Lue keskustelun säännöt.
Etääntyminen parisuhteessa, mikä pelastaa?
Puhumattomuus, etäiset välit, toisen välttely, jatkuva surullinen tunnelma. Miten parisuhteessa pääsee takaisin yhteyteen toisen kanssa, miten katkaista etäisyyden kasvaminen. Voiko eron vielä välttää?
Kommentit (131)
Järkkyä että tavallisen etääntymisen takia ollaan heti paikalla heittämässä hanskat naulaa ja ero vaan. Ei taida sitoutuminen edes kuulua ihmisten sanavarastoon, saati käytäntöön.
Siis suhdetta ei voi väkisin jatkaa jos toinen siitä kieltäytyy. Itsestään voi kuitenkin pitää huolen eli antaa suhteelle AIKAA lämmetä uudelleen. Keskustelu on aina hyvä mutta ei ainoa keino. Voi hakea ihan kaikkea pienenen pientäkin mikä on ollut yhteistä ja hyvää suhteessa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita, kauniita sanoja, arvostusta, ehdottaa yhteistä tekemistä, kivoja arkisia asioita kuten vaikka viedä toiselle aamukahvin sänkyyn, leppoisa saunahetki jne. Yrittää voi ja pitää ennen luovuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesin eilen kylppäriä tunnin
Mies tuli ja sanoi pelottavalla äänellä
Patterin alla on pölyä, kaakelinsaumassa on punahometta
Miksi et siivoa kunnolla
Sanoin että hinkkasin ihmesienellä koko suihkun ja otin kaikki pinnat kostealla käsin, en siivoa enää
Mies alkoi huutamaan
Miksi juttelet kaupungilla tuntemattomille???
Sulla ei oo yhtään ystävää
Vähän kyllä sääliksi käy
Oot ottamassa kalliin hammasimplantin
Väität että väännät naamaas koska hammas puuttuu
Väännät sitä koska oot h.ullu.
Jähmetyin...
Mies pyysi anteeksi aamulla.
Tarkistin muuten kylppärin, oli ihan puhdas
Minulle tulee paha olo siivouspäivänä etukäteen.
Minun pitäisi siivota esim wctä 1,5 tuntia.
Mikään ei riitä
Mies ei ole koskaan it
Ala valmistella hissukseen asioitasi niin, että voit lähteä ja sitten lähdet hallitusti vain miehelle ilmoittaen. Ei tarvitse loukkauksia kuunnella, aivan törkeä mies.
Meillä myös ihan sama tilanne, ja edelläolevista neuvoista parhaalta kuulostaa tuo tunti viikossa parisuhdeaikaa. Meillä ei ole mitään yhteisiä harrastuksia tai muitakaan kiinnostuksen kohteita. Arki sujuu, mutta päivä päivältä enemmän kämppäkaverifiiliksellä.
En ymmärrä miehen maailmaa. jos kysyn hänen tulevaisuuden toiveitaan, hän vastaa että haluaa vain olla rauhassa ja elää yksinkertaista elämää. Ja minä haluan nähdä ja tehdä ja kokea, leikkiä ja puuhata. Miten nämä kaksi sitten voisi yhdistää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pesin eilen kylppäriä tunnin
Mies tuli ja sanoi pelottavalla äänellä
Patterin alla on pölyä, kaakelinsaumassa on punahometta
Miksi et siivoa kunnolla
Sanoin että hinkkasin ihmesienellä koko suihkun ja otin kaikki pinnat kostealla käsin, en siivoa enää
Mies alkoi huutamaan
Miksi juttelet kaupungilla tuntemattomille???
Sulla ei oo yhtään ystävää
Vähän kyllä sääliksi käy
Oot ottamassa kalliin hammasimplantin
Väität että väännät naamaas koska hammas puuttuu
Väännät sitä koska oot h.ullu.
Jähmetyin...
Mies pyysi anteeksi aamulla.
Tarkistin muuten kylppärin, oli ihan puhdas
Minulle tulee paha olo siivouspäivänä etukäteen.
Minun pitäisi siivota esim wctä 1,5 tuntia.
MInä en hänenä kertoisi mitään etukäteen, jos on pienikin väkivallan uhka.
Onko väkivaltaa ollut, tai onko pelättävissä? Jos on, ota selville turvakodin puhelinnumero. Jos et pysty/uskalla googlata tai soittaa, kysy luotettavalta tutulta, tai vaikka kaupan kassalta apua. Turvakodista neuvotaan miten kannattaa lähteä. Heillä on mahdollisuus hakea.
Kenenkään kynnysmatto ei tarvitse olla. Aiemmin kirjoittamani vinkit tai ajatukset sopivat normaaliin parisuhteeseen, jossa ei ole väkivaltaa. Tässä tapauksessa on ainakin henkistä väkivaltaa, mahdollisesti taloudellista ja fyysistä myös.
Ei mitenkään. Siinä vaiheessa kun kirjoittelee parisuhteensa asiat nettiin suomen suurimmalle miesvihapalstalle on jo aivan liian myöhäistä.
Ota ero, tee se jo tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä puhua asioista, mutta aika vaikea kun toinen alkaa riehumaan ja keskustelu ei johda mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Järkkyä että tavallisen etääntymisen takia ollaan heti paikalla heittämässä hanskat naulaa ja ero vaan. Ei taida sitoutuminen edes kuulua ihmisten sanavarastoon, saati käytäntöön.
Siis suhdetta ei voi väkisin jatkaa jos toinen siitä kieltäytyy. Itsestään voi kuitenkin pitää huolen eli antaa suhteelle AIKAA lämmetä uudelleen. Keskustelu on aina hyvä mutta ei ainoa keino. Voi hakea ihan kaikkea pienenen pientäkin mikä on ollut yhteistä ja hyvää suhteessa, yhteisiä mielenkiinnonkohteita, kauniita sanoja, arvostusta, ehdottaa yhteistä tekemistä, kivoja arkisia asioita kuten vaikka viedä toiselle aamukahvin sänkyyn, leppoisa saunahetki jne. Yrittää voi ja pitää ennen luovuttamista.
Tämä toimii jos jotain tunteita tai kipinää suhteessa vielä on. Mutta ei auta jos esimerkiksi toisella ei ole enää yhtään halua olla toisen lähellä.tai yhdessäolo ei tunnu hyvältä. Kun ovat jo henkisesti ja fyysisesti liian kaukana. Toisella voi olla kova halu vielä yrittää, mutta ei se auta
Olin se osapuoli jolta tunteet ja halut miestä kohtaan olivat loppu. Kävimme parisuhdeterapiassa. Siellä edotettiin juuri noita tuon kaltaisia asioita. "Ottaaa kiinni toistenne käsistä ihan varovasti ja olkaa lähekkäin. Voisitko ajatella, että kun mies poimii ämpärillisen puolukoita se on häneltä rakkauden osoitus, (kerroin, että kävimme yhdessä marjametsässä), tehkää yhdessä asioita" jne. Mutta kun se ei tunnu hyvältä ja toisen läheisyys ei tunnu hyvältä. Jos tuo kaikki tuntuu väkinäiseltä, jopa ärsyttävältä ja marjaämpäri on vaan marjaämpäri.
Itsestään voi joskus pitää huolen silläkin tavalla, että tajuaa luovuttaa eikä pakottaa itseään ja toista sellaiseen mihin ei ole enää eväitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin saada miestä terapiaan vaikka kuinka kauan. Toistuvasti yritettiin myös puhua. Ei milloinkaan sitä tunnetta, että toinen oikeasti ymmärtäisi vaan kaikki on tosiaan syyttelyä. Nimenomaan se omista tunteista puhuminen. Lopulta aloin häpeämään tunteitani. Lopetin puhumisen yrittämisen, tajusin että olen sanonut kaikki jo moneen kertaan. Sitten loppui seksi lopulta kokonaan. Kroppa vaan laittoi totaalisen stopin. Ei kai kukaan nyt vastustajansa kanssa halua maata. Mies ei ymmärrä. Tämän kestettyä melkein vuoden, alkoi mies puhua terapiasta. Minusta tuntuu, että nyt on liian myöhäistä. En ymmärrä miestä koskaan, miksi halusi antaa kaiken valua hukkaan. Olen tullut siihen tulokseen ettei hän oikeesti halua olla kanssani. Jos toista rakastaa, niin ei vaan katsele tilannetta vaan tekee kaikkensa. Niin se vaan on
Luultavasti miehellä on jotain ylimääräistä sutinaa jonkun naikkosen kanssa. Ei välttämättä myönnä edes kysyttäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun toinen alkaa puistattaa, ei seksiä enää tarvitse harrastaa.
Joku raja sietämisellä
Itse odotan, että mies tekee aloitteen keskustelulle. Sillä välillä touhuan omia asioitani ja menen omin päin, minne menenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 88 jatkaa:
Miksi järjestää kahdenkeskistä aikaa, kun mies käyttää tuon ajan tauottomaan puhumiseen?
Mies ei voi olla läsnä muuten kuin olemalla itse äänessä.
Joskus olemme käyneet esimerkiksi ulkona syömässä, jolloin mies puhuu jatkuvasti. Keskeyttää minut kahden sanan jälkeen ja suuttuu, jos ilmaisen, että minäkin haluaisin sanoa jotain. Vaihtoehtona puhumiselle on kännykän tai päivän lehden selaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun toinen alkaa puistattaa, ei seksiä enää tarvitse harrastaa.
Joku raja sietämisellä
Ei myöskään tarvitse eikä kannata olla silloin enää naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joskus pitää vaan todeta, että se oli siinä.
Juu, mutta joskus voi myös jäädä harmittamaan, jos ei tosissaan yrittänyt korjata tilannetta. Rakkaus toiseen ei katoa ihan niin helposti, kuin voisi kuvitella, vaikka suhteessa ongelmia olisikin.
Kyllä se voi. En olisi itse uskonut aikanaan, että minä olen se jonka rakkaus loppuu. Menimme vielä naimisiinkin 17 vuoden yhdessä olon jälkeen. Siitä vuosi, niin heräsin ajattelemaan, että enhän minä edes kaipaa tuota miestä mitenkään. Hän vaan tuntui aivan vieraalta ja kaikki alkoi inhottamaan. Ja niin minä laitin pisteen suhteelle. 3 vuotta on mennyt ja kertaakaan en ole miehen perään itkenyt.
Vierailija kirjoitti:
Pariterapiassa voi aueta aivan uusia ihmeellisiä ulottuvuuksia suhteeseen. Sellaista mitä ei ehkä ikinä kuvitellutkaan. Mutta se vaatii molemmilta TAHTOA. Siellä "alttarilla" sanottiin kerran tahdon, ja avioliitto on jatkuvaa sitoutumista ja sen mukaista tahdon ilmaisua. Kriisit tulevat jokaiselle.
Hyvät pitkät parisuhteet taistelevat kriisien yli ja löytävät sen aidon rakkauden jolla ei ole mitään tekemistä ihastumisen ja rakastumisen kanssa, onneksi.
Aito rakkaus johon kuuluu myös armahtavaisuus on anteeksianto, huumori, hauskuus jne, ja tuolloin ollaankin
syvän ystävyyden/kumppanuuden lähteillä....
Ettekö pysty selvittää asioita vai mistä tämä fiilis johtuu. Onko toinen onneton kanssasi. Ja haluaa erota. Sille ei voi mitään. Omassa suhteessa tuli viimeiset vuodet aika etäisiä lähinnä kavereita. Toinen kulki eri paikkakunnalla töissä ja oli myös viikolla pois. Opin olee yksin
Lopulta tuli avioero. Se oli helpotus. Joskus parisuhteet ei kestä kun sen ajan mitä kestää. Ne loppuu. Kaikki loppuu aikanaan.
En tiedä mikä voi pelastaa, mutta itse tollasessa suhteessa ollut: Ala elämään sun omaa elämääsi. Äläkä tuhlaa sitä ihmiseen jonka kanssa sulla ei ole muuta kuin joku pakonomainen tarve tarrautua yhdessä elämiseen. Lähde vaikka pelottaakin. Kasva ihmisenä. Löydä itsesi. Näin tein minä.
Vierailija kirjoitti:
Etääntyminen johtuu siitä, että toinen ei kiinnosta enää. Ei ole rakkautta tai halua olla yhteydessä. Ei siihen mikään auta.
Aika mustavalkoinen näkemys. Useinhan parit etääntyvät pikkulapsiaikaan, kun päivästä meinaavat tunnit loppua. Ei se tarkoita ettei puolisoa voisi rakastaa, olisi riitoja tai ettei haluaisi viettää aikaa yhdessä.
Kyllä nuo merkit osoittavat että kiinnostus on lopahtanut. Kannattaa miettiä miksi toinen ei kiinnosta ja miten siitä saa kiinnostavan. Yleensä parisuhde on ohi jos etäisyyttä alkaa tulemaan, sehän tarkoittaa että molemmat etsivät omaa elämäänsä mutta roikkuvat edelleen toisissaan.
Annan viisi. Keksi itse kuudes. Käytä tilanteen mukaan. Pyydä ensin miestä ilmoittamaan aika (päivä ja kellonaika), jolloin puhutte. Katso ettei ole ulkopuolista häiriötä. Mielellään pari tuntia häiriötöntä aikaa, mutta pikajuttukin käy.
1. Kirjoita. Lyhyesti. Pyydä vastaus heti, valinnan mukaan joko kirjallisena tai suullisesti. Jatka seuraavalla kerralla.
2. Lupaa, että mies saa ensin päättää ajan, jonka sinä käytät puhumiseen. Katsokoon kellosta. Valmistaudu etukäteen kirjoittamalla paperille/ tulostamalla asia (yksi asia) paperille korkeintaan kahdella lyhyellä lauseella. Mies vastaa aiheeseen ja määrittelee ajan, jonka käytät vastaukseen. Ehkä hän sen verran jaksaisi harjotella keskustelua, jos saisi tunteen siitä, että pystyy itse kontrolloimaan tilannetta (samalla jotenkin järkevästi sinun kannaltasi).
3. Piirrä lyhyt sarjakuvan tikku-ukoilla. Viimeisessä ruudussa on kysymysmerkki. Mies voi kertoa, mitä tapahtui ja mikä olisi hyvä ratkaisu. Yritä valita aihe, johon mikä tahansa miehen esittämä ratkaisu käy, saatte molemmat onnistumisen kokemuksen.
4. Käyttäkää körttipastillia puheenvuoron rajoittimena. Jos se onnistuu isommassa porukassa, se onnistuu myös kahdenkesken.
5. Sovi parisuhdeaika. Tunti kerran viikossa, jolloin tehdään jotain kivaa toiselle, mutta sellaista mistä toinen tykkää. Leffa, sauna, kävely, ravintolaruokailu, jalkakylpy...pääasia, että järjestäjä päättää olla toisen mieliksi.
Sun harjoitus olisi miettiä, miten mies olisi tilanteissa edes rento tai mieluummin hyväntuulinen. Mieti voisitko keskustelun aikana hieroa hartioita, laittaa jalkakylvyn, tai olla hauska. Ole edes yllätyksellinen. Laita suun ympäri silkkihuivi tai tuki suu, jos keskeyttää. Keskeytä puhe suukolla ja sano "mun vuoro", niin monta kertaa kuin on tarve.
Tämä on hyvin yksinkertainen ja helppo metodi. Pähkinänkuoressa vielä: Pidä huoli siitä, ettei mies pitkästy, ole yllätyksellinen. Pidä huoli siitä, että ainakin sinulla on hauskaa, plussaa jos miehelläkin on. Älä karta fyysistä läheisyyttä, ruoki sitä. Keskity tapaan, jolla toimit ja hio siitä taidetta. Katso puolen vuoden kuluttua syökö mies kädestäsi vai käykö toisin päin. Teille voi olla hyödyksi ihan kumpi vain, voitte vaikka vaihdella. Tsemppiä.