Mielenterveysongelmat ovat rähjähtämässä käsiin Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tilastojen kärjessä kirkkaasti. Ja kohta joku tulee selittämään, mutku miehet hakee vaan harvemmin ongelmiinsa apuaa yhyy. Niin, miehet kykenee itse selvittämään pään sisäiset ongelmansa, naisille pitää jonkun "ammattiauttajan" lässyttää ja syödä lääkkeitä, että pystyvät pitämään nuppinsa kasassa, eikä sekään usein onnistu.

Joo tosin hyvin miehet pystyy handlaamaan ne ongelmansa viinan kanssa läträämällä. Ehkä kannattais mieluummin lässyttää siellä terapeutilla eikä alkoholisoitua. Se vasta tuleekin kalliiksi yhteiskunnalle, työkyky menee (jos sitä on ollutkaan) jne.

Kyllä viina miehen tiellä pitää, pulinat pois.

Muutama huumaisaineeksi luokiteltava lääke tekisi saman, eli pitäisi "miehen tiellä", mutta tuhoaisi terveyttä ja työkykyä huomattavasti vähemmän.

Ja turruttais tunteet täysin, että olis kuin kävelevä zombi joka käy töissä eikä tunne mitään. Edes seksistä ei saa enää iloa. Vähän kuin lobotomiapotilas.

Ei. Sopivissa määrin käytettynä muutamat lääkeaineet eivät näy päälle päin millään muulla tavalla, paitsi että mies on iloisempi, reippaampi ja jaksavampi. Ei mökötä, ei vetäydy, ei ole täysin vedoton. Kunpa tietäisit yhtään mistä kirjoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy miten suomalaisessa yhteiskunnassa vähätellään mielenterveysongelmia ja koitetaan mutuilla niitä mustavalkoisemmiksi ja yksinkertaisemmiksi kuin mitä ne todella ovat. Varsinkin nuorten ongelmiin suhtaudutaan ylimielisesti ja väheksyvästi.

Olen alle kolmekymppinen ja joutunut kahden vakavasti mieleltään sairaan kasvatettavaksi ennen huostaanottoa. Heistä molemmat vähättelivät eivätkä hoitaneet mielenterveysongelmiaan kuntoon. Kyseessä on kuitenkin kaksi korkeasti koulutettua ihmistä, eivätkä hekään pysty myöntämään psyykkisten ongelmien todellisuutta.

Jouduin kokemaan lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, nälässä pitämistä ja kokonaisvaltaista kaltoinkohtelua. Kotona ryypättiin, riideltiin ja me lapset yritimme vain pysyä poissa tieltä, näkymättömissä. Meitä ei ollut oikeastaan olemassa ollenkaan. Tietokone ja netti olivat ainoita asioita mitkä toivat turvaa, lohtua ja iloa elämään.

Pahinta oli kuitenkin se, kun sai huomata, että kodin ulkopuolellakaan ei ole tervetullut tai hyväksytty. Kiusaaminen ja syrjintä teki koulunkäynnistä vastenmielistä, joka on ainakin omalla kohdallani aiheuttanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja eristäytymistä muista ihmisistä.

Rankka lapsuus on jättänyt jälkensä myös sisaruksiini, joista yksi on lähtenyt oman käden kautta. Itse olen meistä jäljellä olevista ainoa, joka käy töissä ja on opiskellut lukiota pidemmälle.

Jatkuvasti saa lukea täältä miten meille milleniaaleille on annettu kaikki helpolla. Olisi mielenkiintoista tietää millaista on oikeasti vaikea elämä Suomessa, kun omani on ollut palstan keski-ikäisten mielestä liian helppoa.

Voin kertoa, että varsinkin tänä keväänä elämäni lopettaminen on käynyt mielessäni toistuvasti näiden parin kuukauden aikana. Tilannetta ei myöskään helpota se, että siirryin työtehtäviin, joissa joudun tekemisiin ilkeisiin, elämäänsä kyllästyneisiin ihmisiin, jotka purkavat pahaa oloaan minuun. Itken monesti ennen työpäivän alkua. Elämäni on 80 % pelkkää kärsimystä, vaikka olen tehnyt kaiken ns. oikein, hankkinut hyvän koulutuksen, olen velaton, päihteetön ja fyysisesti huippukunnossa. Elän erakkoelämää, jos työssäkäyntiä ja opiskelua ei lasketa. Ei ole varaa edes omaan asuntoon, kun palkka jää alle 3 000 euron, eikä näin vähän tienaavalle sinkulle myönnetä asuntolainaa.

Elämä on pelkkää sinnittelyä, kestämistä ja jaksamista vuodesta toiseen. Ei tässä ole mitään järkeä. En tiedä kuinka kauan jaksan enää. Tuntuu että minulla ei ole odotettavissa tulevaisuudessa muuta kuin pelkkää raatamista, vastenmielisiä ihmiskohtaamisia, stressiä, yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta. Olen taistellut turhaan läpi p*skan elämäni tähän pisteeseen.

Tästä palstasta on tullut huonon ilmapiirin, ilkeilyn ja latistamisen mekka. Ero vaikka 15 vuoden takaiseen av-palstaan on valtava.

Johtuu persuista. Täällä on liikaa persuja. Niillä keskustelupalstoilla, joilla persuja on vähemmän, ilmapiiri on aivan toisenlainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei ole TURVALLISIA kasvuympäristöjä.

Oulun Valkealan kauppakeskuksessa on ainakin mukavia tummia partaisia setiä.

Mielenterveysongelmat paranevat heti kun te naiset lopetatte sen suorittamisen.

Some kiinni ja paluu normaaliin elämään. Uimahallissa näkee normaaleja ihmisten vartaloita.

Vierailija kirjoitti:

Some kiinni ja paluu normaaliin elämään. Uimahallissa näkee normaaleja ihmisten vartaloita.

Syömishäiriökin on mt-ongelma.

Ennen oli lusmuilla selkä kipeä, nyt on pää pipi. Tämä on tämän systeemin hinta, systeemin jossa 10% ihmisistä omistaa 90% maailman varoista! No ihminen ihan itse luonut oravanpyöränsä. Tällä siis mennään....

Vierailija kirjoitti:

Toisen tutkimuksen mukaan naiset syö stressiin ja miehet vetää viinaa. Eli kansanterveys romahtaa stressin vuoksi ja lihavuus tuhoaa kohta kaikki.

Mutta säästetään toki lisää!

Itselläni puhkesi uudelleen nyt nelikymppisenä jonkinlainen syömishäiriö erittäin vaikean ja kuormittavan elämäntilanteen takia. Nuorena olin menehtyä anoreksiaan.

Syön pakonomaisesti makeaa enkä pysty olemaan ilman. En ole lihava mutta tunnen että maksa ei ole enää kunnossa. Nuorena oli anoreksian jälkeen myös tällainen kausi. Olen kyllä muutenkin sairas, että varmaan tässä hauta kutsuu ennen aikojaan. Mutta ei täällä ole enää järkeä elääkään, täysi tuho tulossa. Lapsen takia tietenkin pitää sinnitellä. Säälin syvästi lapsia ja nuoria. Tällainen maailma heille rakennettu.

Vierailija kirjoitti:

En kannusta ylisuuriin leikkauksiin, mutta ei se raha mt-palveluitakaan pelasta, jos hoito on muuten ala-arvoista. Edes kallis terapia ei välttämättä ole ratkaisu, nimimerkillä kokemusta on. Ongelmat ovat niin monisyisiä. Ja on osansa sairastuneella itselläänkin: miten muuttaa elämäänsä ja edesauttaa paranemista. Laittaisin panostuksia myös enemmän ennaltaehkäisevään työhön kouluissa ja ihan jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Varmaan pitäisi muuttaa sitä työelämää monin tavoin ja asenteita yhteiskunnassa.

Juuri näin. Rikkinäinen perustus on korjattava. Nyt yritetään paikata rikkinäisen perustan aiheuttamia vammoja. Mikään ei muutu ennen kuin perusta menee uusiksi. Tämä valtio on vakavasti sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa näkyy miten suomalaisessa yhteiskunnassa vähätellään mielenterveysongelmia ja koitetaan mutuilla niitä mustavalkoisemmiksi ja yksinkertaisemmiksi kuin mitä ne todella ovat. Varsinkin nuorten ongelmiin suhtaudutaan ylimielisesti ja väheksyvästi.

Olen alle kolmekymppinen ja joutunut kahden vakavasti mieleltään sairaan kasvatettavaksi ennen huostaanottoa. Heistä molemmat vähättelivät eivätkä hoitaneet mielenterveysongelmiaan kuntoon. Kyseessä on kuitenkin kaksi korkeasti koulutettua ihmistä, eivätkä hekään pysty myöntämään psyykkisten ongelmien todellisuutta.

Jouduin kokemaan lapsuudessani fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, nälässä pitämistä ja kokonaisvaltaista kaltoinkohtelua. Kotona ryypättiin, riideltiin ja me lapset yritimme vain pysyä poissa tieltä, näkymättömissä. Meitä ei ollut oikeastaan olemassa ollenkaan. Tietokone ja netti olivat ainoita asioita mitkä toivat turvaa, lohtua ja iloa elämään.

Pahinta oli kuitenkin se, kun sai huomata, että kodin ulkopuolellakaan ei ole tervetullut tai hyväksytty. Kiusaaminen ja syrjintä teki koulunkäynnistä vastenmielistä, joka on ainakin omalla kohdallani aiheuttanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja eristäytymistä muista ihmisistä.

Rankka lapsuus on jättänyt jälkensä myös sisaruksiini, joista yksi on lähtenyt oman käden kautta. Itse olen meistä jäljellä olevista ainoa, joka käy töissä ja on opiskellut lukiota pidemmälle.

Jatkuvasti saa lukea täältä miten meille milleniaaleille on annettu kaikki helpolla. Olisi mielenkiintoista tietää millaista on oikeasti vaikea elämä Suomessa, kun omani on ollut palstan keski-ikäisten mielestä liian helppoa.

Voin kertoa, että varsinkin tänä keväänä elämäni lopettaminen on käynyt mielessäni toistuvasti näiden parin kuukauden aikana. Tilannetta ei myöskään helpota se, että siirryin työtehtäviin, joissa joudun tekemisiin ilkeisiin, elämäänsä kyllästyneisiin ihmisiin, jotka purkavat pahaa oloaan minuun. Itken monesti ennen työpäivän alkua. Elämäni on 80 % pelkkää kärsimystä, vaikka olen tehnyt kaiken ns. oikein, hankkinut hyvän koulutuksen, olen velaton, päihteetön ja fyysisesti huippukunnossa. Elän erakkoelämää, jos työssäkäyntiä ja opiskelua ei lasketa. Ei ole varaa edes omaan asuntoon, kun palkka jää alle 3 000 euron, eikä näin vähän tienaavalle sinkulle myönnetä asuntolainaa.

Elämä on pelkkää sinnittelyä, kestämistä ja jaksamista vuodesta toiseen. Ei tässä ole mitään järkeä. En tiedä kuinka kauan jaksan enää. Tuntuu että minulla ei ole odotettavissa tulevaisuudessa muuta kuin pelkkää raatamista, vastenmielisiä ihmiskohtaamisia, stressiä, yksinäisyyttä ja huono-osaisuutta. Olen taistellut turhaan läpi p*skan elämäni tähän pisteeseen.

Tästä palstasta on tullut huonon ilmapiirin, ilkeilyn ja latistamisen mekka. Ero vaikka 15 vuoden takaiseen av-palstaan on valtava.

Johtuu persuista. Täällä on liikaa persuja. Niillä keskustelupalstoilla, joilla persuja on vähemmän, ilmapiiri on aivan toisenlainen.

Meneppä sitten sinne. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kannusta ylisuuriin leikkauksiin, mutta ei se raha mt-palveluitakaan pelasta, jos hoito on muuten ala-arvoista. Edes kallis terapia ei välttämättä ole ratkaisu, nimimerkillä kokemusta on. Ongelmat ovat niin monisyisiä. Ja on osansa sairastuneella itselläänkin: miten muuttaa elämäänsä ja edesauttaa paranemista. Laittaisin panostuksia myös enemmän ennaltaehkäisevään työhön kouluissa ja ihan jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Varmaan pitäisi muuttaa sitä työelämää monin tavoin ja asenteita yhteiskunnassa.

Juuri näin. Rikkinäinen perustus on korjattava. Nyt yritetään paikata rikkinäisen perustan aiheuttamia vammoja. Mikään ei muutu ennen kuin perusta menee uusiksi. Tämä valtio on vakavasti sairas.

Länsimaat vähän toki eri painotuksin. Sama tulehdus kuitenkin päällä kaikkialla. Juurisyiden totuudellista tutkimista vältellään kaikin keinoin joten itsepetos vain syvenee. Pelkopornolla myydään päivälehdet, mässäämistä ja kauhistelua kyllä työnnetään mutta siihen se jääkin. Ikäänkuin kiusataan (väritetyllä ja yksipuolisella) tiedolla massoja samalla kuitenkin passivoiden ja lannistaen. Periaatteessa mielenterveyden edistäminen yhteisöllisen resurssina on jokaiselle kuuluva asia. Kannustetaanko tähän muulla kuin ole kiltti-wokelatteuksilla? Todellinen riskiotto on kauhistus turvallisuuskulttuurissa, jossa ammattimaisten terapiabisnes saa korjata repeämät julkisivuissa.

Maailma on sairastanut vuosikymmeniä, sairauden aste on vain muuttunut syvemmäksi koska kurssia terveempään päin ei ole haluttu tehdä. Päinvastoin syvennetty jakomielisyyttä, arvokaaosta. Samaan aikaan kammottavan uuskielen hivuttamisella, jotta emme vain tajuaisi mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tilastojen kärjessä kirkkaasti. Ja kohta joku tulee selittämään, mutku miehet hakee vaan harvemmin ongelmiinsa apuaa yhyy. Niin, miehet kykenee itse selvittämään pään sisäiset ongelmansa, naisille pitää jonkun "ammattiauttajan" lässyttää ja syödä lääkkeitä, että pystyvät pitämään nuppinsa kasassa, eikä sekään usein onnistu.

Joo tosin hyvin miehet pystyy handlaamaan ne ongelmansa viinan kanssa läträämällä. Ehkä kannattais mieluummin lässyttää siellä terapeutilla eikä alkoholisoitua. Se vasta tuleekin kalliiksi yhteiskunnalle, työkyky menee (jos sitä on ollutkaan) jne.

Kyllä viina miehen tiellä pitää, pulinat pois.

Muutama huumaisaineeksi luokiteltava lääke tekisi saman, eli pitäisi "miehen tiellä", mutta tuhoaisi terveyttä ja työkykyä huomattavasti vähemmän.

Ja turruttais tunteet täysin, että olis kuin kävelevä zombi joka käy töissä eikä tunne mitään. Edes seksistä ei saa enää iloa. Vähän kuin lobotomiapotilas.

Minä tein näin ympäristön odotuksia täyttääkseni. Lähdin opiskelemaan ja työelämään, vahvasti lääkittynä. Siinä vierähti yli 15 vuotta elämästäni niin, etten niinä vuosina tuntenut iloa, en onnea. Kertaakaan en itkenyt niinä vuosina. Olin työssäkäyvä robotti, vailla mitään elämäniloa. Sitten päädyin työttömäksi ja lopetin lääkkeet, oli erikoista jälleen kokea miltä tuntuu elää ja tuntea, olla ihminen. Nyt pitäisi mahdollisesti palata takaisin työelämään, ilman lääkkeitä se ei tule valitettavasti onnistumaan omalla kohdallani. Tuntuu kyllä kurjalta ajatella, että näinkö sitä taas täytyy palata tuohon hiljaiseen itsetuhoon, tuhoamaan ihmisyytensä, täyttääkseen yhteiskunnan vaatimukset. Entä kuinka pitkään sitä tulee enää kestämään.

Mikä tai kuka saa sinut uskomaan, ettet pärjää työelämässä ilman lääkkeitä? Mistä tiedät, että se on totta?

Varmaan hoitava taho. Minullekin maalattiin psykoosia ja itsemurhaa jos lopetan lääkkeet ja täällä sitä yhä ollaan lähes 10 vuotta myöhemmin ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt muisti ja hermosto on pilattu psyykelääkkeillä niin on muistamaton ja kroonisesti väsynyt ettei jaksa yhtään mitään. Päivät vaihtuu toiseen ilman kunnon muistikuvia. Koitin käydä näin töissäkin, mutta kun muisti oli niin onneton etten edes muistanut käyneeni palavereissa työpaikalla enkä mitään mitä oli pomon kanssa sovittu. Ennen neurolepteja vielä kävin töissä ja opiskelin työn ohessa, nyt on jo televisionkin katsominen täyttä työtä 5 minuuttia enempää kun ei kykene keskittymään mihinkään. Kyllähän sitä tulee pohdittua kuinka monen työkyvyn meidän psykiatrit on lopullisesti pilanneet.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat paranevat heti kun te naiset lopetatte sen suorittamisen.

Joo, suorittavat äitiyden kustannuksella. Saadaan enemmän verotuloja Italiaan ja Saksaan jaettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kannusta ylisuuriin leikkauksiin, mutta ei se raha mt-palveluitakaan pelasta, jos hoito on muuten ala-arvoista. Edes kallis terapia ei välttämättä ole ratkaisu, nimimerkillä kokemusta on. Ongelmat ovat niin monisyisiä. Ja on osansa sairastuneella itselläänkin: miten muuttaa elämäänsä ja edesauttaa paranemista. Laittaisin panostuksia myös enemmän ennaltaehkäisevään työhön kouluissa ja ihan jo varhaiskasvatuksesta alkaen. Varmaan pitäisi muuttaa sitä työelämää monin tavoin ja asenteita yhteiskunnassa.

Juuri näin. Rikkinäinen perustus on korjattava. Nyt yritetään paikata rikkinäisen perustan aiheuttamia vammoja. Mikään ei muutu ennen kuin perusta menee uusiksi. Tämä valtio on vakavasti sairas.

Länsimaat vähän toki eri painotuksin. Sama tulehdus kuitenkin päällä kaikkialla. Juurisyiden totuudellista tutkimista vältellään kaikin keinoin joten itsepetos vain syvenee. Pelkopornolla myydään päivälehdet, mässäämistä ja kauhistelua kyllä työnnetään mutta siihen se jääkin. Ikäänkuin kiusataan (väritetyllä ja yksipuolisella) tiedolla massoja samalla kuitenkin passivoiden ja lannistaen. Periaatteessa mielenterveyden edistäminen yhteisöllisen resurssina on jokaiselle kuuluva asia. Kannustetaanko tähän muulla kuin ole kiltti-wokelatteuksilla? Todellinen riskiotto on kauhistus turvallisuuskulttuurissa, jossa ammattimaisten terapiabisnes saa korjata repeämät julkisivuissa.

Maailma on sairastanut vuosikymmeniä, sairauden aste on vain muuttunut syvemmäksi koska kurssia terveempään päin ei ole haluttu tehdä. Päinvastoin syvennetty jakomielisyyttä, arvokaaosta. Samaan aikaan kammottavan uuskielen hivuttamisella, jotta emme vain tajuaisi mistä on kyse.

Juuri näin.

"Maailma on sairastanut vuosikymmeniä, sairauden aste on vain muuttunut syvemmäksi koska kurssia terveempään päin ei ole haluttu tehdä."

Jos joku miettii, mitä mielenterveysongelmille ja niiden lisääntymiselle pitäisi tehdä, kannattaa tiedostaa se tosiasia, että niiden estämiseen ei ole intressiä. Päinvastoin näyttää olevan. 

Toisessa ketjussa keskusteltiin vauvojen mielenterveyshäiriöistä - siihen pätee ihan sama, kuin edellä. Mikään ikäryhmä ei ole erityisasemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Some kiinni ja paluu normaaliin elämään. Uimahallissa näkee normaaleja ihmisten vartaloita.

Syömishäiriökin on mt-ongelma.

Ja seksuaalinen poikkeavuus.

Entä jos henkilö nauttii mt-ongelmastaan? Eihän se silloin ole onhelma. Onko se myöskään häiriö? Entä, jos se haittaa muita?

Vierailija kirjoitti:

Se on se hinta, mikä täytyy maksaa kilpailuyhteiskunnasta.

Mistä kilpaillaan? Suomi on jämähtänyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisen tutkimuksen mukaan naiset syö stressiin ja miehet vetää viinaa. Eli kansanterveys romahtaa stressin vuoksi ja lihavuus tuhoaa kohta kaikki.

Mutta säästetään toki lisää!

Itselläni puhkesi uudelleen nyt nelikymppisenä jonkinlainen syömishäiriö erittäin vaikean ja kuormittavan elämäntilanteen takia. Nuorena olin menehtyä anoreksiaan.

Syön pakonomaisesti makeaa enkä pysty olemaan ilman. En ole lihava mutta tunnen että maksa ei ole enää kunnossa. Nuorena oli anoreksian jälkeen myös tällainen kausi. Olen kyllä muutenkin sairas, että varmaan tässä hauta kutsuu ennen aikojaan. Mutta ei täällä ole enää järkeä elääkään, täysi tuho tulossa. Lapsen takia tietenkin pitää sinnitellä. Säälin syvästi lapsia ja nuoria. Tällainen maailma heille rakennettu.

Tsemppiä. Minä oireilen myös keski-ikäisenä jälleen syömisteni kanssa. Välillä tuntuu että kuolen tähän, ja oikeastaan se olisi ihan hyvä asia. Ei vaan jaksa tätä enää.

Vierailija kirjoitti:

Juu kyllä tuo on jo räjähtänyt. Tälläkään hetkellä kaikki eivät saa tarvitsemaansa apua, jäävät tilastojen ulkopuolelle. Mt-ongelmat on jo suurin syy sairaslomille ja ennenaikaisille eläkkeille. Suomen uusi kansantauti, joka aiheuttaa lisäksi juuri mainittuja alkoholismia, liikkumattomuutta, ahmimista, ylipainoa ja sitä kautta lukemattoman määrän muita ongelmia. Sitten rahaa tarvitaan sydänsairauksiin, alkoholiongelmien hoitoon, lastensuojelun, turvakoteihin, poliisille, vartijoille... lista on loputon.

Mutta leikkaamallahan se paranee. Mistä ei puhuta niin sitä ei ole.

Voisiko joku kertoa, mitä ollaan jatkuvasti leikkaamassa? Tyhjää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä johtuu? Ihanko totta joku ottaa ilmastovouhotuksen, rysssän sekoilut ja koronan niin tosissaan, että oikein menee mielenterveys, vai oliko tässä tarkoitus taas kerran tehdä vasuripropagandaa oikean ongelman siivellä...?

Eipä noilla taida olla hevonvitunkaan hajua missä maksaa tuon jutun perusteella. Mikä taas pistää miettimään että eikö näitä polttavia yhteiskunnallisia ongelmia tutkita lainkaan?

HYVÄ KYSYMYS.