitten olisi? Muuttuisiko puhumaton, oma-aloitteisuudesta ehdot saanut mies äkkiä toisenlaiseksi? Vai kävisikö niin, että saisit jatkossakin yksin itkeä pettymystäsi siitä, että rinnallasi ei ole tasa-arvoista, vastuun ottavaa ja kantavaa puolisoa?
Naiset ovat kyllä ihmeellisiä: Ne valittavat että miehet eivät kanna vastuuta ja ovat kynnysmattoja. Mutta samaan aikaan ne ottavat tuollaisia miehiä? Miksi?
Mitä oikeen odotat? Tehän olisitte naimisissa ja lapsikin olisi, jos sinä et jahkailisi. Mikset ole tilannut sitä.aikaa?