Sinä jo iäkkäämpi nainen, joka olet pystynyt hoikkana nuoresta asti?

Tämä on vaikea hyväksyä jos itsellä on lapsia ja liikaa painoa mutta ei ne lapset tai se kiire automaattisesti lihota. Jos imetät niin itseasiassa laihduttaa. Voit laihtua vaikka kuolemaan asti vain sillä että syöt vähemmän, se ei vaadi yhtään aikaa eikä vaivaa. Siis se, että on kiire ja lapset ei tarkoita sitä että on pakko syödä yli oman kulutuksen. Laihtuminenhan säästää aikaa kun syö vähemmän eikä tarvitse laittaa yhtä paljon ruokaa/ostaa välipaloja/käyttää aikaa niiden syömiseen. 

Ja ehkä ei ole aikaa vetää yksin treenitunteja, mutta jokainen kerkeää arjessa asioiden lomassa esim kyykätä tai tehdä vatsalihaksia ja olla muutenki aktiivinen. Sohvalla makoilu se vasta aikaa vie.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka ja en tykkää makeasta. Perheenikin syö huonosti makeaa. Kaikki ovat hoikkia.

Tässä on vaan se tragedia, että olen taitava tekemään taidokkaita ja upeita kakkuja. Monesti ne joutuu heittämään osittain syötynä ja hometta pinnalla roskiin.

Epäilen itse aiheuttaneeni lasteni sokerivastaisuuden. Kun lapseni olivat pieniä, en koskaan pitänyt karkkipäiviä. Lapseni eivät koskaan luulleet karkkia joksikin hienoksi, jota saa harvoin. Karkkia oli aina rasiassa olohuoneen pöydällä. Sai ottaa, jos teki mieli. Aika pian se rasia ei kiinnostanut yhtään ja makea ei maistunutkaan.

En syö koskaan ns ähkyyn. Lopetan syömisen jo ennenkun olen täynnä. Pidän salaattipäivän kerran viikossa, tai kahdesti, lisään pähkinä- karpalo sekoitusta salaattiin ja joko avokadoa tai keitetyn munan. Syön välipalaksi hedelmiä tai jugurttia.  En syö hiilareita,  esim perunaa yms, enkä leipä muutakun yhden täysjyvä viipaleen päivällä kahvin kanssa, päällä juusto sekä kinkku. Valitsen sydänystävälliset tuotteet aina. Juon vettä tarpeeksi. Liikun joka päivä, sauvakävelen tai pyöräilen, kuntopyöräkin löytyy.  Venyttelen iltaisin. Vältän stressiä ja koitan huolehtia nukkumisestani.  155/53kg. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon suolistobakteereista ja niiden aineenvaihduntatuotteista myös lihavuuden yhteydessä. Se vanha mantra, että kalori on kalori riippumatta siitä mistä se tulee ja kuka sen syö ei pidä paikkaansa, vaan mikrobiomillamme on näppinsä tässäkin pelissä ja vahvasti. Kannattaa tutustua aiheeseen, ellei se vielä ole tuttu.

Suolakurkut ja hapankaali luovat sitä parempaa suolistoflooraa.

Suolakurkkujen kanssa kannattaa olla tarkkana: ei ole maitohappobakteereja sen enempää etikkakurkuissa kuin pastöroidussakaan. Mauste- ja herrkukukuissa on usein tosi paljon sokeriakin. Oikeissa fermentoidussa kurkkusäilykkeissä on vain kurkkua, suolaa ja vettä, kenties jotain mausteita lisänä (valkosipulia, tilliä yms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka ja en tykkää makeasta. Perheenikin syö huonosti makeaa. Kaikki ovat hoikkia.

Tässä on vaan se tragedia, että olen taitava tekemään taidokkaita ja upeita kakkuja. Monesti ne joutuu heittämään osittain syötynä ja hometta pinnalla roskiin.

Epäilen itse aiheuttaneeni lasteni sokerivastaisuuden. Kun lapseni olivat pieniä, en koskaan pitänyt karkkipäiviä. Lapseni eivät koskaan luulleet karkkia joksikin hienoksi, jota saa harvoin. Karkkia oli aina rasiassa olohuoneen pöydällä. Sai ottaa, jos teki mieli. Aika pian se rasia ei kiinnostanut yhtään ja makea ei maistunutkaan.

Voin kertoa, että tuollainen käytäntö ei vaan toimi kaikilla lapsilla. Jotkut ihmiset vaan on jo lapsesta saakka enemmän makean perään kuin toiset. Jopa saman perheen lapsissa voi olla erilaisia, vaikka ois periaatteessa samalla tavoin kasvatettu. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea hyväksyä jos itsellä on lapsia ja liikaa painoa mutta ei ne lapset tai se kiire automaattisesti lihota. Jos imetät niin itseasiassa laihduttaa. Voit laihtua vaikka kuolemaan asti vain sillä että syöt vähemmän, se ei vaadi yhtään aikaa eikä vaivaa. Siis se, että on kiire ja lapset ei tarkoita sitä että on pakko syödä yli oman kulutuksen. Laihtuminenhan säästää aikaa kun syö vähemmän eikä tarvitse laittaa yhtä paljon ruokaa/ostaa välipaloja/käyttää aikaa niiden syömiseen. 

 

Ja ehkä ei ole aikaa vetää yksin treenitunteja, mutta jokainen kerkeää arjessa asioiden lomassa esim kyykätä tai tehdä vatsalihaksia ja olla muutenki aktiivinen. Sohvalla makoilu se vasta aikaa vie.

Minä saatan kyykkäillä jauhelihaa paistellessani... Mies myös nauraa kun usein aamuisin kävelen kyykkäyskävelyä ensin aamupalalle, sitten vaatehuoneen kautta suihkuun... Mutta arvostaa tuloksia kyllä. 😍

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea hyväksyä jos itsellä on lapsia ja liikaa painoa mutta ei ne lapset tai se kiire automaattisesti lihota. Jos imetät niin itseasiassa laihduttaa. Voit laihtua vaikka kuolemaan asti vain sillä että syöt vähemmän, se ei vaadi yhtään aikaa eikä vaivaa. Siis se, että on kiire ja lapset ei tarkoita sitä että on pakko syödä yli oman kulutuksen. Laihtuminenhan säästää aikaa kun syö vähemmän eikä tarvitse laittaa yhtä paljon ruokaa/ostaa välipaloja/käyttää aikaa niiden syömiseen. 

 

Ja ehkä ei ole aikaa vetää yksin treenitunteja, mutta jokainen kerkeää arjessa asioiden lomassa esim kyykätä tai tehdä vatsalihaksia ja olla muutenki aktiivinen. Sohvalla makoilu se vasta aikaa vie.

Toisaalta kiire, stressi ja erityisesti unenpuute kyllä vaikuttaa ihmisen aineenvaihduntaan ja hormonitoimintaan ja sitä kautta varsin usein myös painoon. Unenpuute ja vuorotyö ihan tutkitusti lihottaa, eikä se pelkästään johdu epäsäännöllisistä ruoka-ajoista ja lisääntyneestä makeanhimosta vaan myös elimistön toiminnasta. Jotkut toki reagoi stressiin myös menettämällä ruokahalunsa joten se on aika yksilöllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka ja en tykkää makeasta. Perheenikin syö huonosti makeaa. Kaikki ovat hoikkia.

Tässä on vaan se tragedia, että olen taitava tekemään taidokkaita ja upeita kakkuja. Monesti ne joutuu heittämään osittain syötynä ja hometta pinnalla roskiin.

Epäilen itse aiheuttaneeni lasteni sokerivastaisuuden. Kun lapseni olivat pieniä, en koskaan pitänyt karkkipäiviä. Lapseni eivät koskaan luulleet karkkia joksikin hienoksi, jota saa harvoin. Karkkia oli aina rasiassa olohuoneen pöydällä. Sai ottaa, jos teki mieli. Aika pian se rasia ei kiinnostanut yhtään ja makea ei maistunutkaan.

Sama täällä, hieman eri syistä... Minulla oli jo muksuna aika paljon rahaa käytettävänä, joskus 3-4 -luokkalaisena ostelin sillä vielä karkkia ja muuta nopeaa hyvänolon tunnetta mutta jo viidennen luokan lopulla aloin säästämään ylimääräisiin ratsastustunteihin ja kimaltavaan kaunoluisteluasuun. Nuo menivät heittämällä sen karkin edelle, ehkä siitä karkista tuli niin arkinen juttu että se ei enää samalla tavalla kiinnostanut.

Vanhempani aina sanoivat että kun olet X määrän saanut säästettyä niin he maksavat loput. 

Nykyään meillä on aina pieni kannellinen astia karkkia olohuoneen pöydällä... Yleensä se tyhjenee jos käy jotain kavereita kylässä. Meillä oikeastaan kukaan ei siitä ota enempää kuin 0-3 namia viikossa.

Lapseni osaavat säästää myös eivätkä karkkia pidä minään erityisenä herkkuna vaan sellaisena pikkujuttuna joita syö yhden tai kaksi kerralla silloin kun tekee mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon suolistobakteereista ja niiden aineenvaihduntatuotteista myös lihavuuden yhteydessä. Se vanha mantra, että kalori on kalori riippumatta siitä mistä se tulee ja kuka sen syö ei pidä paikkaansa, vaan mikrobiomillamme on näppinsä tässäkin pelissä ja vahvasti. Kannattaa tutustua aiheeseen, ellei se vielä ole tuttu.

Suolakurkut ja hapankaali luovat sitä parempaa suolistoflooraa.

Suolakurkkujen kanssa kannattaa olla tarkkana: ei ole maitohappobakteereja sen enempää etikkakurkuissa kuin pastöroidussakaan. Mauste- ja herrkukukuissa on usein tosi paljon sokeriakin. Oikeissa fermentoidussa kurkkusäilykkeissä on vain kurkkua, suolaa ja vettä, kenties jotain mausteita lisänä (valkosipulia, tilliä yms.)

Minä teen itse nimenomaan maitohappobakteereilla hapatetuja kurkkuja, ovat todella herkullisia! Mustaviinimarjapensaan nuorissa lehdissä on maitohappobakteeria. Jos en ehdi sitä hakea isäni pihasta niin sitten käytän jogurtin pintaan noussutta nestettä tai jopa ihan apteekin maitohappobakteerivalmistetta.

Ovat todella herkullisia! Joululahjaksi asti näitä teen ja ovat monen toivelistalla joka vuosi. 😋

Sokeri näihin ei kuulu alkuunsakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon suolistobakteereista ja niiden aineenvaihduntatuotteista myös lihavuuden yhteydessä. Se vanha mantra, että kalori on kalori riippumatta siitä mistä se tulee ja kuka sen syö ei pidä paikkaansa, vaan mikrobiomillamme on näppinsä tässäkin pelissä ja vahvasti. Kannattaa tutustua aiheeseen, ellei se vielä ole tuttu.

Suolakurkut ja hapankaali luovat sitä parempaa suolistoflooraa.

Ja olut. Alkoholitonkin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea hyväksyä jos itsellä on lapsia ja liikaa painoa mutta ei ne lapset tai se kiire automaattisesti lihota. Jos imetät niin itseasiassa laihduttaa. Voit laihtua vaikka kuolemaan asti vain sillä että syöt vähemmän, se ei vaadi yhtään aikaa eikä vaivaa. Siis se, että on kiire ja lapset ei tarkoita sitä että on pakko syödä yli oman kulutuksen. Laihtuminenhan säästää aikaa kun syö vähemmän eikä tarvitse laittaa yhtä paljon ruokaa/ostaa välipaloja/käyttää aikaa niiden syömiseen. 

 

Ja ehkä ei ole aikaa vetää yksin treenitunteja, mutta jokainen kerkeää arjessa asioiden lomassa esim kyykätä tai tehdä vatsalihaksia ja olla muutenki aktiivinen. Sohvalla makoilu se vasta aikaa vie.

Minä saatan kyykkäillä jauhelihaa paistellessani... Mies myös nauraa kun usein aamuisin kävelen kyykkäyskävelyä ensin aamupalalle, sitten vaatehuonee

Vedät varmaan 10k lenkinkin ympyröissä suihkuun mennessäsi! 

Hoidat kaikki kotityöt ja koti kimaltelee pelkästään jauhelihan paistamisen vaivalla? 🤣

Leuannostotanko on keittiössä ja punnerruksia ainakin 50 minuuttiin!

Anna mun nauraa.... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön myöhäisen aamupalan, lounaan ja illallisen. Ei välipaloja, ei kalorillisia juomia.

Syön kunnes maha sopivasti täynnä, ja jätän vaikka ruokaa jos sitä on liikaa. Jos ravintolassa vaikka annos on liian suuri eikä se sovellu mukaan otettavaksi, sitten vain kylmästi jätän loput enkä ahmi.

Syön seuraavan kerran vasta kun vatsa oikeasti kurnii. En syö pikkunälkään.

Useimpina päivinä tulee 16h paastoa mutta en noudata 16:8:a orjallisesti.

Pidän huolta että syön paljon erilaisia kasviksia, kimchitä tai hapankaalia suolistolle. Kanaa ja kalaa, voita, oliiviöljyä. Kauraa, mutta muuten ei viljoja. En laske makroja enkä kaloreita mutta joka aterialla kasviksia ja joku proteiininlähde. Jos syön jotain makeaa tai muuten herkuksi laskettavaa, nautin siitä täysillä enkä koe syyllisyyttä.

Liikuntaa tulee arjessa kävelyä yli 10 000 askelta päiväss

Itse olen tuota hoikempi, pidempi ja vanhempi ja lapsikin löytyy. Syön mitä vaan, mitä haluan. En ole koskaan laihduttanut. Alkoholia en juuri juo, se lienee se monien suurin ongelma, miksi painoa on. Kävelen ja pyöräilen, en harrasta muuta liikuntaa kuin hyötyliikuntaa. Tänään söin mm. puuroa, raejuustoa, hilloa, kokonaisen pizzan, jogurttia, jäätelöä, munakkaan, nuudelia, kalapuikkoja, hedelmiä ja vihanneksia eli ihan kaikki menee.

Vierailija kirjoitti:

160 cm ja 57 kg. Syön aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Kaikki todella pieniä annoksia. Makeaa joko 2 palaa suklaata tai 4 irtokaramellia lounaan jälkeen. 

N49

 

Et ole hoikka.

Olen 55v. Syön mitä huvittaa, mutta enemmän olen suolaisen kuin makean perään. Voileivät on varmaan suurin "pahe", niitä voin oikeasti syödä vaikka neljä, viisi kerralla. Olen aina kävellyt paljon, päivittäin tulee n. 10 km eli 13 000 askelta. Muutenkin tykkään liikkua, käydä uimassa, pelata tennistä jne. En ole ollenkaan sohvaperuna.

Vierailija kirjoitti:

Vedät varmaan 10k lenkinkin ympyröissä suihkuun mennessäsi! 

 

Hoidat kaikki kotityöt ja koti kimaltelee pelkästään jauhelihan paistamisen vaivalla? 🤣

 

Leuannostotanko on keittiössä ja punnerruksia ainakin 50 minuuttiin!

 

Anna mun nauraa....

Täh? Kokeilin, mun kotona kyykkäämällä kävely sängystä suihkuun kesti noin 20 sekuntia pidempään kuin normaali käveleminen... Siis niin että polvi joka askeleella koskettaa lattiaa. Alkoi kyllä polttaa kivasti reisihaksissa, pitää koittaa muistaa våliin liikkua kotona noin! 

Sulla taitaa olla aika iso lukaali jos kymppikilsan lenkkiin vertaat! Jauhelihaakaan ei koko aikaa tarvi olla sörkkimässä, ehtii hyvin kyykkäillä vs seisoskella siinä edessä mitään tekemättä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

160 cm ja 57 kg. Syön aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Kaikki todella pieniä annoksia. Makeaa joko 2 palaa suklaata tai 4 irtokaramellia lounaan jälkeen. 

N49

 

Et ole hoikka.

Samaa mieltä. Tuo ei ole hoikka, normaalipainon rajoissa kuitenkin kai... Minä olen saman painoinen hoikka mutta 10cm enemmän pituutta... 

Miksi löhes kaikki naiset olettavat, että vain hoikkuus takaa onnen ja on hyvännäköistä? Vaimoni painaa enemmän kuin minä mutta en vaihtaisi mihinkään enkä kehenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea hyväksyä jos itsellä on lapsia ja liikaa painoa mutta ei ne lapset tai se kiire automaattisesti lihota. Jos imetät niin itseasiassa laihduttaa. Voit laihtua vaikka kuolemaan asti vain sillä että syöt vähemmän, se ei vaadi yhtään aikaa eikä vaivaa. Siis se, että on kiire ja lapset ei tarkoita sitä että on pakko syödä yli oman kulutuksen. Laihtuminenhan säästää aikaa kun syö vähemmän eikä tarvitse laittaa yhtä paljon ruokaa/ostaa välipaloja/käyttää aikaa niiden syömiseen. 

 

Ja ehkä ei ole aikaa vetää yksin treenitunteja, mutta jokainen kerkeää arjessa asioiden lomassa esim kyykätä tai tehdä vatsalihaksia ja olla muutenki aktiivinen. Sohvalla makoilu se vasta aikaa vie.

Minä saatan kyykkäillä jauhelihaa paistellessani... Mies myös nauraa kun usein aamuisin kävelen kyyk

Mitä ihmettä. Vedän aikuisille erilaisia liikuntaryhmiä ja olen antanut kaikille ohjeiksi, että pienet kyykyt, pohkeille nousut ja muut pikku liikkeet voi tehdä arkisten askareitten lomassa. 

Toiset ovat hoikkia luonnostaan ja tyypiltään, koko elämänsä. Toiset taas eivät. On jokseenkin mahdotonta omia luonnostaan hoikan elämäntapoja, ne ovat hänelle helppoja noudattaa mutta entä toisenlaisille? Pystytkö elämään nälässä vuosikausia? 

Oma esimerkki: olen aina ollut hieman ylipainoinen, nyt vanhempana enemmänkin. Ylipainoa on n 15- 20kg riippuen näkökulmasta. Osa jäänyt raskaudesta. Laihduttaminen vähentämällä ruokamäärää ei toimi minulla kovin pitkään, koskaan. 

Viime talvena ostin muutaman satsin pistettävää insuliinia ja laihdutin sen avulla puolessa vuodessa 10kg. Vaikutus alkoi heti. Eikä ollut edes vaikeaa. Se oli ihmeellinen kokemus. Ruoan ajattelu ei enää hallinnut päivääni. Harmi vain että 'tilaan' pääseminen vaatii rahaa ja insuliinin piikittämistä kehoon joka ei sitä tarvitsisi. 

Tämän kerron täällä siksi että ymmärrettäisiin miksi kevyesti ja vähän syöminen ei ole kaikille yhtä yksinkertaista. Joskus vaatii kemiaa että onnistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 47v (onko tarpeeksi iäkäs?), 168 ja 62. Olen ollut normaalipainoinen/hoikka koko elämäni.

Harrastan paljon arkiliikuntaa, kävelen kauppamatkat ym. Siihen päälle lenkkeilyä ja pyöräilyä. Varsinkin kesäisin pyöräilen paljon.

Pyrin syömään ravitsemussuositusten mukaan. Aamulla puuroa ja raejuustoa, kunnon lounas, päiväkahvien kanssa pulla, kunnon päivällinen ja jogurttia ja kasviksia / hedelmiä iltapalaksi.

En juo alkoa ja harvoin syön karkkeja, sipsejä tms.

Oletko muka noilla mitoilla hoikka? Olen 175 ja 66 kg eli about samat mitat suhteessa pituuteen ja pidän itseäni lihavana.