Lue keskustelun säännöt.
Sinä jo iäkkäämpi nainen, joka olet pystynyt hoikkana nuoresta asti?
15.04.2023 |
Kerro ruokailu- ja liikuntatottumuksistasi. Olen siis nuori mutta pyöreä (kuten kaikki lähipiirin naiset) ja haluan tehdä elämänmuutoksen. Miten ja minkä kokoisena olet pysynyt? Miten olet sisällyttänyt liikuntaa elämääsi? Mitä vinkkejä antaisit?
Kommentit (252)
Olen kuuskymppinen. Olen ollut aina hoikka. Syön terveellisesti linjalla ruisleipää, kaurapuuroa, kalaa, marjoja, pähkinöitä jne. Liikun liian vähän. Lähinnä kävelylenkkejä ja voimistelua kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45.v 173cm 63 kg
Aina ollut hoikka . Alipainoinenkin ja tarkoituksellisesti painoa sain nostettua 10 kg.
Kova homma siinä oli. Aloin käymään salilla ja syödä piti oikeaa terveellistä ruokaa ihan hitokseen . Se oli ihan itsensä pakottamista , ei kiitos enää sitä .
En tavallaan oikein pidä syömisestä mutta pakko ihmisen on jotain syödä . Syön kyllä herkkuja mutta pääsääntöisesti ne kuuluu viikonloppuihin ja erityistilanteisiin .
Arkena pakotan itseni syömään aamupalan (TäysKauraleipä , kirnuvoilla, kahvi maidolla ja kermalla , keitetty kananmuna , lounaan ( mitä nyt milloinkin, broiskua ja riisiä esim .)ja iltapalan (smoothie jossa mantelimaitoa, marjoja , omena, proteiinijauhetta, avokadoöljyä, pinaattia, siemeniä ) vettä juon paljon
. Annoskoot ei ole suuria siksi varmaan pysyn hoikkana . Liikuntaa harrastan 2-3 krt viikossa kuntosali. Pyöräily ja kävely 3-5krt viikossa
Vierailija kirjoitti:
Vähän huono tähän vastaamaan, koska mä olen aina pysynyt hoikkana vaikka syön todella paljon herkkuja - suklaata, keksejä, juusto- ja linssinaksuja yms yms ja käytän alkoholiakin varmaan keskivertoa enemmän. Syön joka päivä ison aamiaisen ja iltapäivällä toisen aterian. Väli- ja iltapalat on sit noita herkkuja. Liikunta rajoittuu yleensä koiralenkkeihin ja kesällä pyöräilyyn. Ja terve oon, kaikki arvot hyvät, ilmeisesti jotain ihmegeenejä... nyt 58v.
Geenit, ne geenit.
Olin teini-ikäisenä vähän pullukka, 164cm 63 kg. Parikymppisenä laihdutin 8kg, ja sen jälkeen olen pitänyt huolen, että en päästä itseäni lihomaan. On tietysti helpompi laihduttaa, kun ei päästä itseään kovin lihavaksi. Lasten syntymän jälkeen normipaino palasi nopeasti. Välillä mässään, karkkiakin maltillisesti. Kakuista en välitä, en siideristä tai kaljasta. Viiniä nautiskelen satunnaisesti. Nyt paino, 53 kg, viime syksynä aloitin 16/ 8 paaston, joka on vienyt 2kg.
Vierailija kirjoitti:
Olin teini-ikäisenä vähän pullukka, 164cm 63 kg. Parikymppisenä laihdutin 8kg, ja sen jälkeen olen pitänyt huolen, että en päästä itseäni lihomaan. On tietysti helpompi laihduttaa, kun ei päästä itseään kovin lihavaksi. Lasten syntymän jälkeen normipaino palasi nopeasti. Välillä mässään, karkkiakin maltillisesti. Kakuista en välitä, en siideristä tai kaljasta. Viiniä nautiskelen satunnaisesti. Nyt paino, 53 kg, viime syksynä aloitin 16/ 8 paaston, joka on vienyt 2kg.
Oletko kuitenkin syönyt ihan normisti paastoillessa? Eli et lisännyt/vähentänyt mitään? Nimimerk. harkitsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoskoko. Se tärkein. Hoikat syö vähän.
"Pitää syödä, jotta pysyy hoikkana." Riittävästi proteiinia ja paljon kasviksia, myös lämpimänä. Hiilarit vähiin. Sokeria ei juuri lainkaan, ehkä pari suklaapalasta viikossa. Liikuntaa mahdollisuuksien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin juuri 40 vuotta, olen aina ollut saman painoinen. 173cm ja 56kg, viimeiset 3-4 vuotta olen käynyt salilla joka toinen päivä ja korjannut sillä lapsuudesta asti kipeän selkäni. Syömme koko perhe kasvispainotteista ruokaa, laitan kaiken ruoan itse ja syön yleensä lihaa + kasviksia + riisiä. Herkuttelen hedelmillä, mutta tykkään myös leipoa. Kevyttuotteita en ole koskaan käyttänyt. Ne hämäävät elimistöä, myös lisäaineita vältän ja syön ns puhdasta ruokaa.
Olen ollut kokoa S, mutta salilla käynti on kaventanut minua sen verran että koko XS myös menee, vaikka painankin saman verran lihaksen osuus on suurempi.
Helpointa on kun pitää itsensä saman painoisena. Paino ei pyri liikkumaan mihinkään suuntaan.
Ite oon aina syönyt miten sattuu, jopa enemmän kuin monet mua isompikokoiset, mut mulla on kilpirauhasen liikatoimintaa joka nopeuttaa aineenvaihduntaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoskoko. Se tärkein. Hoikat syö vähän.
Minä syön aina vatsan täyteen, mutta ei ahtamalla. Liian vähäinen syöminen iskee makean himon päälle hyvin herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias nainen. Pituutta on 172cm ja painoa tällä hetkellä 60kg. Paino n vaihdellut pari kiloa suuntaan ja toiseen elämän aikana mutta yli 62kg en ole painanut kuin raskausaikoina.
Syön säännöllisesti ja isoja annoksia (oikeesti isoja, työkaverit aina ihmettelee mun annoksen kokoa) terveellistä kotiruokaa.
Aamulla yleensä 2-3 ruisleipää, juuston, kurkun, tomaatin, salaatin kera sekä iso lasi vettä ja iso kuppi kahvia.
Lounaalla mitä sattuu työpaikan ravintolassa olemaan, vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapäivällä pieni välipala, yleensä jotain hedelmiä ja kuppi kahvia.
Illalla kotona toinen lämmin ateria ihan tavallista kotiruokaa, jälleen vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapalaksi voileipä aamiaisen tapaan.
Herkuista en juurikaan tykkää joten makean syönti vähäistä. Ainoa herkku jolla välillä herkuttelen on jäätelö. Juon vain vähän alkoholia.
Liikun n 4 kertaa viikossa: 2 kertaa viikossa käyn jumpassa ja 2 -3 kertaa viikossa kävelyllä, juoksulenkillä tai hiihtämässä.
Ehkä se on osittain geneettistä, että en liho helposti, mutta ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa.
Enpä usko, että genetiikalla on asian kanssa tekemistä, sinähän syöt kuin malliesimerkki syömisestä, joka ei lihota! :) Jos kaikki söisivät kuin sinä, tuskin ylipainoisia olisikaan. Kuten ei ollut esim. 70-luvulla jolloin kaikki söivät noin (esim. karkkipäivä kerran viikossa, eikä mitään megapussia vaan yksi pieni karkkiaski jne.) Itsellä samantyyppinen rytmi, ja olen pysynyt hoikkana. Säännöllisesti kohtuukokoisia annoksia tavallista perusruokaa, ei verensokerin heilahteluja makeanhimoineen, ei koskaan kiljuvaa nälkää jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias nainen. Pituutta on 172cm ja painoa tällä hetkellä 60kg. Paino n vaihdellut pari kiloa suuntaan ja toiseen elämän aikana mutta yli 62kg en ole painanut kuin raskausaikoina.
Syön säännöllisesti ja isoja annoksia (oikeesti isoja, työkaverit aina ihmettelee mun annoksen kokoa) terveellistä kotiruokaa.
Aamulla yleensä 2-3 ruisleipää, juuston, kurkun, tomaatin, salaatin kera sekä iso lasi vettä ja iso kuppi kahvia.
Lounaalla mitä sattuu työpaikan ravintolassa olemaan, vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapäivällä pieni välipala, yleensä jotain hedelmiä ja kuppi kahvia.
Illalla kotona toinen lämmin ateria ihan tavallista kotiruokaa, jälleen vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapalaksi voileipä aamiaisen tapaan.
Herkuista en juurikaan tykkää joten makean syönti vähäistä. Ainoa herkku jolla välillä herkuttelen on jäätelö. Juon vain vähän alkoholia.
Liikun n 4 kertaa viikossa: 2 kertaa viikossa käyn jumpassa ja 2 -3 kertaa viikossa kävelyllä, juoksulenkillä tai hiihtämässä.
Ehkä se on osittain geneettistä, että en liho helposti, mutta ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa.
Enpä usko, että genetiikalla on asian kanssa tekemistä, sinähän syöt kuin malliesimerkki syömisestä, joka ei lihota! :) Jos kaikki söisivät kuin sinä, tuskin ylipainoisia olisikaan. Kuten ei ollut esim. 70-luvulla jolloin kaikki söivät noin (esim. karkkipäivä kerran viikossa, eikä mitään megapussia vaan yksi pieni karkkiaski jne.) Itsellä samantyyppinen rytmi, ja olen pysynyt hoikkana. Säännöllisesti kohtuukokoisia annoksia tavallista perusruokaa, ei verensokerin heilahteluja makeanhimoineen, ei koskaan kiljuvaa nälkää jne.
Mutta eihän tuollainen syöminen ole nautinto, eikä tuo mitään iloa elämään. Tuossa syöminen on vain eräänlaista tankkausta ja ruoka polttoainetta. Kun elämä on vaikeaa ja herkut ainoita iloja elämässä ja lohtua tuollainen syöminen tekisi elämästä vieläkin ankeampaa. Oma juttuni on aina ollut se syöminen. En juo alkoholia, en käytä päihteitä, en pelaa uhkapelejä, en harrasta irtosuhteita, vaan oma juttuni on juurikin se syöminen. Juu, kärsin monista ongelmista, joihin en ole saanut oikeaa apua. Karkkipäivä tai herkkupäiväkään ei ole hyvä juttu, koska silloin vain odottaa sitä päivää kärsimättömänä ja unohtaa suunnilleen kaiken muun. Kun esim. lapsuudessa herkkujen syöminen on hyvin kontrolloitua ja kiellettyä niin räjähtää se sitten vanhempana täysin käsistä. Itse jouduin syömään lapsuudessa ja nuoruudessa paljon pahaa ruokaa ja todella harvoin oli omia suosikkejani tai mitään herkkuja. Nyt aikuisena syön sitten joka päivä herkkuja ja tasan sitä mitä itse haluan. Jos tilanne lapsuudessa ja nuoruudessa olisi ollut toinen ja koulussakin parempaa ruokaa ei tilanteeni olisi nyt tämä. Toki opin myös jo hyvin nuorena syömään salaa herkkuja ja piilottamaan niitä kaappiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias nainen. Pituutta on 172cm ja painoa tällä hetkellä 60kg. Paino n vaihdellut pari kiloa suuntaan ja toiseen elämän aikana mutta yli 62kg en ole painanut kuin raskausaikoina.
Syön säännöllisesti ja isoja annoksia (oikeesti isoja, työkaverit aina ihmettelee mun annoksen kokoa) terveellistä kotiruokaa.
Aamulla yleensä 2-3 ruisleipää, juuston, kurkun, tomaatin, salaatin kera sekä iso lasi vettä ja iso kuppi kahvia.
Lounaalla mitä sattuu työpaikan ravintolassa olemaan, vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapäivällä pieni välipala, yleensä jotain hedelmiä ja kuppi kahvia.
Illalla kotona toinen lämmin ateria ihan tavallista kotiruokaa, jälleen vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapalaksi voileipä aamiaisen tapaan.
Herkuista en juurikaan tykkää joten makean syönti vähäistä. Ainoa herkku jolla välillä herkuttelen on jäätelö. Juon vain vähän alkoholia.
Liikun n 4 kertaa viikossa: 2 kertaa viikossa käyn jumpassa ja 2 -3 kertaa viikossa kävelyllä, juoksulenkillä tai hiihtämässä.
Ehkä se on osittain geneettistä, että en liho helposti, mutta ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa.
Enpä usko, että genetiikalla on asian kanssa tekemistä, sinähän syöt kuin malliesimerkki syömisestä, joka ei lihota! :) Jos kaikki söisivät kuin sinä, tuskin ylipainoisia olisikaan. Kuten ei ollut esim. 70-luvulla jolloin kaikki söivät noin (esim. karkkipäivä kerran viikossa, eikä mitään megapussia vaan yksi pieni karkkiaski jne.) Itsellä samantyyppinen rytmi, ja olen pysynyt hoikkana. Säännöllisesti kohtuukokoisia annoksia tavallista perusruokaa, ei verensokerin heilahteluja makeanhimoineen, ei koskaan kiljuvaa nälkää jne.
Mutta eihän tuollainen syöminen ole nautinto, eikä tuo mitään iloa elämään. Tuossa syöminen on vain eräänlaista tankkausta ja ruoka polttoainetta. Kun elämä on vaikeaa ja herkut ainoita iloja elämässä ja lohtua tuollainen syöminen tekisi elämästä vieläkin ankeampaa. Oma juttuni on aina ollut se syöminen. En juo alkoholia, en käytä päihteitä, en pelaa uhkapelejä, en harrasta irtosuhteita, vaan oma juttuni on juurikin se syöminen. Juu, kärsin monista ongelmista, joihin en ole saanut oikeaa apua. Karkkipäivä tai herkkupäiväkään ei ole hyvä juttu, koska silloin vain odottaa sitä päivää kärsimättömänä ja unohtaa suunnilleen kaiken muun. Kun esim. lapsuudessa herkkujen syöminen on hyvin kontrolloitua ja kiellettyä niin räjähtää se sitten vanhempana täysin käsistä. Itse jouduin syömään lapsuudessa ja nuoruudessa paljon pahaa ruokaa ja todella harvoin oli omia suosikkejani tai mitään herkkuja. Nyt aikuisena syön sitten joka päivä herkkuja ja tasan sitä mitä itse haluan. Jos tilanne lapsuudessa ja nuoruudessa olisi ollut toinen ja koulussakin parempaa ruokaa ei tilanteeni olisi nyt tämä. Toki opin myös jo hyvin nuorena syömään salaa herkkuja ja piilottamaan niitä kaappiini.
Tässä mallissa ydin onkin juuri siinä, että kun verensokeri pysyy tasaisena, ei makeaa ja "herkkuja" tee mieli. :) Silloin niistä ei myöskään synny "elämän ainoaa nautintoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä 50, 169/58. Mulla varmaan suht hyvät geenit, äitinikin pysyi hoikkana hautaan asti. Mutta sen lisäksi mun ykkösjuttu on ollut ruokailurytmi. Pätkäpaastoksi sitä nykyään kutsutaan mutta mä olen sitä luonnostani toteuttanut aina. Ainakin pienemmässä mittakaavassa eli syön ateriani 10 tunnin sisällä ja 14 tuntiin en syö mitään. En myöskään syö paljon makeaa, ehkä kerran pari kuussa. Alkoholia juon mutta en kovin sokeripitoisia. Viimeisten 5 vuoden aikana on pitänyt lisätä liikuntaa, jotta kalorit ei jää vyötärölle. Kävelen liki joka päivä 8-10km lenkkejä rivakkaan tahtiin. Muuta liikuntaa en harrasta.
Aina olen ollut hoikka sekasyöjä. Mutta nyt paino tippuu ihan työstressin takia: töissä ei ehdi syödä ja muulloin ei tee enää mieli syödä. Soteala laihduttaa. N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias nainen. Pituutta on 172cm ja painoa tällä hetkellä 60kg. Paino n vaihdellut pari kiloa suuntaan ja toiseen elämän aikana mutta yli 62kg en ole painanut kuin raskausaikoina.
Syön säännöllisesti ja isoja annoksia (oikeesti isoja, työkaverit aina ihmettelee mun annoksen kokoa) terveellistä kotiruokaa.
Aamulla yleensä 2-3 ruisleipää, juuston, kurkun, tomaatin, salaatin kera sekä iso lasi vettä ja iso kuppi kahvia.
Lounaalla mitä sattuu työpaikan ravintolassa olemaan, vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapäivällä pieni välipala, yleensä jotain hedelmiä ja kuppi kahvia.
Illalla kotona toinen lämmin ateria ihan tavallista kotiruokaa, jälleen vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapalaksi voileipä aamiaisen tapaan.
Herkuista en juurikaan tykkää joten makean syönti vähäistä. Ainoa herkku jolla välillä herkuttelen on jäätelö. Juon vain vähän alkoholia.
Liikun n 4 kertaa viikossa: 2 kertaa viikossa käyn jumpassa ja 2 -3 kertaa viikossa kävelyllä, juoksulenkillä tai hiihtämässä.
Ehkä se on osittain geneettistä, että en liho helposti, mutta ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa.
Enpä usko, että genetiikalla on asian kanssa tekemistä, sinähän syöt kuin malliesimerkki syömisestä, joka ei lihota! :) Jos kaikki söisivät kuin sinä, tuskin ylipainoisia olisikaan. Kuten ei ollut esim. 70-luvulla jolloin kaikki söivät noin (esim. karkkipäivä kerran viikossa, eikä mitään megapussia vaan yksi pieni karkkiaski jne.) Itsellä samantyyppinen rytmi, ja olen pysynyt hoikkana. Säännöllisesti kohtuukokoisia annoksia tavallista perusruokaa, ei verensokerin heilahteluja makeanhimoineen, ei koskaan kiljuvaa nälkää jne.
Mutta eihän tuollainen syöminen ole nautinto, eikä tuo mitään iloa elämään. Tuossa syöminen on vain eräänlaista tankkausta ja ruoka polttoainetta. Kun elämä on vaikeaa ja herkut ainoita iloja elämässä ja lohtua tuollainen syöminen tekisi elämästä vieläkin ankeampaa. Oma juttuni on aina ollut se syöminen. En juo alkoholia, en käytä päihteitä, en pelaa uhkapelejä, en harrasta irtosuhteita, vaan oma juttuni on juurikin se syöminen. Juu, kärsin monista ongelmista, joihin en ole saanut oikeaa apua. Karkkipäivä tai herkkupäiväkään ei ole hyvä juttu, koska silloin vain odottaa sitä päivää kärsimättömänä ja unohtaa suunnilleen kaiken muun. Kun esim. lapsuudessa herkkujen syöminen on hyvin kontrolloitua ja kiellettyä niin räjähtää se sitten vanhempana täysin käsistä. Itse jouduin syömään lapsuudessa ja nuoruudessa paljon pahaa ruokaa ja todella harvoin oli omia suosikkejani tai mitään herkkuja. Nyt aikuisena syön sitten joka päivä herkkuja ja tasan sitä mitä itse haluan. Jos tilanne lapsuudessa ja nuoruudessa olisi ollut toinen ja koulussakin parempaa ruokaa ei tilanteeni olisi nyt tämä. Toki opin myös jo hyvin nuorena syömään salaa herkkuja ja piilottamaan niitä kaappiini.
Tässä mallissa ydin onkin juuri siinä, että kun verensokeri pysyy tasaisena, ei makeaa ja "herkkuja" tee mieli. :) Silloin niistä ei myöskään synny "elämän ainoaa nautintoa".
Mutta mitä jää jäljelle köyhälle ahdistuneelle ja muutenkin moniongelmaiselle pitkäaikaistyöttömälle, jos elämän ainoita iloja oleva herkkujen syöminenkin viedään? Olen sitä paitsi yrittänyt nukkua mahdollisimman paljon ja juoda mahdollisimman paljon vettä syödäkseni vähemmän, mutta huonosti se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 52-vuotias nainen. Pituutta on 172cm ja painoa tällä hetkellä 60kg. Paino n vaihdellut pari kiloa suuntaan ja toiseen elämän aikana mutta yli 62kg en ole painanut kuin raskausaikoina.
Syön säännöllisesti ja isoja annoksia (oikeesti isoja, työkaverit aina ihmettelee mun annoksen kokoa) terveellistä kotiruokaa.
Aamulla yleensä 2-3 ruisleipää, juuston, kurkun, tomaatin, salaatin kera sekä iso lasi vettä ja iso kuppi kahvia.
Lounaalla mitä sattuu työpaikan ravintolassa olemaan, vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapäivällä pieni välipala, yleensä jotain hedelmiä ja kuppi kahvia.
Illalla kotona toinen lämmin ateria ihan tavallista kotiruokaa, jälleen vähintään puolet lautasesta salaattia.
Iltapalaksi voileipä aamiaisen tapaan.
Herkuista en juurikaan tykkää joten makean syönti vähäistä. Ainoa herkku jolla välillä herkuttelen on jäätelö. Juon vain vähän alkoholia.
Liikun n 4 kertaa viikossa: 2 kertaa viikossa käyn jumpassa ja 2 -3 kertaa viikossa kävelyllä, juoksulenkillä tai hiihtämässä.
Ehkä se on osittain geneettistä, että en liho helposti, mutta ei ole koskaan ollut ongelmia painon kanssa.
Enpä usko, että genetiikalla on asian kanssa tekemistä, sinähän syöt kuin malliesimerkki syömisestä, joka ei lihota! :) Jos kaikki söisivät kuin sinä, tuskin ylipainoisia olisikaan. Kuten ei ollut esim. 70-luvulla jolloin kaikki söivät noin (esim. karkkipäivä kerran viikossa, eikä mitään megapussia vaan yksi pieni karkkiaski jne.) Itsellä samantyyppinen rytmi, ja olen pysynyt hoikkana. Säännöllisesti kohtuukokoisia annoksia tavallista perusruokaa, ei verensokerin heilahteluja makeanhimoineen, ei koskaan kiljuvaa nälkää jne.
Mutta eihän tuollainen syöminen ole nautinto, eikä tuo mitään iloa elämään. Tuossa syöminen on vain eräänlaista tankkausta ja ruoka polttoainetta. Kun elämä on vaikeaa ja herkut ainoita iloja elämässä ja lohtua tuollainen syöminen tekisi elämästä vieläkin ankeampaa. Oma juttuni on aina ollut se syöminen. En juo alkoholia, en käytä päihteitä, en pelaa uhkapelejä, en harrasta irtosuhteita, vaan oma juttuni on juurikin se syöminen. Juu, kärsin monista ongelmista, joihin en ole saanut oikeaa apua. Karkkipäivä tai herkkupäiväkään ei ole hyvä juttu, koska silloin vain odottaa sitä päivää kärsimättömänä ja unohtaa suunnilleen kaiken muun. Kun esim. lapsuudessa herkkujen syöminen on hyvin kontrolloitua ja kiellettyä niin räjähtää se sitten vanhempana täysin käsistä. Itse jouduin syömään lapsuudessa ja nuoruudessa paljon pahaa ruokaa ja todella harvoin oli omia suosikkejani tai mitään herkkuja. Nyt aikuisena syön sitten joka päivä herkkuja ja tasan sitä mitä itse haluan. Jos tilanne lapsuudessa ja nuoruudessa olisi ollut toinen ja koulussakin parempaa ruokaa ei tilanteeni olisi nyt tämä. Toki opin myös jo hyvin nuorena syömään salaa herkkuja ja piilottamaan niitä kaappiini.
Tässä mallissa ydin onkin juuri siinä, että kun verensokeri pysyy tasaisena, ei makeaa ja "herkkuja" tee mieli. :) Silloin niistä ei myöskään synny "elämän ainoaa nautintoa".
Mutta mitä jää jäljelle köyhälle ahdistuneelle ja muutenkin moniongelmaiselle pitkäaikaistyöttömälle, jos elämän ainoita iloja oleva herkkujen syöminenkin viedään? Olen sitä paitsi yrittänyt nukkua mahdollisimman paljon ja juoda mahdollisimman paljon vettä syödäkseni vähemmän, mutta huonosti se auttaa.
Myönnän siis kyllä ruokavalioni olevan ihan pielessä ja yrittäneeni hoitaa ahdistustani syömällä herkkuja. Nykyään sentään ymmärrän ahdistukseni ja lohtusyömiseni. Tässä takana on toki myös sitä syömisen kontrollointia ja se, että aikoinaan on pitänyt syödä niin paljon pahaa ruokaa. Suosikkiruokaani on kyllä ihan broileri ja uunikasvikset ja punaista lihaa syön vain makkarassa.
Vajaa 50v, 165 cm, 50 kg.
Syön kunnolla, kun on nälkä ja syön mitä haluan. En mussuta koko ajan jotain, paitsi joskus iltaisin, jos en ole muistanut tai ehtinyt syödä päivällä kunnolla. Myös joskus harvoin tylsistyminen tai menkat aiheuttaa iltanapostelua. Jos urheilen, niin sitten on heti tosi kova nälkä. Mutta siis annokset kunnollisia. Tosin nyt iän myötä huomaan olevani aika kriittinen. Jos ruoka ei ole kovin hyvää, en jaksa syödä sitä paljoa. Mutta jos en syö kunnolla, niin siitä seuraa napostelua. Noudatan luontaisesti jonkinlaista pätkäpaastoa, vähintään 12 tuntia, joskus 16. Aamupala ei maistu, mutta kahvi kylläkin.
Suosin aitoja raaka-aineita. En ole kovin paljon makean perään, vaan enemmän suolaisen ja rasvaisenkin. Jos syön makeaa, sen pitää olla oikeaa sokeria. En käytä margariinia ja välttelen useimpia kasvirasvoja. Voita ja muita luonnollisia rasvoja en välttele, mutta en nyt sentään lisäile voita kahviin tms. mitenkään tarkoituksella, leivällä on reilusti. En käytä ollenkaan makeutusaineita, mutta sokeriakin siis kohtuudella. Yritän minimoida lisäaineet, mutta syön toisaalta vitamiineja purkista. Varsinkin D on tärkeä. Syön periaatteessa kaikkea, lihaa, kalaa, leipää, viljoja, maitotuotteita, kananmunia, kasviksia. Mutta leipää yleensä enintään 2 palaa päivässä, proteiinia ja rasvaa melko paljon, kasviksia ja marjoja tällä hetkellä liian vähän, maitoa en juo, mutta käytän täysrasvaisia maitotuotteita. Käytän alkoholia muutaman kerran viikossa, 1-3 annosta kerrallaan, ellei ole jotain erikoista, jolloin enemmän. Alkoholit yleensä viiniä, olutta, kuivaa siideriä tai hard selzeriä, harvoin makeita juomia. Syön myös jälkiruokia, mutten päivittäin. Elän aikalailla mielitekojeni mukaan, silloin kun se on mahdollista. Grilliruuasta en pidä enkä syö mäkkärityylisiä epäruokia, mutta pizza uppoaa.
En ole aktiivinen urheilija, mutta liikun päivittäin. Käyn reipastahtisella (sauva)kävelyllä ja muutenkin sellaista enimmäkseen kevyttä liikuntaa. Joskus hiihdän, käyn uimassa, pyöräilen, mutta näitä aika harvoin. Nyt olen pyrkinyt lisäämään sykettä nostavaa liikuntaa, että pysyisin hyvässä kunnossa. Liikun arjessa paljon. En yleensä makaa sohvalla enkä pysty olemaan kauaa paikoillani. Tulen siitä kipeäksi tai menen ainakin jumiin, joten pakko olla aina liikkeellä. Olin kyllä lapsenakin jatkuvasti liikkeellä, leikkimässä ja liikkumassa ulkona, joten on se myös tapa. Olen vähän levoton olemaan aloillani ja se tuntuu iän myötä vain pahenevan, kun en osaa enää haaveillakaan.
65 v. Kävelen muutaman km päivässä, nykyään hiukan lihottu. Liikunta ei ikävä kyllä pudota painoa paljoakaan. Vältä salaatinkastikkeita, hampurilaisia, sokerisia jogurtteja. Aina on nälkä kun syön, "lohtusyöminen" kummallinen käsite.
Upp