Onko kellään mennyt äidinvaisto tulevan lapsen sukupuolesta pieleen?

Aina oli tyttöolo, mut poikia vaan tulee :). Äideillä taitaa olla aina tyttöolo.

Poika rauhallinen, jäyhä, pitkäselkäisemmän tuntuinen, ei potkinut paljoa, nipisteli ja painoi käsillään.



Poika laittoi minut juomaan paljon maitoa ja syömään punaista lihaa raskauden aikana. Tyttö tykkäsi kevyemmästä ruoasta, kuten parsakaalista.



Näillä perusteilla päättelin sukupuolet. Hassua, eikö? Pientä pahoinvointia molemmilla kerroilla alkuraskaudessa. Tyttö väsytti enemmän. Poka tullut enempi isäänsä ja tyttö äitiinsä. Luonteet tuttuja jo raskausajalta.

Toisesta ajattelin alusta asti tyttöä siksi, että toivoin poikaa, ja halusin totuttautua ajatukseen, että vauva olisikin tyttö. Ostin " tyttövärisiä" vaatteitakin. Poika tuli, eli erehdyin.

Mutta ei haittaa!

Ekalla olin varma että tyttö tulee, tuli poika. Toisella kertaa olin varma, että poika tulee taas, mutta olikin tyttö! :D

yllättyneenä tokaisin että POIKA! kun lapsi syntyi ja kätilö ilmoitti sukupuolen.

En pettynyt ollut, vaan todella yllättynyt sillä tyttötunne oli tosi vahva :)

Odotusaikana ei ollut tyttö- eikä poikaoloa. Toivoin tyttöä, mutta mielikuvissani lapsi oli poika. Useimmat veikkasivat poikaa, ja loppuvaiheessa itsekin olisin veikannut pojan puolesta. Mutta mitään vaistoja tai oloja ei oikeasti ollut.



Tyttö syntyi.

ja tyttö tuli. No nyt ootellaan toista ja on jotenkin taas tunne että tyttö tulossa..mutta mutta välillä on kyllä " poikaolo" no.. ei sen niin väliä kumpi se on kunhan alkais jo sieltä pikkuhiljaa tulemaan ku ei jaksais enää millllään oottaa.

puolet menee joka tapauksessa oikein.

Eli oikeastaan olisi voinut siitä päätellä, mutta kun ei. Niinpä en ikinä opi!



Merkillistä kyllä tämä taattu erehtyminen ei ulotu kavereitten lapsiin, vaan ne tiedän kyllä aina oikein. Omia vaan en.