Luulin nuorena että ikääntymisessä pahinta ovat rypyt. Ei, pahinta ovat kaulan uurteet ja valuvat posket. Mutta etenkin tuo kaula!

Youtubessa löytyy kaulajumppavideoita.

Teen päivittäin vähintään 10 minuutin kasvojumpan ja joskus jopa 20 minuutin. Kasvolihakset tarvitsevat myös treeniä kuten kehon muutkin lihakset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Varmaan nekin ovat vanhentuneet? Mikä ihme kysymys tuo nyt on?

Vai onko sinun tuttavapiirissäsi monilla ikääntyneillä naisilla joku pari-kolmikymppinen mies, vai miksi mietit tuolla tavoin?

Olen eri, mutta mietin samaa.  Jos minulla ei olisi miestä, en välittäisi ulkonäöstä tippaakaan. Ainoa syy ahdistua ulkonäköni muuttumisesta on huoli siitä kelpaako se miehelleni.

Olisi kiva tietää miten todellisuudessa parisuhteet kestävät nämä ulkonäkömuutokset. Tuohan ei kerro mitään että ne miehet itsekin vanhenevat. Mitä siitä? Enemmän he vaimoaan kuitenkin katsovat kuin itseään.

Onpa teillä outo suhde. Minä pidän itsestäni huolta ihan itseni takia, mutta pidän itsestään selvänä, että edelleen näin 30 vuoden jälkeen kelpaan miehelleni muutenkin. Ihan samaa tahtia tässä vanhetaan kuitenkin. Mies ei minua jättäisi, vaikka naamani palaisi mössöksi ja lihoisin 50 kiloa. Ei kai kymmenien vuosien jälkeen puolison kanssa enää ulkonäön takia olla.

Miksi sitten ulkonäön muuttuminen ahdistaa jos kerran läheisillesi sillä ei ole väliä?

Kysymykseni oli ihan vilpitön, johon nenäkäs vastauksesi toki edustaa palstan tyyliä ja ymmärrän sen. Mutta en tosiaan kertonut suhteestani mitään muuta kuin sen että itselleni tarve olla kaunis perustuu pelkästään parisuhteeseeni. Mitä syitä muilla on ahdistua kauneuden menettämisestä? Se kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Varmaan nekin ovat vanhentuneet? Mikä ihme kysymys tuo nyt on?

Vai onko sinun tuttavapiirissäsi monilla ikääntyneillä naisilla joku pari-kolmikymppinen mies, vai miksi mietit tuolla tavoin?

Olen eri, mutta mietin samaa.  Jos minulla ei olisi miestä, en välittäisi ulkonäöstä tippaakaan. Ainoa syy ahdistua ulkonäköni muuttumisesta on huoli siitä kelpaako se miehelleni.

Olisi kiva tietää miten todellisuudessa parisuhteet kestävät nämä ulkonäkömuutokset. Tuohan ei kerro mitään että ne miehet itsekin vanhenevat. Mitä siitä? Enemmän he vaimoaan kuitenkin katsovat kuin itseään.

Onpa teillä outo suhde. Minä pidän itsestäni huolta ihan itseni takia, mutta pidän itsestään selvänä, että edelleen näin 30 vuoden jälkeen kelpaan miehelleni muutenkin. Ihan samaa tahtia tässä vanhetaan kuitenkin. Mies ei minua jättäisi, vaikka naamani palaisi mössöksi ja lihoisin 50 kiloa. Ei kai kymmenien vuosien jälkeen puolison kanssa enää ulkonäön takia olla.

Miksi sitten ulkonäön muuttuminen ahdistaa jos kerran läheisillesi sillä ei ole väliä?

Kysymykseni oli ihan vilpitön, johon nenäkäs vastauksesi toki edustaa palstan tyyliä ja ymmärrän sen. Mutta en tosiaan kertonut suhteestani mitään muuta kuin sen että itselleni tarve olla kaunis perustuu pelkästään parisuhteeseeni. Mitä syitä muilla on ahdistua kauneuden menettämisestä? Se kiinnostaa.

No minua ei ahdista, mutta teen kuitenkin kaulalihasharjoituksia, kun voin tehdä niin. Ihan samalla tavalla treenaan vatsalihaksia, kun voin tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Olen laihtunut kaulasta jonkin verran, ja nyt sitten tuli järkyttävät rypyt siihen melkeinpä yön yli. Lisäksi näen ensimmäistä kertaa ikinä sellaiset kaksi isoa "jännettä" kaulan molemmin puolin. Niitä on laihoillakin, ja nämä minun on siis ilmestyneet laihdutuksen jälkeen. Niiden päällä on vielä läskiä eli näyttää ihan oudoilta. Onko mitään tehtävissä, olen 42 v.?? Myös kaksari on ja pysyy, vaikka turvotus on muualta lähtenyt. Tekis mieli lihottaa takaisin, niin näyttäis edes nuorelta...

Tämä kolahti. Olen laiha ja minusta otettiin hieno kuva. Kun ihailin kuvaani, huomasin kaksi järkyttävän isoa jännettä kaulassa. Valo ja varjo korostuvat niissä, myös kaukaa katsottuna. Mitä hittoa?? 

Mulla tuli ne kaulauurteet jo parikymppisenä, koska on pitkä kaula ja oli huono ryhti. Ne kaulauurteet alkaa näyttää vaan pahemmilta, kun vanhenee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Varmaan nekin ovat vanhentuneet? Mikä ihme kysymys tuo nyt on?

Vai onko sinun tuttavapiirissäsi monilla ikääntyneillä naisilla joku pari-kolmikymppinen mies, vai miksi mietit tuolla tavoin?

Olen eri, mutta mietin samaa.  Jos minulla ei olisi miestä, en välittäisi ulkonäöstä tippaakaan. Ainoa syy ahdistua ulkonäköni muuttumisesta on huoli siitä kelpaako se miehelleni.

Olisi kiva tietää miten todellisuudessa parisuhteet kestävät nämä ulkonäkömuutokset. Tuohan ei kerro mitään että ne miehet itsekin vanhenevat. Mitä siitä? Enemmän he vaimoaan kuitenkin katsovat kuin itseään.

Onpa teillä outo suhde. Minä pidän itsestäni huolta ihan itseni takia, mutta pidän itsestään selvänä, että edelleen näin 30 vuoden jälkeen kelpaan miehelleni muutenkin. Ihan samaa tahtia tässä vanhetaan kuitenkin. Mies ei minua jättäisi, vaikka naamani palaisi mössöksi ja lihoisin 50 kiloa. Ei kai kymmenien vuosien jälkeen puolison kanssa enää ulkonäön takia olla.

Miksi sitten ulkonäön muuttuminen ahdistaa jos kerran läheisillesi sillä ei ole väliä?

Kysymykseni oli ihan vilpitön, johon nenäkäs vastauksesi toki edustaa palstan tyyliä ja ymmärrän sen. Mutta en tosiaan kertonut suhteestani mitään muuta kuin sen että itselleni tarve olla kaunis perustuu pelkästään parisuhteeseeni. Mitä syitä muilla on ahdistua kauneuden menettämisestä? Se kiinnostaa.

No minua ei ahdista, mutta teen kuitenkin kaulalihasharjoituksia, kun voin tehdä niin. Ihan samalla tavalla treenaan vatsalihaksia, kun voin tehdä niin.

Aivan, no tämä ketju on kuitenkin käsitellyt ikääntymismuutosten ahdistavuutta, joten kuvittelin että sinullakin sellaisia on kun täällä vastailit. Kiitos mielipiteestäsi silti, vaikka se nyt olikin sitten asian vierestä. 

Olisi vielä mukava kuulla ajatuksia niiltä, joita vanheneminen ja ulkonäön muutokset ahdistavat. Onko sinunkin ulkonäköahdistuksellasi yhteys parisuhteeseen vai mistä se kumpuaa? Ja jos se liittyy parisuhteeseen niin onko siihen ahdistukseen ollut oikeasti aihetta eli onko ne muutokset vaikuttaneet suhteeseen jotenkin?

Olen 46 ja samassa veneessä ollaan... Eniten vit^ ttaa just se, kun näyttää masentuneelta ja tympeältä suunnilleen vaikka hymyilisi! Poskien valahtaminen eli sitä myötä nasolabiaalijuonteet ja itselläni vielä karmeammat ( mielestäni) marionettijuonteet. Eli suupielet kääntyy jotenkin alaspäin ja tämän huomasin vain valokuvasta.

Mutta asiaan, ajattelin tuoda tähän sellaisen näkökulman että eikö teitä parisuhteessa olevia sitten haittaa ne kumppanin muutokset? Minulla kun itseäni olen alkanut näin kriittisesti tarkastella, niin kauhukseni olen huomannut että mies on rupsahtanut vuoden mittaan ihan silmissä. Mua ahdistaa vähintään yhtä paljon ne toisen muutokset, kun eihän niille voi edes tehdä mitään. Itse voi mennä omalla päätöksellä vaikka veitsen alle , mutta miten sanot kumppanille, että vähän silmään sattuu toi sun valahtanut leuanalus. .

Ja ennenkuin kysytte, niin ei olla oltu kauaa yhdessä. Tavattu juurikin ennen tätä 45+ rupsahdusta.

Pahinta on voimien väheneminen ja valinnan mahdollisuuksien kaventuminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen 46 ja samassa veneessä ollaan... Eniten vit^ ttaa just se, kun näyttää masentuneelta ja tympeältä suunnilleen vaikka hymyilisi! Poskien valahtaminen eli sitä myötä nasolabiaalijuonteet ja itselläni vielä karmeammat ( mielestäni) marionettijuonteet. Eli suupielet kääntyy jotenkin alaspäin ja tämän huomasin vain valokuvasta.

Mutta asiaan, ajattelin tuoda tähän sellaisen näkökulman että eikö teitä parisuhteessa olevia sitten haittaa ne kumppanin muutokset? Minulla kun itseäni olen alkanut näin kriittisesti tarkastella, niin kauhukseni olen huomannut että mies on rupsahtanut vuoden mittaan ihan silmissä. Mua ahdistaa vähintään yhtä paljon ne toisen muutokset, kun eihän niille voi edes tehdä mitään. Itse voi mennä omalla päätöksellä vaikka veitsen alle , mutta miten sanot kumppanille, että vähän silmään sattuu toi sun valahtanut leuanalus. .

No mulla ei oikeastaan miehen ikääntyminen haittaa yhtään, pikemminkin päinvastoin se lohduttaa ja tuntuu sen myötä enemmän että itsellekin ikääntyminen on ok. Kamalinta olisi itse rupsahtaa ja kumppani pysyisi vaan nuorekkaana. Mutta vaikka itseä ei hänen vanheneminen haittaa, olen silti huolissani siitä että miten suhteemme käy jos hän ei enää jossain vaiheessa näe minua kauniina ja haluttavana.

Kaulan lerpahtaminen johtuu pitkälti siitä, että puhelimen ruutua tuijotetaan pää alaspäin taivutettuna. Se tapahtuu yhä nuorempana.

Minullekin kävi niin..🥺

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Oma mieheni pitää minua edelleen kauniina. Mutta tyylini on naisellinen ollut aina, eikä minulla ole liikakiloja. 

 

käyn säännöllisesti pienissä kauneustoimnpiteissä ja kosmetologilla. Harrastaan myös aktiivisesti ryhmäliikuntaa sekä kävelen noin 50km viikossa. Olen mielestäni hyvännäköinen ikäisekseni, ja suhtaudun positiivisesti elämään ja kanssaihmisiini.

 

Työpaikallani on paljon negatiivisia juoruakkoja, jotka pukeutuu kaapuihin peittääkseen liikakilot. Niin se vaan on että omat väärät ja huonot elämänvalinnat näkyvät naamasta viiskymppisenä. Olkoon se huono valinta sitten alkoholi tai liikunnan puuttuminen, tai huono aviomies. Lapsetkin aiheuttavat vanhemmiten stressiä jos heitä ei osaa lapsena kasvattaa.

Hanki elämääsi mielekästä sisältöä. Älä etsi onnea muiden ihmisten kautta. Moni nainen elää perheelleen eikä ystäviäkään ole.

Tällaiset aloitukset on täysin naurettavia. Vanheneminen on täysin normaalia. Tv. Rouva 53v. 

Haloo naiset, nyt vähän perspektiiviä elämään. Elämäänsä tyytyväinen ihminen ei noita jouda miettimään. Ylös, ulos ja lenkille, niin pääkoppakin puhdistuu! :) Itsevarmuus on puoleensavetävää. Kyllähän sen kertoo kaikki ip-lehtien jututkin että nuoret miehet kiinnostuu kypsemmistä naisista. Ei niitä mitkään kaularypyt estele. Ottakaa mallia ja nauttikaa elämästä!

N32

Jaa,miksei miesten tarvitse murehtia tälläisiä juttuja ?outoa

Kaikki eivät saa elää edes niin vanhaksi. Arvostakaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Kaulahuivi on hyvä ratkaisu, joku kiva ilmava huivi kesällä.

Mutta eihän sitä aina halua käyttää.

On ihan normaalia että kaulan iho löysistyy iän mukaan, ei mitään epänormaalia tai hävettävää.

Hyvää kevättä/kesää kaikille !

T. N 1970

Kaulahuivi tai poolopaita ei sovi itselleni. Pitkäkaulaisena näytän niissä "nuppineulalta". 

Vierailija kirjoitti:

Jaa,miksei miesten tarvitse murehtia tälläisiä juttuja ?outoa

Kyllä ne murehtii, paljonkin. Lisäpainetta miehille tuo vielä kaikki ne uskottelut kuinka mies vanhenee kuin viini tms, ja kun mies vanhetessaan huomaa ettei se pidä paikkaansa, hän saattaa ahdistua tosi paljon. Naiset ovat realistisempia vanhenemisen suhteen, jopa inhorealistisia, joten he varautuvat paremmin henkisesti siihen mitä tulee tapahtumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset aloitukset on täysin naurettavia. Vanheneminen on täysin normaalia. Tv. Rouva 53v. 

On toki, mutta toisilla vanheneminen ei iske pahiten yhteen kohtaan, vaan jakautuu tasaisemmin. 

-Rouva 54v.