Etääntyminen parisuhteessa, mikä pelastaa?

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että puhuminen on hyvä ja hyödyllinen neuvo, mutta tosiaan, se on todella vaikeaa.

Vaikka yritän puhua niin etten syyttele toista, silti puhe kuulostaa siltä. Vaikka sanon että minusta tuntuu tältä, niin se sisältää syytöksen koska sinä käyttäydyt näin.

Siihen mies vastaa että niin sinäkin aina sitä ja tätä.

Kierre on valmis. Eikä puhe johda mihinkään.

Se on silläviisiin, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta panohommat sujuu!

Näkyykö etääntyminen sellaisena että mies katoaa varastoon, kaappiin, kotiin kesken kauppareissun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne johtuu vähintäänkin toisen kykenemättömyydestä asialliseen ja aikuismaiseen ihmissuhteeseen. Tätä joutuu sen aikuisemman olla aina repimässä puhumaan asioista.

 

Oma mies voisi sanoa näin, mutta ei silti kuuntele mitä sanon! Ei jaksa enää puhua, kun ei se puhe mene perille. Tuo itsensä ylistäminen joka välissä kyllä onnistuu. Ei jaksa enää.

Tämäpä kuulostaa tutulta! Hän kertoo itse minulle olevansa hyvä mies. Oikeasti aika naurettavaa jos alkaa miettiä. Olen pohtinut eroa jo vuosikausia. Mies saanut puhumalla jäämään. Luvannut muuttua jne. Samat ongelmat edelleen. Ei mies kuuntele tai kuule. Puhuu päälle vaan omia puolusteluitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kehottaisin sinua ihan ensiksi kiinnittämään huomion myös omaan käytökseesi. Oletko 'nalkuttaja'? Kuljet miehen perässä ja valitat kokoajan siitä mitä hän on taas jättänyt tekemättä ja sinä saat tehdä kaiken. Vaikka valitus olisi aiheellista se syö parisuhdetta ja pikkuhiljaa etäännyttää toisen. Mitä enemmän nalkutat sitä enemmän mies etääntyy ja haluaa olla yksin. Ehkä ahdistuu käytöksestäsi ja miettii eroa mielessään. Tässäkin vaihtoehdossa en usko liiton pelastuva. Miestä ei selvästi kodin siisteys kiinnosta ja sekös vaimoa ymmärrettävästi harmittaa. Jos mies alkaa enemmän siivoamaan hän tekee sen vain välttääkseen riidan eikä siksi, että haluaa kodin pysyvän siistinä.

Ihan hyvä syy eroon on se ettei halua elää sottapytyn kanssa ja siivota sen jälkiä. Aika harva nainen sellaista sottapyttyä haluaa nurkkiinsa. Mikä saa miehen ajattelemaan että haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että puhuminen on hyvä ja hyödyllinen neuvo, mutta tosiaan, se on todella vaikeaa.

Vaikka yritän puhua niin etten syyttele toista, silti puhe kuulostaa siltä. Vaikka sanon että minusta tuntuu tältä, niin se sisältää syytöksen koska sinä käyttäydyt näin.

Siihen mies vastaa että niin sinäkin aina sitä ja tätä.

Kierre on valmis. Eikä puhe johda mihinkään.

Se on silläviisiin, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, mutta panohommat sujuu!

No juu. Hyvällä tuurilla ehkä kerran viikossa kaljapäissään 15 sekunnin autuus. Huooh....

Mä nyt laitan yhden konkreettisen neuvon, en tiiä auttaako yhtään ketään mutta jos on lapsia niin lapset nukkumaan ja menkää yhdessä saunaan puhumaan. Meillä on ollut vähän se ongelma että aina on jotain kivempaa tekemistä kuin puhuminen mutta saunassa ei pysty pakenemaan mihinkään muuhun hommaan.

Lopullinen ratkaisu pelasti minut. Jos ei lähentyminen onnistu, niin turha siihen on jäädä. Tietysti se henkinen laiskuus saa jäämään monet.

Meidät on pelastanut se, että mieskin ihan tosissaan kuuntelee minuakin mitä minä parisuhteelta haluan ja toivon. Ollaan oltu 21 vuotta yhdessä ja tunnettu 26 vuotta. Suhteeseen on mahtunut kaikkea mahdollista vakavista sairastumisista kuolemaan, on ollut etääntymistä, puhumattomuutta, toisen välttelyä. Pariterapiassa on opeteltu puhumaan ja mainitsemaan heti, jos joku tuntuu pahalta ja molemmat on vastaanottavaisia, kun on kuitenkin vielä halu olla yhdessä. Meillä ei aiemmin edes riidelty, hymisteltiin vaan. Nyt on opeteltu sitäkin, ettei riita tai erimielisyys heti automaattisesti tarkoita sitä, että toinen haluaa erota tai ei rakasta, mitä se meillä aiemmin on jostain syystä tarkoittanut ja ei olla päästy tunneyhteyteen, kun on vältelty ikäviä asioita. Mutta fakta on se, ettei tämä kaikki onnistuisi ellei molemmat ole mukana 100%. Molempien täytyy haluta muutosta ja kasvamista ja itsensä kehittämistä suhteessa ja kokea, että tulee kuulluksi. Lisäksi on alettu tekemään juttuja enemmän yhdessä. Heti jos tulee liian pitkä väli, niin olen maininnut asiasta, jos asia on alkanut vaivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Meidät on pelastanut se, että mieskin ihan tosissaan kuuntelee minuakin mitä minä parisuhteelta haluan ja toivon. Ollaan oltu 21 vuotta yhdessä ja tunnettu 26 vuotta. Suhteeseen on mahtunut kaikkea mahdollista vakavista sairastumisista kuolemaan, on ollut etääntymistä, puhumattomuutta, toisen välttelyä. Pariterapiassa on opeteltu puhumaan ja mainitsemaan heti, jos joku tuntuu pahalta ja molemmat on vastaanottavaisia, kun on kuitenkin vielä halu olla yhdessä. Meillä ei aiemmin edes riidelty, hymisteltiin vaan. Nyt on opeteltu sitäkin, ettei riita tai erimielisyys heti automaattisesti tarkoita sitä, että toinen haluaa erota tai ei rakasta, mitä se meillä aiemmin on jostain syystä tarkoittanut ja ei olla päästy tunneyhteyteen, kun on vältelty ikäviä asioita. Mutta fakta on se, ettei tämä kaikki onnistuisi ellei molemmat ole mukana 100%. Molempien täytyy haluta muutosta ja kasvamista ja itsensä kehittämistä suhteessa ja kokea, että tulee kuulluksi. Lisäks

 Sinä vaan mainitset asiasta mies ei välitä tai ota vastuuta?

Ylös

Jos on alkoholismia, väkivaltaa tai toinen on narsisti, niin ei auta kuin erota. Kuvailun perusteella teidän perheessä nämä asiat on hyvin.

Suosittelen lämpimästi perheterapiaa. Ja toisen huomioimista.  Teillä on mahdollisuus onnelliseen elämään. Yksin ei ole mitään, talous menee, toista ihmistä ei voi korvata millään. Yrittäkää löytää se rakkaus.