Luulin nuorena että ikääntymisessä pahinta ovat rypyt. Ei, pahinta ovat kaulan uurteet ja valuvat posket. Mutta etenkin tuo kaula!

Minua jotenkin myös naurattaa tämä joidenkin naisten takertuminen siihen nuoruuden naamaansa. Kun ei oikeasti juuri kukaan edes ole mitenkään ihmeellisen näköinen, aivan tavallisia pulliaisia melkein kaikki, niin aivan kuin se olisi joku suurikin tragedia kun naama vähän muuttuu.

Tuskin te rahaa sillä naamallanne olette koskaan tehneet? 

Noloa myöntää, mutta lopetin jossakin vaiheessa kuvien ottamisen ja minusta otettujen kuvien katsomisen. Se kuitenkin helpotti. Kaulaan tulee epämääräinen ruttu tietyssä asennossa, otsa on yhtä uurretta, naama laskeutuu koko ajan lisää, kädet on alati kuivat ja kurppaset ja uutuutena löysin itseltänikin niitä pirun varsiluomia. *tuttaa ihan huolella. T. 45-v

En ollut pitänyt itseäni pinnallisena tai ajatellut että ulkoinen ikääntyminen olisi jotenkin kamalaa kunnes huomasin valokuvista että kaulassani on uurteita, poskiini ovat muodostuneet hamsterinpussit,silmieni välissä on pysty ryppy ja lisäksi kasvoihini on ilmestynyt karvaa joka oikein hohtaa auringossa! Meikki ei enää piristä vaan vanhentaa lisää, kun meikkivoide jämähtää juonteisiin. 

Tuon päälle  kahvin lipittämisen kellastuttamat hampaat jotka  ovat hiljalleen alkaneet kallistella eri suuntiin, kuin lahoava aita. Kävin hammastarkastuksessa viikko sitten ja vain yksi reikä eli ei voi syyttää etten hoitaisi niitä, ikääntymisen piikkiin menee tämäkin!

On muuten todella vaikea katsoa peiliin kun oma mies jättää yllättäen yhteisen 30 vuoden jälkeen 50 vuotiaana.

Olen aina ollut ihan Sinut itseni kanssa, kotona ilman meikkiä, mutta laittautuminen on ollut ihanaa kun lähdimme yhdessä jonnekkin. Hieman ylipainoa, mutta ihan nätti tavis, kehutuinta on ollut isot silmäni. No, yläluomet ovat alkaneet roikkumaan, ihossa pikkuryppyjä, kamala löysä kaksoisleuka, hiukset ohentuneet valtavasti, silmälasit jne. Olin kuitenkin näiden asioiden kanssa ihan sinut, mutta en ole enää.

Henkiset traumat, ikävä ja shokki taakkanani eikä asiaa auta ollenkaan tämä ikääntyminen. Miettii, että ei enää kelvannut rakkaimmalle ihmiselle, miksi kelpaisi kenellekään toiselle. Ja tiedän, elämästä pitää tehdä itselle hyvää ja oppia itse pitämään itsestä.

Vierailija kirjoitti:

On muuten todella vaikea katsoa peiliin kun oma mies jättää yllättäen yhteisen 30 vuoden jälkeen 50 vuotiaana.

Olen aina ollut ihan Sinut itseni kanssa, kotona ilman meikkiä, mutta laittautuminen on ollut ihanaa kun lähdimme yhdessä jonnekkin. Hieman ylipainoa, mutta ihan nätti tavis, kehutuinta on ollut isot silmäni. No, yläluomet ovat alkaneet roikkumaan, ihossa pikkuryppyjä, kamala löysä kaksoisleuka, hiukset ohentuneet valtavasti, silmälasit jne. Olin kuitenkin näiden asioiden kanssa ihan sinut, mutta en ole enää.

Henkiset traumat, ikävä ja shokki taakkanani eikä asiaa auta ollenkaan tämä ikääntyminen. Miettii, että ei enää kelvannut rakkaimmalle ihmiselle, miksi kelpaisi kenellekään toiselle. Ja tiedän, elämästä pitää tehdä itselle hyvää ja oppia itse pitämään itsestä.

Tiedätkö että miehesi jätti sinut ulkonäkösi takia? 

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin myös naurattaa tämä joidenkin naisten takertuminen siihen nuoruuden naamaansa. Kun ei oikeasti juuri kukaan edes ole mitenkään ihmeellisen näköinen, aivan tavallisia pulliaisia melkein kaikki, niin aivan kuin se olisi joku suurikin tragedia kun naama vähän muuttuu.

Tuskin te rahaa sillä naamallanne olette koskaan tehneet? 

En ole tehnyt, ja sitä enemmän haluaisin pitää kiinni edes joistain hyvistä asioista ulkonäössä. Olis edes rahaa käydä kirurgin pakeilla.

Vierailija kirjoitti:

Kaulahuivi on hyvä ratkaisu, joku kiva ilmava huivi kesällä.

Mutta eihän sitä aina halua käyttää.

On ihan normaalia että kaulan iho löysistyy iän mukaan, ei mitään epänormaalia tai hävettävää.

Hyvää kevättä/kesää kaikille !

T. N 1970

Ei se huivikaan mitään auta, kun eihän sitä niin kireälle voi solmia, että koko kaula peittyy. Ahdistavaakin sellainen, että olisi huivi ihan tiukalla. Kesällä varsinkin.

Kalkkunahelttaa on mahdoton saada piiloon, sehän on itse asiassa leuassa, ei kaulassa.

Vain talvella ulkona sen saa piiloon, kun pitää paksua kaulahuivia ihan leukaan asti.

Se yksi muotigurumieshän piti aina tiukkoja korkeita kauluksia leukaan asti peittääkseen vanhan ryppyisen kaulansa. Ei onnistunut, niin tiukasti ei voi itseään kuristaa, ettei yhtään näkyisi.

Plastiikkakirurgian voi kuulemma auttaa, voi tehdä kaulankiristyksen. Mutta miten pysyvä se sitten olisi, epäilen ettei kauaa kestäisi, kun iho on siellä niin ohut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin myös naurattaa tämä joidenkin naisten takertuminen siihen nuoruuden naamaansa. Kun ei oikeasti juuri kukaan edes ole mitenkään ihmeellisen näköinen, aivan tavallisia pulliaisia melkein kaikki, niin aivan kuin se olisi joku suurikin tragedia kun naama vähän muuttuu.

Tuskin te rahaa sillä naamallanne olette koskaan tehneet? 

En ole tehnyt, ja sitä enemmän haluaisin pitää kiinni edes joistain hyvistä asioista ulkonäössä. Olis edes rahaa käydä kirurgin pakeilla.

Sanotaan, että vanhetessaan kaunis rumenee, ruma kaunistuu.

Olen huomannut, että toisinaan se kyllä pitää paikkansa. Kummallinen juttu.

Väkisinkin  harmittaa kun naama valuu. Etenkin on aina tiennyt ettei ole kaunis vaan ihan tavis ja nyt vielä vanhakin!

Minun pahin ongelma vanhenemisessa on hiustenlähtö. Vielä 5-kymppisenä oli paksut hiukset, mutta sitten rupesivat ohentumaan. Viimeisen viiden vuoden aikana päänahka on alkanut kuultaa hiusten alta. Ihotautilääkäri on tutkinut, labrat otettu, eikä mitään löytynyt.

Olen käyttänyt Rogainea, Spironolactonea ja Priorinia, yms. Ikää on 62. Itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Minun pahin ongelma vanhenemisessa on hiustenlähtö. Vielä 5-kymppisenä oli paksut hiukset, mutta sitten rupesivat ohentumaan. Viimeisen viiden vuoden aikana päänahka on alkanut kuultaa hiusten alta. Ihotautilääkäri on tutkinut, labrat otettu, eikä mitään löytynyt.

Olen käyttänyt Rogainea, Spironolactonea ja Priorinia, yms. Ikää on 62. Itkettää.

Voi, minulla kuultaa jo nyt 45-vuotiaana. Olen kuitenkin oikeastaan iloinen että tämä on pahin ulkonäköäni kohdannut vanhenemisen merkki, sillä tämähän nyt on kaikkein helpoin ja halvin peittää. Vielä pystyn jotenkuten hiukseni laittamaan, mutta jos tilanne pahenee niin ei muuta kuin peruukin ostoon. Melkein iloitsen ajatuksesta että sitten voin nauttia paksuista, pitkistä hiuksista, ja vaikka joka päivä erilaisista.

Vierailija kirjoitti:

On muuten todella vaikea katsoa peiliin kun oma mies jättää yllättäen yhteisen 30 vuoden jälkeen 50 vuotiaana.

Olen aina ollut ihan Sinut itseni kanssa, kotona ilman meikkiä, mutta laittautuminen on ollut ihanaa kun lähdimme yhdessä jonnekkin. Hieman ylipainoa, mutta ihan nätti tavis, kehutuinta on ollut isot silmäni. No, yläluomet ovat alkaneet roikkumaan, ihossa pikkuryppyjä, kamala löysä kaksoisleuka, hiukset ohentuneet valtavasti, silmälasit jne. Olin kuitenkin näiden asioiden kanssa ihan sinut, mutta en ole enää.

Henkiset traumat, ikävä ja shokki taakkanani eikä asiaa auta ollenkaan tämä ikääntyminen. Miettii, että ei enää kelvannut rakkaimmalle ihmiselle, miksi kelpaisi kenellekään toiselle. Ja tiedän, elämästä pitää tehdä itselle hyvää ja oppia itse pitämään itsestä.

Jotenkin en usko että miehes sut ulkonäkösi takia jätti. vai oliko se joku pelimies muuten?

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on ollut rahaa plastiikkakirurgiaan. Yläluomet leikattiin viime keväänä ja kaksoisleuka syksyllä. Ilme piristy todella paljon!

Olen aina vastustanut kauneusleikkauksia, kunnes yhtäkkiä 44-vuotiaana havahduin siihen, että naama roikkuu, ja alan näyttää mummolta. Siinä vaiheessa hienot periaatteeni lensivät hyvin nopeasti romukoppaan.

Suosittelen kyllä plastiikkakirurgiin turvautumista niille, joilla siihen on varaa. Ulkonäkö kuitenkin vaikuttaa mielialaan tosi paljon.

N47

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Varmaan nekin ovat vanhentuneet? Mikä ihme kysymys tuo nyt on?

Vai onko sinun tuttavapiirissäsi monilla ikääntyneillä naisilla joku pari-kolmikymppinen mies, vai miksi mietit tuolla tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Mies suree omia harmaitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Varmaan nekin ovat vanhentuneet? Mikä ihme kysymys tuo nyt on?

Vai onko sinun tuttavapiirissäsi monilla ikääntyneillä naisilla joku pari-kolmikymppinen mies, vai miksi mietit tuolla tavoin?

Olen eri, mutta mietin samaa.  Jos minulla ei olisi miestä, en välittäisi ulkonäöstä tippaakaan. Ainoa syy ahdistua ulkonäköni muuttumisesta on huoli siitä kelpaako se miehelleni.

Olisi kiva tietää miten todellisuudessa parisuhteet kestävät nämä ulkonäkömuutokset. Tuohan ei kerro mitään että ne miehet itsekin vanhenevat. Mitä siitä? Enemmän he vaimoaan kuitenkin katsovat kuin itseään.

Vierailija kirjoitti:

Minua jotenkin myös naurattaa tämä joidenkin naisten takertuminen siihen nuoruuden naamaansa. Kun ei oikeasti juuri kukaan edes ole mitenkään ihmeellisen näköinen, aivan tavallisia pulliaisia melkein kaikki, niin aivan kuin se olisi joku suurikin tragedia kun naama vähän muuttuu.

Tuskin te rahaa sillä naamallanne olette koskaan tehneet? 

Tämä. Se on melko se ja sama miten perusmaijan naama ikääntyessä muuttuu, kun se ei ole kummoiselta ikinä näyttänytkään. Kaunottaret on eri asia, siinä asia voi harmittaakin, kun se ns. elämän valttikortti katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vanhenneilla miehet? Miten puolisonne ovat ikääntymiseenne suhtautuneet?

Varmaan nekin ovat vanhentuneet? Mikä ihme kysymys tuo nyt on?

Vai onko sinun tuttavapiirissäsi monilla ikääntyneillä naisilla joku pari-kolmikymppinen mies, vai miksi mietit tuolla tavoin?

Olen eri, mutta mietin samaa.  Jos minulla ei olisi miestä, en välittäisi ulkonäöstä tippaakaan. Ainoa syy ahdistua ulkonäköni muuttumisesta on huoli siitä kelpaako se miehelleni.

Olisi kiva tietää miten todellisuudessa parisuhteet kestävät nämä ulkonäkömuutokset. Tuohan ei kerro mitään että ne miehet itsekin vanhenevat. Mitä siitä? Enemmän he vaimoaan kuitenkin katsovat kuin itseään.

Onpa teillä outo suhde. Minä pidän itsestäni huolta ihan itseni takia, mutta pidän itsestään selvänä, että edelleen näin 30 vuoden jälkeen kelpaan miehelleni muutenkin. Ihan samaa tahtia tässä vanhetaan kuitenkin. Mies ei minua jättäisi, vaikka naamani palaisi mössöksi ja lihoisin 50 kiloa. Ei kai kymmenien vuosien jälkeen puolison kanssa enää ulkonäön takia olla.

Olen laihtunut kaulasta jonkin verran, ja nyt sitten tuli järkyttävät rypyt siihen melkeinpä yön yli. Lisäksi näen ensimmäistä kertaa ikinä sellaiset kaksi isoa "jännettä" kaulan molemmin puolin. Niitä on laihoillakin, ja nämä minun on siis ilmestyneet laihdutuksen jälkeen. Niiden päällä on vielä läskiä eli näyttää ihan oudoilta. Onko mitään tehtävissä, olen 42 v.?? Myös kaksari on ja pysyy, vaikka turvotus on muualta lähtenyt. Tekis mieli lihottaa takaisin, niin näyttäis edes nuorelta...