Sairastuin pysyvästi - täytyykö työnantajan antaa korvaavaa työtä, jos sitä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee tarjota korvaa työtä ja varmasti tajoaakin. Mutta se miten vaikuttaa työilmapiiriin on haastava etukäteen arvioida.

Joskus "epäreilutyö jako" tilanne eskaloituu henkilökunnan sisällä pahaksi, jolloin korvaavan työntekijä uupuu siitä ryöpytyksestä ja lopulta saavat muut hänet savustettua ulos työpaikalta. Että varaudu siihen!

Voi tulla tosi tukala meno jos muut työpaikalla eivät tiedä, miksi työt jaetaan uudelleen ja miksi joku ei voi tehdä jotain. Kannattaa siinä yhteydessä itse olla avoin sairaudesta ja miten se vaikuttaa ja kertoa avoimesti tilanne. Kiusallista se voi olla, kun kuitenkin kyseessä oma terveydentila.

Tsemppiä kuitenkin ja toivottavasti löydätte ratkaisun joka tyydyttää myös työyhteisön jäseniä!

Ei se sairaudesta kertominen mitään auta. Minä sairastuin reumaan, jota ei saatu lääkityksellä kuriin. Kerroin tämän töissä ihan suoraan ja joitakin muutoksia työhön oli pakko tehdä. Eiköhän osa töissä nurise, että kyllä heilläkin on välillä kädet kipeät. Eivät siis tajua lainkaan, että voin olla monella tavalla kipeä, vaikka kaikki ei näy ulospäin.

En käsitä miten osa voi olla niin epäempaattisia, että eivät voi yhtään myötäelää toisen kanssa. Tosi harmillista kun työyhteisössä on tuollaista porukkaa! No, sitten kun oma terveys pettää niin huomaavat kyllä miten epäreilusti ovat tilanteesi kohdanneet.

Tuo on just se hankalin asia mitä kaikesta työnantajan kanssa sovitusta joustosta seuraa, osa on vaan niin itsekästä porukaa..

Ei siellä töissä ole ketään Pirjo-Pekkaa joka sattumalta tykkäsi tehtävästä D? Jos näin on, voisit yrittää jutella sen työkaverin kanssa asiasta ja ehdottaa et Pirjo-Pekka tekee D hommat, sä teet sit "sen" ABC hommia tilalle

Vierailija kirjoitti:

Jos ei työnantaja järjestä tuota D-tehtävän siirtoa, niin itse ottaisin vain saikkua kun se D-vuoro tulee kohdalle. Jos siis kyse vain parista viikosta vuodessa, niin ei mikään mahdoton juttu TA:llekaan. Ei kai tuossa muuta voisi tehdä. Kuulostaa että työnantaja haluaa olla nyt vaan periaatteesta hankala, vaikka asian voisi järjestää.

Sama, varmaan menisin aloittamaan vuoron ja ottaisin loppuvuoron tunnit saikkua. Jos kerran ei ole kykenevä tekemään pitkää vuoroa ja ei ole työkykyinen vuoron viimeisiä tunteja niin siinä vikaa tunnit menisivät sairauden piikkiin, soitto työterveyteen ja pyytämällä saikkulappu työnantajalle.

Ikävä kyllä jokainen täällä valtakunnassa ajattelee vain itseään. Miksi ei vain ajattelisi itsekkäästi itseään ja omaa terveyttään. Työnantaja kyllä saa asian järjestettyä tavalla tai toisella, koska on pakko. Joskus se vaatii kipuilua, eli vaikkapa homma jää tekemättä ja siitä tulee valitusta.

Täällä on joku ärsyyntynyt esimies alapeukuttamassa :D

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joku ärsyyntynyt esimies alapeukuttamassa :D

Ihan siltä vaikuttaa!

Onneksi meidän esihenkilö on niin reilu, että tälläisenkin tilanteen varmaan ratkaisi sillä, että tulee itse joustamaan omissa töissä työntekijälle vastaan siten, että varmaan tekisi nuo ap:ltä jäävät muutamat tunnit itse.

Älkää miettikö niiden työkaverien tunteita sairastumistapauksissa. Ei hekään ajattelisi teidän tunteitanne, jos olisivat itse se sairastunut osapuoli.

Selvästi huomaa, että nämä "ei oo reilua muille" nurisijat ei tajua, että toisille voi puhjeta oikeasti rajoittavia sairauksia. Eikä sitä sairastunutta työntekijää voi irtisanoa siksi, että muita nyppii hänen sairautensa. Uskon myös, että jokainen sairastunut toivoisi omalla kohdallaan tuollaista joustoa. Eli se toisen sairauden kohdalla nurisija vaatisi joustoa itselleen, vaikka ei hyväksyisi sitä muille.

Empaattisuutta peliin, kiitos. Osa sairauksista on haastavia ja vaikuttaa työpaikalla. Eikä nämä uuteen ammattiin kouluttautumiset, sairauseläkkeet ja muut toimenpiteet ole mitään läpihuutojuttuja. Jos työkykyä on vielä selvästi jäljellä, niin ei viranomaiset katso, että ihminen ei voisi jatkaa aiemmassa työssään. Ei viranomaiset perusta päätöstään työkaverien ärtymykseen, vaan arvoonsa sairastuneen työkyvystä.

Itse työssäni valitettavasti törmään usein siihen että vajaakuntoinen meinaa ettei pysty tekemään sitä tätä ja tota ja nämä kolmikannat ovat raskaita vaikka työnantaja yrittää tulla vastaan, eli työtehtävää pitäisi räätälöidä todella yksityiskohtaisesti. Tämä tietää yritykselle lisäkustannuksia, koska jonkun on tehtävä ne työt kuitenkin. Olisihan se yritykselle helppoa tarjota sellaista työtä joka soveltuu, mutta siinä kohtaa ei työntekijä suostu tinkimään omasta palkastaan vaikka työtehtävät olennaisesti muuttuisi ja syytä palkan laskemiseen olisi. Ei voida olettaa että työnantaja maksaa samaa palkkaa henkilölle joka ei kykene tekemään samaa työtä kuin muut.

Oletko valmis tinkimään palkastasi kun tuo tehtävä D sinulta poistuu?

Ei ole aina aivan yksinkertaista tämä.

Vierailija kirjoitti:

Itse työssäni valitettavasti törmään usein siihen että vajaakuntoinen meinaa ettei pysty tekemään sitä tätä ja tota ja nämä kolmikannat ovat raskaita vaikka työnantaja yrittää tulla vastaan, eli työtehtävää pitäisi räätälöidä todella yksityiskohtaisesti. Tämä tietää yritykselle lisäkustannuksia, koska jonkun on tehtävä ne työt kuitenkin. Olisihan se yritykselle helppoa tarjota sellaista työtä joka soveltuu, mutta siinä kohtaa ei työntekijä suostu tinkimään omasta palkastaan vaikka työtehtävät olennaisesti muuttuisi ja syytä palkan laskemiseen olisi. Ei voida olettaa että työnantaja maksaa samaa palkkaa henkilölle joka ei kykene tekemään samaa työtä kuin muut.

Oletko valmis tinkimään palkastasi kun tuo tehtävä D sinulta poistuu?

Ei ole aina aivan yksinkertaista tämä.

Mikä on riittävä määrä tinkimistä? On eri asia jäädä vaikka kuukaudeksi tekemään 60% työaikaa ja sillä korvata joku pieni puuttuva osuus koko vuoden osalta. Se ei ole reilua, että pienen osuuden takia pitäisi olla jatkuvasti osa-aikaisena.

Vierailija kirjoitti:

Itse työssäni valitettavasti törmään usein siihen että vajaakuntoinen meinaa ettei pysty tekemään sitä tätä ja tota ja nämä kolmikannat ovat raskaita vaikka työnantaja yrittää tulla vastaan, eli työtehtävää pitäisi räätälöidä todella yksityiskohtaisesti. Tämä tietää yritykselle lisäkustannuksia, koska jonkun on tehtävä ne työt kuitenkin. Olisihan se yritykselle helppoa tarjota sellaista työtä joka soveltuu, mutta siinä kohtaa ei työntekijä suostu tinkimään omasta palkastaan vaikka työtehtävät olennaisesti muuttuisi ja syytä palkan laskemiseen olisi. Ei voida olettaa että työnantaja maksaa samaa palkkaa henkilölle joka ei kykene tekemään samaa työtä kuin muut.

Oletko valmis tinkimään palkastasi kun tuo tehtävä D sinulta poistuu?

Ei ole aina aivan yksinkertaista tämä.

Ap taisi olla virassa joten yritykset eivät tähän nyt liity.

Oma kokemus kuitenkin on toisenlainen, hyviä ratkaisuja on löytynyt. Välillä työntekijä.on siirtynyt ihan uudenlaisiin tehtäviin ttöpaikan sisällä jos vanha ei enää luonnistu. Meillä on työkavereiden empatiakykyin riittänyt mutta toki ala ei ole naisvaltaista joten naisten keskinäinen ilkeys ja empatian puute ei ole hankaloittamassa tilnnetta.

Sinuna ottaisin työterveyshuollon tueksi. He pitävät sinun puoliasi. 

Ei se työelämä sellaista ole, että jos työkyky menee osittain, niin työnantaja voisi viskata sinut menemään. Työnantaja ottaa jokaisen työntekijän kohdalla riskin, että työntekijä saattaa sairastua. Joskus, kuten sinun tapauksessasi, sairastuminen saattaa osua nuoren työntekijän kohdalle. Tottakai se eri tavalla turhauttaa ja aiheuttaa järjestelyjä verrattuna siihen, jos olisit Päivi 61 v sairastuessasi ja eläke olisi jo melkein nurkan takana. Hyvillä mielin vain työterveyshuoltoon yhteyttä ja keskustelet hoitajan/lääkärin kanssa kahdestaan etukäteen tilanteestasi. Se nyt vain on realiteetti, että sairastunut ei pysty kaikkeen kuten ennen pystyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee tarjota korvaa työtä ja varmasti tajoaakin. Mutta se miten vaikuttaa työilmapiiriin on haastava etukäteen arvioida.

Joskus "epäreilutyö jako" tilanne eskaloituu henkilökunnan sisällä pahaksi, jolloin korvaavan työntekijä uupuu siitä ryöpytyksestä ja lopulta saavat muut hänet savustettua ulos työpaikalta. Että varaudu siihen!

Voi tulla tosi tukala meno jos muut työpaikalla eivät tiedä, miksi työt jaetaan uudelleen ja miksi joku ei voi tehdä jotain. Kannattaa siinä yhteydessä itse olla avoin sairaudesta ja miten se vaikuttaa ja kertoa avoimesti tilanne. Kiusallista se voi olla, kun kuitenkin kyseessä oma terveydentila.

Tsemppiä kuitenkin ja toivottavasti löydätte ratkaisun joka tyydyttää myös työyhteisön jäseniä!

Ei se sairaudesta kertominen mitään auta. Minä sairastuin reumaan, jota ei saatu lääkityksellä kuriin. Kerroin tämän töissä ihan suoraan ja joitakin muutoksia työhön oli pakko tehdä. Eiköhän osa töissä nurise, että kyllä heilläkin on välillä kädet kipeät. Eivät siis tajua lainkaan, että voin olla monella tavalla kipeä, vaikka kaikki ei näy ulospäin.

En käsitä miten osa voi olla niin epäempaattisia, että eivät voi yhtään myötäelää toisen kanssa. Tosi harmillista kun työyhteisössä on tuollaista porukkaa! No, sitten kun oma terveys pettää niin huomaavat kyllä miten epäreilusti ovat tilanteesi kohdanneet.

Tuo on just se hankalin asia mitä kaikesta työnantajan kanssa sovitusta joustosta seuraa, osa on vaan niin itsekästä porukaa..

Meillä ei edes mun pomo ole tippaakaan kiinnostunut mun sairaudesta, koskaan ei kysy miten voin.

Vierailija kirjoitti:

Selvästi huomaa, että nämä "ei oo reilua muille" nurisijat ei tajua, että toisille voi puhjeta oikeasti rajoittavia sairauksia. Eikä sitä sairastunutta työntekijää voi irtisanoa siksi, että muita nyppii hänen sairautensa. Uskon myös, että jokainen sairastunut toivoisi omalla kohdallaan tuollaista joustoa. Eli se toisen sairauden kohdalla nurisija vaatisi joustoa itselleen, vaikka ei hyväksyisi sitä muille.

Empaattisuutta peliin, kiitos. Osa sairauksista on haastavia ja vaikuttaa työpaikalla. Eikä nämä uuteen ammattiin kouluttautumiset, sairauseläkkeet ja muut toimenpiteet ole mitään läpihuutojuttuja. Jos työkykyä on vielä selvästi jäljellä, niin ei viranomaiset katso, että ihminen ei voisi jatkaa aiemmassa työssään. Ei viranomaiset perusta päätöstään työkaverien ärtymykseen, vaan arvoonsa sairastuneen työkyvystä.

Suurin osa meistä, jotka nostivat esiin vaikutuksen muihin työntekijöihin ei todennäköisesti nurise ihan vaan periaatteessa epäreiluudesta, useampikin meistä on nimenomaan tuonut esiin että koska yleensä tuo työtehtää johon ei pystytä, on jokin raskas ja kuormittava tehtävä, tarkoittaa sen jakaminen muille heidän kuormituksensa lisääntymistä (tai epäergonomisesti suunniteltuja vuoroja). Tämä ei ole vain "epäreilua" vaan voi oikeasti alkaa vaikuttaa näiden työntekijöiden jaksamiseen ja lisätä seuraavan sairastumisen riskiä. Työnantajalla on vastuu ajatella kaikkien työntekijöiden hyvinvointia ja nimenomaan työn vaikutusta siihen. Vaikka siis ymmärrän äärimmäisen hyvin kuinka kurjaa ja epäreilua on kun sairastuu, se ei poista tätä ongelmaa. Eikä edes työtovereiden empatia sitä poista - meillä nimenomaan välillä on törmätty siihen, että empatian vuoksi ja siksi, että työkavereista pidetään, on haluttu sovitella, joustaa ja ottaa sairastuneelta ne kuormittavat hommat. Sitten onkin kuormittunut muu työyhteisö ja tilanne on saattanut päästä liian pitkälle koska kaikki ovat aidosti halunneet auttaa sairastaneen työtehtävien järkkäilyssä. Tällöin esimiehelle (kertaalleen itselleni) on vähän käynyt erhe kun ei ole ajatellyt kaikkien jaksamista hyvin objektiivisesti vaan on menty oma ja työtekijöiden tuntema empatia ja auttamisenhalu edellä.

Mutta, tämä ei TIETTENKÄÄN ole mustavalkoinen asia. Kyse on täysin siitä, kuinka raskas se tehtävä on johon ei pysty, kuinka ison osan työstä se muodostaa, kuinka suurelle joukolle sen voi jakaa ja liittyykö tähän vaiko eikö liity sivuseuraamuksia kuten juuri vuorolistojen teon kohtuuton vaikeutuminen. Minusta äkkisältään kuulostaa että aloittajan tilanteessa asia hyvinkin on soviteltavissa jos tahtoa on, mutta esitiedot ovat edelleen sen verran niukat ettei kauheasti kannata ottaa tähän yksittäistapaukseen kantaa (pitäisi oikeasti tuntea hyvin tarkkaan työnkuva, työyhteisö jne).

Mainittakoon vielä, että itse vaihdoin työpaikkaa, koska terveys ei enää kestänyt todella pitkiä, fyysisesti raskaita ja paljon valvomista sisältäviä vuoroja. Niitä ei olisi voinut jakaa muille, koska jakajia oli vain pari ja määrä oli jo alkuunsa sellainen, että kuormitti jokaista. Muuten rakastin sitä työpaikkaa. Ei ymmärrän kyllä aloittajaa hyvin, ja todella toivon että hänen kohdallaan tämä on järjestettävissä.

Minun työpaikallani on varmaan neljäsosa kevennettyä työtä ja/tai lyhennettyä työpäivää tekeviä. Me loput teemme sitten pelkästään raskasta nostelua ja seisomatyötä. Jostain syystä kevennettyä työtä tekevät eivät pysty edes iltavuoroihin, joten meille muille tulee iltavuorojakin sitten tuplasti.

Kun on rahakkaista lisätöistä kyse, nämä kevennetyn työn tekijät paranevat poikkeuksetta jokainen ja pystyvät jopa 14 tunnin työrupeamaan niissä raskaissakin työpisteissä. Tälle ilmiölle ei näytä kukaan voivan mitään. Raha ratkaisee ja parantaa sairaatkin. 

Nyt ihan alkuun. Ole yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun sekä työpaikkasi, että myöskin valtion työsuojeluviranomaiseen (googlella löytyy palvelunumero). Lisäksi ole yhteydessä työpaikkasi luottamusmieheen ja jos et vielä kuulu liittoon, niin nyt on oikea hetki liittyä ja olla yhteydessä myös liiton asianajajaan. 

Lääkäriltä otat lausunnon siitä, että olet kykenevä tehtäviin A, B ja C. 

Työhyvinvoinnista vastaava hoitaa tuon esimiehen kanssa, koska tämähän ei ole esimiehen päätettävissä vaan sen mukaan mennään, mitä työterveyslääkäri on kirjoittanut. En nyt lähtis ekana koko kavalkadilla, mitä tuo yksi laittoi, että kaikki samaan aikaan hälytetään toimimaan, tekisit itsestäsi vaan huonon vaikutelman. Jos meidänkin "p a s k a"firmassa osataan hoitaa vajaa työkykyiset oikein, niin pitäisi onnistua muuallakin.