Miksi minun täytyy " kalastella " mieheltä elämäämme koskevia isompia päätöksiä?
Olen lopen kyllästynyt ja uupunut..
Olemme avopuolison kanssa ollut avoliitossa pian 10 vuotta. Suhteen alusta asti olen joutunut itse kyselemään jatkuvasti mieheltä " hankitaanko lapsia" " mennäänkö naimisiin" vastaus on vain ollut ympäri pyöreetä.. " kyllä se mulle käy" yms. Tai " vaikka".
Mitään oma-aloitteisuutta ei löydy. 10 vuotta oltu kihloissa ja naimisiin menosta ei tietoakaan. Vastauksena vaan " mennään vaan, kun olet soittanut maistraattiin" " ala hoitamaan asiaa". Muut asiat kyllä hoituvat mutta tällaiset elämää koskevat isommat päätökset joudun lypsämään. Lapsien hankinnasta en enää jaksa jankata, kun ei itse ota puheeksi sitäkään.
Miksi muut pystyvät keskustelemaan tällaisistä asioista? Itkettää kun tuntuu, että olen hukannut elämäni täysin. Ei kai tässä muuta vaihtoehtoa kuin uuden suhteen etsiminen.
Kommentit (94)
Miestä ei kiinnosta naimisiin meno eikä lapset.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä ei ole masennusta tai muuta joka tekee passiiviseksi ja saa kaiken tuntumaan hankalalta taitaa kyseessä olla vaan ns patalaiska ihminen joka hakee kanssasi mukavuutta. Tällaisia ihmisiä on miehissä ja naisissa ja valitettavasti he usein eivät löydä kaltaistaan.
Rakkauden kanssa sillä ei ole välttämättä tekemistä vaan enemmän perusluonteen.
Itse en miehenä pystyisi olemaan noin passiivisen naisen kanssa mutta jokainen makunsa mukaan.
Ei kai se nyt masennusta tai laiskuutta ole, että yksinkertaisesti haluaa elämässään eri asioita tai ei nimenomaisesti ainakaan halua niitä mitä ap haluaa?
Kyllä rakastunut mies menee naimisiin ja haluaa varmistaa, että nainen on tyytyväinen ja pysyy rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oikeen odotat? Tehän olisitte naimisissa ja lapsikin olisi, jos sinä et jahkailisi. Mikset ole tilannut sitä.aikaa?
No eihän sillä sitoutumista saada aikaan, että mennään naimisiin. Toinen häipyy siitä avioliitosta yhtä välinpitämättömästi kuin siihen suostui, kun ilmiselvästi ei piittaa suuntaan eikä toiseen.
Tuskin saa ikaiseksi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös tällainen perässävedettävä mies, vaikka toivottavasti ei enää kauaa. Esimerkkinä ollaan etsimässä uutta asuntoa, niin minähän se olen joka viettää kaiken vapaa-aikani Oikotiellä etsimässä asuntoja ja kun lähetän miehelle sopivia ilmoituksia, niin kommentointi juuri tuota "tää on ihan kiva", "kivat maisemat" jne. mutta ei elettäkään, että ottaisi esimerkiksi yhteyttä välittäjään sopiakseen esittelyn. Asuntoja ei voi etsiä työn ohella, koska "pitää rentoutua" ts. roikkua puhelimella tuntikaupalla, mutta siellä Oikotiellä käyminen olisi ilmeisesti liian rasittavaa?
Kuitenkin haluaa muuttaa ja rutisee, kun asutaan vuokralla eikä löydetä omistusasuntoa. Eikä ole ainoa asia, vaan kaikessa sama juttu, jos en minä suunnittele ja järjestä ja potki perseelle, niin mitään ei tapahdu. Ei yhtään mitään.
Asuntoprojektin myötä alkanut valjeta, että enköhän vaan etsi itselleni oman asunnon ja ala suunnitella itsenäistä elämää. Vapautuisi niin paljon aikaa ja energiaa muuhun tekemiseen kuin avuttoman lapamadon perässä roikottamiseen.
Itsellä oli samanlainen mies, erosin lopulta hänestä kun en vaan jaksanut vetää perässä. Hyvä puoli tuli esiin erossa, mistään ei tullut riitaa eikä hankaluutta kun mies ei vaan viitsi vaan mennään esim. lasten suhteen kuten minä olen ehdotellut. Ikävää on se että ei tee lasten kanssa yhtään mitään - toinen lapsista muutti pysyvästi minun luokse varsin pian, toinen viihtyy jatkuvasti vaan enemmän minun luona. Exälle nämä sopii, "ihan sama", "joo".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rakastunut mies menee naimisiin ja haluaa varmistaa, että nainen on tyytyväinen ja pysyy rinnalla.
Jos nainen ei kykene sitoutumaan ilman maistraatin paperia niin vaihtoon se taitaa usein mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä rakastunut mies menee naimisiin ja haluaa varmistaa, että nainen on tyytyväinen ja pysyy rinnalla.
Jos nainen ei kykene sitoutumaan ilman maistraatin paperia niin vaihtoon se taitaa usein mennä.
Jos mies tosissaan rakastaa, eikä missään nimessä halua menettää naista, niin ihan varmasti menee naimisiin vaimon niin halutessaan.
Äitini aina kertoo koko ikänsä avoparina eläneestä pariskunnasta tätä tarinaa (olivat silloin lähes kuusikymppisiä):
Eräänä päivänä nainen luki Kirkko ja kaupunki -lehdestä Avioliittoon vihittyjä -palstaa ja sanoi miehelleen: Pitäisikö meidänkin vihdoin mennä naimisiin?
Hullujako puhut?! mies tokaisi.
Kuka meitä nyt enää huolisi?
Jos nainen haluaa kosintaa ja naimisiin, ei pidä antaa itsestään kaikkea miehelle ja elää kuten avioliitossa, vaikka tosiasiassa ei naimisissa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta MIKSI mies ei voi avioitua ihan vain siksi että nainen sitä haluaa, jos on jo vakiintunut perhe-elämä ja yhteinen asuntolaina?
Uskoisin ettei miehet ymmärrä miten tärkeä asia se on monelle naiselle koska he eivät koe avioliittoa tärkeäksi mikä ei tarkoita etteikö parisuhde olisi tärkeä. Yhteinen asunto ja lapset on jo miehelle sitoutumista ja ei-uskollisena tai vanhoillisena ei vaan koe virallista avioliittoa itselleen merkityksellisenä konseptina ja sitten taas kaikki avioliiton muut sopimustekniset hyödyt tuntuvat kaukaisilta asioilta.
.
Naiselle avioliitto tärkeä.... Tiesitkö, että noin 70% avioeroista ja pitkien liittojen eroista on naisen hakemia eroja?
En suosittele avioliittoa, enkä lasten hankkimista kenellekään.
-Eronnut mies, 45-v
Arvatkaa mitä sain lahjaksi mieheltä kun täytin pyöreitä? Sain 2 pyyhettä. Ei järjestänyt juhlia edes. Itkin itseni uneen syntymäpäivänä ja samalla mietin missä minun arvostukseni on.
Ap
Useinhan ihminen tyytyy sellaiseen, mihin on tottunut jo lapsena. Jos tytär on oppinut, että isää ei kiinnosta, niin helposti ajattelee, ettei kukaan mies voi olla sen kiinnostuneempi kuin isäkään.
Epäilen, että juurisyy on ap:n huono isäsuhde.
Jos miehellä ei ole masennusta tai muuta joka tekee passiiviseksi ja saa kaiken tuntumaan hankalalta taitaa kyseessä olla vaan ns patalaiska ihminen joka hakee kanssasi mukavuutta. Tällaisia ihmisiä on miehissä ja naisissa ja valitettavasti he usein eivät löydä kaltaistaan.
Rakkauden kanssa sillä ei ole välttämättä tekemistä vaan enemmän perusluonteen.
Itse en miehenä pystyisi olemaan noin passiivisen naisen kanssa mutta jokainen makunsa mukaan.